Kitarat: kitarakamat ›

Eli millä laitteilla ja asetuksilla sinä luot suosikki saundisi, ja nyt ei haeta mitään ympäripyöreää vastausta tyyliin "miten millonki" vaan tarkkoja asetuksia..tämä siksi että mua kiinnostaa.
 
Omat suosikkini:
 
Hämyinen psykedelia-clean:
 
Vahvistimesta puhdas kanava päälle, treble 5, middle 6, ja basso 4.
 
Hieman chorusta, itsellä näin Small clone: kapealle käännettynä se syvyyssäädin ja rate 3-4
 
Sitten lisätään delayta paljon toistoa ja pitkä viive, tone "pienelle" eli yläpäätä leikataan hieman pois.
 
ja sitte näppäilemään stratolla jotain, kaula mikki päälle, tone kympillä.
 
Thats it..
 
Särö suosikkini:
 
Jyrä-surina särö:
-vahvarin asetukset samat ku yllä
-Big Muff: Volaa sinne nelooselle, tone about 6, sustain about 7
thats it, ei oikein toimi joka paikassa mutta, sellaseen tietyntyyppiseen musaan sopii kauhian hyvin..aika perus.

Soundi elää kokoajan ja asettuu ehkä vasta sitten, kun bändi alkaa treenaamaan aktiivisesti.
 
Jyräsärö:
Marshallin oma leadkanavan särö gain täysillä, Precence 4, Bass 2, Middle 6, Treble 6. Volaa riittävästi.
SD-1: Gain nollassa, Level täysillä, tone puolessavälissä.
CS-3: Level vähän päälle puolenvälin, tone puolivälissä.

Meikäläisen ultimate rokkisärö:
 
Les Paul -> Marshall JCM2000 DSL50, Ultra Gain channel, Lead1 moodi.
Presence 5, Treble 6, Middle 6, Bass 6, Gain 4, Volume 5-6.
 
Yksinkertainen ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Puhtaampaa soundia saa sitten kitaran volapotikoita pyörittelemällä.

Kitara-SD-1-Ts-7-Putkivahvari. Kelpaa mulle.

Pistän jonkun toisen soittamaan.

Soitan kahdessa bändisä. Toisessa on kaksi kitaraa ja siinä saundia ei löydy sitten millään vaikka kuinka ruuvailisi ja kokeilisi erilaisia vaffareita. Toisessa bändissä on kiippari ja kitara, eikä ole mitään ongelmia saundin löytämisessä. Se on heti siinä vaikka millä paskastyrkkarilla soittaisi. Onko kukaan muu törmännyt samaan. En paha saundin "hyvyydestä" vaan toimivuudesta ja kuuluvuudesta bändisoitossa.

Laitteisto: Kitara (modattu jackson jossa floikkatalla, tallahumppari, keskellä sinkku ja kaulamikki puuttuu), alesis nanoverb kaikulaite, ibanez lm7 särö, samick la40r vahvistin.
 
tässä nyt esimerkkinä yksi eniten käyttämistäni asetuksista:
 
kitara -> nanoverb -> vahvistin
kitara: molemmat mikit valittuna, humpparin puolitus päällä, vola n.30%, tone n.50%
nanoverb: input 100% mix 49% output 60% fx=delay adjust 49%
vahvistin: kanava=särö gain 0 high 30% mid 20% low 10% volume *sopivasti* reverb 90%
 
ottakoon tuosta selvää ken kykenee.

No mulla se menee vaan kitara-vahvistin, ja siinä on valmiiksi "the tone". Onhan siinä joskus spedujakin välissä, esim. särö. Kai se on nyt "the tone" kun kerta vielä Marshall 100w SL JMP vuodelta -69 on. Siitä on muuten lähes mahdotonta saada huono saundi.

Tiukka vahvistinsärö, paljon middleä ja tarkkaa soittoa. Siitä se lähtee.

Fender stratocaster-->Morley PWA-II-->Boss SD-1--> Peavey Classic 30.
 
Riittää hyvin.

|----------O-----| särö
|------------O---| bass
|-----O----------| middle
|---------O------| treble
|---O------------| presence

 
Nää on kovat asetukset, ainakin GuitarSuiten jcm800 mallinnuksessa :)

Nämä asetukset toimivat hyvin tämänhetkisessä bändissä:
 
Clean - Fender super60-putkicombosta. Asetuksia en muista..
 
Särö - Bossin DS-1.
 
Joihinkin sooloihin ja cleanisoundeihin sotken Bossin BF-3.
Tarkoituksena olisi hommata uusi särö, tuo ds-1 ei oikein miellytä enää. Lisäksi joku boosti sooloja varten.
 
Tietysti kaikki phaserit ym. olisivat kivoja niin pääsisi Pumpkinseja vetämään.

Puhdas soundi:
 
Mesan rhythm-kanava, eq pois päältä, sen verran gainia että kovaa pikatessa rosoilee. Kaikua tanssijutuissa, rokkijutuissa ei. Joskus delayta, kasaribiiseissä sitten chorusta myös.
 
Rokkikomppi:
 
Sama puhdas kanava, mutta Marsun Drivemaster eteen. Sävynsäädöistä middlekorostus ja drive-hanikka puoleenväliin.
 
Lead-soundi:
 
Mesan lead-kanava, eq päälle ja keskialuetta ylös, drive jonnekin vitosen huitteille (asteikko 1-10). LP hoitaa loput.
 
Efektejä tarpeen mukaan, Carvinin kanssa samat asetukset, mutta kitaran ominaissoundi tekee lopputuloksesta täysin erilaisen.

Jani The Rockin Patentoitu Tavaramerkkisoundi tehdään näin:
 
1. Otetaan yksi (1) kappale Aria Pro II ZZ -merkkisiä kitaroita sekä yksi (1) kappale Fender Stage 160 -merkkisiä vahvistimia.
 
2. Työnnetään kitarapiuha vahvistimen inputtiin numero 1.
 
3. Valitaan vahvistimesta se kaikkista säröisin kanava ja säädetään seuraavasti: drive 6, treble 4, middle 2, bass 5, reverb 4.
 
4. Valitaan kitarasta tallamikki ja väännetään sen volyymi täysille. Tone-säätö noin puoliväliin.
 
5. Tuloksena soundi, joka saisi Billy Gibbonsinkin kateelliseksi. Nautitaan voimasointujen ja blues-tyyppisen soitannan kera.

No ihan kivan on saanu kun kytkeny ADA MP-1:n Engl Fireballin päätteeseen ja menny ulvottamaan kitaraa kaapin eteen.

Tuossa on selkeä kaavakuva:
 
http://koti.mbnet.fi/~fisq/mikko_gear.html
 
Rectossa modern, middle täysillä, treble klo 9. Jmp:ssä ihan miten vaan. RAT:sta pikkuisen säröä ja paljon buustia, Tubefactorista punainen ja särö vähän yli puolivälin.

Sormeni, LesPaul, EMG. SD-1 ja Kankaanpää JCM-800 "Vintage single". Ei muuta.

Särö johonkin 8-9 tuntumaan, bassoon pieni korostus, middleen vähän isompi ja diskanttiin taas vähän pienempi.
 
Soolosäröön vähän vähemmän bassoa ja enemmän middleä. Ja skidi reverbi.
 
Puhtaissa tulee käytettyä vähän vähemmän bassoa, ettei mene ponosoinnuissa tukkoon.

Livenä:
 
-Gibson ES335 TD vm '72, tallan puolella diMarzon HFH.
-Piuhat ja liittimet Neutrikia ja Cordial CMK222 -mikrofonikaapelia. 10 metrin piuha ennen polkimia parantaa soundia mun makuuni samalla tavalla kuin kitaran volan laskeminen aavistuksen verran.
-Luottosärönä Ibanez Sonic Distortion. Muitakin on, ja nekin toimii.
-Marshall JMP 50 vm '67, kalhdella EL34:llä. Säädöt: Presence 8, bass 2,5, mid 4, treble 6, vol1 2-4, vol2 2-4, kanavat yhdistetty.
-Sound Cityn 4x12" alakaappi ja Marshallin 2x12" yläkaappi.
 
Studiossa:
 
-Gibson Melody Maker vm '73, 2-mikkinen doublecut
-Fender Vintage Voltage -piuhat
-Fender Princeton Reverb, pullboost silverface