Yleistä keskustelua musiikista ›

Halpispainos ei liity biisijärjestykseen. Meille on Suomeen paljon aikanaan vinyylejä halpatuontina Kanadasta, ja kanadalaisissa julkaisuissa voi olla esim. yhdysvaltalainen tai sitten kanadalainen biisijärjestys, joka voi siis olla erilainen kuin Euroopassa.
 
Poikkeava järjestys on siis ollut ensipainoksessakin siellä. Miksi ihmeessä halpapainokseen laitettaisiin erilainen biisijärjestys? Miksi nähdä vaivaa?
 
Halpiksissa voi olla aukeavat kannet, jos alkuperäisessäkin on ollut. Usein ei kyllä ole.

70-luvullahan näitä avattavakantisia levyjä ilmestyi runsaanpuoleisesti. Myöhemmin niistä julkaistiin halpispainoksia ei avattavilla kansilla, mun mielestä.

Tää LP-bisnes on mielenkiintoinen, koska melkein millä tahansa muulla elämän aluella kokoelmasta voi pyytää enemmän kuin yksittäisistä osasista. LP-kokoelmat taas menee aina alehintaan. Ehkä se on se juttu, että jokainen meistä uskoo itse tietävänsä millainen sen "täydellisen" kokoelman tulisi olla.

MrShaft: Tää LP-bisnes on mielenkiintoinen, koska melkein millä tahansa muulla elämän aluella kokoelmasta voi pyytää enemmän kuin yksittäisistä osasista. LP-kokoelmat taas menee aina alehintaan. Ehkä se on se juttu, että jokainen meistä uskoo itse tietävänsä millainen sen "täydellisen" kokoelman tulisi olla.
 
Sellainen kokoelma joka maksaa enemmän kuin osansa, pitää olla jollain tavalla yhtenäinen: astiasto, antiikkikalusto tai tiukasti jonkun teeman/idean ympärille rakennettu juttu, esim. hyvä, tiukasti rajattu postimerkkikokoelma. Levykokoelmat erittäin harvoin on sellaisia, ellei jollakin esim. tietyn artistin tai yhtiön ensipainoksia. En usko että esim. arvoautojen tai taulujen kokoelma olisi yhdessä myytynä arvokkaampi kuin erikseen, ellei sitten se aiempi omistaja ole se mistä maksetaan.
 
Sekalaisissa levykokoelmissa on myös se ongelma, että yleensä kaikki tai 99% levyistä on halpispainoksia ja/tai huonokuntoisia, ja sitten ne muutama mahdollinen arvokkaampi levy saattavat maksaa erikseen myytynä enemmän kuin koko muu kasa yhteensä. Sitten tosiaan erikseen, kuten mainittua, sellaiset kokoelmat jotka on alunperinkin koottu ensipainoksta, tai satuttu olemaan aktiivinen musiikinkuluttaja 60- tai 70-luvun Lontoossa.

GiovanniDiRondo: Halpispainos ei liity biisijärjestykseen. Meille on Suomeen paljon aikanaan vinyylejä halpatuontina Kanadasta, ja kanadalaisissa julkaisuissa voi olla esim. yhdysvaltalainen tai sitten kanadalainen biisijärjestys, joka voi siis olla erilainen kuin Euroopassa.
 
Noin se oli.Tämä "halpis"-homma tuli mulle tosiaan siitä mieleen ,että noita myytiin halvemmalla uutena.Olikohan liikkeen nimi Ladyland tai jotain?
 
Myönnän tappioni ja suostun maastakarkoitukseen :-)
 
Halpiksissa voi olla aukeavat kannet, jos alkuperäisessäkin on ollut. Usein ei kyllä ole.
 
Useimmiten ei ollut.Sitten oli vielä sellasia kahden vinyylin paketteja joissa oli kaksi levyä yhden hinnalla.Muistan ostaneeni esmes Hawkwindin tollasen jossa oli Levitation ja joku Live-79.
 
No mun pointti kuitenkin oli ,että vinyylejä hankkiessa kannattaa olla nykyään tarkkana ja että nuo halpispainokset on joskus ylihinnoiteltuja käytettynä.

Samoilla linjoilla mitä moni muu. Yksittäin paremmat hillot ja painokset jos jaksaa penkoa niin vielä paremmat hillot. Noita koko kasan ostajia on liikkeellä tosi paljon, joille on tietty helppo myydä.
 
Esimerkki tosta sun listasta. Tossa yhdellä kirpparilla on EX kuntoinen (en ota kantaa onko määrittely järkevä) Black Sabbath - Master of Reality ensipainoksena 65Eur

Connor: Samoilla linjoilla mitä moni muu. Yksittäin paremmat hillot ja painokset jos jaksaa penkoa niin vielä paremmat hillot. Noita koko kasan ostajia on liikkeellä tosi paljon, joille on tietty helppo myydä.
 
Esimerkki tosta sun listasta. Tossa yhdellä kirpparilla on EX kuntoinen (en ota kantaa onko määrittely järkevä) Black Sabbath - Master of Reality ensipainoksena 65Eur
 
Toi hinta kuulostaa niin järjettömältä, että pitäisiköhän mun alkaa inventoida omaa kokoelmaa...

GiovanniDiRondo: Toi hinta kuulostaa niin järjettömältä, että pitäisiköhän mun alkaa inventoida omaa kokoelmaa...
 
Nojuuh. mietin tänään että tuleekohan VHS kaseteista joskus yhtä hypetettyä vintage kamaa. Mulla on niitä monta laatikollista vielä varastossa.
Onpa kyllä monta arvokasta älppäriäkin jos nuo pyyntihinnat on sitten kohdallaan.

joku muu sikko: Nojuuh. mietin tänään että tuleekohan VHS kaseteista joskus yhtä hypetettyä vintage kamaa. Mulla on niitä monta laatikollista vielä varastossa.
Onpa kyllä monta arvokasta älppäriäkin jos nuo pyyntihinnat on sitten kohdallaan.
 
OT: VHS:istä tulee tuskin edes C-kasettien tyyliin mitään äärihipsterijuttua, muuten ehkä, mutta mistä nauhurit?
https://www.youtube.com/watch?v=-z4iw8Ppo1o

PsychedelicWarlord: Kyllä 80-luvulla hankkimassa Priestin British Steelissä oli poikkeava biisijärjestys.Tosin kyse taisi olla enemmänkin Kanadan tms. painoksesta kuin varsinaisesta halpispainoksesta.Tosin se oli halvempi kuin orkkis :-)
 
Se et jossain levyssä on ollut eri biisijärjestys ei liene sääntö kuitenkaan...?
 

 
Tuo on täyttä roskaa.Esmes aikoinaan hankkimani Skynyrdin ekan halpispainos (fame tms.) ei ollut gatefold vaikka orkkis taitaa olla.Sama juttu monen muun kohdalla.Tosin vieläkin yleisempää oli sisäpussien sanoitusten ym.sälän puuttuminen.
 
Tosin taidat olla sen verran nuori ettet vinyylejä ostellut 80-luvulla?
 
Ja siis sä taisit nyt tulkita väärin: Halpispainoksista puuttuu gatefold kannet+herkut ainoastaan niissä levyissä joissa sellaset on alkuperäisessä painoksessa ollut. Tietenkin.

Tarkoittaako tuo gatefold siis ihan tavallisia avattavia kansia vai jotain eksoottisempaa?
 
Suomeksi siis älppäri avattavilla kansilla.
 
Biisijärjestyksen vaihteleminen on kyllä varsin harvinaista. Sen sijaan kaseteilla se oli yleisempää, kun kasetteihin haluttiin saada madollisimman samanmittaiset puoliskot. (Vieläkin tuntuu Revolverin biisijärjestys väärältä, kun levyyn ensimmäistä kertaa kasettiversiona tutustuin).

varakeef:
 
Biisijärjestyksen vaihteleminen on kyllä varsin harvinaista.
 
60-luvulla oli eri biisejä eri maissa julkaistuissa albumeissa, oikeastaan se oli ihan yleinen käytäntö. Esimerkiksi Beatlesin musiikki on julkaistu ihan erilaisina koosteina vaikkapa USA:ssa, Kanadassa (kolme ensimmäistä albumia), Latinalaisen Amerikan maissa ja Kaukoidässä.
 
70-luvulle tultaessa julkaisupolitiikka muuttui sitten yhtenäisemmäksi.

GiovanniDiRondo: 70-luvulle tultaessa julkaisupolitiikka muuttui sitten yhtenäisemmäksi.
 
Onhan ainakin Clashin ja AC/DC:n Euroopan ja Amerikan painoksissa vielä 70-luvullakin eroja. Ja BÖCin Club Ninjasta oli kasarilla kolme erilaista miksausversiota Euroopassa, jenkkilässä ja briteissä.

Kun olin intissä tuossa jokunen aika sitten 80 luvulla niin mulla oli tupakaverina oli joku ihme levyfriikki. Tuli puhetta että minulla on Uriah Heepin Sweet Freedom alkuperäisenä Bronze versiona avattavine kansineen. Kaveri suorastaan hengästyi kun himoitsi levyä itselleen. Lätty oli niin naarmuinen että kakkospuoli ei edes soinut vaan neula jumittui puoleen väliin. Sain siltä vaihtokaupassa saman levyn naarmuttomana jälkipainoksena. Se tuntui silloin hyvältä kaupalta.
Lieneekö heppu nykyään sitten rikaskin keräilyharvinaisuuden omistaja, tiedä hänestä. :/

GiovanniDiRondo: 60-luvulla oli eri biisejä eri maissa julkaistuissa albumeissa, oikeastaan se oli ihan yleinen käytäntö. Esimerkiksi Beatlesin musiikki on julkaistu ihan erilaisina koosteina vaikkapa USA:ssa, Kanadassa (kolme ensimmäistä albumia), Latinalaisen Amerikan maissa ja Kaukoidässä.
 
70-luvulle tultaessa julkaisupolitiikka muuttui sitten yhtenäisemmäksi.
 
Toki tuo ilmiö on tuttu, etenkin Beatlesin ja Stonesien osalta, mutta minusta kovin yleistä ei ollut se, että saman albumin ns. halpispainoksessa olisi biisit eri järjestyksessä.

Connor: Samoilla linjoilla mitä moni muu. Yksittäin paremmat hillot ja painokset jos jaksaa penkoa niin vielä paremmat hillot. Noita koko kasan ostajia on liikkeellä tosi paljon, joille on tietty helppo myydä.
 
Esimerkki tosta sun listasta. Tossa yhdellä kirpparilla on EX kuntoinen (en ota kantaa onko määrittely järkevä) Black Sabbath - Master of Reality ensipainoksena 65Eur
 
Väsynein juttu esim. kyseisessä levyssä on se että alkuperäinen UK master of reality maksaa n. 40-80€ ilman julistetta, julisteen kanssa helposti yli 200€. Levyä kuitenkin tässä ostetaan? Mut joo, ymmärrän kyllä tuon keräilymerkityksen. Jos ei tuote ole täydellinen niin ei sillä vaan ole keräilyarvoa. Vinyyleissä on nimenomaan merkitystä painoksella. "Alkuperäisiä" Master Of Reality painoksiahan on varmaan kymmenkunta, mut UK Vertigo julisteella on se ainoa mitä haetaan.

Levykasan myynnin osalta ei liene yhtä oikeaa ratkaisua - rippuu monesta seikasta ja miten haluaa / on kiinnostunut toimimaan - esim.:
 
- koko kasan myynti esim. huuto.netissä tai viemällä asiantuntevaan levy-divariin: Pääsee nopeasti ja helpolla eroon hyllyntäytteistä. Kasojen ostajat kuitenkin ostavat eteenpäin myydäkseen - maksavat jonkun halvan perushinnan kun joukossa on kuitenkin levyjä, jotka eivät juuri liiku eteenpäin tai saa vain muutaman euron myydessä ja epätodennäköistä, että mitään erikoisaarteita seassa kuitenkaan. Osalle levyistä tietää, että kelpaa markkinoille, mutta jollainhan ao. käytettyjen levyjen kauppiaankin pitää elää elli kate saadaan näistä. Levyjen pitäisi kuitenkin olla hyvässä myyntikunnossa.
- myy itse kirppiksellä/levykirppiksellä: hinnoittelun taito tässä olennaista - parhaan tuloksen saamiseksi pitäisi ensin selvittää onko joukossa arvokkaita, jotka kestää hinnoitella - toisaalta huonosti kaupaksi menevät pitää rohjeta pistää tosi halvoiksi. Riskinä, että kirppiksen avaamisen jälkeen heti kiertävät jobbarit korjaavat parhaat halvalla päältä ja loput jäävät laatikkoihin loppupäiväksi makaamaan - saa hyvistäkin levyistä huonon hinnan ja huonot jäävät kotiinviemisiksi.
- myynti esim. huuto.netissä: jos haluaa kunnon hinnat on työlästä - tulisi olla kunnon kuvat ja tiedot prässäysvuodesta, mahdollisesti masterinnumerot (jos otaksuu arvokkaaksi) . Ongelmana LP-levyjen kallis postitus, joka syö muuten saatavaa hintaa (itse ostan vain sellaisia, mitkä voi noutaa "matkan varrelta") - Eipä siellä huuto.netissä juuri kauppa käy suhteessa tarjontaan - - -katsokaa avoinna olevien kohteiden huutajamääriä sekä toisaalta päättyneiden hintoja/huutajia. Tarjonta on lisäksi niin suurta, että harva jaksaa kollata - yleensä pitää olla juuri tietystä leyvstä kiinnostunut, jonka hakuun nappaa.
 
Ketjun avaajan levykasa ei mitenkään ihmeellieltä vaikuttanut - kokoelmana aika rajoittunut ja sattumanvarainen eli ei mitään erityistä musiikillista sisältöä tarjoa. Vanhempi hevi mennee kaupaksi varmimmin. Minulla noista nimikkeistä on jotain reilut viisi - mikään ei pistänyt silmään, että haluttaisi ostaa. Jos levyt ovat hyväkuntoisia, ne saa myytyä - huonokuntoisina (kuluneet kannet, halpispainokset, huonosti kohdellut levyt) jäävät ne käsiin.
 
Miksi ei pitäisi itse kun ne kerran on saanut - enon(ko se oli) muistoksi - onhan se vaikka oma "vitsinsä" niitä joskus soitella - ja jos ei kerran nappaa niin divariin koko kasa vaan.
 
- -
 
ed. Askomiko, kun kerran kysyit mitä tehdä, niin kerropa sitten miten levyille kävi.