Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Minä tykkään vaan bändeistä jotka ei muutu, kyllä jämpti on näin.

Kuulosti ihan lupaavalta toi biisi. Ei nyt välttämättä mikään mestariteos, mutta hyvä kuitenkin. Sellasen sivuhuomion tein vahingossa, että basarisoundi oli outo. Plussaa siitä ettei ollut semmonen geneerinen läpsybasari, mutta jotain hämärää siinä nyt oli kuitenkin.

Kappale on jokusen kerran kuunneltu, kaikki elementit sinänsä kohdallaan mutta ei tästä oikein jaksa innostua. Pakko on vähän vilauttaa peukkua sille että Åkerfeldt tekee juuri sellaista musaa kuin haluaa, mutta kyllä ne bändin vanhat progehevieepokset oli parempia ja mielenkiintoisempia..

Aurora Borealis: Tärkein pointti on se, että vaikka uudet levyt olisivat huonoa Opethia, ne eivät välttämättä ole huonoa musiikkia :)
 
Miusta tääkin on tärkeä pointti, tienasit plussan :)
 
Tämän pointin huomioiden on ainakin itestäni vähän huvittavaa, että yhtyeltä löytyy sitäkin fanikuntaa, jotka toisaalta kuuntelevat "kaikkea hyvää musaa" ja jopa myöntävät, että bändin x uusiotuotanto on "hyvää musaa, mutta ei hyvää bändiä x".
 
En sano, että tällaista porukkaa nyt olisi tässä keskustelussa, mutta olen tällaiseen porukkaan törmännyt. Miusta toi on kyllä aika helvetin suuri ristiriita ihmisen ajatuksenjuoksussa ja pohjimmiltaan vaan toteutumattomien odotusten vuoksi kiteytynyttä pettymystä, kun se rakas bändi nyt meni muuttumaan sellaiseen suuntaan, johon ei itse haluttu.
 
Sitäpaitsi kukas muukaan sen voi päättää, kuin bändi itse, että millaista musiikkia heidän pitäisi edustaa? Itsekin tykkään kaikesta "hyvästä musasta" mutta tästä huolimatta otan bändistä tai historiastaan riippumatta jokaisen levyn vastaan omana kokonaisuutenaan - jos se on "hyvää musiikkia", niin ihan sama mitkä omat ennakkoluulot ja odotukset olivat. Varmasti siinä saa fani pettyä loputtomiin, jos bändien pitäisi pystyä suoraan toisintamaan huippujulkaisujensa taso täsmälleen samanlaisia rakennuspalikoita käyttäen.

Stalkah: Tämän pointin huomioiden on ainakin itestäni vähän huvittavaa, että yhtyeltä löytyy sitäkin fanikuntaa, jotka toisaalta kuuntelevat "kaikkea hyvää musaa" ja jopa myöntävät, että bändin x uusiotuotanto on "hyvää musaa, mutta ei hyvää bändiä x".
 
Kai tässä ainakin itseäni lähinnä harmittaa se, että tämän uuden tyylin myötä se vanha tyyli on jäänyt todennäköisesti pysyvästi historiaan. Sitä omaleimaisen kuuloista progemetallia ei ole enää näillä näkymin tulossa, mikä harmittaa koska se oli niin toimiva konsepti. Mikään muukaan bändi ei sellaista kamaa julkaise, joten ainoa vaihtoehto on tyytyä niihin vanhoihin levyihin. Niitä ihmisiä en kuitenkaan ymmärrä joiden mielestä Åkerfeldt on toiminut jotenkin universaalisesti väärin vaihtamalla tyyliään. Kai ihmisellä nyt on oikeus tehdä millaista musiikkia haluaa, vaikka se kuulostaisikin omaan korvaan kuinka paskalta.

pehko: Toivon, että tämä on tosiaan se levyn paskin biisi.
 
Itse toivon, että tämä olisi levyn paras biisi, sillä muuten levy voisi olla liian hyvä.
 
No ei, toivottavasti tämä on sellainen johdatusbiisi kahden kunnon biisin välillä ja voi toimia sitten levyllä paremmin osana suurempaa kokonaisuutta, kuin näin yksinään ulkona konseptista. Ei heritagenkaan single edustanut itse albumia kovinkaan hyvin.

eipä oo biisi enää tulilla...prkl...noh, toisaalta ehkä sitä jaksaa venailla elokuulle.

Lisään vielä, että biisin utuiset E-Bow-kuviot olivat makean kuuloisia, joskin niillä soitetut osuudet eivät olleet mitään mieleenjääviä. Biisin väliriffi soi päässä vähän aikaa iltapäivällä, nyt en enää muista sitä. Alku muistutti itämaishenkisessä sävelkulussaan vähän Kingston Wallia. Laulaminen oli jotenkin kummasti äännettyä tai painotettua, etten saanut sanoista selvää.

ganesha: eipä oo biisi enää tulilla...prkl...noh, toisaalta ehkä sitä jaksaa venailla elokuulle.
 
Tuo sinkku julkaistaan virallisesti 3.6. Toinen single tulee 15.7.

Exhausted: Lisään vielä, että biisin utuiset E-Bow-kuviot olivat makean kuuloisia, joskin niillä soitetut osuudet eivät olleet mitään mieleenjääviä. Biisin väliriffi soi päässä vähän aikaa iltapäivällä, nyt en enää muista sitä. Alku muistutti itämaishenkisessä sävelkulussaan vähän Kingston Wallia. Laulaminen oli jotenkin kummasti äännettyä tai painotettua, etten saanut sanoista selvää.
 
Hyvältä vaikuttaa kuvailusi perusteella. Ens vkolla sit kuulee.

Olisi kova biisi Dion tai Robert Plantin laulamana:)

ganesha: eipä oo biisi enää tulilla...prkl...noh, toisaalta ehkä sitä jaksaa venailla elokuulle.
 
Tuolla se taas on jonkun aikaa: https://www.youtube.com/watch?v=AgfeQJUOAMs

Lastinen: Olisi kova biisi Dion tai Robert Plantin laulamana:)
 
Dion laulamana olisi kova. Kyllä.
 
Enpä tiedä. Melko perus, mutta että tajuaisi tai luulisi tajuavansa pitäisi olla oikeanlaisessa mielentilassa. Kitarasoulou ihan jees, ja muutenkin parhaat kohdat biisistä tulevat/soivat silloin kun laulaja pitää turpansa kiinni. Tosin, biisin lopussa olevat ride-kikkailut ovat jotenkin niin kuluneet että ei hemmetti, jotain muuta olisi voinut toimittaa.

Meikä kyllä tykkää. Ei aluksi oikein mitenkään vaikuttanut, mutta parin kuuntelun jälkeen jokin muuttui.

Ei toimi enää edellinen linkki, tässä toimiva.
 
http://www.mediafire.com/listen/i24 … depwuaj8b1z/02_Cusp_of_Eternity.mp3

Alkoi todella lupaavasti. Mutta se laulu oli aivan perseestä. Nyt jää levy ostamatta

Onhan tää Heritagea parempaa. Odotetaan nyt kokolevyä kuitenkin.
 
EDIT: Kolmannen kuuntelukerran jälkeen: Onhan tää nyt hyvä. 3/5
 
Perustelut: Groovaa, mehukkaita fillejä, siirtymiä ja upeaa sooloilua. Pehmeät mutta muhkut soundit. Kitarasoolot menee nykymetallissa / -rokissa 90% tapauksista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Möykkäelin laulumaneereista en osaa oikein olla lopullista mieltä. Kova yritys särmäisään lauluun mutta enpä tiedä. Pitäisiköhän jonkun muun laulaa näissä.

Ihan kiva biisi! Mutta ei mitään sen kummempaa. Pitää hankkia sit toi uus levy kun ilmestyy. Eiköhän sieltä jotain kiinnostavaa löydy!
 
p.s. Ensimmäistä kertaa tuli jotenkin sellainen olo , että noi Åkerfeldtin vokaalit ei kuulosta oikein hyvältä.

lätyn tilasin jo ennakkoon, joten oli luvassa sit silkkaa timanttia tai hatullinen paskaa niin hyllyynhän se on tulossa anyways...pakkohan tuota biisiä oli vähän ennakkoon käydä kuuntelemassa kun se vihdoin onnistui ja...tuota...
 
olihan se sellainen "ihan kiva" rallatus, mikä ei kyl yleensä Opethin ollessa kyseessä oo ollut se ensireaktio uusista biiseistä :D - eli nyt hieman pelonsekaisin tuntein venailen tuota lättyä. ei periaatteessa mitään vikaa: ihan kelpo hevanderirallihan se oli, mutta kun O:lta on tottunut odottamaan hieman enemmän. vaikka Heritage ei bändin tuotannon kirkkainta kärkeä ollut sekään, oli levyltä ensimmäisenä kuultu Devil's Orchard sentään vielä ihan ässäkamaa. Tässä biisis jotenkin alussa häiritsi se ihmeellisesti synkopoiva basari - ehkä se sitten ajan kanssa löytää uomansa, mut ensikuuntelun jälkeen jäi vähän sellainen mitäv...fiilis tuosta. ja muutenkin schlaager kuulostaa kyllä Opeth-viitekehyksessä aikamoisen suoraviivaiselta rymistykseltä.
 
vaadimme progea! :D