Kitarat: soittaminen ›

Osteri: Juuri näin, kunnon tauko on hyvä asia. Tai tasapainottaminen.... hanki moottripyörä ja nysvää sen kanssa, toimii myös. Moottoripyörän kanssa ei tarvitse olla kiinnostunut muiden aikatauluista, vaan tekee just niinkuin itse haluaa. Ei mitään menestymisen paineita :)
 
Moottoripyöräily on kyllä ihan superia:-). Moottoripyöräilyssä hengissä pysyminen on menestymistä, mutta toisaalta moottoripyöräillessä on hengissä enemmän kuin ikinä:-D.

silhouette: En halua kehuskella, mutta olen kyllä kahlannut kitaran kanssa aika pitkälle kaikki genret läpi. Niin jazzit, proget, metallit, rockit, countryt, bluesit ja jopa klassisetkin on aika pitkälle tullut tutkittua ja koluttua. Ja, tämäkään ei taas tarkoita, että ajattelisin tietäväni kaiken kaikista musiikkityylesistä ja genreistä, mutta jonkin verran on jo kyllä kokemusta kerennyt kertyä =)
 
Tostahan jää valtava osa musaa kokematta jo pelkästään Afrikan mantereelta. :) Puhumattakaan muusta simppelin rytmin/idean varioimiseen perustuvasta musasta.
 
Mutta, jonkin mittainen tauko voi olla hyvä idea. Relaa, tavallaan nollaa aivoja ja sitten katsoo miten lähtee. Turhahan sitä on päätä seinään hakata. Kamoja ei kannata heti kuitenkaan Torille laittaa. Vaikka tosiaan maalailee/piirtelee aikansa, hyvää ajanvietettä sekin on.
 
E: Eikä sekään musalta tavallaan ole pois. Aivojahan siinäkin käytetään ja pyritään luomaan tiettyä mielentilaa kankaalle. Vaikka kuinka kopioisi olemassaolevaa, niin useimmiten siitä joku voi päätellä tunnetilan missä tehty.

atheos: Tuohonkin on tosin niin paljon lähestymistapoja, itse soittelen vain koska se on kivaa, en ole vuosiin yrittänyt mitenkään kehittää itseäni tai mitään. En koe olevani umpikujassa vaan päinvastoin täysin vapaa kaikista vaatimuksista ja muista keinotekoisista rajoittimista.
 
Tämä on ihan relevantti lähestymistapa. Nauttii vaan aiemman harjoittelun hedelmistä ilman paineita kehittymiseen. Musan ei tarvitse olla teknisesti haastavaa, päinvastoin, vaivattomasti vaan pistelee menemään. Siinä voi epähuomiossa vielä kehittyäkin tulkinnan syvyyssuunnassa :)

Omakohtainen kokemukseni ehkä sivuaa tätä asiaa ainakin jossain määrin. Lopetin noin 18-vuotiaana kitaransoiton kokonaan. Aloittanut olin noin 14/15-vuotiaana. En juuri mitään osannut (jokin Sultans Of Swing:in lead-kitara taisi olla kovin saavutus minkä taisin) mutta alkuun olin päässyt. Sitten se vaan loppui. Suurin syy saattoi olla huonompien harrastusten lopullinen pintautuminen, mutta ainakin osittain myös turhautuminen. Olin ihan varma että kehitystä ei enää tapahdu ja kaikki tuntui niin puulta. Yksi vaatimaton bändikokeilu oli kavereiden kanssa, mutta koska vain yhdellä tyypillä oli aikaisemmin kokemusta porukassa soittelemisesta ja yleinen motivaatio ei kantanut (paitsi kaljakasseja kämpille), se sitten jäi.
 
Kymmenen vuotta tuota taukoa kesti, aika tarkalleen. Sitten kun lopetin ryypiskelyn (toki, olin siinä välissä opiskellut, käynyt armeijan, seurustellut useampaan otteeseen jne, mutta eiköhän se pääpainopiste ollut ryypiskelyssä), tartuin kitaraan jotta saisin jotain korvaavaa toimintaa kehitettyä. Siitä se ajatus sitten lähti. Motoriikka oli melkoisen huonossa hapessa elämäntapojen vuoksi ja melkein kaikki vähä mitä oli aikaisemmin osannut oli hävinnyt kuin pieru saharaan. Mutta, osasin suhtautua asiaan jotenkin aivan täysin erilaisella tavalla. Paljon analyyttisemmin ja ajatellen sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta. Mietin huolella kaiken mitä tein ja jaoin harjoittelun "moduuleihin". Tekemättä touhusta kuitenkaan pakkopullaa, soitin aina sitä (ja siten) miltä milloinkin tuntui ja missä tuntui olevan tarvetta parantamiseen. Asiaa saattoi toki edesauttaa se, että olen tavallista obsessiivisempi ihminen - äärimmäisen helppoa kehitellä pakkomielteitä.
 
No joo, enhän mä vieläkään mitään osaa, myönnetään. Mutta sormet tottelevat aika hyvin vaikka melkein mitä tahansa löisi eteen. Teoriaa (sisältää ison alkukirjaimen, piste ehkä johtaa harhaan) en osaa pisaraakaan mutta korvakuulo on kehittynyt. Muutama bändikin tällä hetkellä ja muutamia pienempiä festareita ja tapahtumia kesällä.
 
Pointtini on se, että joskus on vaan parasta lopettaa jos siltä oikeasti tuntuu ja ahdistaa. Yksinkertaisesti unohtaa täysin koko homma. Tuo on ainoa tapa millä sen voi aloittaa uudelleen silloin jos/kun aika on oikea.

Off Topic:
 
hallu: .....moottoripyöräillessä on hengissä enemmän kuin ikinä:-D.
 
Kyllä, varsinkin matkantekoa kurapyörällä: "missä asfaltti loppuu, siitä ilo alkaa" :)
maistiaisia http://vimeo.com/92948713

Sanoit, että et ole tottunut keskittymään useampaan asiaan samaan aikaan. Voisikohan tuossa juuri olla ongelman juuri? Itsellä ainakin maittaa soitto aina silloin parhaiten, kun on saanut vastapainoa ja inspistä muista jutuista.
 
Jos soittaminen tuntuu tällä hetkellä sen verran turhauttavalta, että mietit kokonaan soiton lopettamista, niin pieni etäisyyden hakeminen on varmaan aivan paikallaan. Jos taas myyt kaikki soittokamppeet kertaheitolla pois, niin voi olla iso kynnys palata soittoharrastuksen pariin. Eli kuten joku tuolla aimmein kirjoittelikin, niin älä nyt kaikkia romppeita ihan kertaheitolla hävitä. :)

Ei oo käyny lopettaminen mielessäkään mutta jos jossain vaiheessa elämää tulee sellainen olo, ettei jaksa, niin mitäpäs sitä surkuttelemaan. Sillä siis mennään, mikä tuntuu hyvältä.
 
Pian 10v harrastanu kitaraa, myös pianoa bassoa huilua. Pitkään aikaan en ole reenaillut tai kehittänyt tekniikkaa, lähinnä jotain ns. ylläpitävää huttua. Noitten soittimien välillä menee sykleissä kiinnostus, senkin takia jo että aika ei voi riittää kaikkiin. Jos koko musahomma jää jonain päivänä vähemmälle, niin so be it, kamoja ei ehkä tee mieli myydä siltikään....

silhouette: Mulle tuli tänään postissa Al Di Meolan nuottikirja eli se siitä soiton lopettamisesta =)
 
Oletko ikinä soitellut mitään metodia läpi? Esim. tuo William Leavittin 'Modern method for guitar' on aika jööti kaikkinensa ja siinä varmaan olisi monelle kitaristille haastetta. :)

calf: Oletko ikinä soitellut mitään metodia läpi? Esim. tuo William Leavittin 'Modern method for guitar' on aika jööti kaikkinensa ja siinä varmaan olisi monelle kitaristille haastetta. :)
 
En ole kyllä, mutta kiitos vinkistä. Tsekkasin juuri kirjan Adlibriksestä ja muutenkin netistä ja ihan halvalle ja hyvälle vaikuttaa kyllä, tuo voisi tosiaan olla seuraavaksi hankittavien listalla =)

Välillä musta tuntuu, että soittainen on enemmänkin nykyään jonkinlainen "pakkomielle" jossa on pakko yrittää kehittyä mahdollisen hyväksi, mitä se sitten liekään on. Se on jonkinlainen "itselleen todistamisyritys siitä", että osaa tehdä jotain erittäin hyvin tai ainakin aika hyvin. Ja, ajoittain siitä saakin "palkkion" ja tulee hyvälle mielellä kun onnistuu vaikkapa plokkaamaan korvalla jonkun todella vaikean biisin/likin/melodia ja niinä hetkinä soittaminen todella tuntuu hyvälle tai silloin kun esim. saa luotua jonkun omasta mielestä erittäin hyvä riffin jne. Muuten soittaminen tavallaan tosiaan tuntuu aika "pakkomielteelle", olkoonkin, että se tavallaan on ehkä hyvä pakkomielle. =)

Joo...mulla on ikää on kohta 57, stanan wanha äijä siis, soittovuosia kitaralla varmaan 45, SILTI soittaminen on vaan ja edelleen niin vtun hienoa että lopettaminen ei ole käynyt mielessä kuin pari kertaa.
 
Taukoja on ollut, mm 95-97 pidin isyyslomaa ja aika monta vuotta on mennyt bassonvarressa kapakkakeikoilla kuin myös kiippareiden parissa ja kitaransoitto on ollut ns telakalla.
Joskus keikat on olleet varsin kusenpolttamaa pakkopullaa leivän perässä, ei siitä sen enempää.
No joo, tosiaankin silleen eri tilanne että soittaminen on ollut mulle duuni, ja on edelleen, vaikka tanssimusa onkin genre niin juuret on progepuolella, myöhemmin fuusio/jazzosastoilla.
 
En jaksa uskoa että soittamista rakastava voi KOSKAAN luopua siitä mikä on ollut tärkeä osa elämää vuosikausia...
Mutta jos siltä tuntuu että pieni breikki auttaa niin mikä ettei. Mutta älä ainakaan kamoja myy!

Liittyen soittamiseen ja moottoripyöräilyyn..
 
February album writing month -haasteeseen osallistui tänä vuonna kaveri, joka biossaan kertoi olleensa moottoripyöräonnettomuudessa, jonka tuloksena saanut aivovamman ja osittain halvaantunut. Myöhemmin oli nähnyt vanhan high school -kaverinsa, joka oli kysynyt vieläkö herra soittaa kitaraa. Eihän se ollut muistanut koskaan soittaneensa, mutta olikin ihmetellyt kun tulee kitaroita keräiltyä.
 
Soitto voi loppua, mutta GAS on ikuista.

Itse aloittelin soittamisen 14 vee ja aluksi koin kehittyväni hurjasti. Sitten homma jäi junnaamaan, eikä parempaa tuntunut enää tulevan enkä pitänyt itsenäni kovinkaan hyvänä. Parikymppisenä jätin soittelut ja aloin harrastamaan naisia, töitä, perhettä jne tavallista elämää. Kitara oli kaapissa ja unohtunut täysin. Yleensä muuttotilanteessa sitä liikuteltiin ja lopulta möin vahvistimen ja pedaalit tarpeettomana. Olisin myynyt kitarankin, mutta vaimo esteli ja puhui jostakin lasten opettamisesta joskus tms. Hommasin kuitenkin akkarin, että edes vähän pysyy taito tallella. Lastenlauluja, balladeita jne... ei ollut kovin kauan hauskaa sekään ja kohta sekin oli kaapissa.
 
Joskus saatoin mainita, että olisi tuo kitara edes aito Strato tai Lessu, että edes omistaminen olisi jonkin arvoista. Vaimo sanoi, että osta..osta perhana Strato, äläkä kitise. Minä siihen, että vi**uako minä semmoista kaapissa säilyttelemään. Se olisi vieläkin suurempi synti, kun ne on tehty soittamista varten.
 
Erään positiivisen elämäntilanteen kohdalla puhuin taas leikillään Stratosta. Vaimo sanoi että jos et sitä nyt tilaa, niin et sitten ikinä. Oli kaapissa eli alat soittelemaan taas. Kertoi tykänneen nuorempana, kun rimputtelin jotakin. No perkules Thomannin sivuille ja viikon päästä se jumalainen laitos oli sylissä. Siitä asti se on ollut yli vuoden sylissä ja homma rulettaa. Joka päivä tunti/pari menee entisen harrastuksen parissa ja piti hankkia se Les Paulkin, kun iski hirveä GAS.
 
En edes yritä "kehittyä" vaan keskityn soittelemaan mitä tekee mieli. Mukava kokeilla kaikenlaista ja yleensä kehittyminen tapahtuu kuin varkain. Itsekin joskus ihmeissään, että tuokin lähti tuosta vaan. Jos ei lähde, niin antaa olla. Tärkeintä että harrastuksesta tykkää ja nauttii ja motivaatio on tosi korkealla. Ainakin toistaiseksi. Voipa olla, että löytyvät joku päivä taas kaapista, mutta se on sen ajan murheita. Nyt soitellaan sydämen kyllyydestä.

Arkka:Soitto voi loppua, mutta GAS on ikuista.
 
Minä olen niin nuija (ja välillä jopa tosi nuija!), että en edes tiedä mitä GAS tarkoittaa. Eli voisiko joku valaista asiaa, että mistä tuo GAS on lyhenne tai mitä se tosiaan ylipäänsä tarkoittaa? =)

silhouette: Minä olen niin nuija (ja välillä jopa tosi nuija!), että en edes tiedä mitä GAS tarkoittaa. Eli voisiko joku valaista asiaa, että mistä tuo GAS on lyhenne tai mitä se tosiaan ylipäänsä tarkoittaa? =)
 
Gear Acquisition Syndrome, eli vapaasti suomennettuna kamarunkkaus :)

http://www.urbandictionary.com/defi … erm=Guitar%20Acquisition%20Syndrome
 
Esim. pakottava himo hankkia uusi kitara vaikka ei oikeastaan sellaista tarvitsisikaan. Laajemmassa merkityksessä sisältää himon kaikenlaisen kitarakaman hankkimiseen, ei pelkästään kitaroiden.

Soiton lopettaminen ei ole iso asia ellei satu soittamaan Epuissa :)

LaMotta: Soiton lopettaminen ei ole iso asia ellei satu soittamaan Epuissa :)
 
Nyt kolmas päivä menossa niin etten ole koskenutkaan kitaraan ja olo tuntuu erittäin paljon paremmalta kuin silloin kun soittelin aamusta iltaan. Ehkä useimmat ovat tässä ketjussa olleet oikeassa ja tauko tosiaan tekee hyvää =)

silhouette: Nyt kolmas päivä menossa niin etten ole koskenutkaan kitaraan ja olo tuntuu erittäin paljon paremmalta kuin silloin kun soittelin aamusta iltaan. Ehkä useimmat ovat tässä ketjussa olleet oikeassa ja tauko tosiaan tekee hyvää =)
 
Mä oon ollu välillä ainakin puoli vuotta koskematta kitaraan sitten ottanut sen käteen ja huomannut että kielet ruostees ja taas puoleks vuodeks laukkuun. En silti koe että olisin lopettanut koska se tuolla on kuitenkin.