Kitarat: soittaminen ›

Tervehdys palstalle!
 
Olisin kysynyt, minkälaisia kokemuksia palstalaisilla on korvan kehittämisestä erityisesti melodioita soittamalla.
 
Taustaa sen verran, että olen reenannut intervallien tunnistusta erilaisilla tietokoneohjelmilla. Lähdin liikkeelle nollapisteestä mutta aikaa myöden opin kyllä tunnistamaan intervallit, oli ne soitettu sitten pianolla taikka kiinalaisella pingpong-soittimella. Lisäksi käytin functional eartrainer -nimistä ohjelmaa. Piano soittaa alkuun kadenssin, jonka jälkeen tulee yksittäinen sävel (ei välttämättä samasta oktaavista), ja pitää tunnistaa, mikä sävel on kyseessä (terssi, kvartti yms.). Alkuun tehtävä tuntui täysin mahdottomalta, mutta muutamassa viikossa tuokin alkoi mennä virheettömästi.
 
Mutta probleema on se, että em. harjoitukset eivät auttaneet mielestäni vähimmässäkään määrin biisien plokkailussa. Nyt ajattelin keskittyä melodioiden soittelemiseen korvakuulolta; ukko nooa, maammelaulu, suvivirsi..
 
Siispä kysymys, onko jollakulla muulla vastaavia kokemuksia taikka vinkkejä? (paras vastaus on, että juu, intervalleista ei mitään hyötyä, mutta melodioiden soittelu suorastaan räjäytti korvat auki : ))

Nimenomaan biisien blokkailuhan siihen auttaa. Just tollasia simppeleitä melodioita aluksi ja niin edespäin. En mä oo ikinä tarkoituksella kehittäny tollasta korvakuulolta soittamista mutta kyllä mä silti pystyn melodioita korvakuulolta vetää. Kai sitä ihan soittaessa oppii tuntemaan kitaran kaulaa ja mistä saa minkälaisenkin äänen.

Komppaan tässä kyllä freakingeniusta siinä mielessä, että tekemällä (nimenomaan sitä mitä halutaan oppia) oppii.
 
Ite oon soittanut/opetellut kaikki biisit alusta lähtien vain korvakuulolta, ehkä joskus kymmenkesäsenä joskus vilkassut tablatuureja. Yksinkertasten rallatusten soinnut (soinnut lähinnä duureja, molleja ja seiskoja ja ei vaihdu 4 kertaa tahdin sisällä) plokkailen biisin aikana sitä kuunnellessa. Yleensä "arvaa" seuraavan soinnun tai osuu oikeeseen hyvin nopeesti erehdyksen kautta, tietämättä ite pätkääkään intervalleista saati niiden nimistä. Vaikeemmatkin menee sitten yrityksen ja erehdyksien kautta. Melodiat pitäs olla musta helpoin plokata mistä tahansa biisistä. Treenamalla oppii.

Kiitos, etenen siis melodioiden soittelemisen pohjalta. Suvivirttä tosin ei taida uskaltaa kokeilla, kun sen laulaminen ja soittaminen taitaa olla jo lähes laitonta : (

Earmaster ei ole suunnaton investointi. Jotain 50 e. http://www.earmaster.com/ . Tuon hankkimalla saat kokonaisvaltaisen harjoitussetin kaikesta korvan kehittämisestä muusikkoutta ajatellen. Toki joku voi ajatella, että tässä ei sentään ihan kaikki ole, mutta keskeisimmät nyt ainakin.

Olen tuota yrittänyt selvitellä, niin solfaus eli solfege. Sillä saadaan melodia skaalan. Intervallit on tärkeitä, mutta ilmeisesti liian hidasta yrittää tunnistaa se joka nuotin välistä.
 
YouTubesta pääsee alkuun hakusanoilla my first notes löytyy 12 harjoitusta ja sitten helppoja biisejä.
 
Earmaster on noista ohjelmista se ehkä paras ja arvostetuin. Olisin ostanut, muttei toimi omppukoneissa.
 
Spotifystä löytyy eartraining hakusanalla ensisijaisesti kait kuorolaiselle suunnattu hyvä solfaus kurssi, mutta samaahan tuo on kaikilla muusikoilla. Treenailen työmatkalla ajaessani autoa.
 
Kirja ja cd niin Tohtori toonika on kehuttu.
 
Nämä siis nuottien ja teorian kautta.
 
Monet populaarimusiikin soittajat eivät nuotteja osaa. Esim Jimi Hendrixin ja Steve Ray Vaughan kuului heihin. Steve Vai ja Alexi Laiho taas ovat teoriassa ja nuoteista pitkälle opiskelleita.
 
Tuntuu olevan salatiedettä ja näkemyksiä on monia.

glamguitarist: Monet populaarimusiikin soittajat eivät nuotteja osaa. Esim Jimi Hendrixin ja Steve Ray Vaughan kuului heihin. Steve Vai ja Alexi Laiho taas ovat teoriassa ja nuoteista pitkälle opiskelleita.
 
Tuntuu olevan salatiedettä ja näkemyksiä on monia.
 
Tästä tulikin mieleen että tietääkö kukaan kuinka pitkälle Laiho on opiskellut? En tiedä onko musakoulutasolla opiskelu vielä kauheen pitkällä.

Suosittelen intervallien, sointujen ja melodioiden laulamista, jää kuulokuva paremmin päähän.
 
Myös jotkut ''esimerkkikappaleet'' intervalleista voipi olla hyödyksi. Esim. tuiki tuiki tähtönen alkaa kvintillä.

glamguitarist: Treenailen työmatkalla ajaessani autoa
 

 
Kiitokset kaikille, hyviä pointteja. Yritin tilata earmasterista viikon ilmaisen kokeiluversion, muttei vielä onnistunut. Ehkä onkin viisaampaa tilata kesälomalla, kun ehtii paremmin testaileen.
 
autoreenaus työmatkalla kuuluu myös ohjelmaan. Vaikkei tuntisi oudomman biisin melodiaa, niin monesti sinne jotain sopivaa säveltä pystyy tuuttaamaan. ja jos menee vähän pieleen, ei haittaa kun ei ole kukaan kuulemassa.

Vähän vanhahkoon aiheeseen ajatusta. Ihan liian vähän näyttökertoja tuolla videolla(388 tällä hetkellä).
http://www.youtube.com/watch?v=uUs0C-zRlI0
 
Ite olen tehnyt tuota aika paljon ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Aluksi paria säveltä ja ehkä asteikkoa, asteikon joka toista, joka kolmatta säveltä eli aina vain isompia hyppyjä/intervalleja. Josain vaiheessa, kun alkaa tuntumaan liian helpolta, niin laajentaa normi 7 sävelen asteikosta ihan ulos mitä sattuu ja hakee nimenomaan vaikeita ja erikoisia intervalleja. Mitä tiheemmin sävellaji vaihtuu, sitä vaikeempaa ja sikäli kehittävämpää.
 
Niinkun Mikko tossa sanoo, niin välillä voi olla ihan hyrähtelyä soiton mukana, mutta ehkä eniten kehittävää, kun perjaatteessa hyräilee ensin ja koittaa sitten otelaudalta löytää sen sävelen/intervallin. Kokeilee välillä vaikka yli oktaavin intervalleja ja ihan rauhassa miettii, mistä kyseinen sävel löytyy. Kiirettä ei kannata pitää.
 
Miten voi ehkäpä seurata kehittymistään ja tuoda kivaa jännäämistä kehiin..(?)
Lyhyesti: Hyräilet vaikeita erikoisia melodioita ja otelautakäden sormet liikkuu koko ajan ajatuksella mukana, mutta et soita säveliä ääneen vasta kun taas vaikka 15 hyräillyn sävelen jälkeen.
 
Pitkästi esimerkin kanssa: Soitat vaikka ny c-sävelen jostain kohtaa otelautaa. Sitten hyräilet esim. Cmaj9 arpeggion ja sun sormet liikkuu otelaudalla niinkuin soittaisit sen, mutta et anna kitarasta kuulua mitään eli ET pikkaa tai täppää otelautakädellä kuuluvasti. Sitten hyräilet vielä esim. siitä viimesimmästä d-sävelestä Dmaj7#5 arpeggion/soinnun ja sormet liikkuu taas hyräilyn aikana just soinnun sävelien mukaan. Kun olet nyt (toivottavasti) jäänyt hyräilyllä ja otelautakädellä c#-säveleen, soitat sen kitarasta ja kuulet onko sun hyräily mennyt nappiin. Jos hyräily ja ääni kitarasta kuulostaa eriltä, kokeile uudestaan :) Jos oma laulun ääniala ei riitä tuon esimerkin ambitukseen (matalimman ja korkeimman sävelen väliseen eroon/intervalliin, joka on tässä siis hitusen yli 2 oktaavia), voi tietty josain vaiheessa aina pudottaa oman hyräilyn oktaavia alemmas, ettei mene kiljumiseksi.
Jos tähän harjoitukseen haluaa vielä lisää asiaa, niin koitapa vielä hyräillessä laulaa aina senhetkisen sävelen nimi.
 
Herää ehkä ajatus, että laulamaanko tässä aletaan, mutta ideana mun mielestä kuitenkin korvakuulosoiton kehittäminen, intervallien tunnistaminen ja niiden soveltaminen käytäntöön ja miksei tässä laulaminenkin joiltain osin kehity. Ja tottakai kuten Kosonen videolla sanoo, näin on syntynyt parhaat soolot ;) Ylipäätään intervallien opetteleminen tavasta riippumatta ehdottomasti hyvä ja ainakin omalla kohdalla ollut älyttömän käytännöllinen juttu.

Korvan ja nuoteistasoiton yhdistelyyn liittyvä vinkki Leavittin Modern methodista (vol. 1, s. 95):
 
"Reading music is a combination of instant note (and finger) recognition and that of playing the "sound" that you "see" on the music...(along with the relative time durations of the notes of course)... Now try this--play the tonic chord of these Reading Studies (to get your "ear" in the proper key)...then try to sing the music to yourself as you play it... If your fingers have been over the fingering type enough times they will automatically play whatever notes (sound patterns) you mentally "hear" on the page...This will take a great deal of time to master...but keep after it--it's worth it..."