Olen aina mietiskellyt paljon musiikkia ja varsinkin musiikin eri ns. "vaikeustasoja". Tarkoitan sillä sitä, että miksi joku kappale on helppo opetella ja omaksua korvakuulolla (toisin sanoen kappale, mikä on musiikillisesti ns. "alemmalla tasolla" ) ja miksi joku toinen kappale (toisin sanoen kapple mikä on musiikillisesti "ylemmällä tasolla" ) on vaikeampi opetella ja omaksua korvakuulolla?
Sen toki ymmärrän, että esim. melodian soittonopeus vaikuttaa ja vaikeuttaa tuon kyseisen melodian plokkaamista ja omaksumista korvakuulolla, mutta silti ihmettelen, että miksi korvakuulolla toisia intervalleja vaan on vaikempi tunnistaa kuin toisia? Onko tähän olemassa jonkinlainen "teoria" vaiko ei?
Ja, sen verran vielä, että puhuessani musiikin eri vaikeustasoista ja asteista, en todellakaan tarkoita sitä, että alempitasoinen musiikki olisi huonompaa kuin vaikeatasoisempi.
Olisin ihan kiitollinen jos tästä aiheesta saisi hyvää keskustelua aikaiseksi, minua ainakin aihe kiinnostaa =) Aina voi yrittää. |
Mitä tuntumpi intervalli, sen helpompi se on kuulla. Sama pätee intervalleista muodistuviin sointuihin ja sointukiertoihin. I-V-VIm-IV -kierron kuulee joka neljännessä poppisbiisissä (no okei, ei ihan mutta niin ylikäytetty se on ettei mitään järkeä), niin ettei se voi olla jäämättä päähän. Jos taas kuuntelee paljon musaa, jossa on kryptisempiä sointuja ja sointukiertoja, tulee nekin pikkuhiljaa tutummiksi ja lähes yhtä itsestäänselväksi kuin kolmisointuharmonia.
Sama pätee rytmeihin. En voi väittää olevani asiantuntija, mutta oon jonnin verran perehtynyt afro/kuuba-rytmiikkaan. Oon myös saanut soittaa parin "natiivin" kanssa. Kokemus oli jännä ja opettavainen. Aivan yhtä luonnottomalta kuin meille (ainakin aluksi) kuulostaa heidän musansa poly- ja mikrorytmiikka, kuulostaa heille meidän eksaktin tarkka biitti. Eivät pystyneet soittamaan ns. preussilaisella groovella vaikka yrittivät. :-) Piecemaker // "Practice cures most tone issues." -John Suhr |
kimurantti1: Mitä tuntumpi intervalli, sen helpompi se on kuulla. Sama pätee intervalleista muodistuviin sointuihin ja sointukiertoihin. I-V-VIm-IV -kierron kuulee joka neljännessä poppisbiisissä (no okei, ei ihan mutta niin ylikäytetty se on ettei mitään järkeä), niin ettei se voi olla jäämättä päähän. Jos taas kuuntelee paljon musaa, jossa on kryptisempiä sointuja ja sointukiertoja, tulee nekin pikkuhiljaa tutummiksi ja lähes yhtä itsestäänselväksi kuin kolmisointuharmonia.
Sama pätee rytmeihin. En voi väittää olevani asiantuntija, mutta oon jonnin verran perehtynyt afro/kuuba-rytmiikkaan. Oon myös saanut soittaa parin "natiivin" kanssa. Kokemus oli jännä ja opettavainen. Aivan yhtä luonnottomalta kuin meille (ainakin aluksi) kuulostaa heidän musansa poly- ja mikrorytmiikka, kuulostaa heille meidän eksaktin tarkka biitti. Eivät pystyneet soittamaan ns. preussilaisella groovella vaikka yrittivät. :-)
Itsellä oli joskus kämppäkaverina neekeri. Yritimme soitella joskus kahdestaan, mutta eihän siitä tullut mitään kun en ollut neekeri. Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" |
silhouette
Kampela77