Kitarat: kitarakamat ›

Okei, eli näyttää tämä keskustelu tuovan esille sen ettei niillä ole rakenteensa puolesta eroa. Johtopäätös: vahvistin on hyvä, jos se on hyvin suunniteltu ja huolellisesti laadukkaista materiaaleista tehty riippumatta siitä onko se piirilevy tai p2p rakenteeltaan. P2p laitteet ovat kalliimpia siksi, että ne valmistetaan yleensä käsityönä ja niiden valmistukseen käytetään yleensä laadukkaampia komponentteja. P2p laitteet ovat yleensä parempia siksi, että koska ne tehdään käsityönä niin ihan turha tehdä huonoa ja toisaalta hyvää on helpompi myydä. Piirilevyjä pidetään huonompina siksi, että kaikki huonot vahvistimet on toteutettu piirilevyllä, vaikka laadukkaitakin piirilevyvehkeitä löytyy.
 
Teinkö oikeat huomiot, vai jäikö jokin asia huomaamatta tai käsitinkö väärin?

harryk: Jokaisella valmistustavalla päästään hyvään tai huonoon lopputulokseen suunnittelusta ja toteutuksesta riippuen...
 
...Kytkentäpiirien kapasitiiviset ongelmat syntyvät useimmin huonosti suunnitelluissa piirilevykytkennöissä, joissa levyllä olevat kytkentäjohdotukset ovat hyvinkin ohuita ja monasti liian lähellä toisiaan. Hyvin suunniteltu piirilevytoteutus on kuitenkin täysin hyväksyttävä ja laadukas metodi jos se on tehty kunnolla. Sen isoin puute on osien vaihdon vaikeus huoltojen ja modausten yhteydessä...
 
Siinäpä aika lailla minunkin ajatukseni pähkinänkuoressa.
 
hallu: P2p laitteet ovat kalliimpia siksi, että ne valmistetaan yleensä käsityönä ja niiden valmistukseen käytetään yleensä laadukkaampia komponentteja. P2p laitteet ovat yleensä parempia siksi, että koska ne tehdään käsityönä niin ihan turha tehdä huonoa ja toisaalta hyvää on helpompi myydä. Piirilevyjä pidetään huonompina siksi, että kaikki huonot vahvistimet on toteutettu piirilevyllä, vaikka laadukkaitakin piirilevyvehkeitä löytyy.
 
Teinkö oikeat huomiot, vai jäikö jokin asia huomaamatta tai käsitinkö väärin?
 
Minusta teit juu!

Kiitos, saatoitte pelastaa munt joltain vanhalta mahdolliselta paskalta....... :)
Ei mulla ole niin paljon rahaa, että voisin ostaa n.1000e romua itelleni. Kyl sen vehkeen täytyy olla sit 100% varmasti kunnossa, ettei tule seuraavaks 1500e laskua sen korjauskuluista....... :) Jätän sen vanhan vahvarin ostamisen väliin ja ostan jonkun max 10v vanhan, ni kyllä se mun käytössäni kestää loppuiän, keikkailen n.2v maksimissaan, enempi kotona vaan soittelen ja pää-asiassa akustista n.80% kitaroinnistani, joten kyl se nyt 10v oleva kestää tosiaan loppuiän. :)

Hyvää keskustelua pl toi yhden pellen joka aiheeseen ronkkiminen ilman mitään sisältöä. Mulle vahassa vahvistimessa huollettavuus on ykkösjuttu.Turreteille tehtiin aikoinaan mm. sotilaselektroniikka sen kestävyyden ja huoltoystävällisyyden vuoksi. Myös kokoamisohje on yksinkertaisempi kuin puhtaassa point-to-pointisa. Täällä esissä olleet Hiwatt:it on legendaarisia kestävyydeltään. Hommasin aikoinaan 77 mallisen DR 103:sen, ja siinä oli alkuperäiset Mullardit pääteputkina ja kaikki muukin alkuperäistä vaikka laite oli selkeästi paljon maailma nähnyt ja haisi saksalaiselle hevikellarille.

Luuviulu: Kiitos, saatoitte pelastaa munt joltain vanhalta mahdolliselta paskalta....... :)
Ei mulla ole niin paljon rahaa, että voisin ostaa n.1000e romua itelleni. Kyl sen vehkeen täytyy olla sit 100% varmasti kunnossa, ettei tule seuraavaks 1500e laskua sen korjauskuluista....... :) Jätän sen vanhan vahvarin ostamisen väliin ja ostan jonkun max 10v vanhan, ni kyllä se mun käytössäni kestää loppuiän, keikkailen n.2v maksimissaan, enempi kotona vaan soittelen ja pää-asiassa akustista n.80% kitaroinnistani, joten kyl se nyt 10v oleva kestää tosiaan loppuiän. :)
 
Tämä oli sarkasmia, eikös vaan ollutkin?

Vanhojen nuppien jännitteet ja hilavastukset saattaa olla nykyputkille tuhoisia - ainakin juttujen mukaan. Itse olen nupeista ne vaihtanut (muistaakseni) 1k5 ohmisiin.

Luuviulu: Kiitos, saatoitte pelastaa munt joltain vanhalta mahdolliselta paskalta....... :)
Ei mulla ole niin paljon rahaa, että voisin ostaa n.1000e romua itelleni. Kyl sen vehkeen täytyy olla sit 100% varmasti kunnossa, ettei tule seuraavaks 1500e laskua sen korjauskuluista....... :) Jätän sen vanhan vahvarin ostamisen väliin ja ostan jonkun max 10v vanhan, ni kyllä se mun käytössäni kestää loppuiän, keikkailen n.2v maksimissaan, enempi kotona vaan soittelen ja pää-asiassa akustista n.80% kitaroinnistani, joten kyl se nyt 10v oleva kestää tosiaan loppuiän. :)
 
Väärä asenne! Nämä on ihan perushuoltoja, joita ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Konkkaremppakaan ei ole mikään kallis projekti. Ylipäätään nuo ylläpitohuollot vanhoille peleille ei ole kalliita ja sen kun kerran huollat niin sittenpä sillä porskutetaankin taas iät ja ajat. Jos oot Fenderiä hommaamassa kun uutta topiccia aloittelit niin hyvä mies älä sorru uuteen jos vaan on budjettia. Vanhat Fenderit pitävät arvonsa just, eikä melkein. Suunta on vain ylöspäin. Uuden mallin kun ostat niin a) se ei ole haluttu peli käytetyn markkinoilla ja täten vaikea myydä ja b) persnettoa tulee 100% varmasti. Jos joku nyky-Fender miellyttää korvia just, eikä melkein niin sittenhän peli on tietysti selvä! Esim. se Vibrolux Custom on vaikuttanut aika hyvältä ja luotettavat lähteet on kehuneet.
 
Lisäksi kun uusi peli hajoaa tai kaipaa huoltoa niin projekti on heti paljon työläämpi ja kalliimpi.

Luuviulu: Kiitos, saatoitte pelastaa munt joltain vanhalta mahdolliselta paskalta....... :)
Ei mulla ole niin paljon rahaa, että voisin ostaa n.1000e romua itelleni. Kyl sen vehkeen täytyy olla sit 100% varmasti kunnossa, ettei tule seuraavaks 1500e laskua sen korjauskuluista....... :) Jätän sen vanhan vahvarin ostamisen väliin ja ostan jonkun max 10v vanhan, ni kyllä se mun käytössäni kestää loppuiän, keikkailen n.2v maksimissaan, enempi kotona vaan soittelen ja pää-asiassa akustista n.80% kitaroinnistani, joten kyl se nyt 10v oleva kestää tosiaan loppuiän. :)
 
Olen ostanut itselleni muutamia vanhahkoja ( ei oikeasti vanhoja ) vahvistimia ja olen ollut niihin pienten huoltotoimenpiteiden jälkeen todella tyytyväinen. '71 Marshall JMP, '81 Marshall JMP ja '84 Marshall JCM 800. Kaikki kolme ovat toimineet todella hyvin ja luotettavasti. Osa on käynyt lainassa muutamilla keikoillakin ja on noita tulllut roudailtua itsekin. Todella luotettavia ovat olleet.

Turreteille tehtiin aikoinaan mm. sotilaselektroniikka sen kestävyyden ja huoltoystävällisyyden vuoksi.
 
Se oli tosin sitä aikaa, kun turret levyille tehtiin oikeastaan ihan kaikki muukin.
 
Sotilas, sairaala, teollisuus, -ja ilmailuelektroniikka on jo useita vuosikymmeniä ollut pitkälle piirilevypohjaista. Mainittakoon, että jo esimerkiksi 60-luvun avaruusteknologia perustui piirilevyihin ja jopa pintaliitoskomponentteihin (SMT). Eli ei se nyt ihan niin epäluotettavaa ole kuin tässä skenessä yleensä uskotellaan.
 
Paljon tuntuu perustuvan enemmän tai vähemmän tärkeiden asioiden hypetykseen ja kauniilta näyttävien asioiden ihastelemiseen kuin ihan käytännön kokemuksiin. Niitä piirilevylle rakennettuja styrkkareitakin kun on jo käytetty sekä huollettu sen kummempia mukisematta jo joltain 60-luvulta asti.
 
Ajat vaan muuttuvat. Eiköhän tästäkin aiheesta ole jo jauhettu ihan riittävästi tulematta hullua hurskaammaksi. Offtopiccia vielä kaiken hyvän lisäksi....

teemu-t-k: Eiköhän tästäkin aiheesta ole jo jauhettu ihan riittävästi tulematta hullua hurskaammaksi.
 
Ei =D
 
Piirilevyvahvareista tuppaavat amatöörin käsittelyssä ne kupariliuskatkin irtoilemaan kun juotoskohtia kuumennetaan liikaa. Tiedän, ei pidä kuumentaa liikaa, mutta kyllä vaan vanhat juotosrimakonstruktiot kestävät paremmin myös tunarointia.

Jos haluaa antaa vahvistimensa korjattavaksi tunarille / amatöörille...
 
Itse en antaisi.

Kefiiri:Piirilevyvahvareista tuppaavat amatöörin käsittelyssä ne kupariliuskatkin irtoilemaan kun juotoskohtia kuumennetaan liikaa. Tiedän, ei pidä kuumentaa liikaa, mutta kyllä vaan vanhat juotosrimakonstruktiot kestävät paremmin myös tunarointia.
 
Sellaisen tyypin, joka ei osaa kolvata piirilevylle komponentteja - eli ei osaa kolvata kunnolla - ei pitäisi huoltaa yhtään mitään vahvistimia, riippumatta siitä miten ne on valmistettu.

kimurantti1: Sellaisen tyypin, joka ei osaa kolvata piirilevylle komponentteja - eli ei osaa kolvata kunnolla - ei pitäisi huoltaa yhtään mitään vahvistimia, riippumatta siitä miten ne on valmistettu.
 
No ei tosiaan pitäisikään. Mutta tuppaavat mokomat ronkkimaan omiakin laitteitaan... ja robustimpi rakenne kestää sen paremmin.
 
Jotta en leimautuisi vintagepuristiksi, totean että piirilevyvehkeiden kanssa voi elää vallan mainiosti. Vikoja tulee kaiken sorttisiin laitteisiin, ja ne on mahdollista myös korjata, kun tietää mitä tekee.

hollstro: Hyvää keskustelua pl toi yhden pellen joka aiheeseen ronkkiminen ilman mitään sisältöä. Mulle vahassa vahvistimessa huollettavuus on ykkösjuttu.Turreteille tehtiin aikoinaan mm. sotilaselektroniikka sen kestävyyden ja huoltoystävällisyyden vuoksi. Myös kokoamisohje on yksinkertaisempi kuin puhtaassa point-to-pointisa. Täällä esissä olleet Hiwatt:it on legendaarisia kestävyydeltään. Hommasin aikoinaan 77 mallisen DR 103:sen, ja siinä oli alkuperäiset Mullardit pääteputkina ja kaikki muukin alkuperäistä vaikka laite oli selkeästi paljon maailma nähnyt ja haisi saksalaiselle hevikellarille.
 
Hiwatt on suunnittelultaan ja toteutukseltaan niin hieno peli että oksat pois. Varmuuden vuoksi tein omaan '75 Hiwatt dr103:een konkkarempan. Siinä tuli se military aspekti esille, sen duunin olisi kyllä tehnyt kenttäoloissa kesken kranaattikeskityksen, no prob.

Kefiiri: Jotta en leimautuisi vintagepuristiksi, totean että piirilevyvehkeiden kanssa voi elää vallan mainiosti. Vikoja tulee kaiken sorttisiin laitteisiin, ja ne on mahdollista myös korjata, kun tietää mitä tekee.
 
Jotta leimautuisin vintagepuristiksi kerron että minulla on kaksi putkivahvainta 60-luvulta ja molemmat on tehty piirilevylle. Molemmat myös toimii edelleen, vaikka niihin ei ole vaihdettu kuin putkia ja toiseen ei edes kaikkia putkia.

teemu-t-k: Se oli tosin sitä aikaa, kun turret levyille tehtiin oikeastaan ihan kaikki muukin.
 
Sotilas, sairaala, teollisuus, -ja ilmailuelektroniikka on jo useita vuosikymmeniä ollut pitkälle piirilevypohjaista. Mainittakoon, että jo esimerkiksi 60-luvun avaruusteknologia perustui piirilevyihin ja jopa pintaliitoskomponentteihin (SMT). Eli ei se nyt ihan niin epäluotettavaa ole kuin tässä skenessä yleensä uskotellaan.
 
Paljon tuntuu perustuvan enemmän tai vähemmän tärkeiden asioiden hypetykseen ja kauniilta näyttävien asioiden ihastelemiseen kuin ihan käytännön kokemuksiin. Niitä piirilevylle rakennettuja styrkkareitakin kun on jo käytetty sekä huollettu sen kummempia mukisematta jo joltain 60-luvulta asti.

 
jep, nää on näitä menneen maailman itkemisiä vailla sisältöä.

Myrkky Nuoli: Vähän niinku sinun kirjoittelut täällä.
 
+
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

aristoteles666: jep, nää on näitä menneen maailman itkemisiä vailla sisältöä.
 
Noniin, herra kaikkitietävä taas nostelee päätään, ilman mitään sisältöä muuta kun vittuilu. Jo 2. kerta tässä ketjussa. Way to go man.
 
Noista turret boardeista; ei kovin montaa vahvistinimallia mistä tässä ketjussa nyt on kyse ole turreteille tehty. Tämä vaan kommenttina siihen että kaikki elektroniikka on jossain vaiheessa tehty turret-boaredeilla.
 
Piirilevyjen luottettavuudesta; kyllä, kun kunnolla tehdään niin ne kestävät vikaantumatta vuosikymmeniä. Niiden huolto vaan on hankalampaa kun ko. komponentteja jotka sopivat ladontakoneella asennettaviksi piirilevylle ja aaltojuotettaviksi (mikä oli teollisuudessa yleinen tapa juottaa komponentit piirilevylle vielä 90-luvulla) ei ihan tuosta vaan saakaan. Ammattielektroniikassa, kuten radiolinkit, tukiasemat ja teholektroniikka ko. piirilevytekniikka on luotettavaa ja ne pelit on 24/7 käytössä. Mutta kun tehdään kustannusoptimoitua kuluttajatuotetta, ei vastaavia luotettavuuslukemia saada aikaiseksi.

Kefiiri: ...Jotta en leimautuisi vintagepuristiksi, totean että piirilevyvehkeiden kanssa voi elää vallan mainiosti. Vikoja tulee kaiken sorttisiin laitteisiin, ja ne on mahdollista myös korjata, kun tietää mitä tekee.
 
Voi elää, mutta joku raja. Itselläni se raja menee vuodessa 87. Yksi jubilee-kombo on aiheuttanut enemmän harrastustunteja kuin mikään muu vahvarini. Ei helpottanut sekään, että vika esiintyi (lähes) vain silloin kun volyymia oli enemmän kuin liikaa. Itse korjausoperaatio kesti noin 5 minuuttia kunhan vian ensin löysi. Kokeneempi kaveri olisi tietenkin heti keksinyt, mikä mättää, mutta tällainen sunnuntairopaaja joutui etsimään "vikaa" vähän kauemmin. Kuten joku jo taisi aiemmin sanoakin, potikoiden kolvaaminen suoraan levylle on hullun puuhaa, varsinkin komboissa.
 
Yhden potikan korvakkeen murtunut juotos.
https://lh4.googleusercontent.com/- … AAPg4/nqhSuDQ8XHw/s912/IMG_6698.jpg
https://lh5.googleusercontent.com/- … Pgw/9GFEVRIPyU4/s912/IMG_6698-2.jpg
 
Putkien kannat noissa on sentään vielä muualla kuin piirilevyllä. Jubilee-henkisessä "uusintapainoksessa", AFD100:ssa meno on jo karumpi: https://lh6.googleusercontent.com/- … 0AFD100%2520Slash%2520Signature.jpg
 
Kun nyt linkittämisen vauhtiin päästiin, niin pistetään nyt vielä tällainenkin Marsu-kuvakimara esille, hieman maistaisia siitä miten yhden valmistajan linja on ajansaatossa muuttunut. Valitettavasti albumin ensimmäinen kuva ei ole peräisin omista kokoelmista :)
 
https://picasaweb.google.com/109365 … 0439771403/EvolutionOfMarshallAmps#