Yleistä keskustelua musiikista ›

Mutta eikö rock ole leimallisesti nuorisomusiikkia?
 
Joo, olen tästä asiasta puhunut m-netissäkin monta kertaa ja näinhän se periaatteessa on. Homma nyt vain sattuu olemaan niin, että ensimmäinen rocksukupolvi alkaa olla kohta jo eläkeiässä. Eli ei rockista voi ihan pelkkänä nuorisomusiikkina enää puhua. Mutta ymmärrän kyllä täysin sen mitä tarkoitat ja hyväksyn sen myös. Nuorisolla on aina oma musiikkinsa. Tällä hetkellä se on vain jakaantunut niin moneen osaan, että pelkkä rokista puhuminen ei kerro kenellekään oikeastaan yhtään mitään. Antti Tuisku, Slayer, Elvis Presley; kaikki ne on rokkia...
 
EDIT: Niin, ja siihen jälkimmäiseen kysymykseen, että voiko 50-vee patu löytää jne. Ei varmaan kovin usein voi, koska kaikki ns. uusi musiikki joka tulee on sitten leimallisesti sitä nuorisomusiikkia, johon hyvin harva aikuinen pystyy samaistumaan, eikä tarvitse pystyäkään. Vrt. rap, metallin eri alalajit jne. Lainaan itseäni jostain muinoisesta keskustelusta: Olisihan se todella noloa jos vanhemmat kuuntelisivat samaa musiikkia kuin teini-ikäiset lapsensa.

Itse en välitä Rumbasta niinkään paljon kuin Soundista.Jotenkin minua häiritsee tietynlainen snobbailu jota siinä lehdessä esiintyy: rap/hip/hop tuntuu aina saavan arvosteluissa hyvän kohtelun jne. Nämä ovat tietysti vaikutelmia jotka ovat syntyneet enemmän satunnaisen kuin säännöllisen seuraamisen tuloksena.
 
Mitä kriitikoihin tulee noin yleisellä tasolla niin toivoisi soittajien ja muiden musiikin tekijöiden osuuden hieman lisääntyvän kriitikoissa.Itseäni ärsyttää musiikin teoriasanaston käyttö vaikka kriitikko ei selvästikään hallitse edes teorian perusteita ("kolmen soinnun biisejä" lienee yleisin lukemani lainaus).Pelkältä "toimittaja/hengailija" pohjalta nouseva kriitikko ei yleensä meikäläistä vakuuta musiikin arvostelijana.