Kitarat: kitarakamat ›

Tapahtui seuraavaa:
 
Viime Tapaninpäivänä tutustuin eräissä illanistujaisissa itä-suomalaiseen kitarateknikkoon. Mainitsin, että minulla on vuoden 1973 Yamaha SG-35, jossa on alkuperäiset huomattavan kuluneet nauhat, jotka kaipaisivat vaihtoa tuoreempiin. Kitaraseppä, nimeltään Juha Paldanius, sanoi voivansa ja haluavansa vaihtaa nauhat ja nyt kun tässä ollaan tutustuttu ja yhteisiä kavereitakin on niin saan koko homman kaverihintaan 80 euroa. Lyötiin kättä päälle ja sanoin tuovani kitaran mukanani kun ensi kerran vierailen idässä.
 
Maaliskuussa tuli sitten sellainen visiitti iloiseen Itä-Suomeen, että kitarakin kulki sujuvasti mukana. Kävin jättämässä 41 vuotta keikkoja tehneen kitarani Juhalle. Käytiin vielä siinä kädestä pitäen läpi mitä haluan kitaralle tehtävän:
- Nauhat tulee vaihtaa samanlaisiin kuin alun perin. En missään nimessä halua mitään jumbonauhoja.
- Koska olin tapittanut HH-kitaran HSH-malliseksi joskus markka-aikaan, ja kytkennät oli vähän sinnepäin (mutta toimivat), halusin muokata kytkennät siten, että humbuckerit kytketään kuten SG:ssä yleensäkin: 3-way switch ja molemmille oma volume, mutta nyt siten että niillä on yhteinen tone. Toisen tone-potikan halusin singlecoilille volumeksi ja sille jo aikanaan asentamani on/off switchin edelleen samalla tavalla käyttöön. Juha sanoi että tämä kyllä onnistuu.
- Juha kysyi, että tehdäänkö kovasti relikoituneelle maalipinnalle mitään, johon vastasin ettei missään nimessä. Kitara on vanha, ja saa näyttäkin siltä.
- Juha kysyi mitkä kielet haluan kitaraani, ja vastasin että Skull Strings 10-52, joita hänellä oli siinä työpöydälläänkin nippu.
- Aikatauluksi sovittiin, että hommassa menee ainakin kuukausi, mutta viimeistään vappuna saan kitarani keikalle.
- Lopuksi vielä kysyin (näillä sanoin), että minkälaisen rahasumman otan mukaani kun tulen kitaran hakemaan hänen myöhemmin tarkentamana ajankohtana. Vastaus oli seuraavanlainen: "Voisin ottaa sulta 120 euroa, tai vaikka 200 euroa, mutta näin kun nyt tunnetaan ja kavereita ollaan, niin sovitaanko 60e plus kielet ja nauhamateriaali?" Ja näin sovittiin. Minusta se oli kilpailukykyinen hinta.
 
Aprillipäivänä (kuinka sattuikaan?) minulle tulee FB-viesti Juhalta ja keskustelu eteni seuraavasti:
J: tere
A: moro!
J: sun skittas maalin alta paljastui todella hieno puupinta
A: Jaaha
J: eli meinattiin että laitetaan kirsikan värinen petsi ja lakkaa niin perkeleesti pintaan
A: Aijaa. No ei miulla ollut mitään tarvetta sen pintakäsittelylle, se saa näyttääkin 40-vuotiaalta
J: siis niin se näyttääkin
A: Vedittekö jo maalin pinnasta?
J: itseasissa joo
 
Tässä vaiheessa luonnollisesti oletin, että kyseessä on aprillipila. Seuraavaksi tuli kuvaviesti, joka kertoi murheekseni, että tästä oli pila kaukana:
https://www.dropbox.com/s/mstbpbva2w1jk13/sg_maaliton.jpg
 
Tässä vaiheessa nousi jo hiki pintaan, ja kysyinkin:
A: Minkälaista veloitusta sie tuosta pintakäsittelystä ajattelit? Siitä kun ei kitaraa jättäessä sovittu mitään.
J: hmm..
A: oli puhetta vain nauhojen vaihdosta ja siitä mikkikytkennän muuttamisesta, mikäli sen saa fiksusti tehtyä
J: 40e maksaa petsi purkki..työtunnit 20e nauhoijen laitosta
A: Meillä oli puhetta, että koko urakka maksaa 60e plus nauhamateriaali + kielet. Kuinka paljon mie nyt budjetoin koko urakkaan, eli montako seteliä otan mukaani kun kitaraa tulen sitten aikanaan hakemaan?
J: 100e
maksa vaikka kahdessa erässä
A: OK, se on ihan kohtuullinen.
J: voisin pyytää 200 mutta kaverille vähän halvemmalla
A: Satanen on ihan hyväksyttävä hinta. Mennään sillä.
J: ja plus mainostat SEBASTIAN WOOD GUITARS firmaa
A: Tottakai
 
Tässä vaiheessa oli jo kakkaa housussa, mutta minkäs teet?
 
Tuntia myöhemmin pärähti vielä Facebookiin viesti:
J: olis kysymys
A: Kysy
J: haluutko loivennukset kädelle ja mahalle
A: En!
J: okei
 
Arvaatte varmaan, että kävi jo ujosti huimaamaan että tuleekohan kohta kuva missä näkyy kitaravanhukseeni vannesahalla pyöräytetty lovi. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt, mutta kuumotus oli melkoinen.
 
Tästä muutama viikko myöhemmin tuli jälleen viestiä, jossa kyseltiin että voisinko maksaa vähän ennakkoa materiaalien hankintaan. Piti nauhamateriaalit tilata ja sensemmosta. Ihmettelin ettei ilmeisen paljon kitaroita työstävällä firmalla ole kassaa sen vertaa, että voisi muutaman kympin tilausta tehdä muuten kuin asiakkaan rahalla. Sanoinkin, että olen tottunut siihen, että raha liikkuu vasta kun tuote on valmis.
J: moi
A: Moi
J: en saanut vielä hankittua matskua pinta käsittelyyn. menee maanantaille..loppui dollarit. mutta kaula on huollettu viimeistä viiltoa varten sekä maali kerrosta myöten. laitoin siihen miinus jumbonauhat..pitäs soidan hyvin
A: Minkälaiset on miinusjumbot? Muistathan kun sanoin, että haluan samanlaiset nauhat kuin mitä siinä alun perin oli, enkä missään nimessä tahdo jumboja?
J: ei nämä ole jumbot van samalaiset. samat nauha koot on kaulassa
A: OK
J: joko tuli hätä
A: Tuli
J: kuis?
A: No kyllä tässä vähän meinaa huoli tulla kun ensin 41-vuotiaasta kitarasta vedetään pyynnöstä huolimatta maalit pois pinnasta ja sitten ilmoitetaan että nauhat on vaihdettu pyynnöstä huolimatta jumboihin. Ymmärrät varmaan.
J: ymmärrän yskän
A: Mikäs elektroniikan tilanne on, teitkö jo muutokset kytkentään?
J: en vielä. mites se ne haluisit..ollu useempi skitta huolossa menny jo pää sekasin. soita jos haluut. parempi niin merkkaan heti!
A: En voi nyt soittaa nyt. Eli kytkentä siten, että kaula- ja tallahumbuckerien volumet pysyy paikallaan ylärivissä. Alarivin etummainen tone muutetaan keskimikin volumeksi ja taempi (tallamikin) tone muutetaan master toneksi. Iso switch on edelleen humbuckerien välinen valitsin ja pikkuswitch kytkee keskimikin päälle/pois
J: ei sun tarvii maksaa sen enempää..pyrin vaan täydellisyyteen töissäni..älä panikoi
 
Sitten muutama päivä myöhemmin tulee taas viestiä:
 
J: tervehdys
A: moi
J: tarviis valuuttaa tohon kaulahiontaan
A: hetkinen, kaulahiontaan?
J: siihenkin ja jos ton bodyyn laittaa uuden maalipinnan
A: kuinka paljon sitä kaulaa hiotaan? En halua missään nimessä, että kaulaprofiili muuttuu
J: no nauhat hiotaan. kaula profiili pysyy samassa
 
En lähettänyt kuitenkaan rahaa, sillä aloin epäilemään rahan tarvetta, varsinkin kun edellisessä viestissä oli kerrottu, miten kaula on huollettu viimeistä viiltoa varten sekä maali kerrosta myöten. Kadutti todella kovasti että jätin ensirakkauteni, satoja keikkoja kanssani kokeneen kitaravanhuksen totaalisen vääriin käsiin. Samaan aikaan kuitenkin optimistisena ajattelin, että se tulee entistä ehompana takaisin.
 
Tässä vaiheessa loikataan muutama viikko eteenpäin, Vapun yli. Olin tulossa bändini kanssa keikalle 10.5. Itä-Suomeen, ja koin että nyt olisi hyvä aika noutaa kitara suoraan taas lavalle käyttöön. Laitoin viestiä ja kerroin että tarvitsen kitaran ja että sovittu toimitusaikataulu on jo ylittynyt. Suostuin jopa, että voin laittaa Juhalle 60e tarvikkeisiin jo etukäteen, mikäli se jouduttaa kitaran valmistumista ja saan varmasti kitaran perjantai-iltana, päivää ennen keikkaa joka on naapurikunnassa. Juha lupasi tehdä parhaansa ja ilmoittaa perjantaina päivällä, mikäli aikataulu venyy.
 
Perjantaina tuli odottamani puhelu, jossa kerrottiin kitaran olevan edelleen työn alla ja että kitara voidaan toimittaa minulle keikkapaikalle seuraavana päivänä. Näin sovittiin tehtävän.
Lauantaina olin ennen keikkaa tuomaroimassa urheilutapahtumaa keikkapaikalta noin 15 kilometrin päässä, kun puoliajalla huomasin että Juha oli yrittänyt soittaa. He olivat jo matkalla keikkapaikalle (joka oli tyhjillään silloin kello 14) ja että myöhäisempi toimitus ei onnistu. Sovittiin sitten, että hän ajaa tänne urheilutapahtumaan ja antaa kitaran siellä. Toisen ottelun puoliajalla näimmekin parkkipaikalla jälleen kitarani kanssa. Mukaan oli Juhan lisäksi lähtenyt pintakäsittelyn tehnyt toinen henkilö mukaan.
 
Kitara oli tosiaan saanut muuten uuden maalipinnan, paitsi että kaulassa oli vielä muutama pala alkuperäistä maalia jäljellä lavassa ja kaulan juuressa. Useamman nauhan päät törröttivät ihan kunnolla irti, ja D-kieli pörisi 1. nauhasta todella pahasti. Kuulemma tallaa nostamalla ongelma ratkeaisi. En luonnollisesti siinä parkkipaikalla voinut tarkistaa mikkikytkentöjen toteutusta, mutta huomasin että mikkiswitchin nuppi oli kadonnut. Se on kuulemma Juhan työpöydällä. Kitara oli siis ulkoisesti kamalan näköinen ja nauhat soittokelvottomassa kunnossa. Tässä vaiheessa kuitenkin halusin vain saada koko episodin nopeasti taakseni ja kitaran takaisin itselleni, olihan toinen puoliaikakin alkamassa.
 
Sitten kyseltiinkin rahojen perään. En tietenkään ollut varautunut, että minulla pitäisi siellä urheilutapahtumassa olla kitaranhuoltokäteistä mukana, joten annoin ainoan 20e setelin mikä löytyi ja sanoin laittavani tilille sen jäljelle jäävän 20e. Tässä vaiheessa pintakäsittelyn tehnyt herra X sanoi, että maali on kallista ja työllekin pitäisi saada vähän vastinetta, joten hän tarvitsee vielä 120 euroa siitä. En luonnollisestikaan suostunut, sillä en ollut alunperinkään halunnut edes mitään pintakäsittelyä. Sanoin, että minulla on kirjallisesti sovittuna 100e kokonaisuudessaan kaikesta siitä mitä kitaralle tehdään, enkä siitä enää penniäkään suostu ylittämään. Pintakäsittelijä X ei suostunut moiseen, mutta Juha sanoi että menköön tällä kertaa.
 
Kun sitten pääsin keikkapaikalle, totesin mikkikytkentöjenkin olevan toteutettu aivan päin helvettiä. Ainoa mikä toimi, oli kaulamikki. Tallamikistä kuului jotenkin mystisesti noin 25% normaalista ulostulosta ja keskimikki oli täysin mykkä, sen kytkimen toimiessa koko kitaran killswitchinä.
 
Aion viedä kitaran seuraavaksi jollekin osaavalle ja tunnetusti laatutyötä tekevälle kitarasepälle, esimerkiksi Autotalli-Jaskalle. Katsotaan saadaanko tuosta enää soivaa peliä.
 
Olen tehnyt uran myyntialalla, ja suosikkilauseisiini on aina kuulunut Hyvä ja halpa ostetaan kahdessa eri paketissa. Nyt tiedän, ettei kitarahuollossakaan pidä säästää, jos haluaa hyvää.
 
Muutaman kuvan laitan tänne käsittelyn jälkeisestä kitarasta, kunhan haen joku päivä sen treenikämpältä.
 
edit: Nimi korjattu oikeaksi.