Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Gibson LesPaulit on hyviä. voi olla että jotkut ovat parempia kuin toiset, mutta huonoa en ole koskaan nähnyt. Ja nyt käsi pystyyn, jos jollakin on huono Gibson LesPaul, niin tuo mulle se niin ostan sen sulta halvalla;-).
 
Olen nähnyt useammankin uuden Gibsonin ihan kaupan telineissä, joissa on toivomisen varaa kaulan suoruuden suhteen. Tällaisia uutukaisia on ollut korjailtavana kotimaan soitinpajoilla. Varmaan ihan soittopelejä nekin, mutta ehdottomasti eivät yli 2000 euron hintalapun arvoisia tapauksia.

Rämppy: Olen nähnyt useammankin uuden Gibsonin ihan kaupan telineissä, joissa on toivomisen varaa kaulan suoruuden suhteen. Tällaisia uutukaisia on ollut korjailtavana kotimaan soitinpajoilla. Varmaan ihan soittopelejä nekin, mutta ehdottomasti eivät yli 2000 euron hintalapun arvoisia tapauksia.
 
Missä kaupassa tällaisia saa käydä ihmettelemässä?

Rämppy: Olen nähnyt useammankin uuden Gibsonin ihan kaupan telineissä, joissa on toivomisen varaa kaulan suoruuden suhteen. Tällaisia uutukaisia on ollut korjailtavana kotimaan soitinpajoilla. Varmaan ihan soittopelejä nekin, mutta ehdottomasti eivät yli 2000 euron hintalapun arvoisia tapauksia.
 
Minä en ole nähnyt ja kuitenkin musafasulla olen viittä tai kuuttakin Paulia rinnakkain testaillut. Itselläni ei ole ollut kuin yksi Gibsonin pauli, mutta kaupoissa olen niitä tutkinut ja kavereiden soittimia kokeillut enkä ole yhtään kelvotonta yksilöä nähnyt. Siksi olen päätellyt että niitä ei ilmeisestikään ole (tai jos joskus jossakin on ollut, niin joku keräilijä on moisen harvinaisuuden seinälleen kehystänyt).

Tämä LP Studio piti lähettää takaisin Saksaan kaulan "säätöä" varten, backbow ei oiennut oma-aloitteisesti kaularautaa säätäen:
 
http://i1237.photobucket.com/albums … ff469/zedder/Les%20Paul/LPSRTTT.jpg
 
Lisäksi huomioisin sen että tällaisia maalirajoja ei löydy yleensä edes halvimmista kiinalaisista ruoskista:
 
http://i1237.photobucket.com/albums … f469/zedder/Les%20Paul/LPSpaint.jpg
 
Kyseessä on siis kaiketi erittäin harvinainen Gibson Les Paul, siksi aikanaan päätinkin pitää kyseisen yksilön.

Kun pari vuotta sitten tein kauppakierrosta ostaessani omaa kolmekolmevitosta, niin jokaisessa pks:n Gibsonia myyvässä kaupassa näitä G-pajan tuotteita testailin. Joissain yksilöissä oli pientä mutta havaittavaa notkoa 12. nauhan yläpuolella, joissain kauloissa toispuoleista notkoa. Yhtä käytettyä muutaman kuukauden ikäistä kitaraa kävin näyttämässä Lottosellakin, ja kyllä siihen suositeltiin nauhojen kompensoivaa plaanausta, jotta kitara saataisiin 100% timmeihin säätöihin. Ei näissä kitaroissa mitään isoa vikaa ollut ja kuten aiemmin mainitsin, menevät soittopelinä varmaan useimpien toleranssiin, mutta minä en silti sellaiseen laittaisi täyttä uutukaisen gibsonin hintaa.

Saakos arvata että jos kitaran puut on eläneet pahasti jo kepin myyntiin saapuessa niin siihen on vaikuttanut jo siihen menneesä aika monenlaiset ilmastot kosteudet ja lämpötilat. Muutama viikko merellä, kylmissä ja lämpimissä varastoissa ja rekkojen ym. autojen kyydeissä.
Mutta joo siis, usammankin kitaran ostopäätöksen olen tehnyt jo ennenkuin olen kytkenyt sitä edes sähköihin. On aivan sama mitä sieltä vahvistimesta kuuluu siinä testatessa, sen kaiken voi muuttaa sellaiseksi kuin haluaa jälkeenpäin, kunhan kitaran luonne on sellainen että se ylipäänsä soveltuu käyttötarkoitukseen, mutta sitä soittotuntumaa ei voi muuttaa eikä sitä miten kitara resonoi. Onhan se tietysti plussaa jos kaikki on valmiiksi täydellistä.

joku muu sikko: Saakos arvata että jos kitaran puut on eläneet pahasti jo kepin myyntiin saapuessa niin siihen on vaikuttanut jo siihen menneesä aika monenlaiset ilmastot kosteudet ja lämpötilat. Muutama viikko merellä, kylmissä ja lämpimissä varastoissa ja rekkojen ym. autojen kyydeissä.
 
Näin ei taida olla. Kuumuuden, kylmyyden ja kosteuden aiheuttamat muutokset ovat yleensä ottaen palautuvia. Tästä osoituksena vanhat kitarat, jotka Suomessa kärsivät pakkasen puolella olevista tavaratiloista talvella, kuumista autoista kesällä, kuivasta keskuslämmityksestä talvella jne. Eivät ne siitä pilalle näytä menevän, jos eivät ole siihen taipuvaisia.
 
Kaulat vetävät kieroon viallisten puiden takia - ja tämä slviää siinä kitaran elinkaaren alkupuolella. Propelli mikä propelli.

varakeef: Näin ei taida olla. Kuumuuden, kylmyyden ja kosteuden aiheuttamat muutokset ovat yleensä ottaen palautuvia. Tästä osoituksena vanhat kitarat, jotka Suomessa kärsivät pakkasen puolella olevista tavaratiloista talvella, kuumista autoista kesällä, kuivasta keskuslämmityksestä talvella jne. Eivät ne siitä pilalle näytä menevän, jos eivät ole siihen taipuvaisia.
 
Kaulat vetävät kieroon viallisten puiden takia - ja tämä slviää siinä kitaran elinkaaren alkupuolella. Propelli mikä propelli.
 
Näinhän se on. Mulla on just näpeissä 1963 Gibson EB-3 basso jossa on puut elämisensä eläneet eikä mitään propelia tai vääristymää. Ja saamari että soi akustisesti makeesti, koko vehje resonoi hienosti. Maagiset hondurasin mahonkin ja brasilian ruusupuu toimivat aina vaan.

Mä en tiedä, että mikä näissä Tradiotionaaleissa on ollut omaan mieleen, mutta just kun tuli tuolta kämpältä, niin tämä kaverin vehje kyllä soi aivan tajuttoman hyvin. Mun oma Deluxe p90:llä meinasi olla melkein jaloissa, mutta sentään siitä saa sen erottelevuuden ihan toiseen malliin. Mutta jos pitäisi ottaa toinen siihen viereen, niin ehdottomasti vetäisin tuon ainakin tutkintaan, josko löytyisi yksilö. Eli ihan perus vehje. Eikä nuo VOS:itkaan ole ihan välttämättä sen yberimbiä. Omaan mieleen tuo oli ainakin aivan tajuttoman kirkas ja hilkulla, ettei erottelevuuskin olisi kohdallaan. Itte en ainakaan heti vaihtaisi tuohon soundiin yhtään osaa enää.
 
http://www2.gibson.com/Products/Ele … es-Paul-Traditional-1960-Zebra.aspx

Kannattaa katsella juuri näitä käytettyjä täällä torilla, voi löytää herkkuja suht hyvään hintaan. Varovaisuutta kuitenkin.
 
Gibsonin les paul custom olisi aikas herkku ja aika hyvät mikit siinä taitaa olla jo ihan valmiina, muistaakseni 490r kaulassa ja 498t tallassa. Näitä pyörii joskus silloin tällöin torilla. Uutena maksaa suht paljon, ja taitaa kyllä käytettynäkin kustantaa jonkin verran.
 
Tässä joku soitteleekin lp customilla.
http://www.youtube.com/watch?v=qJMUAoiT-sk
 
ESP Edwards les paulit on upeita ja toimivia kitaroita, niitä kannattaa miettiä jos sattuu kohdalle. Ne on laadultaan todella lähellä ellei samoissa Gibsonin paulien kanssa mutta hinta on halvempi. Kaula ja sen paksuus on kohdillaan, ei liian paksu eikä liian ohut. Suht kirkkaita soinniltaan, mutta oikealla mikki valinnalla sekin hoituu. Eivät paina tonnia ja vaikuttavat kestäviltä.
 
Epiphonen les paul custom on ihan kelpo peli, mutta halvempana vaatii aika varmasti säätöjä kun voi olla ettei pysy vireessä ja kaikkea muuta. Näin ainakin siis nämä uudemmat made in china paulit. Laiteltuna ihan hyvä keppi, mutta ei se todellakaan ole sama juttu kuin yli tonnin les paul soinniltaan että tuntumaltaan. Itselläni on epiphone lp custom että edwards lp ja edwards pesee kyllä epin mennen tullen kaikessa.
 
Lähes ihan minkä tapaisen soudinhan voi saada mistä kitarasta ja mikeistä vaan, se vaan vaatii vahvistimen säätöjen kanssa räpläämistä, etten siinä mielessä lähtisi liikaa miettimään mikä kitara minkäkin mikkien kanssa olisi vain tiettyyn genreen sopiva. Mikkien vaihto muuttaa vain äänen ominaisuuksia, ei sitä onko se moderni vai vintage, sen päätät sinä asetuksillasi. :) Näin omasta mielestäni.
 
Mutta les paulin hankinnan kohdalla minäkin neuvoisin kitaraa ostaessa kokeilemaan sitä koska toinen voi olla parempi kuin toinen eri alueissa, varsinkin kaulan paksuudessa ja sen tuntumassa.

Kyllä kai Les Paulista erottelevaa kirkasta soundia saa. Kuuntelee vaikka Slashin soundia jos ei muuten usko. Ja jos haluaa vielä ripauklsen lisää niin lisää saa vielä kun laitattaa siihen vaikka messinkisatulan. Siltikään se "body" ei häviä sieltä pohjalta. Les Paulissa etuna on se kauas tunnistettava paksu ja laulava Les Paul soundi, jos sitä haluaa, jota taas ei helposti saa muista kitaroista edes purkeilla. Jos taas haluaa ohutta kirkasta rääkyvää metallisoundia niin eikös silloin kannata kuikuilla sinne Ibanez osastolle. Mutta loppujen lopuksi ensisiaisesti blueskitarana itse pidän Les Paulia noin niinku lähtökohtaisesti. Ennen vanhaanhan silä vedettiin heavy metallia mennen tullen muta kun nykyään metallimusiikin soundi on muuttunut niin helvetin rankaksi että porukoiden korvat on jo tottuneet vaatimaan sitä emg/engl osastoa. Mikä soundi nyt sitten kenenkin mielestä nykyään on heviä ja mikä metallia.

joku muu sikko: Kyllä kai Les Paulista erottelevaa kirkasta soundia saa. Kuuntelee vaikka Slashin soundia jos ei muuten usko. Ja jos haluaa vielä ripauklsen lisää niin lisää saa vielä kun laitattaa siihen vaikka messinkisatulan. Siltikään se "body" ei häviä sieltä pohjalta. Les Paulissa etuna on se kauas tunnistettava paksu ja laulava Les Paul soundi, jos sitä haluaa, jota taas ei helposti saa muista kitaroista edes purkeilla. Jos taas haluaa ohutta kirkasta rääkyvää metallisoundia niin eikös silloin kannata kuikuilla sinne Ibanez osastolle. Mutta loppujen lopuksi ensisiaisesti blueskitarana itse pidän Les Paulia noin niinku lähtökohtaisesti. Ennen vanhaanhan silä vedettiin heavy metallia mennen tullen muta kun nykyään metallimusiikin soundi on muuttunut niin helvetin rankaksi että porukoiden korvat on jo tottuneet vaatimaan sitä emg/engl osastoa. Mikä soundi nyt sitten kenenkin mielestä nykyään on heviä ja mikä metallia.
 
Kunnollinen les paul standard on rouhea ja erotteleva soundiltaan ja soinniltaan. Erilaisia les pauleja runkanneena sanon, että paino on juurikin määräävässä asemassa soinnin ja soundin suhteen, mitä tulee juurikin tuohon kunnon les paul soundiin. Rouheaa les paul -soundia saa palttiarallaa alle 4 kilosista pauleista.
 
LP custom on taas astetta scoopatumpi eebenlankun ja astetta isomman painon takia. Näissä henk.koht. mielipide on se, että LP custom on parhaimmillaan yli 4 kilosena ja alle 4,5 kilosena.

Mr. Speed: Kunnollinen les paul standard on rouhea ja erotteleva soundiltaan ja soinniltaan. Erilaisia les pauleja runkanneena sanon, että paino on juurikin määräävässä asemassa soinnin ja soundin suhteen, mitä tulee juurikin tuohon kunnon les paul soundiin. Rouheaa les paul -soundia saa palttiarallaa alle 4 kilosista pauleista.
 
LP custom on taas astetta scoopatumpi eebenlankun ja astetta isomman painon takia. Näissä henk.koht. mielipide on se, että LP custom on parhaimmillaan yli 4 kilosena ja alle 4,5 kilosena.
 
Joo.. aina pitäisi muistaa mainita mallit kun puhuu, kun näissä on niin paljon eroja. Eli mulla on itsellä juuri -80 luvun LP Custom 4,35kg. Ei rouhea, vaan juuri sellainen "still got the blues". Laulava paksu soundi ja sooloissa huilumainen. Ei sovi oikeastaan kunnolla mihinkään mun tarkoituksiin :) , liian tumppu metalliin ja liian epä-erotteleva humppareineen juurevaan bluesiin. Mutta kuitenkin varmaan viimeinen kitara minkä myisin pois koska yksi tuollainenhan Pitää omistaa jos vaan suinkin mahdollista.:O)
Oli kerran sellainen tasalankkuinen LP:kin jonka kauan sitten ostin amerikasta "kun halavalla sain". Se taas oli niin paksun lakan alla että en koskaan päässyt siihen iholle ja tutustumaan kunnolla. Toki sekin soundasi Les Paulille. Les Paulia metallikitaraksi haluavalle sanoisin että osta ESP Eclipse.

Tiedä sitten, että vaikuttaako tuo vaahtera otelauta tuohon kirkkaaseen soundiin, mutta ittelle se kyllä kuulosti hyvin sellaiselta Slashimäiseltä ja pidin soundista oikein todella tuossa Traditional Zebra 60 mallissa. Eikä nyt puhuta mistään räikeästä piikistä, vaan tasaisen jykevästä ja selvästä soundista. Veikkaan, että juuri nuo mikit ja tuo otelauta toi siihen jotain erilaista, josta pidin. Ja tuo lakkaushan on tuntumaan aivan mainio. Taidan ruveta kattelemaan ittelekkin, kun nyt aamusta kävin uudelleen sitä vääntämässä. Käyppä nyt topikin alottaja ainakin jokunen laite kokeilemassa, kun nämähän on varsin maltillisella hintatasollakin vielä.

kosoha-7: Tiedä sitten, että vaikuttaako tuo vaahtera otelauta tuohon kirkkaaseen soundiin, mutta ittelle se kyllä kuulosti hyvin sellaiselta Slashimäiseltä ja pidin soundista oikein todella tuossa Traditional Zebra 60 mallissa. Eikä nyt puhuta mistään räikeästä piikistä, vaan tasaisen jykevästä ja selvästä soundista. Veikkaan, että juuri nuo mikit ja tuo otelauta toi siihen jotain erilaista, josta pidin. Ja tuo lakkaushan on tuntumaan aivan mainio. Taidan ruveta kattelemaan ittelekkin, kun nyt aamusta kävin uudelleen sitä vääntämässä. Käyppä nyt topikin alottaja ainakin jokunen laite kokeilemassa, kun nämähän on varsin maltillisella hintatasollakin vielä.
 
Vaahteraotelauta on kirkassaundisempi kuin ruusupuu. Tuossa on vielä lämpökäsitelty joten lienee aika kovaa puuta.

kosoha-7: Tiedä sitten, että vaikuttaako tuo vaahtera otelauta tuohon kirkkaaseen soundiin, mutta ittelle se kyllä kuulosti hyvin sellaiselta Slashimäiseltä ja pidin soundista oikein todella tuossa Traditional Zebra 60 mallissa.
 
Tämä on kyllä sanomattakin selvää, mutta ei kannata kuitenkaan "liikaa" luottaa soundissa kitaraan. Esim. jos nyt juurikin hakisi tuota "slashmäistä" soundia, niin ei sen vuoksi pidä hankkia kyseistä kitaraa. Omistan saman les paulin ja eikä soundi ollut lähelläkään Slashin soundia. Vahvistimen rooli on todella merkittävä.
 
e: Vinkkinä siis ketjun aloittajalle. Ota huomioon myös vahvistimesi.

Kiitoksia paljon kommenteista. Tarkennuksena vielä, että kitaraa on tullut soiteltua vajaa 15 vuotta, eli en ole Gibsonia hommaamassa ainoaksi kitarakseni. Rinnalle löytyy 3 akustista ja 2 sähkökitaraa, joista toinen tosin on joku ltd:n halpis.
 
Selväksi on nyt ainakin tullut se, että yksimielisesti yleispätevää vaihtoehtoa ei selkeästi gibsonin 1500e hintaluokan mallistossa ole. Nyt kun oon noita n. 1500e gibsoneita katsellut niin ei niissä hirveästi spekseissäkään eroa ole.
 
Mikrofonien vaihdon helppoutta/edullisuutta on paljon mainostettu, mutta mielelläni ostaisin kitaran tuohon hintaan "valmiina". Tietty tuo vaihto onnistuu musaliikkeessä, mutta sekin on taas ylimääräinen kustannus, jolloin voisin suoraan kasvattaa hankintahintaa.
 
Pitänee tosiaan nyt päivystää toria ja käydä esim. jossain liikkeessä testaamassa erilaisia vaihtoehtoja samalla istumalla.
 
edit: vahvistimena löytyy tollanen Marsun combo dsl 40c

Purpelo: Kiitoksia paljon kommenteista. Tarkennuksena vielä, että kitaraa on tullut soiteltua vajaa 15 vuotta, eli en ole Gibsonia hommaamassa ainoaksi kitarakseni. Rinnalle löytyy 3 akustista ja 2 sähkökitaraa, joista toinen tosin on joku ltd:n halpis.
 
Selväksi on nyt ainakin tullut se, että yksimielisesti yleispätevää vaihtoehtoa ei selkeästi gibsonin 1500e hintaluokan mallistossa ole. Nyt kun oon noita n. 1500e gibsoneita katsellut niin ei niissä hirveästi spekseissäkään eroa ole.
 
Mikrofonien vaihdon helppoutta/edullisuutta on paljon mainostettu, mutta mielelläni ostaisin kitaran tuohon hintaan "valmiina". Tietty tuo vaihto onnistuu musaliikkeessä, mutta sekin on taas ylimääräinen kustannus, jolloin voisin suoraan kasvattaa hankintahintaa.
 
Pitänee tosiaan nyt päivystää toria ja käydä esim. jossain liikkeessä testaamassa erilaisia vaihtoehtoja samalla istumalla.
 
edit: vahvistimena löytyy tollanen Marsun combo dsl 40c
 
Kyllä tuon hintaluokan Gibsoneissa kuten muissakin "paremmissa" kitaroissa on valmiina kunnolliset hyvät mikit joita ei tosiaankaan tarvitse vaihtaa. Jotkut haluavat mikkejä vaihtamalla hakemalla hakea sitä omaa viimeisen päälle mieleistä soundiaan tai vain kokeilun halusta, mutta ei ne varsinaisesti vaihtamalla parane. Tärkeintä että ne ovat hyvin säädetty ja ensin kannattaa hakea soundimuutoksia mikkien säädöillä ja vaihtaa vasta sitten kun tietää mitä on tarkalleen ottaen hakemassa ja miten siihen pääsee.

Mr. Speed: Tähän kommenttina vielä se, että mulla on Navigator LP Custom, ja parempaa hevikitaraa saa hakea. Soundi on todella iso ja vihainen, mutta myös erotteleva. Painoa kitaralla on 4,2 kg.
 
Mut sit taas ku hevi on parhaimmillaankin paskaa, mitäs sit tehään? Millä tavalla se soundaa vihaiselta? Äriseekö se jo telineessä iliman sähköjä, vai mikä tää homman nimi on?