Yleistä keskustelua musiikista ›

Riippuu vähän siitä, että mitä musahommiltaan loppupeleissä haluaa. Jos pitää soittamisesta, niin silloin varmaan tulee hommailtua niitä laitteita. Jos taas säveltäminen on "se juttu", niin silloin kamoilla ei ole paljon väliä, koska biisit voi tehdä vaikka päässään.

Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
Riippuu soittimesta/soittajasta. Yksiselitteisesti on vaikea vastata.. Tärkein osa soittoa on soittaja itse. Kehittyessään soitannollisesti haluaa satsata laadukkaampiin, luotettavampiin välineisiin ja myös tuohon soundipuoleen..ähh mitähän tähän sanois..
 
Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä?
Sekä että omalla kohdallani. En halua ostaa kuin "kykyjäni vastaavat soittokamat". En tiedä onko siinä järkeä tosin. Jos on varaa, niin soittamisen voi toki aloittaa huippukamoilla, mutta täten "näprääminen" voi jäädä vähemmälle ja soitinten tuntemus samaten. En tiedä.
 
Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..
Joo-o. Tätähän minä cartmanit-kirjoituksessani.. Eikä välttämättä ole myöskään ymmärrystä soittimensa upeudesta jos se "optimaalinen" ja usein myös helvetin arvokas soitin tulee vaivatta, "ansaitsematta".
 
On tämmöisiä vaikea kirjoittaa kuulostamatta katkeralta. Eikun..sitähän mä just olen!

Jos taas säveltäminen on "se juttu", niin silloin kamoilla ei ole paljon väliä, koska biisit voi tehdä vaikka päässään.
 
tai päissään...

"En halua ostaa kuin "kykyjäni vastaavat soittokamat". "
 
soittovuosia 1v=100 2v=200.....:)
 
Onhan tos jutus tosin perää ettei ehkä harrastuksen alkuvaihees kannata ostaa gibsonin 2000e kitaraa ja mesan 4000 styrkkarii. mut pitääkö soittimet ansaita soittokokemuksella?? mut onhan se toisaalta mukavaa aloittaa harrastus hyvillä vehkeillä, ettei heti alusta asti oo paskan maku suussa. Soitin reilu kolme vuotta akustisella ennen ku sain käsiini sähkiksen, mut ostin onneks sellasen kitaran jost on iloo koko loppu elämäks. Sen hankkiminen ei oo kaduttanu vuosien varrella yhtään, päin vastoin... tuskin se soitintuntemus on jääny sen vähemmälle kuin et ois ostanu edullisemman pelin.
 
mut yhdyn kans samaan aikaisemman kans... se on kokonaan siit kiinni mitä musiikilta haluaa.. ja mihin haluaa rahansa laittaa: 100e baariin vai pedaaleihin:)

Vermeet on mukavia. Niiden ostoa on kiva mietiskellä, ja joskus harvoin jopa ostaa. Toisten vermeet ei ole itseltä mitään pois. GAS on harrastus ja elämäntapa....
 
ja jonkiasteista luovaa hulluutta. Nimenomaan tuo tuumailu, suunnittelu, laitteista keskustelu, hintatason seuraaminen, kaikki laitteiden kanssa näprääminenkin.
 
Aina pitää olla pientä säätöä ja kauppaa käynnissä.
 
Toisaalta joku mainitsi sen laitteiden luotettavuuden. Se on kyllä yksi sellainen pointti joka itselläkin on tärkeä.
 
Koneiden pitää pelata keikkakäytössäkin ja köyhän ei kannata ostaa halpaa, sillä se voi käydä kalliiksi.

Koneiden pitää pelata keikkakäytössäkin ja köyhän ei kannata ostaa halpaa, sillä se voi käydä kalliiksi.
 
Eikun ei kannata ostaa huonoa, hinta ei välttämättä laatua vielä kerro. Laadukastakin tavaraa voi saada halvalla, jos on tarkkana. Toisaalta kalliskin soittoverme voi olla ihan susi, senkin olen saanut huomata. Ja kantapään kautta tietysti vielä.

Riippuu vähän siitä, että mitä musahommiltaan loppupeleissä haluaa. Jos pitää soittamisesta, niin silloin varmaan tulee hommailtua niitä laitteita. Jos taas säveltäminen on "se juttu", niin silloin kamoilla ei ole paljon väliä, koska biisit voi tehdä vaikka päässään.
 
Sä sanot kyllä taas niin hyvin...
 
Mulla on kolmas sähkökitara vasta menossa n. 15 vuotisen "uran" aikana, ja se on ollut vissiin viimiset 10 vuotta, pari tonnia taisi silloin uutena maksaa. Kotona ei edes mitään vahvistinta ole, koska ei sitä täällä voisi kuitenkaan käyttää. Treenikämpällä oli sama vahvari alusta asti (hintaa tai merkkiä en edes muista), eikä siitä enää eroonkaan pääse, kun rumpali joskus sahasi combosta vahvistinosan ja kaiuttimet erilleen. Ne matolaatikot siinä lattialla ovat hiukan vaihtuneet, mutta sama Bossin särkijä oli pitkään, kunnes basisti omi sen. Nykyään soitan lähinnä lainakamoilla.
 
Säveltely/sovittelu on tosiaan mulle "se juttu", ja se onnistuu kyllä sähkökitaraa kotona "akustisesti" rämpytellenkin. Vaan eipä ole sitten soittotaitokaan vuosien mittaan mainittavasti kehittynyt, sillä en jaksa yleensä omiakaan biisejäni treenata, vaan aina tahtoo syntyä jotain uutta, kun kitaraan tarttuu.
 
Mitään GAS:in oireita en ole koskaan itsessäni huomannut, sikäli kun olen ymmärtänyt taudinkuvan oikein. Vasta soittokavereiden painostuksesta yleensä on pitänyt kamoja uusia. Kotiäänitysten kanssa sama juttu; minulle kelpaavat huonommatkin vehkeet, mutta muut sitten marisevat huonoista soundeista, kuten täällä demopalstalla... no, aiheesta kai. ;)

Itse olen enemmän kiinnostunut kokonaisvaltaisen musiikillisen ymmärryksen kehittämisestä (kuulostaapa hienolta) kuin kitarasankaruudesta. Siksi kitara ei ole minulle samanlainen musiikkihommien keskipiste kuin monille.
 
"Soittourani" on kestänyt puoli elämää, menossa on toinen sähkökitara, keskinkertainen sellainen, ja sekin on menossa hyvää vauhtia jälleen rikki. On vaikea arvioida miten tämä kamojen "hidas vaihtuvuus" on vaikuttanut soittotaidon kehittymiseen, mutta uuden soittimen hankinta on hyvin lähiaikoina edessä -- katsotaan syksyllä uudestaan.

Tuli tällänen mieleen, kun sivusta pääsee ihastelemaan soittajien uusien instrumenttien hankintaa;
 
Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
 
Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä?
 
Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..
 
Vastaukseni soittokamojen vaihtamisen välttämättömyyteen soiton kehityksen kannalta on, että minusta aloittelijalla olisi hyvä olla niin hyvä kitara ja vahvistin (tai vain kitara) kuin budjetin yms. puitteissa mahdollista. Soitonopettelu on aina mukavampaa ja vaivattomampaa hyvällä kitaralla, joka innostaa harjoittelemaan enemmän kuin "ritsalla" soittelu. Soittokokemuksen karttuessa - itse soittamisen kannalta - tekijä, että millä kitaralla soittaa menettää hieman merkitystään. Kokenut soittaja nimittäin kuulostaa usein hyvältä soittipa hän heikompi tasoisella tai huippukitaralla. Tottakai hyvänkin soittajan on nautittavampaa soitella hyvällä soittimella. Esimerkiksi London Pubin jameissa jotkut soittajat soittavat ns. halpis-kitaroilla ja silti kuulostavat hyviltä. Tässä tulikin jo osittain vastaustani toiseen kysymykseen. Suurin osa soundista tulee soittajan sormista ja paremmilla/erilaisilla soittokamoilla voi vaan muutella äänen ominaissävyjä ym. Eli toisinsanoen: soundi kehittyy soittajassa sekä tämän tekemisissä ja soundin sävyjä voi muutella vaihtamalla kitaraa ja vahvistinta plus efektejä ym.
 
Viimeiseen kysymykseen voisin heittää vastakysymyksen. Miksi esim. tietokoneiden harrastajat ja/tai valokuvauksen harrastajat käyttävät rahaa uusiin harrastusvälineisiin kuten prosessoreihin tai digikameratarvikkeisiin? Siksi, että harrastuksen perusvälinettä (tietokonetta, digikameraa) halutaan parannella ja saavuttaa suurempaa nautintoa harrastuksesta sekä myös osittain mahdollistaa entistä paremmat tulokset. Kitaransoitossa on osittain sama juttu erotuksena vain, että vanhemmillakin tarvikkeilla voi saavuttaa hyviä tuloksia toisin kuin tietokonemaailmassa. Tuohon viimeisen kysymyksen bändiargumenttiin voisin vastata, että minusta se ei haittaa pätkääkään soittaako bändissä tai tekeekö keikkoja jos kerran harrastus miellyttää. Kuinka moni esim. kotiteatteriin panostava DVD-harrastaja tekee keikkoja/bänditoimintaa vastaavaa hommaa? Väittäisin, että ei kovin moni.
 
Lopuksi vielä huomio tuloksena työskentelystäni ATK-tarvikkeita ja digikameroita myyvässä liikkeessä sekä seurattuani sivusta ATK- sekä kamerafriikkien elämää. Nämä em. harrastajaryhmät ovat kitaristeja ja muita soittajia vastaavia keskustellessaan ja tutkiessaan eri laitevaihtoehtoja ym. Me musiikinharrastajat emme eroa muista harrastajaryhmistä oman alan innostuksen puolesta mitenkään. Minusta on erittäin antoisaa keskustella oman alan laitteista ym. asioista vaikka ei mitään ostaisikaan.

Ensimmäinen sähkökitara oli aika ritsa, siitä raaski luopuakin, mutta toinen oli kunnollinen, tuo Fentäri. Tosin siitä on vaihdettu kaikki osat paitsi kaula. Mutta..noin niinkun ajatustasolla se on sama kitara. :D Kahta en vaihda, Fenderiä ja...sinappia?

Ja taas on kiva väsätä ja laittaa ja rakentaa... Se on ainakin yhtä kivaa kuin se soittaminen. Harrastuksia molemmat, ja kun ne vielä tukevat toisiaan, niin...

Niinpä. Jos tykkää kamoista ja niillä leikkimisestä, niin mikäpä siinä, ei kai sen muita pitäisi häiritä. Hankitaanhan veneisiinkin uusia härpäkkeitä kaikuluotaimia tai jotain ja virveliin uusia vapoja ja mopon uudet renkaat ja autoon karvanopat. Se on harrastusta sekin.

Vermeet on mukavia. Niiden ostoa on kiva mietiskellä, ja joskus harvoin jopa ostaa. Toisten vermeet ei ole itseltä mitään pois. GAS on harrastus ja elämäntapa.
 
Kitarakamoille kotisoittelu on paha, kun siinä tulee keskityttyä siihen omaan soundiin ihan liikaa. Kun hyökkää bändin sekaan treenikselle niin kitaraverme-gas laskee aina nollaan, jos vermeet on edes jotensakin kunnossa ja soitto sujuu.
 
Täysin samaa mieltä. Sitä aina mietiskelee, että saakeli, kun olis vielä Fulltonen särö ja Gibbonin lentowee ja sitä ja tätä niin kyllähän se kuulostais paljon paremmalta. Sitten tulee vieraileva kitaristi ja soittaa mun kamoilla kaikki suohon.. eli siis tietyn rajan jälkeen ( yleensä melko matalalla) kamoilla ei ole merkitystä vaan soittajalla. Tein pari viikkoa sitten henkisen päätöksen, että mulla on jo kaikki täydellisen soundin luomiseen ( paitsi siis se taito). Saa nähdä kauanko päätös pitää? ...Tossa oli muuten noita Deanin kitaroita tossa uudessa kuvastossa.....

Tuli tällänen mieleen, kun sivusta pääsee ihastelemaan soittajien uusien instrumenttien hankintaa;
 
Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
 
Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä?
 
Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..
 
Eihän se välttämätöntä ole mutta kun GAS iskee niin sille ei voi mitään. Esimerkiksi kitaraa jaksaa katsella vuoden parin verran mutta sen jälkeen kaikki muut alkavat vaikuttaa paremmilta ja kauniimmilta. Näin ainakin sähkökitaran ja basson kanssa. Yamahan C-40 sen sijaan riippuu kohta kuudetta vuottaan seinällä ja sitä ei tarvitse vaihtaa koskaan mihinkään.
 
Ja iskeehän aina kamakateus: "Tollakin on tollanen Gibsonin SG, mäki haluun sellasen..." Nälkä kasvaa syödessä. Ikuinen oravanpyörä. Mutta voihan siitä päästä eroon kun hankkii joskus sen oikean 60 -luvun Gibsonin tai Fenkun.
 
Hyvillä kamoilla voi saada parempaa soundia aikaan mutta se soitto kuitenkin perustuu korvien välissä olevaan tilaan, sähköimpulseihin ja sormien toimintaan. Kyllä startokopsulla ja pikku styrkalla voi taitava mies heittää Claptonit tai Hendrixit tosta vaan.
 
Ainahan sitä haluaa vaihtaa kalliimpaan vehkeeseen kun ei halua palata huonompaan. Itselläkin kamat vaihtuvat noin parin vuoden välein. Ehtii arvo laskea ja sitten saa tienata jostain sitä välirahaa ;)
 
Mutta kuten sanoin hyvät kamat voivat löytyä halvalla ja niillä pärjää vaikka koko loppu elämän. Yamaha (se C-40) maksoi aikanaan 800mk ja se on omaan käyttööni tarpeeksi hyvä. Bassovahvarini maksoi 300e ja siitä riittää mulle iloa moneksi vuodeksi eteenpäin. Soundi on miellyttää ja tehot riittää. Ja Marsun pikkukombo riittää kotisoitteluun mainiosti. Yli kolmen ei volumea tarvitse kääntää jos säröt on kaakossa ja rokata saa.
 
ELI: Pakko ei ole ostaa, mutta se ostaa joka haluaa.

Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
 
Tiettyyn pisteeseen astihan kyse on siitä, että kamat eivät vielä ole tarpeeksi laadukkaat. Kopiokitaralla useimmat lienevät aloittaneet. Ja vähitellen mitä enemmän alkaa hiffata soitinten päälle, sitä enemmän niitä parempia alkaa himoitakin. Toki aika piankin mennään tosin sen rajan ylitse, että ei-soittaja ei enää kuule juuri mitään eroa sen paremman ja vähän huonomman välillä. Ehkä sen on syytäkin olla noin, että soittaja itse on tuossa reippaasti edellä kuulijaa.
 
Mä hankin vieläkin kaikenlaista. Joskus on tullut mieleen, että eikö tää ikinä lopu. Ehkä ei. Mutta mulla soittopelien hankkiminen on nykyään onneksi useimmiten tarvelähtöistä: erilaisiin asioihin tarvitsee erilaisia laitteita. Tai, no, jotkut vekottimet on vaan kivoja ja se riittää :-)
 
Mä käytän vehkeisiin rahaa, ja se on mulle ihan OK. Frendit käyttävät ylimääräistä rahaansa esim. golfiin, veneisiin, harrasteautoihin ja prätkiin - mä en pidä omaa valintaani noiden rinnalla yhtään typeränä.

soittimien vaihto? hmmm....se vähän riippuu mitä silä urallaan hakee? no minusta soittimia kannattaa vain vaihtaa jos ne tuntuu omaan käteen ja genreen sopivimmilta...esim. miulummin mie tolla iballa soitan bläkkiä kun jollain fakin telekalla

mmm. en aio todellakaan ruveta jotain hirveetä vaihtopelleilyä harrastamaan. hankin kunnon kamat ensin (parhaat mitä saa ja mitä ennen kaikkea TARVITSEN) ja sitten jos tarvitsen uusia harkitsen tarkkaan ennen ostamista. typerää laittaa rahaa kalliisiin laitteisiin joita ei tarvitse tai joita ei edes osaa käyttää.

Minä aion ainakin syytää paljon rahaa uusiin symbaaleihin ja erilaisiin perskussioihin. Se on kivaa ja "niitä voi tarvita joskus":) Ei mutta jos varaa on, on soittimien hankkiminen mainio tapa pitää mielenkiintoa yllä ja nauhoituksiin on hyvä olla erilaisia saundeja/ääniä saatavilla. Ostelu on kivaa.

How many instruments must a guitarist buy
before he's happy with his sound?
The answer my friend is blowing in the wind
The answer is blowing in the wind
 
Sanoisinpa jopa, että viime aikoina olen huomannut soittovermeiden hankinnan olevan pelkkää pyrkimystä vaihteluun. Olen jo vaihtanut ihan tyhmästi soittimia toisiin, huonompiinkin, vain vaihtelun toivossa. Kyseessä siis ei ole mikään saundin parantamisen tavoite...ainakaan minulla.
 
EDIT: Nimimerkillä Telecaster ja Marsun kombo kuulostaa taivaalliselta, mutta silti mietin uutta kitaraa ja vahvistinta.
 
PS: Teleä en vaihda, koskaan.

kai sitä vaihtelua muutenkin saa, ku vaihtamalla soitinta koko ajan? siis, ymmärrän kyllä mitä meinaat, mutta mun mielestä pystyy muutakin tekemään, ku vaihtaan soitinta.