| Aihe: Les Paul hankinnassa | |
|---|
|
Terve,
Nyt on iskenyt valtaisa tarve investoida Les Pauliin. Tällä hetkellä löytyy Ibanezin floikallinen ja vähän tummasoundisempi keppi. Siihen rinnalle tahtoisin kirkkaaman ja vähän enemmän rockahtavamman kitaran. Les Paul nyt hankinnan mahdollisen kohteena osittain ihan maineensa perusteella. Käsittääkseni kyseiset kitarat ovat aika monipuolisia ja taipuvat kohtuu hyvin Rockista Metalliin, Bluesiin ja moniin muihin tyyleihin. Pääasiassa tulee soiteltua metallia ja rockia, mutta kun tuo metallikeppi jo löytyy.
Les Paulia on saatavilla monen näköistä ja hintaista. Olen Thomanin ja DLXn verkkosivuilta katsellut minkälaista keppiä on saatavilla ja päällimmäisenä tunteena on hämmennys. Les Pauleja on miljoona, joissa kaikissa on lähes samoja ominaisuuksia. Kaipaisinkin nyt siis LP-kitaroihin perehtynyttä kommenttia kysymykseen; minkälainen LP sopisi parhaiten rockiin ja taipuisi tarvittaessa myös vähän raskaammallekin puolelle? Jos rockia pitää vielä tarkemmin määritellä niin luonnehtisin sitä moderniksi rockiksi. En siis hae klassista 60-luvun soundia.
Mikit vaikuttavat asiaan tietysti paljon, joten mikä/mitkä mikit ovat sellaisia, jotka mun tarkoitukseeni parhaiten sopisivat? Hintaluokka on 1500€ kieppeillä ja toriakin olen tuossa muutaman päivän jo ihmetellyt. |
 ibnz
08.05.2014 17:24:56 | |
|
Mikit ne kai tärkeimmät yksittäiset tekijät ovat LP-mallien /välillä/, mutta niitähän voi vaihdella suht helposti itsekin. Itse soittimeksi valkkaisin ehkä saundiltaan suht kirkkaan kitaran etenkin metalliin, on helpompi tummentaa saundia elektroniikalla kuin kirkastaa sitä omasta mielestäni* Onneksi about kaikki tuon budjetin LP:t ovat laatusoittimia, joten siinä jää ehkä se itseä miellyttävin ulkonäkö tärkeimmäksi kriteeriksi (plus ne mikit, jotka saa tosiaan Torilta helposti).
Omat suosikit LP-spekseiksi ovat vaahterakansi (pieni vaikutus), eebenpuinen tai vaahterasta tehty otelauta (myös pieni vaikutus) ja Duncanin mikit (makuasia, esim. DiMarzio on ihan yhtä laadukas). Mikeistä etenkin Distortion SH-6 on aivan pitelemätön hevimikki. Vähän maltillisempi on jokin Customeista tai JB, joskin JB on ollut jotenkin tunkkainen omissa LP:issä.
*Soloistin kanssa tästä aiheesta 6v tapelleena tiedän kaiken hevimedöl-mikeistä ;) |
|
ibnz: Mikit ne kai tärkeimmät yksittäiset tekijät ovat LP-mallien /välillä/, mutta niitähän voi vaihdella suht helposti itsekin. Itse soittimeksi valkkaisin ehkä saundiltaan suht kirkkaan kitaran etenkin metalliin, on helpompi tummentaa saundia elektroniikalla kuin kirkastaa sitä omasta mielestäni* Onneksi about kaikki tuon budjetin LP:t ovat laatusoittimia, joten siinä jää ehkä se itseä miellyttävin ulkonäkö tärkeimmäksi kriteeriksi (plus ne mikit, jotka saa tosiaan Torilta helposti).
Omat suosikit LP-spekseiksi ovat vaahterakansi (pieni vaikutus), eebenpuinen tai vaahterasta tehty otelauta (myös pieni vaikutus) ja Duncanin mikit (makuasia, esim. DiMarzio on ihan yhtä laadukas). Mikeistä etenkin Distortion SH-6 on aivan pitelemätön hevimikki. Vähän maltillisempi on jokin Customeista tai JB, joskin JB on ollut jotenkin tunkkainen omissa LP:issä.
*Soloistin kanssa tästä aiheesta 6v tapelleena tiedän kaiken hevimedöl-mikeistä ;)
Kiitoksia mielipiteestä. Monessa LPssä näyttääkin olevan toi vaahterarunko, mutta mikeissä sitten (vakiona) löytyy eroja. Tässä yksi joka nyt on jäänyt mieleen lähinnä ulkonäkönsä puolesta.
http://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_signature_t_eb_ch.htm
Mutta onkos nuo mikit juuri sitä klassista soundia, jota mä en nyt ole hakemassa. Googlella katsottuna mielipiteitä löytyy puolesta ja vastaan. |
|
Kannattaa panostaa siihen että kitara soi hyvin akustisesti ja kaula istuu käteen. Sitten niiden mikkien kanssa voi pelata. Jotkut Lessukat on niin pökkelöitä ettei niillä ole kiva soittaa, eikä ne resonoi jurikaan, joka ainakin mulle on se juttu kitarassa. Paino voi olla myös sellainen asia johon kannattaa kiinnttää huomiota. Keskipainoinen, n 4.0 - 4.2 kiloinen on mulle eniten mieleen.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
hollstro: Kannattaa panostaa siihen että kitara soi hyvin akustisesti ja kaula istuu käteen. Sitten niiden mikkien kanssa voi pelata. Jotkut Lessukat on niin pökkelöitä ettei niillä ole kiva soittaa, eikä ne resonoi jurikaan, joka ainakin mulle on se juttu kitarassa. Paino voi olla myös sellainen asia johon kannattaa kiinnttää huomiota. Keskipainoinen, n 4.0 - 4.2 kiloinen on mulle eniten mieleen.
Mitäs muuten meinaa nuo traditional ja modern weight relief? |
|
Purpelo: Mitäs muuten meinaa nuo traditional ja modern weight relief?
Eriasteisia ja tyylisiä kevennysporauksia rungossa vaahterakannen alla. http://www2.gibson.com/News-Lifesty … son-les-paul-guitars-0615-2012.aspx
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
 Floods
08.05.2014 18:22:43 (muokattu 08.05.2014 18:23:07) | |
|
Tämä pisti hieman silmään:
Purpelo: Monessa LPssä näyttääkin olevan toi vaahterarunko, mutta mikeissä sitten (vakiona) löytyy eroja.
Eikös LP:ssä ole yleensä Mahonkirunko, ja hieman "paremmissa" malleissa tuo vaahterkansi joka tuo kirkkautta saundiin.
Arvaa avatar...
voita keksi... |
|
hollstro: Kannattaa panostaa siihen että kitara soi hyvin akustisesti.
Tähän halusin ihan hivenen puuttua, sillä asia ei ole ihan noin yksiselitteinen. Hyvä akustinen sointi sähkiksessä ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole kovinkaan merkittävä asia. Tästä hyvänä esimerkkinä juurikin Les Paulit, joista osa saattaa olla "akustisesti" melko tumppuja, mutta sähköihin kytkettynä soivat todella hienosti ja soundaavat hyvältä. Olen useampaakin tällaista tapausta käpistellyt ja soitellut... ihan G-pajan ja kopioidenkin osalta.
Sähköistä instrumenttia ei siis kannata valita sen akustisten ominaisuuksien mukaan. Vaikka voihan toki sen synan valita sen perusteella millainen kalkatus kiippareista lähtee kun ilman sähköjä sitä hakkaa...
Tulin teille ku en ihimisihin keherannu mennä. |
 hollstro
08.05.2014 18:54:36 (muokattu 08.05.2014 18:55:05) | |
|
McNulty: Sähköistä instrumenttia ei siis kannata valita sen akustisten ominaisuuksien mukaan. Vaikka voihan toki sen synan valita sen perusteella millainen kalkatus kiippareista lähtee kun ilman sähköjä sitä hakkaa...
Onpa surkea vertaus, sopisi jos puhuisit kitarasyntetisaattorista. Kitara on sähköisenäkin kielisoitin jossa kielen värähtely riippuu soittimen rakenteesta. Tottakai huonosti resonoiva instrumentti soi eri tavalla kuin päinvastainen tapaus ja joku voi pitää siitäkin saundista. Minä en pidä, enkä pidä neuvomisen arvoisena hyväksyä heikosti soivaa kitaraa ellei ostaja todella tiedä mitä on hakemassa ja tekemässä. 1. Les Pauliaan ostavalle en missään nimessä tällaista neuvoa antaisi, enkä anna.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
ibnz
08.05.2014 19:02:00 | |
|
Suuria eroja juu yksilöiden välillä, omista kitaroista* LP on selkeästi kirkkain sekä akustisesti että sähköisesti. Toisaalta miltei samat speksit omaava Tokai on "paksu" ja tasapainoinen saundiltaan.
*- Ibanez RG, yllättävän tasapainoinen messinkiblokilla
- Jackson Soloist, tosi tumma saundi vaikka speksien puolesta kirkas (?)
- ESP M-II, selkeä ja tasainen saundi
- Tokai LC-85, erittäin täyteläinen |
 Hynkel
08.05.2014 19:37:32 (muokattu 08.05.2014 19:38:56) | |
|
hollstro: Onpa surkea vertaus, sopisi jos puhuisit kitarasyntetisaattorista. Kitara on sähköisenäkin kielisoitin jossa kielen värähtely riippuu soittimen rakenteesta. Tottakai huonosti resonoiva instrumentti soi eri tavalla kuin päinvastainen tapaus ja joku voi pitää siitäkin saundista. Minä en pidä, enkä pidä neuvomisen arvoisena hyväksyä heikosti soivaa kitaraa ellei ostaja todella tiedä mitä on hakemassa ja tekemässä. 1. Les Pauliaan ostavalle en missään nimessä tällaista neuvoa antaisi, enkä anna.
Jos omistaja ei tiedä mitä on hakemassa, ei varmaankaan ihan ekana myöskään tule mietittyä resonointia. Vedät myös Baltimoren komeimman konstaapelin kommenteista aika komeaa tulkintaa. Tää nyt on taas tää ikiaikainen "mysteeri" niistä soitinpuista. Sähkökitaraa soitetaan vahvistimen kautta, ja sen pitää kuulostaa vahvistimen kautta hyvältä. Tietenkään nää ei ole merkityksettömiä asioita, mutta eivät myöskään mitään esoteriaa.
Aloittajalle onnea jo etukäteen loistavasta valinnasta. Les Paulit ovat pääasiassa hyväsoundisia vehkeitä kaikki, toki varmasti paskojakin yksilöitä sekaan mahtuu kuten kaikkeen. Kokeile nyt ekana että mikä sattuu käteen mukavasti ja lähde siitä arpomaan sopivaa. Etenkin kauloissa on paljon eroja. Jotkut Les Paulit myös painaa rutosti, mikä on hyvä tiedostaa.
Mikkejä voi aina vaihtaa, mutta nykyisissä LP Standardeissa ainakin taitaa olla Burstbuckerit, jotka on kelpo mikit. Sitten jos tietää mitä tahtoo voi vaihdella.
Hintaluokkana 1500€ riittää LP Standardiin käytettynä, niitä voi aika varauksetta suositella. Yhtään huonoa ei ole kouraan sattunut. Mutta torilla oleva Gold top 2011 on sitten minun, haen sen huomenna eli näpit irti siitä :D
Meditation is not what you think. |
 McNulty
08.05.2014 19:39:01 (muokattu 08.05.2014 19:39:34) | |
|
hollstro: Onpa surkea vertaus, sopisi jos puhuisit kitarasyntetisaattorista. Kitara on sähköisenäkin kielisoitin jossa kielen värähtely riippuu soittimen rakenteesta.
Pelkkä akustinen sointi ei kerro sitä, onko sähkökitara rakennettu hyvin vai ei.
Tottakai huonosti resonoiva instrumentti soi eri tavalla kuin päinvastainen tapaus ja joku voi pitää siitäkin saundista.
Hivenen paistaa sellainen "kaivon myrkyttäminen" tästä läpi :)
Minä en pidä, enkä pidä neuvomisen arvoisena hyväksyä heikosti soivaa kitaraa ellei ostaja todella tiedä mitä on hakemassa ja tekemässä. 1. Les Pauliaan ostavalle en missään nimessä tällaista neuvoa antaisi, enkä anna.
Lähinnä korostin sitä, ettei sähkökitaraa pidä tuomita pelkästään sen "akustisen soinnin" takia. Koska kyseessä on magneettikenttään ja äänen sähköiseen vahvistamiseen perustuva laite, niin kannattaa perustaa tuomionsa siihen, miltä se kitara kuulostaa ja miten se soi sen tyypillisessä käytössä, vahvistettuna. Akustinen kitara on sitten toinen juttu.
edit: paloin... Hynkel ehti ensin :)
Tulin teille ku en ihimisihin keherannu mennä. |
|
Testataanpa yllä olevaa väittämää: Jos kerran kitaran akustisella soinnilla ei ole merkitystä niin looginen seuraus siitä on että kannattaa ostaa sokkona halvin Les Paulin mallinen kitara (vaikka Epiphonen halvin) joka on tehty kuitenkin ihan hyvin ja laittaa siihen haluamansa mikit.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
hollstro: Testataanpa yllä olevaa väittämää: Jos kerran kitaran akustisella soinnilla ei ole merkitystä niin looginen seuraus siitä on että kannattaa ostaa sokkona halvin Les Paulin mallinen kitara (vaikka Epiphonen halvin) joka on tehty kuitenkin ihan hyvin ja laittaa siihen haluamansa mikit.
Testataanpa tätä: kuka sanoi ettei akustisella soinnilla ole merkitystä? Logiikka ei myöskään aukene :(
Meditation is not what you think. |
|
Hynkel: Testataanpa tätä: kuka sanoi ettei akustisella soinnilla ole merkitystä? Logiikka ei myöskään aukene :(
Kysy tolta kitartasyntetisaattorimieheltä, jostain hän on sen kuullut tai keksinyt ihan itse.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
"Hyvä akustinen sointi sähkiksessä ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole kovinkaan merkittävä asia."
Ei sanottu että ei olisi MISSÄÄNNIMESSÄ yhtään merkittävä asia. Jos soitat halvalla Epiphonella jossa on EMG:t kiinni jollain hi-gain styrkkarilla, ei kitaran sointi ole jokaiselle välttämättä kovin merkittävä. |
|
Miksiköhän mun lespoista mikään ei ole kovinkaan kirkassointinen? Luulen havainneeni täällä maininnan moisesta. |
ibnz
08.05.2014 21:25:19 | |
|
Mulla on kammioitu vaahterakantinen peli (hyvin kevyt) ebenlaudalla, varmaan niin kirkas kuin LP voi olla :) |
|
Ei sähkökitaraa varmaankaan kannata ostaa akustisen kitaran ominaisuuksia etsien?
Siinä halvimmassa mahdollisessa Epiphonen LP:ssä saattaa kuitenkin olla joitakin muita heikompia ominaisuuksia kuin perustason Gibsonissa.
Jos kitarassa on tarpeeksi "kuuma" humbucker ja säröä on käytössä runsaasti, niin silloinhan akustisen soinnin merkitys vähenee vielä entisestään, EMG81:n ollessa kyseessä ollaan jo aika lähellä olematonta tasoa.
---
Itse kun etsin "sopivaa" Gibson Les Paulia, niin ihmettelin myöskin Thomannin valikoiman laajuutta, kun oli noin 300 eri nimikettä tarjolla. Taitavat keskeisimmät muuttujat "normaaleissa" vaihtoehdoissa olla seuraavat:
-Kaulan paksuus (50s/60s slim taper ja joku muu?)
-Kevennysporaukset: Ei lainkaan, traditional (emmental-juustoreiät), ja modern weight relief (soikiokammiot)
-Virittimet: antiikkiset Kluson-laatikot, automaattivirityksellä varustetut Kluson -laatikot, Grover -"munuaisnuppi" ym. jne.
-Mikrofonit (tosin kitaraa ei ehkä kannata valita niiden takia, sen verran helppo ne on vaihtaa/vaihdattaa mieleisikseen)
-koristelut: Listat otelaudassa ja rungossa/ ei listoitusta
-Otelaudan materiaali: granadillo, ruusupuu, Richlite (komposiittimuovipahvi)
-Eri pintakäsittelyt...
Onhan se selvää että eri soitinmalleja on listattavana, kun noita vaihtoehtoja sekoittelee tehtaalla keskenään miten milloinkin lystää ja lisäksi listaa eri vuosimallit omina soitinmalleinaan...
---
Omasta mielestäni perinteinen LP ei ole kauhean käytännöllinen eikä ergonominen soittimena, ja jos 22. nauhaa lähestyvät seisten esitettävät tilutusakrobatiat ovat tärkeitä asioita, niin ehkei sellaista kannata ainakaan ainoaksi kitarakseen hankkia, ainakaan ilman kattavia testisessioita. Toisille tuo soitinmalli kuitenkin ilmeisesti sopii käteen varsin mallikkaasti. Ihan varmasti muut tehtaat pystyvät tekemään Les Paul -mallisen kitaran joka on "toimivampi" kuin Gibsonin tämänhetkinen tarjonta, mutta semmoisessapa ei sitten enää ole sitä "aidon asian" hohtoa.
Joka tapauksessa; kun ollaan ostamassa Gibsonia, niin hyvin usein ollaan vahvojen tunteiden vallassa eikä silloin mikää muu merkki kelpaa. Mm. se pintäkäsittelysta johtuva tuoksu on lähes ainutlaatuinen ilmiö. Sen tunnustan etten kyseistä soitinfirmaa ja sen tuotantoa sen enempää käytännössä tunne kuin että yhden pelkistetyn oloisen LP Studion omistan.
Onhan se hienoa kun on "oikea" amerikkalainen Gibson, vaikka vaan karvalakkimallisenakin, mutta kovin paljoa en haluaisi panostaa omalla kohdallani itselleni "huonoksi" osoittautuneeseen kitaramalliin.
Jokaisella on oikeus kieltäytyä aikuisten kitaroista. |
|
Tossa katselin just halvempia LP-kitaroita. Ihan vaan sillä silmällä, että mitä eroja noissa about 1500€ LP kepeissä ja alle 1000€ kepeissä onkaan. Noissa halvemmissa yksi toistuva ero on carved maple top kun kalliimmissa kitaroissa on pelkkä maple top. Mitäköhän toi tarkoittaa käytännössä?
Jotenkin kovasti kiinnostaa jo aiemmin linkittämäni LP. Tosin katselin toriltakin noita Standard malleja enkä nyt oikein heti osaa vetää mitään linjaa. Pitänee myös käydä pyörähtämässä liikkeissä ja kysellä/kokeilla vaihtoehtoja.
Perustarkoituksena kuitenkin löytää kirkkaampi soundinen (verrattuna nykyiseen ibaan) rock-keppi. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
