Lyriikka ›

Lyriikat: Taioin kivestä vaimon (2.5.2014)
 

 
Taioin kivestä vaimon
vaimolle annoin nimen Ruth
puut kasvoi päärynöitä
juuret ylti Laatokkaan
 
Istuinpa veneen nokkaan
vaimolle annoin nimen Ruth
puut rannalla kääntyi
juuret ylti Laatokkaan
 
kertosäe:
Päärynä muuttui kiveksi
kivelle annoin nimen Ruth
kallio kasvoi Laatokkaan
tuuli kaatoi päärynäpuut
 
juuret ylti Valamoon
vaimolle annoin nimen Ruth
kirkko kai oli palanut
ja mukana Ruthin luut

istuinpa veneen nokkaan
surulle annoin nimen Ruth
vuolin puusta ristin
iskin keskellä Laatokkaa
 
kertosäe:
Päärynä muuttui kiveksi
kivelle annoin nimen Ruth
kallio kasvoi Laatokkaan
tuuli kaatoi päärynäpuut
 
,
 
merja ritala

Ensi vaikutelma tuosta oli, WAU ! Onpa onnistunut sanoitus. Vaikuttava ja laulettava. Ei ihan tavan omaista Soihtua, vaikka tuttuja elementtejäkin löytyy. En muuttaisi mitään.
Ehkä paras lukemistani Soihtu-lyriikoista.

soihtu55: Kiitoksia. Tähän liittyy semmoinen juttu, että kuuntelin yhden ystäväni sävellystä, johon ei ole lyriikoita. Ja taitaa olla ensimmäisiä kertoja kuin lähes onnistuin tekemään sanat säveleen.
 
Tuo onkin ehkä paras tapa oppia laulun sanoitusta.
 
Sen palautteen sain häneltä. Minulle iso edistys, mutta edelleen se puoli on minulle vaikeaa ja se rämpinen jatkuu. Tosin sisältö ei tainnut napata hänelle, mutta yksi tärkein pointtini oli oppia lisää laululyriikan tekniikkaa.
 
Tässä onkin jo kyse makuasioista. Minä pidin sanoituksesta :)
 
Kyllä teidän, jotka osaatte soittaa ja säveltää on ihana tehdä lyriikoita. Taivas vain rajana, kun voi itse mukailla. Mutta näillä eväillä "Soihtu" pakertaa.
 
Näin sen pitää olla, "periksi ei anneta".

Niin, sen olen ainakin oppinut laululyriikan kirjoittamisesta jos en muuta, se on haasteellista. Kaiken sovittaminen yhteen ja saada siitä irti jotain hyvää ja mieluummiin vaikka ripaus jotain uutta.
 
Ilman työtä, tinkimätöntä uurastusta, kokeilua, yritystä, luopumista jostain periaattesta, ottaa riskejä ja palata taas alkuun ja luottaa siihen, että ehkä minä joskus onnistun.