Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Per tunnustaa rakkautta Fredrikille.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Q8E1uTihxCY#t=2029

Stalkah: Itse en siis varsinaisesti kammoksu Heritagea. Se oli merkki hyvästä ideologiasta avoimesti ja rohkeasti kokeilla jotain uutta senkin uhalla, että se ei välttämättä toimi. Mieluummin mie tällaselle toiminnalle nostan hattua, ku tylsälle saman jauhamiseen alentumiselle, jota taas suurin osa muusta musiikinluojamassasta tyytyy tekemään pelätessään, että fanit kaikoavat, jos kokeillaan jotain radikaalimpaa.
 
Vaikka tää ei varsinaisesti oo mikään lunastus sen suhteen, että Heritage ois musiikillisesti mikään nappiteos, niin kyllähän sieltä löytyy kovasti yritystä ja onnistumisiakin - kokonaisuus ei vain ollut Opethin itse aiemmilla nauhotteillaan asettaman riman tasolla. Sen lisäksi tässä käytiin jo ehkä vähän liiankin suoraan liian kaukana siltä omalta osa-alueelta, joka kuitenkin on metallimusiikki. '70s viiksi & Hammond -proge ei välttämättä lähde heti ensipolkasulla parikytä vuotta metallia jyystäneeltä poppoolta, vaikka se kuinka progevaikutteista olisi ollutkin.
 
Lievästä päättömyydestään huolimatta varsin mielenkiintoinen teos tuo Heritage, siis.
 
Juu, olen aika lähellä juuri noita ajatuksia, joskaan en muotoilisi niitä läheskään noin diplomaattisesti. 70-luvun hevi on ollut viime vuosina kovasti muodissa ja melkein myötähävettää nähdä, kuinka moni näitä retrobändejä ihan vakavalla naamalla diggailee. Sikäli ihan ymmärrettävää että Åkerfeldt on progevaikutteineen kaikkineen saanut päähänsä että nyt on hyvä sauma teeskennellä olevansa 70-luvulla, mutta biisinteko tuntuu unohtuneen. Watershedillä oli hetkensä, mutta Heritagella ei ole enää yhtäkään, ei vittu yhtään, kokonaista biisiä jota voisi vakavalla naamalla ja ilman Opeth-bonuksia sanoa hyväksi.
 
Tämä lienee nyt sitten hyvä huono esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun "nero" on saanut riittävästi levyjä myytyä ja pääsee toteuttamaan itseään ilman ulkopuolista tuottajaa, kuvittelee liikoja itsestään eikä kukaan muu kuin umpifani kestä kuunnella lopputulosta. Tai sitten sieltä tulee se täydellinen Opeth-levy, jollaisia Watershed ja Heritage eivät olleet, hah.

Kärpäsruoska: Juu, olen aika lähellä juuri noita ajatuksia, joskaan en muotoilisi niitä läheskään noin diplomaattisesti. 70-luvun hevi on ollut viime vuosina kovasti muodissa ja melkein myötähävettää nähdä, kuinka moni näitä retrobändejä ihan vakavalla naamalla diggailee. Sikäli ihan ymmärrettävää että Åkerfeldt on progevaikutteineen kaikkineen saanut päähänsä että nyt on hyvä sauma teeskennellä olevansa 70-luvulla, mutta biisinteko tuntuu unohtuneen. Watershedillä oli hetkensä, mutta Heritagella ei ole enää yhtäkään, ei vittu yhtään, kokonaista biisiä jota voisi vakavalla naamalla ja ilman Opeth-bonuksia sanoa hyväksi.
 
Tämä lienee nyt sitten hyvä huono esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun "nero" on saanut riittävästi levyjä myytyä ja pääsee toteuttamaan itseään ilman ulkopuolista tuottajaa, kuvittelee liikoja itsestään eikä kukaan muu kuin umpifani kestä kuunnella lopputulosta. Tai sitten sieltä tulee se täydellinen Opeth-levy, jollaisia Watershed ja Heritage eivät olleet, hah.
 
noh, noh :D
 
onhan Heritagella sentään 2 hyvää biisiä, ja sit pari semihyvää. Sikäli ihan autenttinen 70-luvun progepastissi, ettei ne originaaliproge-eepoksetkaan silloin maaliin osuneet.

Camel - S/T on minulle 10/10 helposti ja koska tahansa. Toki vähän popahtavampaa Camelia, mutta kuitenniin.
 
Heritagesta on minun vaikea puhua leykokonaisuuden kannalta, kun jo yksittäiset biisit ovat kaikki noin huonoja. Eivät toimi itselle progena, rockina, heavynä eivätkä Opethin omana ristisiitoksenakaan. Ero vaikkapa bändin omaan Damnationiin on valitettavan suuri. Minusta. Olen tosiaan varmaan aiemminkin todennut, että minusta jo pitkän aikaa tän bändin kohdalla homma on mennyt noiden progevaikutteiden suhteen siihen, että ideat ja vaikutteet eivät enää palvele biisejä, vaan kappaleet väännetään väkisin tarjoaan pohja noille vaikutteille, jotka sitten eivät "ulostaudu" enää kovin järkevästi (siten miten itse sen ns. järkevän ymmärrän, mikä tietty on aika henkilökohtainen asia, heh). Saa Heritagesta ja sen biiseistä toki pitää jos siltä tuntuu, itse nyt vain en :)
 
Ei tämä nyt useimpien bändien kohdalla vaikuttaisi tai kirjoitusta kirvottaisi, mutta kun bändi oli aikoinaan minulle todella tärkeä ja hetkensä yksi nykyhetkensä kovimmista bändeistä niin vähän kirpaisee. Mutta siinäpä tekevät ihan tasan mitä tahtovat, kuten asiaan kuuluu, siinä paljon jonkun Vekkuli1981:n mielipiteet paina tai niiden tietenkään kuulukaan.
 
Sattumalta näemmä nyt ekoilta Suomen keikoilta ostettu pitkähihainen päällä. Tampereen veto meni mulla jonnekin top 10-20 keikkalistalle.

Ruutukunkku: Itse en ole mikään 70's progepedia, mutta ei tule yhtäkkiä kyllä mieleen yhtään läpeensä hyvää progelevyä, edes ns klassikoiden joukosta.
 
Genesis - Selling England by the Pound on itselle sellainen.

Pink Floydin Animals on parasta progea. Tämähän oli se lempiproget -ketju?

egaga: Genesis - Selling England by the Pound on itselle sellainen.
 
Näihin lisäisin vielä Nursery Crymen ja Foxtrotin. Henk. kohtaisesti se kovin progebändi.
 
Heritagea ei ole tullut ilmestymisen jälkeen kuunneltua kertaakaan. Totaalisen kehno levy ainakin siinä mielessä, ettei kiinnosta palata sen pariin yhtään. Vähän vaikuttaa siltä että seuraava levy saattaa olla samanlaista kuonaa, vaikkakin melodioiden painottaminen pitää vielä edes jonkinlaista toivoa yllä. Katsotaan nyt miten käy. Tosin maku on vähän mennyt koko bändistä (tai ainakin parista uudemmasta levystä), joten sinänsä se ja sama vaikka tuleva levy olisikin kaavittu Åken vessapytyn reunoihin kuivuneista kikkareista.

EvilDead: Pink Floydin Animals on parasta progea. Tämähän oli se lempiproget -ketju?
 
Eikä ku Pink Floyd on bluesia.

Mun mielestä Foxtrot on ihan tylsä levy.
Tykkään Trick of the Tailista paljon enempi.
 
Jethro Tullilla on ainaskin 3 5/5 levykäistä ilman fillereitä.

EvilDead: Pink Floydin Animals on parasta progea. Tämähän oli se lempiproget -ketju?
 
Toteaisin tähän, että Rushin tuotanto 1976-1982. Jos vanhasta progerockista puhutaan.

EvilDead: Tämähän oli se lempiproget -ketju?
 
Joo.
 
Mutta todellista progea on Dream Theater, ja paras progelevy Black Clouds & Silver Linings. Levyllä on raskaita riffejä, äärimmäisiä rumpukomppeja sekä herkää tulkintaa. Unohtamatta uskomattomia sanoituksia.
 
Voitte kuunnella Pink Floydejanne, jos tahdotte, mutta ette koskaan tule ymmärtämään todellisesta progesta, eli Dream Theaterista, yhtään mitään.

UltimateGreedo: Joo.
 
Mutta todellista progea on Dream Theater, ja paras progelevy Black Clouds & Silver Linings. Levyllä on raskaita riffejä, äärimmäisiä rumpukomppeja sekä herkää tulkintaa. Unohtamatta uskomattomia sanoituksia.
 
Voitte kuunnella Pink Floydejanne, jos tahdotte, mutta ette koskaan tule ymmärtämään todellisesta progesta, eli Dream Theaterista, yhtään mitään.
 
Vaikka olenkin ekasta paragraafista samaa mieltä, niin elä pliis mee tonne.

HulluNieminen: Toteaisin tähän, että Rushin tuotanto 1976-1982. Jos vanhasta progerockista puhutaan.
 
Pöh! Rush on ihan liian kanadalaista ja raskasta ollakseen aitoa progea.
 
UltimateGreedo: Joo.
 
Mutta todellista progea on Dream Theater, ja paras progelevy Black Clouds & Silver Linings. Levyllä on raskaita riffejä, äärimmäisiä rumpukomppeja sekä herkää tulkintaa. Unohtamatta uskomattomia sanoituksia.
 
Olette äärimmäisen oikeassa. Täten perustakaamme progepuolelle oma ketju Dream Theaterille ja puhutaan oikeasta progesta.
 
PsychedelicWarlord: Aika moni 70's progelevy pesee kaiken mitä Opeth on ikinä levyttänyt - ja kevyesti
 
Ja Megadeth on parempi kuin Metallica.

Aika moni 70's progelevy pesee kaiken mitä Opeth on ikinä levyttänyt - ja kevyesti.Minusta bändillä on vain yksi melko tasaisen hyvä levy ja se on Blackwater Park.Muille mahtuu runsaasti tylsää tyhjäkäyntiä.Heritagen ongelma ei ole se progevaikutteisuus tai örinöiden puute vaan hyvien biisien ja melodioiden puute.

No siis joo, Jethro Tullin 70-luvun lopun albumitrio on kyllä parhautta. Ehkä en uskaltanut ääneen laskea näitä progelevyiksi foorumilla. Ties mitä oikeat progemiehet olis sanonu ;)
 
Mutta siis edelleen Heritagella se materiaali on vaan kehnoa, ei siinä muuta vikaa ole :)

Opeth-tribuuttia Oulussa perjantaina, odotukset korkeammalla kuin opettin keikalla ;bbbb

PsychedelicWarlord: Aika moni 70's progelevy pesee kaiken mitä Opeth on ikinä levyttänyt - ja kevyesti.Minusta bändillä on vain yksi melko tasaisen hyvä levy ja se on Blackwater Park.Muille mahtuu runsaasti tylsää tyhjäkäyntiä.Heritagen ongelma ei ole se progevaikutteisuus tai örinöiden puute vaan hyvien biisien ja melodioiden puute.
 
Ihan ok mielipide, mutta olet itse asiassa väärässä. Blackwater Park on hyvä levy, mutta mä en ole sitä koskaan pitänyt mitenkään erityisenä muihin Opethin levyihin verrattuna. Mulla on oikeastaan hankala pistää järjestykseen levyjä
 
My Arms, Your Hearse
Still Life (tämän levyn kitarasaundeista en tosin tykkää paikoitellen)
Blackwater Park
Deliverance
Damnation
Watershed
 
Ghost Reveresielläkin on hyviä biisejä varsinkin nimikkobiisi, mutta kokonaisuutena ei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin nuo edelliset.

Kampela77: Ihan ok mielipide, mutta olet itse asiassa väärässä. Blackwater Park on hyvä levy, mutta mä en ole sitä koskaan pitänyt mitenkään erityisenä muihin Opethin levyihin verrattuna. Mulla on oikeastaan hankala pistää järjestykseen levyjä
 
My Arms, Your Hearse
Still Life (tämän levyn kitarasaundeista en tosin tykkää paikoitellen)
Blackwater Park
Deliverance
Damnation
Watershed
 
Ghost Reveresielläkin on hyviä biisejä varsinkin nimikkobiisi, mutta kokonaisuutena ei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin nuo edelliset.
 
Hä? Ghost Reveries ja Watershed ovat Opethin parhaita levyjä.
 
Mä en rakasta sua enää :------(

Kampela77: Ghost Reveresielläkin on hyviä biisejä varsinkin nimikkobiisi, mutta kokonaisuutena ei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin nuo edelliset.
 
Eihän Ghost Reveriesillä ole edes nimikkobiisiä.