Kitarat: kitarakamat ›

crestfall: Mutta mihin tämä nyt liittyi?
 
Mietin että mikä multa meni ohi.

Herätetäänpä Edwards keskustelu jälleen.
 
Mulla on Edwards Potbelly, mutta nyt on alkanu vähän kiinnostamaan Les Pauli (tarkka malli E-LP-92SD). Kerro kokemuksesi jos sellaisia löytyy!
 
Les Paul on muodoltaan ja imagoltaan vähän mielekkäämpi kuin Potbelly, mutta en oo nähnyt muita Potbellyjä Suomessa kuin omani, jonka takia en ole raaskinut siitä luopua. :-) Ja onhan se ihan perhanan hyvä, erityismaininnan saa mielestäni täydellinen otelaudan viimeistely. Kuin silkkiä sormille eikä yhtään terävää reunaa missään!

Celeb: Herätetäänpä Edwards keskustelu jälleen.
 
Mulla on Edwards Potbelly, mutta nyt on alkanu vähän kiinnostamaan Les Pauli (tarkka malli E-LP-92SD). Kerro kokemuksesi jos sellaisia löytyy!
 
Les Paul on muodoltaan ja imagoltaan vähän mielekkäämpi kuin Potbelly, mutta en oo nähnyt muita Potbellyjä Suomessa kuin omani, jonka takia en ole raaskinut siitä luopua. :-) Ja onhan se ihan perhanan hyvä, erityismaininnan saa mielestäni täydellinen otelaudan viimeistely. Kuin silkkiä sormille eikä yhtään terävää reunaa missään!
 
Hättänäm Potbelly. On kaasutellut varmaan kohta vuosikymmenen tuo kitaramalli. Pitää vielä joskus hankkia.

Tuli tilattua kaukaisesta saarivaltiosta jonkinlaisena heräteostona ilman sen suurempaa tarveharkintaa Edwards E-FV-100D, eli ohutrunkoinen ja "korotetulla" kaulalla varustettu flying v. Kyseinen yksilö on ilmeisesti ollut demokappaleena jossakin japanilaisessa kitarakaupassa, eli ihan iskemätön ko. yksilö ei ole vaikka lakka uutuuttaan kiiltääkin.
 
Täytyy kyllä todeta että Gibson Les Paul Studioni ottaa aika aika pahasti köniinsä tehtaiden tekemiä viimeistelyjä verrattaessa, esim. Edwardsin nauhanpäille ei ole mitään tarvetta näyttää viilaa mutta Gibsonini olisi kyllä ollut käsittelyn tarpeessa. Lisäksi kun vertaa esim. virittimiä, niin Kluson -tyyppiset eivät oikein pärjää Gotohin jämpteille veiveille. Edwardsin luusatulassa kielet liukuvat ilman takeltelua, kun taas Ison G:n keinoluusatulan uria piti avartaa ihan vakiokielisettiäkin varten. Voihan toki olla että tuolle "eetun" satulalle on joku jo jotakin tehnyt, mutta tuskin. Mikitkin vaikuttavat olevan ihan ok eli Seymour Duncanin tuotantoa eli tokkopa laadun takia on tarve vaihtaa, korkeintaan siksi että EMG 81:n soundia tulee liiaksi ikävä..
 
Kaulakin tuntuu jostakin syystä mukavammalta kuin Gibsonin 60s -mallinen, Edwardsissa kaula on hiukan paksumpi mutta samalla myös hiukan kapeampi. Kumma juttu, kun yleensä kuitenkin mieluiten ohutkaulaisilla Jacksoneilla soittelen.
---
 
Sääli ettei ESP saa noita "eetuja" "rehdisti" markkinoida ja toimittaa ulkomaille, tuntuisi olevan hinta ja laatu kohdallaan ja varsin hyvä valinta käyttösoittimeksi. Mojot sitten täytyy kuitenkin varmaan hakea muualta, kun ei vaniljan hajuinen nitrolakka luo tunnelmaa...
 
Omistan Edwardsin ja kaikki on hyvin....

crestfall: Hättänäm Potbelly. On kaasutellut varmaan kohta vuosikymmenen tuo kitaramalli. Pitää vielä joskus hankkia.
 
Jep, etpä ole ainoa tämän ongelman kanssa. On meinaan hyvin kaasuilua aiheuttava malli tuo potbelly.

Ostin täältä muusikoiden torilta edwards e-lp-98ltc les paulin vintage valkoisena joitakin kuukausia sitten, eli vähän kuin se randy rhoadsin näköinen pauli. Siis väriltään. :)
 
Aivan mahtava kitara kaikinpuolin, mutta tallamikki tuli vaihdettua jb:stä SD:n Seth Lover malliseen, eli SH-55b:n joka sattui aivan oikeasti valinnaksi, nyt soundi on tasapainoisempi ja irtoaa hyvin vintage soundit että myös säröt, ja ihmeen hyvät säröt irtoaakin vintage mikiksi.
 
Minä kun luulin epin les paul customia hyväksi kun sitä hieman laitteli, mutta edwards on kyllä aivan toista maata. Edwards les paulia voi kyllä suositella hyvillä mielin.

Decadetroll: Jep, etpä ole ainoa tämän ongelman kanssa. On meinaan hyvin kaasuilua aiheuttava malli tuo potbelly.
 
Juu, kovia ilmavaivoja edelleen tuon kitaran suuntaan.

Mulla on kokemusta ESP:n brändeistä seuraavasti: pari Standar Series ESP:ä (Eclipsejä eli les paul) ja on ollut yksi LTD 1000-sarjalainen (eclipse eli ec sekin) kuin myös yksi New Yorkissa kasattu kasari ESP (Mirage deluxe). Viimeistelyssä viimeksi mainittu vie voiton, mutta huonoja eivät ole muutkaan. Tosin nauhojen päitä on nimenomaan tuossa Edwardsissa jouduttu hiomaan, mutta en ole ensimmäinen omistaja, joten en tiedä miten hän on sitä säilytellyt. Toisaalta, jos kitara on muuten hyvä, niin mikäs ongelma tuo on: sitten ne nauhanpäät vain hiotaan.
 
Googlettamisen perusteella Edwardseista, etenkin vanhemmista, on vaikea sanoa mitään yleispätevää. Alimman rankkauksen mukaan: Kiinassa valmistetuista puista Japanissa kasattuja, jotka sijoittuvat laadulisesti jonnekin LTD 1000 -sarjan ja ESP Standard Seriesin välille. Parhaiden arvioiden mukaan parhaimmillaan aivan huippuskeboja.
 
Se mikä tuossa Edwards-brändissä on mielenkiintoista, niin on mallien runsaus vuosien saatossa ja erikoisuudet. Japanista löytyy sisämarkkinoita sellaisillekin tuotoksille, mitä olisi turha kaupitella Euroopassa ja Jenkkilässä (yksittäiskappaleiden myyminen ei lyö leiville).
 
Mun Edwards on Sugizo-signature. Käytännössä strato (sss-mikitys, pulttikaula ja 25,5-skaala) mutta painavalla les paul -mallisella bodyllä ja originaalifloikalla. Tällä soittelen nauhoitukset, jotka ennen olisin soitellut stratolla. Todellinen metallikundin "strato", siis oivallinen sellaiseen synkkään ja raskaaseen rautalankaan, mutta olen varma siitä, että tuolla lähtisi vaikka mikä surffi-turffi -soundikin.
 
Googlen kuvahausta: http://www.espguitars.co.jp/artist/sugizo/ecl961.jpg

Täällä on veivattu vuodesta -09 lähtien LP 85 SD:llä, ostin sen käytettynä.
 
Ei ole kertaakaan käynyt mielessä kepin hävittäminen.
 
Tommonen:
 
http://www.espguitars.co.jp/edwards/original/E-LP-85SD_end.html

Muutama vuosi sitten pistin elämän risaseksi ja ostin ensimmäisen Gibsonin standard lespan. Sen piti olla kiipperi. Noh, mutta kun se oli musta niin kaveriksi piti tietty saada valkoinen, että väritasapaino säilyi. Googlettelun tuloksena mielenkiinto Edwardsia kohtaan kasvoi sen verran suureksi, että sellainen piti itelle tilata testaamatta Englannista. Richtonemusicista, nääs.
 
Reilu viikko meni jännittäessä, mutta kun kitara tuli, ei paluuta ollut. Jonkin ajan päästä oli jo toinen Edwardsin lespa arsenaalissa ja Gibson sai luvan lähteä. Ei siinä mitää vikaa ollut, mutta jotenkin veri veti eri suuntaan.
 
Nyt noita on kertynyt sitten jo neljä yksilöä, joista tarkempi listaus näkyy profiilissa. Tällä hetkellä stratokopio on se joka saa eniten soittoaikaa, vaikka luulin, että en tule niihin koskaan elämäni aikana edes koskemaan.
 
Varmasti tulen hankkimaan vielä ainakin yhden tai kaks, se on selvä. Hinta-laatusuhde on loistava ellei paras.

Meikä myi aikoinaan oman LPC-kopion torilla pois. Musta ja BKP:n Rebell Yell mikkisetillä varustettu. On harmittanu ihan vitusti jälkikäteen, ostin sen itse alunperin suoraan Ishibashilta japanista. Jos joku tässä ketjussa tunnistaa kitaran, tarjoudun ostamaan sen lähiaikoina pois mikäli myyntihaluja on :D Huikea keppi, myyntiin en löydä mitään järkisyytä. Nykyään kitara on Gibsonin Les Paul Standard mutta Edwards painaa edelleen mielessä, sen verran hyvä kitara se oli.

Celeb: Tilasin Potbellylle kovan casen. Eka kova case mikä mun kitaroilla on koskaan ollu, joten olo oli vähän ku jouluna pikkulapsena. Nyt kelpaa roudailla. :)
 
https://www.dropbox.com/s/ynfnaqyryqeq7bw/potbelly_case.jpg
 
Eisss... Miksi tämän kuvan laitoit? Kuvat lisää kaasuja ja kaasu lisää tuskaa.

Hitto tossa E-MV-125FR mallissa olis kyllä ihan kivat speksit:
 
- skaala 24,7"
- 27 nauhaa
- FRT-1000
- Duncanin mikit
 
http://www.espguitars.co.jp/edwards/mv/E-MV-125FR.html
 
Kyllä kävisin kokeilemassa jos olis kivijalassa tarjolla.

Walde: No voihan p*ska. Pitänee tälläin ensin vissiin tiedustella musamaailmasta saisiko tuota heidän kauttaan. Mailia sinne siis...
 
Esim tuosta tilausta sisälle. http://global.rakuten.com/en/store/ekiweb/item/20150604-esp-17/

Tämmönen tuli tänään suoraan Japanista:
http://imgur.com/a/WWtCT
 
Malli on K-RV-SH-NT, ja se on japanilaiselle Kurosawa-Gakki ketjulle ESP:n tilaustyönä tekemä spesiaalimalli.
 
BODY:Alder
NECK:Hard Maple 3P
FINGERBOARD:Ebony,24frets
SCALE:25.5 inch(648mm)
JOINT:Neck-thru-body
PICKUPS:EMG SA(F)EMG 81(R)
CONTROLS:Volume,EMG SPC Control,3WAY Pick Up Selector
 
Myyjänä meestursparkle Ebayssa. Kitara oli todella hyvin pakattu (suorastaan ylipakattu) ja tuli nopeasti ja virheettömänä perille muutamassa päivässä perille.
 
Todella laadukkaan tuntuinen kitara. Ensituntumalta reittaisin aivan ESP standard series tasolle. Viimeistelyssä ei näy mitään puutteita ja kaikki metalliosat on laadukasta Gotohia, luusatula, lukittavat virittimet, jne.

kimpaana: Todella laadukkaan tuntuinen kitara. Ensituntumalta reittaisin aivan ESP standard series tasolle. Viimeistelyssä ei näy mitään puutteita ja kaikki metalliosat on laadukasta Gotohia, luusatula, lukittavat virittimet, jne.
 
Juu, edwardsit on laadukkaita todellakin. Nuo lespatkin on todella lähellä Gibsoneita laadullisesti ellei sama, esim. standard malli. Ties vaikka customikin?

Metalkallo: Juu, edwardsit on laaukkaita todellakin. Nuo lespatkin on todella lähellä Gibsoneita laadullisesti ellei sama, esim. standard malli. Ties vaikka customikin?
 
Oman kokemuksen mukaan työnjälki on Edwardsissa parempi kuin Gibsonissa.
Mutta fiilis, soundi ja haju taas vie Giban leiriin. Vahvasti.