Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuli tällänen mieleen, kun sivusta pääsee ihastelemaan soittajien uusien instrumenttien hankintaa;
 
Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
 
Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä?
 
Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..

En kommentoi.

Pimeän puolen tietoutta. Ei sitä ymmärrä, ennenko osuu omalle kohdalle. Ei sillä, että vielä suuria rahoja olisin liikutellut, mutta kaikki on suhteellista toki.

Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..
 
Joo, mutta harvemmin myöskään näkee ammattilaisilla ritsoja.
 
Sama juttu oikeastaan autoissa, kyllähän tossa pörrää teiniunelmia, mitkä on ku kilparadalta repästy, mutta kuinkas moni muka oikeesti ajaa kilpaa?
 
Mikäs mun pointti nyt on? Kertokaa mullekin jos hokaatte.

Se on semmonen juttu että niitä soittimia pitää saada lisää ja lisää vaikkei niillä mitään tehdä osaisikaan.

Joo, mutta harvemmin myöskään näkee ammattilaisilla ritsoja.
 
Sama juttu oikeastaan autoissa, kyllähän tossa pörrää teiniunelmia, mitkä on ku kilparadalta repästy, mutta kuinkas moni muka oikeesti ajaa kilpaa?
 
Mikäs mun pointti nyt on? Kertokaa mullekin jos hokaatte.
 
Piluralli on kivaa?
 
Kyllähän ne uudet laitteet yleensä motivoi ja vie uuteen suuntaan. Monet ovat luultavasti saaneet ideoita biiseikskin asti, kun ovat hetken leikkineet uudella lelullansa. Harrastushan tämä, hauskaa pitää olla... leikkiminen on hauskaa.

Sama juttu on tuo kuin naistenkin kanssa. Omaa rakasta Hellasäröä ei mihinkään vaihtaisi, mutta nti Frostellin kuvia katselet.

juu uuret vehkeet on kivoja.
 
nimimerkillä: just ostin vaffistimen

Nii jos tohon löytys joku järkevä selitys niin ei kai täs ois mitään järkee ja ois jo lopettannu koko touhun.
 
Mut johonkihan täs on pyrkimässä,ku vaan tietäs et mihin.
Nii se on ainakin mulla selvä et välillä ku saa jotain uutta niin tulee taas lisää potkuu treenamiseen.
 
Mut turha kysyy et paljon on menny rahaa näis GAS touhuissa enkä kyl haluis ees tietää.
 
No ny menin jo itekki sekasin,huh.

Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä..
 
Nimenomaan näistä kahdesta on kysymys. Uusi, kallis crash soundaa paremmalla, kuin ne edelliset ja soittokin taas tuntuu kivemmalta. Siihen tulee semmosta uutta siihen soittoon.

Noo. Urheilulliset ostavat kalliita polkupyöriä, suksia, hiihtoasuja, ilmakiväärejä jne. Vaikka se puulaakitasokin joillekin tuntuu oikeasti tosi kovalta. Hyvillä laitteilla on kiva harrastaa, ja jos on varaa laittaa sellaiset harrastusvälineet joilla on ilo tehdä niin miksi ei? Paljon hölmömpäänkin sen rahan voi upottaa. Niinkuin nyt vaikka Jaloviinaan. Josta menee rahojen lisäksi terveyskin.
 
Ja jos käytettynä ostaa laadukkaan soittovermeen, siitä saa helposti omansa takaisin halutessaan.
 
Nykypäivän ihmisellä on sekä aikaa, että useimmiten varaa hankkia itselleen työtä tai opiskelua tasapainottava harrastus. Oli se sitten hiihto, tai treenikämpällä kaverien kanssa jammailu. Tärkeintä munsta on, että henkilö saa energiaa siihen arkiseen aherrukseen. Jos se onnistuu paraiten silloin kun harrastusvälineet on laadukkaat, tai ihan vaikka vain vaihtuvat niin mikä ettei...

Tuli tällänen mieleen, kun sivusta pääsee ihastelemaan soittajien uusien instrumenttien hankintaa;
 
Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
 
Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä?
 
Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..
 
Itse ajattelin joskus, että mitä paremmat vermeet, sitä parempi soittaja. Kuinka väärässä olinkaan. :) No toisaalta silloin olin vielä pieni. Nyt hankin uusia vermeitä lähinnnä soundin parantamisen vuoksi. Lähinnä treenikämppäsoundi on tällähetkellä niin paska, että uusi nuppi+kaapi on välttämättömyys. VAIKKAKIN tähän asti on noillakin pärjätty. :) Onhan hyvällä kitaralla paljon mukavampi soittaa, mutta ei se kehitykseen vaikuta.
 
Vastaukseni on siis: Soundin vuoksi.

Jos aloittaisin soittamisen nyt vanhempana ja viisaampana,ni valitsisin todennäköisesti jonkun muun vaihtoehdon,kuin kiipparit.Synat on vähän sama homma kuin tietokoneet,arvo tippuu aika nopeasti,ja kuitenkin pitäis päivittää kalustoa koko ajan,että soundit olisi tätä päivää.Esim. kitaristeilla/basisteilla huomattavasti inhimmillisempi tilanne.Samalla kepillä voi vetää kymmeniä vuosia,ja arvo saattaa jopa nousta.Lisäksi ton kosketinläjän liikutteleminen on aika ikävää puuhaa.Meni ehkä vähän ohi aiheen,mut semmosta sattuu.

Mielestäni omat kamppeeni vastaavat aika lailla taitojani ja sen takia välillä kieltämättä ihmetyttää tämä varsinkin m.netin useiden kitaristien "asevarustelu", tuntuu, että todella monella on kipsonin lespa ja 5150/mesa/vastaava ja soittelu on kotona noitumista. No sitähän se minunkin soitteluni tällä hetkellä on, mutta eipä tässä vehkeissäkään ole kehumista.
Toinen omituinen juttu on se, että kotitarvekitaristit keskenään jatkuvasti torailevat mitättömistä eroista mikkien kesken tai tuskin huomattavista soinnillisista eroista tiettyjen puiden välillä - pääasia taitaa unohtua?
Unelmia on hyvä olla, ja vielä parempi, kun niitä voi joskus toteuttaa. "Keep on rockin' in the free world".

Onhan se kiivaa saada uusia vempaimia. Ehkä se tuo joskus lisäinnostustakin. Mutta eihän se ketään tee paremmaksi, että ostaa paremmat kamat. Kukin tyylillään.

Kyllä siinä tuli kalliit oppirahat maksettua, ennen kuin sitä tajusi ettei kalliit ja hienot soittovehkeet ole mikään oikotie onneen. Muutama vuosi sitten oli Gibsonit ja Marshall-stäkit ynnä muut ja kamoissa kiinni hirvittäviä määriä rahaa. Oikeastaan vain hidasti kehitystä ja vitutti perkeleesti, kun niillä soittaminen ei ollutkaan mitenkään kummemman tuntuista kuin halvemmillakaan kamoilla. Tavallaan niiltä kalliilta laitteilta vaati sitten niin paljon, että hohto hävisi kun ne eivät olleetkaan täydellisiä. Sitten tuli jossain vaiheessa sen verran järkeä päähän, että aloin etsimään juuri niitä kamoja jotka olisivat juuri mulle parhaat - merkistä ja hintaluokasta riippumatta.
 
Parhaat keikat olen tehnyt senmerkkisillä soittovehkeillä, että 90 prosenttia m.netin guruista ei niihin päin kusisikaan. Mutta senverran on tullut itsetuntoa soittajana, ettei mua paljon hetkauta jos joku näkee vaivaa siitä ettei mun vahvarin sisuksissa ole putkia tai että mun kitara on maksanut vaan 170 euroa. Semmosille voi sanoa vaan että kuuntele äläkä kattele, saatana.

Tuli tällänen mieleen, kun sivusta pääsee ihastelemaan soittajien uusien instrumenttien hankintaa;
 
Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
 
Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä?
 
Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..
 
Minusta se ei ole tarpeen. Mitä pikemmin hankkii kunnolliset laitteet, sitä vähemmän niitä on tarvetta vaihtaa myöhemmin. Eri asia on sitten, jos haluaa esimerkiksi erilaista soundia - kitaroilla on oikeasti erilaisia äänimaailmoja.
 
Itse olen soittanut samoilla kamoilla parikymmentä vuotta parin huollon tukemana.

Tuli tällänen mieleen, kun sivusta pääsee ihastelemaan soittajien uusien instrumenttien hankintaa;
 
Miten paljon jatkuva kamojen vaihtaminen/uusiminen on välttämätöntä soiton kehityksen kannalta?
 
Onko siinä enimmäkseen kyse motivaation ylläpitämisestä vaiko oikeasti aina astetta parempien kamojen ja sitä kautta soundin kehityksestä?
 
Melkoisia summia liikkuu laitteissa. Silti aika usein laitteihin satsaavilla hepuilla ei välttämättä ole edes bändiä.. taikka keikkoja tehtynä..
 
Minusta se ei ole tarpeen. Mitä pikemmin hankkii kunnolliset laitteet, sitä vähemmän niitä on tarvetta vaihtaa myöhemmin. Eri asia on sitten, jos haluaa esimerkiksi erilaista soundia - kitaroilla on oikeasti erilaisia äänimaailmoja.
 
Itse olen soittanut samoilla kamoilla parikymmentä vuotta parin huollon tukemana.

Vermeet on mukavia. Niiden ostoa on kiva mietiskellä, ja joskus harvoin jopa ostaa. Toisten vermeet ei ole itseltä mitään pois. GAS on harrastus ja elämäntapa.
 
Kitarakamoille kotisoittelu on paha, kun siinä tulee keskityttyä siihen omaan soundiin ihan liikaa. Kun hyökkää bändin sekaan treenikselle niin kitaraverme-gas laskee aina nollaan, jos vermeet on edes jotensakin kunnossa ja soitto sujuu.
 
Valokuvaus-gasiin ei auta mikään. Tai studioverme-gasiin.