| Aihe: Kännissä keikalla | |
|---|
|
Repiessäni venäläistä kurttua Sally-Albatros aluksella keskeytti taiteellisen tuotantoni asiakas, joka vaati minua soittamaan biisin nimeltä Romanialainen Kitara. Enhän minä niitä alkutilutuksia olisi saanut menemään millään ja keksinkin selvittää potilaalleni:
-Tämä biisi on sävelletty ainoastaan kitaralle ja haitarilla esitettynä se menee täysin päin persettä.
-Soita kumminkin. Saat satkun.
Päätin, että vastuu olkoon kuulijalla, ja revin kurtustani jotain vähän sinnepäin. Esitykseni lopuksi kysyin vielä hartaalta kuuntelijaltani:
-Siinäs näit. Ei se haitarilla kuulosta yhtään miltään.
Äijä taitteli satasen, tökkäsi sen rintataskuuni ja loihe lausumahan: -Taitaa olla tosiaankin kitarakappale.
Instrumentaali-esitykseni jälkeen risteily-isäntä-Lind syöksyi kimppuuni haukan ilme naamallaan: -Ja nyt sinä Piiparinen, saatana lopetat sen haitarin kanssa shouvamisen. Tuo menee jo humalan tiliin. (Olin sattumoisin sillä
kertaa aivan vesiselvä)
Olenkin myöhemmin mietiskellyt sitä että kuinkahan paljon meidän soittajien touhuista pistetään pelkästään kännin piikkiin?
Aiheesta tai aiheetta.
Tämä olkoonkin päivän kysymys:
Mitenkä paljon pullosta saatava soiton henki leimaakaan kanssakulkijoiden mielissä meidän työtämme soittajina? Mitä se vaikuttaa meihin itseemme? Olemmeko itse antaneet aihetta moiseen glamouriin? Kunka paljon väärinymmärtämistä tulee meidän yhteiseen imagoomme väärinkäsityksistä, olemmehan muutenkin soittajina melkoisen värikästä porukkaa. Kuinka paljon meille esitetään pyyntöjä yhteisiin rientoihin ryyppypalkalla ajatuksella:
-Ne on ne orkan pojat. Humalassa ne on kuitenkin.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
 Lucky 7
27.04.2014 14:01:02 (muokattu 27.04.2014 21:37:26) | |
|
Sitkeessä tuntuu olevan toi "aina kännissä" ajatus, varsinkin näissä vanhemmissa mies asiakkaissa. Niille ei tunnu tulevan mieleen, että sieltä ajetaan autolla vielä poiskin.
Ei sillä, etteikö sitä voimajuomaa joskus tulisi nautittua, kun tilaisuus on sopiva ja muistaa olla asiallisesti.
Kerran paikallisessa meinas livetä, kun työpäivän päälle, soiton lomassa tuli otettua vähän liian pitkiä siivuja. Vimesellä setillä soiteltiinkin sivuille vilkuilematta, ilman turhia fillejä.
Se nautittu alkoholin määrä on ihan ihmisestä kiinni, minkän yleisö huomaa ja miten.
TÄ? |
|
Enpä muista milloin oisin viimeksi nähnyt keikalla humalaisen soittajan.
Humppajyrä |
|
Tankero: Enpä muista milloin oisin viimeksi nähnyt keikalla humalaisen soittajan.
Ei nykyään voi enää olla pelti kii, tai voi olla mutta hommat loppuu.
Nhooh.. |
 half
27.04.2014 22:36:42 | |
|
Eipä juuri muutamaa keppanaa enempää tule otettua.
http://www.youtube.com/watch?v=20pCwQC6pWw |
|
Ihan rehellisesti, onko jollain oikeesti hauskaa jos on ihan turvat lavalla? Mulla ei ainakaa oo, soittaminen on jotenkin niiiiin väkinäistä.
Just a face in the crowd. |
|
Begemoth: Ei nykyään voi enää olla pelti kii, tai voi olla mutta hommat loppuu.
Taitaa olla asenne muutenkin nykysoittajilla kohillaan.
Humppajyrä |
 Roweami
28.04.2014 01:15:24 (muokattu 28.04.2014 01:22:27) | |
|
Tankero: Taitaa olla asenne muutenkin nykysoittajilla kohillaan.
On on, vaikka tanssisialla ei olisikaan.
Noh itse juon vain yhden (harvoin) muuten kaatuilen. |
|
Tankero: Taitaa olla asenne muutenkin nykysoittajilla kohillaan.
Kyllä sillä alkoholilla vieläkin läträtään. Ei välttämättä niin hirveästi ennen keikkaa, mutta jälkeenpäin perseet voi olla tosiasia.
Tuossa vasta eräs kolleega avautui asiasta naamakirjan puolella ja totesipa vielä perään, että iskelmäorkesterit on hänen työpaikallaan ne kovasti juovat muihin verrattuina. Osa sitten juo jo keikalla ja osa aloittelee vasta jälkeen. Parhaimmillaan on juotu jalat täysin alta setin loppumisen ja baarin tyhjenemisen välissä (eli 3-4 tuntia)
Tietty rutiini kun biiseihin on hankittu, niin sitä pientä känniä ei yleisö edes välttämättä huomaa. Jos solisti ei sössötä, tasapaino pitää miehet lavalla ja soitto ei hajoa totaalisesti, niin hankalahan sitä on normiturakaisen tunnistaa.
"Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja |
|
Muusikkojen alkoholinkäyttö keikoilla menee kyllä ihan vuosikymmenten kautta. Siinä missä 60-luvulla pelimannit kävi tanssilavoilla ja esiintyi turvat täynnä, niin tänäpäivänä tuota samaa temppua enää harvat uskaltavat toteuttaa esim. niin muuten raittiilla tanssilavoilla.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
 EP
28.04.2014 06:17:35 (muokattu 28.04.2014 06:20:13) | |
|
Einherjar: ..Tietty rutiini kun biiseihin on hankittu, niin sitä pientä känniä ei yleisö edes välttämättä huomaa. Jos solisti ei sössötä, tasapaino pitää miehet lavalla ja soitto ei hajoa totaalisesti, niin hankalahan sitä on normiturakaisen tunnistaa.
Se on vuosien/ vuosikymmenten harjoittelun tulos!
Anonymous-jazz: Muusikkojen alkoholinkäyttö keikoilla menee kyllä ihan vuosikymmenten kautta. Siinä missä 60-luvulla pelimannit kävi tanssilavoilla ja esiintyi turvat täynnä, niin..
"Syvällä rintaäänellä"? : ) |
 Jamz
28.04.2014 08:22:32 | |
|
Mie sain perjantaina vain 2e tarjouksen toivebiisistä. En toteuttanut toivetta.
Raja se on raittiudellakin. |
|
Jamz: Mie sain perjantaina vain 2e tarjouksen toivebiisistä. En toteuttanut toivetta.
Heh, se on se lama, mikä puree toivebiiseihinkin..
Mutta tuohon itse aiheeseen.... Ite soitan nykyään kahdessa bändissä. Ns humppabändissämme ei viinaksia oteta kuin vasta kotona keikan jälkeen, joskin roudauskaljat hyvin harvoin alkuehtoosta.
Toisessa, bile/tanssiorkassa, sitten välillä lipsuu osalla porukasta jo ehkä liian aikaisin ennen keikan loppumista, mikä ei ole tietenkään hyvä asia. Mutta siitä on kyllä "huonon" keikan jälkeen keskusteltu. Itellä tässäkin kohtaa lähes nollalinja, kun kuitenkin joutuu olemaan ajokunnossa kotiin mennessä...
"Pelimanni kolmannessa polvessa. Toisessa polvessa kuluma" |
|
Jamz: Mie sain perjantaina vain 2e tarjouksen toivebiisistä. En toteuttanut toivetta.
No tämähän oli kuin olisi kolikkoa tunkenut jukeboksiin. Tällä kertaa vaan masiina oli kaputt.
En sitten malttanut olla sanomatta. |
|
Rämppy: No tämähän oli kuin olisi kolikkoa tunkenut jukeboksiin. Tällä kertaa vaan masiina oli kaputt.
Jo on aikoihin eletty. Eihän 2€ käy edes käsirahasta. Soittajan pilkkaamista moiset hilut.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
|
KanttoriPiiparinen: Jo on aikoihin eletty. Eihän 2€ käy edes käsirahasta. Soittajan pilkkaamista moiset hilut.
Vaikka jukeboksi ei tuolla rahalla käynnistykään, ei soittajan kannata sen kummemmin mieltään pahoittaa moisesta. Menee turhaan tunnelma pilalle.
En sitten malttanut olla sanomatta. |
|
Mä nyt teen jonkun verran jazzkeikkoja tai ainakin soitetaan jazzpiisejä mitä se nyt sitten onkin.
Kerran tehtiin keikalla "freejazz-kokeilu" ja kapakanomistaja ryntäsi paikalle ja kysyi missä välissä ollaan ehditty vetää itsemme känniin:-)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
Jamz
28.04.2014 15:26:34 | |
|
Jätti kuitenkin kolikkonsa siihen vaikka sanoin, ettei voida toteuttaa toivettansa. Huomasin sen vasta roudatessa keikan jälkeen. Pistin taskuun ja ostin kotia ajellessa kahvin huoltikselta sillä :)
Raja se on raittiudellakin. |
Jamz
28.04.2014 15:33:10 | |
|
Rämppy: No tämähän oli kuin olisi kolikkoa tunkenut jukeboksiin. Tällä kertaa vaan masiina oli kaputt.
joo..vei rahan, eikä soittanu biisiä
Raja se on raittiudellakin. |
|
Se on kyllä kumma, että jos soittajalla on lavalla hauskaa - nauraa, innostuu, saattaa jopa hyppiäkin - luulee yleisössä moni, että ilman muuta se on päissään. Mulla ainakin on hyvällä keikalla aina kivaa, ei se vaadi voimajuomia. Muutenkin säästän ne mieluummin keikan jälkeiseen aikaan, tuntuvat ansaitummilta silloin. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
