Aloittelijat ›

Korvakuulolla ei viimekädessä tee mitään, etenkään jos monitorikaiuttimet ja studion akustiikka eivät ole laadukkaat. Viime varmistukset on katsottava mittareista.
 
Äänitason huiput eivät saa mennä yli 0 dB:n ja keskimääräinen taso (RMS) on jo varsin kova, jos liikutaan -10- -6 dB kieppeillä. Ongelmallisimpia ovat matalat äänet, joissa on paljon energiaa, mutta joita ei vaatimattomissa olosuhteissa kuule.
Referenssiraitojen ja analysaattorin (esim. ilmainen, hyvä Voxengo Span) käyttö on opetteluvaiheessa likimain välttämätöntä.
 
Viime vaiheessa exportatessa waviksi voi limitterillä säätää projektin huippuvolyymin esim. -0.3 dB:iin. Jos se on tästä kovempi, niin wavia MP3:ksi muutettaessa se todennäköisesti klippaa (menee yli nollan). Mielestäni aluksi kannattaa opetella hakemaan hyvä dynamiikka ja balanssi, ja keskittyä loudness-puoleen myöhemmin.
 
Biisin volyymitason kehittely lähtee jo sovituksesta ja yksittäisiltä raidoilta. On parempi esim. kompressoida maltillisesti kaksi kertaa, kuin yhden kerran jyräten.
Jos vasta valmista projektia waviksi viedessä yrittää päästä "kaupalliseen volyymiin", niin todennäköisesti koko homma menee pilalle.
 
Suosittelen luettavaksi vaikkapa ilmaisen "Ozone Mastering Guiden" Izotopen sivuilta. Siellä taitaa nykyään olla "Mixing Guide" myös, ellen väärin muista.
 
Tuohon loudness/volyymijuttu.un liittyy niin paljon, ettei sitä muutamassa postissa
selitetä.
 
Yksi muistettava asia on myös se, että audioäänitteen todellinen taso ratkeaa äänikortin sisääntulovaiheessa, kun signaali kulkee AD muuntimien läpi. Softan raidan volyymisäädöllä ei ole mitään vaikutusta siihen mitä äänikortin sisääntulossa tapahtuu. Softan raidan säätimen tulee olla nollassa, ja sitten äänikortista/instrumentista säädetään taso sopivaksi.