Rock, pop, alternative ›

Hanatarashi: Mutta itse asiaan, kyllä mä tykkään ns. rokkikukoista. Mick Jagger, Iggy Pop, David Johansen, Johnny Thunders, Eddie Mercury, Bon Scott, Jimi Hendrix, John Foggerty, onhan näitä...
 
Joko ton jutun tajuu tai sitten ei. Käännetään heikkoudet voimavaroiks tai jotain. Punk oli ja ON taas jotain muuta mutta ei niin paljon erilaista. Lähinnä 90-luvulla tällaista kukkoilua alettiin vierastamaan, kun nirvanasta tuli iso juttu. Todellisuudessa cobain oli kaikista suurin poseeraaja. Kun taas nämä "rokkikukot" yritti ehkä jotain muuta.
 
Joo.
 
Ulkomaalaisissa ns. "rock-kukoissa" on myös sellainen seikka että moni heistä ihan oikeasti osaa sielä studiossa ja sen ulkopuolella asioita. Se, että osaa asioita ja että menestyy sen myötä(+mahdollisesti näyttää tyylikkäältä) ei mielestäni kuuluisi olla väärin tai keneltäkään pois. Sen sijaan...
 
Suomessa tuppaa nyt olevan muotia tämä Kauko Röyhkän ja vastaavien ihannointi missä pyritään nyt väen vängällä muodostamaan jotain omaa kerhoa ihmisten välillä ja minne vain tietynkaltaisilla yksilöillä on lupa päästä. Ihannoidaan härmäläistä taidehabitusta ja sielähän se juttu onkin että musiikin pitää kuulostaa räkäseltä ja laulajan paskalta, muuten se ei ole "aitoa" suomalaista, taiteellista härmämusiikkia joka olisi tarpeeksi lähellä kuulijaansa.
Ihannoidaan samaan hengenvetoon Juicea ja ulkomaalaisista artisteista hyväksytään korkeintaan vain Bob Dylan ja Neil Young koska he ovat aidosti tarpeeksi räkäisiä oman elämänsä kulkureita ja aitoja ihmisiä joista näkyy elämä läpi. Heihin on sitten tiettyjen ihmisten helppo samaistua ja hyvä niin.
 
Kyllä nämä jutut on niin nähty ja kuultu. Pitää tykätä toisesta ja dissata toista koska aina on olemassa oikea ja väärä. Death To False Rock!?!? Kauko Röyhkä! Lol...
 
Kaikkia kunnia suomalaisille pubilaulajille ja oman elämänsä taidehörhöille jotka asuvat suomalaisissa lähiöissä ja tekevät röökinkatkuisella muminallaan melankolisia lauluja itseään muita ylemmäs korottaville, erilaisille härmäläisille. Kiva että heitäkin on. En silti edelleenkään tajua että jos artisti osaa jotain + tekee hänestä sen myötä menestyneen artistin että missä vaiheessa se rock-kukkous sitten oikein tulee kehiin ja onko se nyt keneltäkään pois jos Bon Jovi osaa laulaa Kauko Röyhkää paremmin ja sillä on enemmän mainetta kuin Kaukolla? Vai onko tässä taas kyse sanoituksista? Bon Jovi on haiseva materialisti joka laulaa pillusta ja Kauko taas rehti suomalainen taiteilija joka ei materiasta ja mammonasta perusta ja haluaa aina vain laulaa lähellä ihmistä eikä opetella laulamaan koskaan kunnolla? Bon Jovin pitäisi olla köyhä juoppo ja laulaa siitä kuinka kurjaa elämä on niin hän saisi hyväksynnän taidemusaan painottuvien härmäläisten keskuudessa?
 
Niin, niin. No, kiva että kaikille on kaikkea. Sympaattisuus on mukava lisä ja arvo musiikissa siinä missä se rock-kukkous. Ei niiden asioiden kuitenkaan mitään itseisarvoja saisi koskaan olla mutta näemmä sitten nykyään on. Itse teen johtopäätelmäni myös kuulokuvan perusteella, pelkkä imago ja hyvä tarkoitus ei vielä riitä ja oli sitten kyseessä "väärää rokkia" suoltava kansainvälinen artisti tai oman maamme elävä kansantaiteilija.
 
Ps. Allekirjoittanut kuuntelee rock-kukkoja ja suomalaisia hörhöjä sulassa sovussa keskenään sekaisin ilman jaottelua oikeasta ja väärästä.