| Aihe: Biisin opettelu kuukaudessa aloittelijalle? | |
|---|
|
Moikka!
Tuttu on menossa naimisiin about kuukauden päästä ja on toivonut, että minä laulaisin häissä. Noh, se lauluosuus ei ole ongelma, mutta taustamusiikki on. Tuntuisi hölmöltä kaivaa jotkut pikku stereot esille ja vetää niiden tahdissa, joten paras vaihtoehto olisi kitara. Ainoa pienen pieni ongelma on se, etten osaa soittaa kitaraa;P
Nyt kyselenkin teiltä kokeeneet ja vähemmän kokeneet muusikot, onkohan minulla mitään mahdollisuutta opetella yhtä biisiä kuukaudessa? Jos en treenaisi mitään muuta, vaan rämpyttäisin ainoastaan tätä samaista biisiä joka päivä.. Olen siis täysin aloittelija, enkä oikeastaan voi sanoa osaavani vielä mitään. Akustinen nailonkielinen kitara löytyy.
Ja jos joku on sitä mieltä, että kyseessä ei ole mission impossible 5, mitäköhän sopivia biisejä voisi löytyä? Eli (tietenkin) mahdollisimman simppeli biisi, missä on mahdollisimman vähän (ja helppoja) sointuja. Mielellään kotimainen, mutta paremman puutteessa myös muut käy. Niin, tai siis englannin kieliset;) Ja olis myös tosi jees, jos biisi sopisi teemaaltaan häihin eli joku rakkauslaulu-tyyppinen. Ja toki pitää olla vielä sellainen, jonka pystyn laulamaan..
Nyt kun tuon itse lukee, niin aika toivottamaltahan tuo vaikuttaa, mutta jään silti kiitollisena odottelemaan vastauksia:D
Myös muita ideoita taustamusiikin tms. suhteen otetaan mielellään vastaan! | |
Mysicah: Moikka!
Tuttu on menossa naimisiin about kuukauden päästä ja on toivonut, että minä laulaisin häissä. Noh, se lauluosuus ei ole ongelma, mutta taustamusiikki on. Tuntuisi hölmöltä kaivaa jotkut pikku stereot esille ja vetää niiden tahdissa, joten paras vaihtoehto olisi kitara. Ainoa pienen pieni ongelma on se, etten osaa soittaa kitaraa;P
Nyt kyselenkin teiltä kokeeneet ja vähemmän kokeneet muusikot, onkohan minulla mitään mahdollisuutta opetella yhtä biisiä kuukaudessa? Jos en treenaisi mitään muuta, vaan rämpyttäisin ainoastaan tätä samaista biisiä joka päivä.. Olen siis täysin aloittelija, enkä oikeastaan voi sanoa osaavani vielä mitään. Akustinen nailonkielinen kitara löytyy.
Ja jos joku on sitä mieltä, että kyseessä ei ole mission impossible 5, mitäköhän sopivia biisejä voisi löytyä? Eli (tietenkin) mahdollisimman simppeli biisi, missä on mahdollisimman vähän (ja helppoja) sointuja. Mielellään kotimainen, mutta paremman puutteessa myös muut käy. Niin, tai siis englannin kieliset;) Ja olis myös tosi jees, jos biisi sopisi teemaaltaan häihin eli joku rakkauslaulu-tyyppinen. Ja toki pitää olla vielä sellainen, jonka pystyn laulamaan..
Nyt kun tuon itse lukee, niin aika toivottamaltahan tuo vaikuttaa, mutta jään silti kiitollisena odottelemaan vastauksia:D
Myös muita ideoita taustamusiikin tms. suhteen otetaan mielellään vastaan!
Tänne tulee varmaan läjäpäin biisivaihtoehtoja ja vastauksia viisaammilta, mutta sanoisin että ehdottomasti on. Löytyy todella paljon biisejä joissa joutuu ottamaan vain vaikka kolmea sointua. Vaikea sanoa kuinka kauan yhden soinnun opettelemiseen menee ihan aloittelijalta aikaa, jos ei ole mitään tatsia kitaraan, mutta uskoisin että saat kyllä ihan helposti biisin vaatimat soinnut opeteltua kuukaudessa, varmasti enemmänkin kun pääset vauhtiin ja tajuat idean. Ainoa mikä on niin, sointujen nopea vaihto voi tuottaa ehkä vähän vaikeuksia, mutta niitä kuvioita ja rytmityksiä voi muunnella helpommiksi.
Varmaan suurin osa radiossa soivasta populaarimusiikista on juuri tällaista parin soinnun soitantaa. Kattele sellasta musaa mistä ite diggaat, ja sellasta mikä soveltuu häihin ja hääparin korville. En osaa itse sanoa mitään näistä biiseistä, mutta joku Anna Puun biisi ois varmaan aika hieno ja helppo.
Niin ja sitten tosiaan kun olet opetellut ne kappaleen vaatimat soinnut, osaat luultavasti noin 100 000 muuta biisiä.
Ainiin tähän piti vielä sellanen sanoa, että vaikka oppiminen on yksilöllistä niin ihan basic peruskoulun ja lukion musiikintunneilla opetetaan myös epämusikaalisille ja epäkiinnostuneilla niitä perus kitara sointuja ja tunnit kestää sen 45-115minuuttia ja tunnin lopulla soitetaan jo kohtuu sujuvasti ainakin 3 tai 4 soinnun biisejä. Ja sä mainitsit vielä että osaat laulaa, joten ei varmasti ole impossible. | |
Säestyksetön laulu on yksi vaihtoehto - ja minun suositukseni. Siinä on tehoo.
Jos ei, niin häissä on tod. näk. joku orkesteri - voi pyytää niiden kitar-/pianistia säestämään, tai jotakuta kaveria.
Jos opettelet itse, niin kitaran voi virittää avoimeen viritykseen, jossa sointu löytyy helpommin.
Perusjuttu 1kk opettelussa on kuitenkin joku opettamassa: yksin vääntäessä voi mennä jo virittelyyn turhan paljon aikaa, ja soittovirheiden korjaus voi olla hankalaa.
Kyllä muutaman piisin kuukaudessa voi oppia, mutta ei se ihan iisiä ole - ja voi oma vaatimustasokin nousta esteeksi.
Repertuaariin sopii kaikki missä lauletaan rakkaudesta - mieluummin ikuisesta kuin menetetystä.
Ihan vanhalla suomalaisella kansanlaululla äijäköörin hoilaamana on morsian itketetty jo useammissa häissä... | |
Jeps, ei todellakaan ole mikään mission impossible. Etenkin jos pystyy päivittäin uhraamaan puolenkin tuntia, mieluiten tunnin asialle (mitä enemmän, sitä nopeammin) niin aika pian olet maalissa.
Lähtisin ehkä siitä, että mikä olisi hieno biisi laulaa? Kun olet sen selvitellyt, pistät vaikka tähän samaan ketjuun (tai muistaakseni tuolla kitarat - soittaminen-puolella on oma thread aiheelle, "soinnut tähän biisiin" tai vastaavaa) kyseisen kappaleen ja sitten porukka osaa jo sanoa että mentiinkö sittenkin hämärän rajamaille. Joku ystävällinen suostuu vielä varmastikin myös etsimään/tekemään soinnutukset. Myös google osaa tietty auttaa, lontoon murteella lausutuissa tekeleissä vielä huomattavasti paremmin kuin mitä kotimaisissa. http://www.ultimate-guitar.com/ on hyvä paikka aloittaa etsiminen. Minne ne sormet pitää pistää löytyy myös helposti googlesta jos ei satu musiikkikirjoja omistamaan (esmes http://www.all-guitar-chords.com/ )
Tällaisessa tapauksessa kipaleita voi tietty vielä helpottaa ja muokata mieleisekseen. Muuttaa vaikka sävellajia korkeammalle/matalammalle, skipata muutamia sointuja jos ne ovat kummallisissa paikoissa tai nopeiden vaihdosten takana, korvata joitain sointuja toisilla... Ei muutakuin haparoimaan eteenpäin, ei se haparointivaihe kestä kuin yhden luikauksen jos on päättäväisyyttä ja intoa ;) | |
En itse lähtisi tuolla aikataululla yrittämään mitään noin haastavaa. Pelkkä soitto saattaisi onnistua joten kuten mutta kun samaan aikaan pitäisi laulaa. Saattaisit teoriassa saada soiton + laulun pelittämään paineettomassa harjoitustilanteessa välttävästi (erityisesti jos joku opettaisi) mutta varsinainen esitystilanne aiheuttaa paineita + hermostuneisuutta joka voi heikentää suoritusta ratkaisevasti. | |
Jarkre: En itse lähtisi tuolla aikataululla yrittämään mitään noin haastavaa. Pelkkä soitto saattaisi onnistua joten kuten mutta kun samaan aikaan pitäisi laulaa. Saattaisit teoriassa saada soiton + laulun pelittämään paineettomassa harjoitustilanteessa välttävästi (erityisesti jos joku opettaisi) mutta varsinainen esitystilanne aiheuttaa paineita + hermostuneisuutta joka voi heikentää suoritusta ratkaisevasti.
No, tollasella asenteella ei ainakaan onnistu. Yhtä hyvin aloittaja voisi kokeilla ja jos homma tuntuu sujuvan niin jatkaa ja jos tuntuu vaikealta niin voi keksiä muun ratkaisun. Ja tuskin siitä mitään haittaa on jos samalla vaikka syttyisi kipinä kitaran soittoon. | |
Voi olla aika haasteellista. Jos ei ole mitään kokemusta kitaransoitosta, niin kyllä siinä joutuu aika paljon harjoittelemaan ihan vaan sorminäppäryyttäkin ja sitä että saa soinnut vaihdettu biisin tahdissa. Kyllähän sitä kuka tahansa uunokin oppii kolmen soinnun teorian kuukaudessa, mutta käytännön soittaminen on sitten eri asia. Laulun ja soiton yhdistäminen on sitten tietenkin oma juttunsa.
Ehkä jos treenaa useamman tunnin päivässä aktiivisesti, niin voi olla mahdollista, mutta en suosittele. Etenkin kun kyseessä on häätilaisuus. Siinä kun mokaa, niin ei jää kovin hyvä fiilis. Ja yleisön edessä soittamiseen (jos vielä laulaakin samalla!) sisältyy tietenkin enemmistöllä paineita ja jännitystä, mikä kokemattomalla soittajalla voi aika helposti olla se varmin tie virheisiin.
Ja sitten on vielä se että soittokamojen tulisi olla myös suht laadukkaat. Yhtään muutamaa ihmistä isommalle yleisölle soittamisessa olisi hyvä olla jonkinlainen äänenvahvistus. Eli ainakin kannattaisi olla elektroakustinen skitta. Pelkkä nailonkielinen kuulostaa vähän heikolta, paitsi jos kyse on klassisesta kitaransoitosta tai flamencosta. Poppibiisin soittaminen nailonkieliselle on aika tuskaista.
Joten, kannattaa varmaan jostain etsiä joku säestämään lauluasi. Ihan vaan sen vuoksi että homma hoituu varmasti. | |
Höpö-höpö... Kokeilemaan vaan. Ei siinä mitään menetä. Koskaan en ole kuullut että kitaransoiton opettelusta olisi ollut kenellekään mitään haittaa. Paitsi jos parisuhde on mennyt karille kun ei toinen osapuoli kestä jatkuvaa vingutusta. Samalla voineet lähteä muksut ja kämppä. Tai jos nälkäkuolema uhkaa kun ei ole varaa edes näkkileipään ("no kun se kitara oli vaan ihan PAKKO saada..."). Tai jos on kehittänyt jonkinlaisen kroonisen rasitusvamman molempiin käsivarsiin kun ei osaa pitää taukoa ja sitten kädet tippuvat. Tai jos unohtaa vaikka syödä, nukkua ja juoda kun on niin viimeisen päälle uppoutunut johonkin skaalaan. Korjaan; HYVIN harvoin siitä mitään haittaa on ollut.
Koska aina on kuitenkin hyvä olla varasuunnitelma, kannattaa kysäistä jotakuta soittotaitoista "kaiken varalta" mukaan, oli sitten kyseessä piano, kitara tahi säkkipilli. Jos opit häihin mennessä, hyvä. Jos et, pyydät kaveria paikalle. IHAN totaalisen väärä periaate soittamisen ABC:ta tavaillessa on kuitenkin se, että "en mä kuitenkaan opi kun on niin vähän aikaa"... Tai "en mä kuitenkaan opi kun mä olen nyt vähän tällainen". Tikulla silmään moista ajattelumallia. Ihminen pystyy mihin tahansa kunhan ensin miettii mitä tekee ja sitten vaan tuumasta toimeen :) | |
Ratkaisuhan on keksitty: https://www.youtube.com/watch?v=RueVJlR0uHY | |
azlag: Höpö-höpö... Kokeilemaan vaan. Ei siinä mitään menetä. Koskaan en ole kuullut että kitaransoiton opettelusta olisi ollut kenellekään mitään haittaa. Paitsi jos parisuhde on mennyt karille kun ei toinen osapuoli kestä jatkuvaa vingutusta. Samalla voineet lähteä muksut ja kämppä. Tai jos nälkäkuolema uhkaa kun ei ole varaa edes näkkileipään ("no kun se kitara oli vaan ihan PAKKO saada..."). Tai jos on kehittänyt jonkinlaisen kroonisen rasitusvamman molempiin käsivarsiin kun ei osaa pitää taukoa ja sitten kädet tippuvat. Tai jos unohtaa vaikka syödä, nukkua ja juoda kun on niin viimeisen päälle uppoutunut johonkin skaalaan. Korjaan; HYVIN harvoin siitä mitään haittaa on ollut.
Koska aina on kuitenkin hyvä olla varasuunnitelma, kannattaa kysäistä jotakuta soittotaitoista "kaiken varalta" mukaan, oli sitten kyseessä piano, kitara tahi säkkipilli. Jos opit häihin mennessä, hyvä. Jos et, pyydät kaveria paikalle. IHAN totaalisen väärä periaate soittamisen ABC:ta tavaillessa on kuitenkin se, että "en mä kuitenkaan opi kun on niin vähän aikaa"... Tai "en mä kuitenkaan opi kun mä olen nyt vähän tällainen". Tikulla silmään moista ajattelumallia. Ihminen pystyy mihin tahansa kunhan ensin miettii mitä tekee ja sitten vaan tuumasta toimeen :)
Joo, eihän siinä opettelussa mitään pahaa ole, mutta eka esiintyminen voisi olla fiksumpaa jättää johonkin vähemmän viralliseen tilaisuuteen kuin hääjuhliin. Johonkin tilanteeseen missä mokaaminen ei olisi niin huono juttu. Tai no ainakin itselle tulisi aika kovat paineet jos pitäisi hyvän kaverin juhlissa soittaa ja mokaaminen hävettäisi aika kauan... | |
JamieR: Joo, eihän siinä opettelussa mitään pahaa ole, mutta eka esiintyminen voisi olla fiksumpaa jättää johonkin vähemmän viralliseen tilaisuuteen kuin hääjuhliin. Johonkin tilanteeseen missä mokaaminen ei olisi niin huono juttu. Tai no ainakin itselle tulisi aika kovat paineet jos pitäisi hyvän kaverin juhlissa soittaa ja mokaaminen hävettäisi aika kauan...
Riippuu melkoisesti siitä, että kirkossako pitäisi biisi vetää vai hääjuhlissa. Jälkimmäisissä jengillä taitaa olla jo jokunen "taikajuoma" alla ja tunnelma on rennompi. Kirkkoon en lähtisi soittamaan kuukauden opettelulla edes nokkahuilulla "Ostakaa makkaraa." | |
azlag: Höpö-höpö... Kokeilemaan vaan. Ei siinä mitään menetä. Koskaan en ole kuullut että kitaransoiton opettelusta olisi ollut kenellekään mitään haittaa. Paitsi jos parisuhde on mennyt karille kun ei toinen osapuoli kestä jatkuvaa vingutusta. Samalla voineet lähteä muksut ja kämppä. Tai jos nälkäkuolema uhkaa kun ei ole varaa edes näkkileipään ("no kun se kitara oli vaan ihan PAKKO saada..."). Tai jos on kehittänyt jonkinlaisen kroonisen rasitusvamman molempiin käsivarsiin kun ei osaa pitää taukoa ja sitten kädet tippuvat. Tai jos unohtaa vaikka syödä, nukkua ja juoda kun on niin viimeisen päälle uppoutunut johonkin skaalaan. Korjaan; HYVIN harvoin siitä mitään haittaa on ollut.
Koska aina on kuitenkin hyvä olla varasuunnitelma, kannattaa kysäistä jotakuta soittotaitoista "kaiken varalta" mukaan, oli sitten kyseessä piano, kitara tahi säkkipilli. Jos opit häihin mennessä, hyvä. Jos et, pyydät kaveria paikalle. IHAN totaalisen väärä periaate soittamisen ABC:ta tavaillessa on kuitenkin se, että "en mä kuitenkaan opi kun on niin vähän aikaa"... Tai "en mä kuitenkaan opi kun mä olen nyt vähän tällainen". Tikulla silmään moista ajattelumallia. Ihminen pystyy mihin tahansa kunhan ensin miettii mitä tekee ja sitten vaan tuumasta toimeen :)
Näin. Sitä paitsi, ei häät mikään soittokoe ole, siellähän ollaan yhtä perhettä (haulikkohäät erikseen..) Oon nähnyt monenlaista esitystä sukujuhlissa, eikä kukaan ole kritisoinut aloittelijoitakaan. Ei siellä kukaan huuda rahojansa takaisin.
Tosiaan avoin vire (esim. 5-sointuun), tai standardivireessä unohdat 4. 5. ja 6. kielet kokonaan, niin tavallisimmista soinnuista tulee todella helppoja. Muutenkin pidät mielessä, että jos joku sointu on vaikea, siitä voi kylmästi jättää säveliä pois. Jos saat jonkun näyttämään ihan perusteet (viritys, perustekniikka), niin homma helpottuu huomattavasti.
Ja (vara)säestäjäkin luulis löytyvän kun kysyt hääparilta, onko kutsulistalla musaharrastajia. Tai jos kirkkotouhua, niin vaikka kanttori pianoon. Siinä voi toki jäädä sitten se A Corpse Without Soul soittamatta :( | |
Ihailtavaa optimismia aloittajalta. Tuolla asenteella onnistut takuuvarmasti!
Valitse biisi, jossa on vaikkapa kolme sointua, harjoittele niitä ensin huolella ja hitaasti, ja kuukauden kuluttua pystyt varmasti soittamaan ne tempossa. Jos valitset hitaan (ja romanttisen) biisin, niin oikealla kädelläkään ei tarvitse rämpyttää niin mahdottomasti. Pelkästään se, että pystyt vetäisemään peukalolla soinnun tahdin ensimmäiselle iskulle, riittää mainiosti; pääosassahan on laulu ja sen teksti. Ei muuta kuin hommiin! | |
Kolavi: Ihailtavaa optimismia aloittajalta. Tuolla asenteella onnistut takuuvarmasti!
No en nyt olis ihan noin yltiöpositiivinen asian suhteen..
Valitse biisi, jossa on vaikkapa kolme sointua, harjoittele niitä ensin huolella ja hitaasti
Joopa joo MUTTA kun ensin täytyis saada ne sormenpäät kestämään treenaamista eli alku pitää ottaa aika varovasti, itsekkin tunteja antaneena kokemukseni
mukaan monella aloittelijalla tuossa on se ensimmäinen koetinkivi, homma tuntuu todella vaikealta ja joiltain loppuu into jo tuossa kohtaa.
2. on sitten se sormien asettelu sointuvaihdoksissa joka ei sekään ole ihan "siitä vaan" hommaa.
ja kuukauden kuluttua pystyt varmasti soittamaan ne tempossa.
Ja pitäs vielä laulaa päälle ja tilanne saattaa jännittää...jos nyt kuitenkin mentäisiin realismin kautta eli homma ei ole todellakaan ihan noin helppo kuin mitä moni antaa ymmärtää, muuttujia on paljon. Toki onhan tämä erittäin suuressa määrin myös persoonakohtainen juttu, toiset oppii kuukaudessa vaikka mitä, toiset ei mitään. Kuin myös tuo kommentti "lauluosuudessa ei ole ongelmia" saattaa olla vaan oma mielipide, kaikkihan me tiedämme nämä karaokea harrastavat itsekritiikittömät puukorvat jotka ovat omasta mielestään hyviä laulajia, ei ole ihan yks eikä kaks kertaa kun näitä on sitten yritetty säestää bandilla ja aika usein lopputulos on karmea, siis laulun osalta ;-)
Juu, tämä oli karkea yleistys mutta totta toinen puoli.
Jos valitset hitaan (ja romanttisen) biisin, niin oikealla kädelläkään ei tarvitse rämpyttää niin mahdottomasti. Pelkästään se, että pystyt vetäisemään peukalolla soinnun tahdin ensimmäiselle iskulle, riittää mainiosti; pääosassahan on laulu ja sen teksti. Ei muuta kuin hommiin!
Totta MUTTA eikö kannata satsata täysillä juurikin siihen pääasiaan eli LAULUUN ja sopivan biisin löytämiseen?
Unohtaisin suosilla tuon itsensä säestämisen ja joko hääbandistä joku säestämään tai sitten hommaa jonkun säestämään.
Jos ei ole bandia niin hääpaikalla saattaa olla esim akustinen piano, nämä asiat kannattaa selvittää hyvissä ajoin.
Jos ja kun (?) ei ole lainkaan kokemusta esiintymisestä saati livesäestyksen kanssa laulamisesta niin sitä paremmalla syyllä kiiruusti säestäjän hankintaan ja treenaamaan koska mitä vaan voi tapahtua kun se akti alkaa ja jännitys on huipussaan... | |
Toiset nyt vaan ottavat elämän liian vakavasti ;) Aloittaja varmaankin tietää mihin on ryhtymässä, noin niinkuin esiintymisjännityksen kannalta. Meitä kun on niin kovin moneksi. Muutoin en kyllä jaksa uskoa enkä kuvitella että moinen idea kitaroinnin opettelemisesta ja laulamisesta samalla olisi edes pulkahtanut päähän jos ajatus esiintymisestä kovin kamalasti ahdistaisi. Samoin että tuttava on pyytänyt häihin esiintymään, kaipa kyseinen tuttava tietää mitä tilaa. Ja kyse on kuitenkin VAIN yhdestä biisistä. Vain ja ainoastaan kokeilemalla se selviää ja backup:ina voi sitten käyttää jotain soittotaitoista kaveria.
Minäkin keikkailen enkä osaa yhtään mitään. Toiset ovat keikkailleet yli 30 vuotta osaamatta yhtään mitään. Toiset ovat jalostaneet sen oikein "taiteeksi" saakka. Se joka tietää osaavansa heittäkööt tätä kirjoitusta ensimmäisellä kivellä. Mutta ne tapaukset jotka eivät milloinkaan haasta itseään tai edes yritä eivät tasan satavarmasti osaa YHTÄÄN mitään.
Lepään salkkuni. | |
WanhaWetäjä: No en nyt olis ihan noin yltiöpositiivinen asian suhteen..
Joopa joo MUTTA kun ensin täytyis saada ne sormenpäät kestämään treenaamista eli alku pitää ottaa aika varovasti, itsekkin tunteja antaneena kokemukseni
mukaan monella aloittelijalla tuossa on se ensimmäinen koetinkivi, homma tuntuu todella vaikealta ja joiltain loppuu into jo tuossa kohtaa.
2. on sitten se sormien asettelu sointuvaihdoksissa joka ei sekään ole ihan "siitä vaan" hommaa.
Tuo on kyllä tärkeä pointti, vasurin sormia ei ole syytä kipeyttää, vaan pitää totuttaa asteittain. Ja kun vasurin sormet kaipaavat lepoa, niin uskoisin, että olisi hyödyllistä harjoitella pelkkää oikeaa kättä. Aseta vasurin kaikki sormet kielten päälle niin, että ne eivät soi ja treenaa oikealla säestysrytmiä laulaessasi. | |
Onkohan mulla jotenkin paskat sormet kun kipeytyy vielä 7 vuoden soiton jälkeen. |  hasako
25.04.2014 10:47:51 (muokattu 25.04.2014 10:54:51) | |
|
Jotenkin,mun mielestä hölmö kysymys(siis aloittajalla). Vähän sama,kun kysyis ,että jääkiekko-ottelun(3-4 divarin tasoisen) pelaaminen kuukauden päästä onnistuneesti yleisön edessä. Ainoa ongelma,että en osaa luistella ja vielä pelatakkin pitäis siinä sivussa. Maila kyllä löytyy varastosta. | |
hasako: Jotenkin,mun mielestä hölmö kysymys(siis aloittajalla). Vähän sama,kun kysyis ,että jääkiekko-ottelun(3-4 divarin tasoisen) pelaaminen kuukauden päästä onnistuneesti yleisön edessä. Ainoa ongelma,että en osaa luistella ja vielä pelatakkin pitäis siinä sivussa. Maila kyllä löytyy varastosta.
C'moon.. kyllä musikaalinen ihminen oikeasti voi oppia 3 simppeliä sointua kuukaudessa. Edelleen aikoinaan musiikin tunneilla moni on vetänyt 15 min sointutreenillä 3-4 soinnun biisejä ihan ok, joten eiköhän jos aloittaja treenaa joka päivä pari tuntia niitä sointuja niin kyllä menee. Riippuu tietenkin henkilöstä, mutta jos laulaminen onnistuu hyvin yleisön edessä, ei varmaan sen parin mahdollisesti helpotetun soinnun tai rytmityksen rämpyttäminen onnistu samalla. Pari muuttujaa on tietenkin soittaminen ja laulaminen samaan aikaan ja esityksen jännittäminen ja tästä syystä mahdollisen (vara) säestäjän mukana oleminen olisi hyvä. Aloittaja sitten lähempänä pohtii onko soitanta sillä tasolla että voi soittaa häissä. | |
Kirjoitin pitkät stoorit, jonka jälkeen klikkasin vahingossa jotain linkkiä ja onnistuin kadottamaan tekstin, jei!! Eli uudestaan:
Kiitos monipuolisista, kannustavista ja vähemmän kannustavista vastauksista:D
Kyseessä siis siviilivihkiminen. Pieni tilaisuus, jossa paikalla vain muutama läheinen henkilö. Epäonnistumista ei siis tarvitse pelätä, mutta en tietenkään tahdo tehdä vihkitilaisuudesta mitään eiku.... eiku.... eiku.... stand-up komiikkatapahtumaa;) Minua on pyydetty laulamaan, joten morsian tietää, mitä tilaa, mutta haluaisin itse lisätä mukaan tämän kitaran. Muutaman kerran olen bändin/säestyksen kanssa laulanut ja tämä on mennyt ihan kivasti.
Olen myös yrittänyt miettiä soittotaitoista kaveria, mutta enpä ole sellaista lähipiiristä keksinyt. Soittajan pitäisi olla käytettävissä arkena päiväaikaan, joten tämä myös rajoittaa.
Tiedän, että harjoittelu pitäisi aloittaa välittömästi ja heti ja NYT, mutta nyt tuskailen biisin kanssa. En ole onnistunut löytämään mitään häihin sopivaa 2-3 soinnun biisiä. 4 sointua on jo liikaa... Esim. Anna Puu-tyyppinen, miksei joku vanhempikin rakkausbiisi voisi olla aika jees, mutta ainakin Anna Puun biisit on liian haastavia.
Ja Hasakolle erityiskiitos hyvistä nauruista:D jääkiekon ajattelin aloittaa vasta ens talvena;P | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
