Yleistä keskustelua musiikista ›

Mulla meni hermot Rumbaan alkuvuodesta kun se tuli miten sattuu, joskus jopa ajallaan, mutta useammin vasta seuraavaan viikon maanantaina tai tiistaina (pahimmillaan vasta torstaina). Ei tämä Tampere nyt niin perämetsää ole että noin kauan saisi lehden tulo kestää. Peruutin tilauksen ja selaan nykyään kaupassa läpi.
 
Nykyään tulee ajallaan. Joku sähläys kirjapainon kanssa ilmeisesti.

Mulle tulee sekä Rumba että Soundi, joista pidän aika paljon. Soundissa on huonoa juuri niiden samojen poko-bändien esilläolo (ja muidenkin massabändien, varsinkin Metallican ja RHCP:n)... Rumbassa taas on tosiaan yleensä joko hypetystä (Radioheadin uusin - edelleen, miten sille muka voi antaa 5 tähteä?!?!) tai sitten jotain muka-ovelaa vittuilua. Soundi on arvosteluissaan mielestäni paljon objektiivisempi...
 
Niin ja Soundissa tosiaan ärsyttää ne käännetyt jutut varsinkin, kun niiden itse tekemät artikkelit on yleensä mielenkiintoisempia

Eipä ole senttiäkään muuttunut tilanne sen jälkeen kun lopetin _sekä_ Rumban että soundin seuraamisen (1990)
Musiikki on kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin musiikkijournalismi - ja kun on allmusic.comin tapaisia saitteja, niin emmätiiä mitä hemmettiä te niitä v-un lehtiä jaksatte lukea...

Kyllä minä ainakin tykkään Rumbasta. Sen osittainen pienlehtimäisyys ja jopa sisäpiirin jutut enemmänkin viehättävät minua kuin etovat.
 
Soundi taasen on nykyään turhan paljon Suosikki-osastoa. Molempia tilaan, mutta Soundin lopettaisin ennemmin.

Soundi on arvosteluissaan mielestäni paljon objektiivisempi...
 
Objektiivista levy-arvostelua ei ole olemassa.

Minun ei onneksi tarvitse kysyä musiikkikriitikolta minkälaista on hyvä musiikki.

Kannattaa ostaa pari irtonumeroa, ja päätellä niistä.
 
Tai lukea kirjastossa jos trendirock kiinnostaa, ei siitä ilosta mun mielestä kannata maksaa.

Minun ei onneksi tarvitse kysyä musiikkikriitikolta minkälaista on hyvä musiikki.
 
Minä kyllä otan päteväksi havaitsemiltani kriitikoilta mielelläni suosituksia vastaan. Kyllä esim. 30-vuotta alalla olleilta guruilta löytyy tietotaitoa sen verran paljon, että minä osaan heidän mielipiteitään kunnioittaa.
 
Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että sokeasti uskoisin ketään kriitikkoa, mutta tyhmyyttähän se on jos ei pistä mitään painoarvoa rautaisen ammattitaidon omaavan toimittajan sanalle.
 
Jopa Rumbasta löytyy sellainen silloin tällöin arvosteluja kirjoittava, jonka kritiikit luen suurella hartaudella. Silloin harvoin kun nykyisin enää ko. lehteä luen.

Minä kyllä otan päteväksi havaitsemiltani kriitikoilta mielelläni suosituksia vastaan. Kyllä esim. 30-vuotta alalla olleilta guruilta löytyy tietotaitoa sen verran paljon, että minä osaan heidän mielipiteitään kunnioittaa.
 
Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että sokeasti uskoisin ketään kriitikkoa, mutta tyhmyyttähän se on jos ei pistä mitään painoarvoa rautaisen ammattitaidon omaavan toimittajan sanalle.
 
Jopa Rumbasta löytyy sellainen silloin tällöin arvosteluja kirjoittava, jonka kritiikit luen suurella hartaudella. Silloin harvoin kun nykyisin enää ko. lehteä luen.
 
Rautainen ammattitaito? 30 vuotta alalla? Kuulostaa kummalliselta. Jos joku tyyppi osaa kirjoittaa musiikista niin, että joku muukin jaksaa sitä lukea, niin eikö se riitä? Levyarviothan ovat subjektiivisia mielipiteitä.
 
Kiinnostaisi muuten kuulla, ketkä henkilöt näissä suomalaisissa lehdissä täyttävät kriteerisi...

Ei kannata...kannattaa mennä lukemaan se kirjastoon:P. Se on ilmaista

Minä kyllä otan päteväksi havaitsemiltani kriitikoilta mielelläni suosituksia vastaan. Kyllä esim. 30-vuotta alalla olleilta guruilta löytyy tietotaitoa sen verran paljon, että minä osaan heidän mielipiteitään kunnioittaa.
 
Kun lehtiä lukee säännöllisesti, kyllä aika äkkiä huomaa, kenellä kriitikolla on samanlainen musiikkimaku kuin itsellä. Ei "alalla oleminen" tai "ammattitaito" tee kenenkään arvioista sen "objektiivisempia".
 
Ookoo, arvostan jotain Ilkka Mattilaa, mutta minusta levyarvostelun ei pitäisi olla referaatti, vaan arvostelu. Tekstinpätkä, jota on miellyttävä lukea ja joka kertoo musiikin herättämistä tunteista.
 
Yleensä homma menee niin, että jos arvio tai juttu herättää kiinnostusta enkä ole bändistä/bändiä aikaisemmin kuullut, käväisen jollakin PAHAPAHA LAITONLAITON NÖRTTIMUNLEIPÄÄNISYÖ p2p-ohjelmalla vähän imuroimassa maistiaisia, ja jos meininki miellyttää, ostan levyn.
 
Aikaisemmin uutta ja mielenkiintoista musiikkia saattoi kuulla jopa radiosta, mutta kun Ylen Suuren Kanavauudistuksen myötä radion musiikkitoimittajia on kielletty käyttämästä ammattitaitoaan, biisit pitää etsiä itse PAHAPAHA LAITONLAITON NÖRTTIMUNLEIPÄÄNISYÖ netistä.

Aikaisemmin uutta ja mielenkiintoista musiikkia saattoi kuulla jopa radiosta, mutta kun Ylen Suuren Kanavauudistuksen myötä radion musiikkitoimittajia on kielletty käyttämästä ammattitaitoaan, biisit pitää etsiä itse netistä.
 
Niinpä...ennen vanhaan piti käydä levykaupassa kuuntelemassa samoin perustein, nyt siis näin...vaikka kyllä useimpien bändien kotisivuilla löytyy näytteitä ihan laillisesti.

Jos joku tyyppi osaa kirjoittaa musiikista niin, että joku muukin jaksaa sitä lukea, niin eikö se riitä?
 
No ei. Jos joku 15-vuotias sujuvasanainen kynäilijä kirjoittaa uusimmasta metallilevystä hauskan ja viihdyttävän arvion ja kehuu sen olevan maailmankaikkeuden paras levy, niin minä en usko, koska 15-vuotiaalla ei vielä ole tarpeeksi kokemuspohjaa asettaa jotain päivän hittilevyä sille kuuluvaan asemaan historiallisesti.
 
Levyarviothan ovat subjektiivisia mielipiteitä.
 
Tietysti. En sitä yritäkään kieltää, mutta jos olen huomannut olevani useasti samaa mieltä jonkin kriitikon kanssa, niin kyllä minä silloin suhtaudun toisella vakavuudella hänen sanomisiinsa kuin esim. em. 15-vuotiaan kirjoittajan.
 
Kiinnostaisi muuten kuulla, ketkä henkilöt näissä suomalaisissa lehdissä täyttävät kriteerisi...
 
Esim. Blues Newsissä monikin ja Soundissakin ehkä joku, mutta tuo nyt oli kärjistetty esimerkki ja toivon sen sellaisena otettavankin.

Ei "alalla oleminen" tai "ammattitaito" tee kenenkään arvioista sen "objektiivisempia".

 
Viittaan edelliseen viestiini. Pitkä kokemus ja ammattitaito auttaa kriitikkoakin. Ei levyarvostelujen tarvitse subjektiivisia ollakaan, mutta mahdollista sekin tietyssä määrin on.
 
EDIT: Nyt meni Kenkkuselta subjektiiviset ja objektiiviset vissiin sekaisin... Piti olla: Ei levyarvostelujen tarvitse objektiivisia ollakaan.

Viittaan edelliseen viestiini. Pitkä kokemus ja ammattitaito auttaa kriitikkoakin. Ei levyarvostelujen tarvitse subjektiivisia ollakaan, mutta mahdollista sekin tietyssä määrin on.
 
Ensinnäkin, ei voi olla objektiivista levy-arviota. Jokaisen ihmisen tausta, sosiaalinen, rocksivistyksellinen, ikä, sukupuoli jne. vaikuttavat mieltymyksiin. Musiikin kuuntelu on subjektiivinen kokemus, josta kriitikko sitten välittää tuntemuksensa lukijalle, mieluummin luettavassa muodossa. Jos 15-vuotias tyyppi pystyy perustelemaan hyvin miksi kuulemansa musiikki on hyvää tai huonoa ja vielä antamaan samalla riittävän määrän informaatiota ja suhteuttamaan levyn muihin saman genren levyihin ja artistin aiempiin, voi tuloksena olla loistava levyarvostelu. Hyvinkin parempi kuin 40-vuotiaan arvioita 20 vuotta kirjoittaneen tyypin.
 
Toiseksi, kuka jaksaa lukea "objektiivista" tuoteselostetta?

Jos 15-vuotias tyyppi pystyy perustelemaan hyvin miksi kuulemansa musiikki on hyvää tai huonoa ja vielä antamaan samalla riittävän määrän informaatiota ja suhteuttamaan levyn muihin saman genren levyihin ja artistin aiempiin, voi tuloksena olla loistava levyarvostelu.
 
En minä viitsi vängätä tästä asiasta, kun sinä kerran haluat vaikka väkisin olla eri mieltä, mutta yleensä tuo "riittävä määrä informaatiota, suhteutus muihin genren artisteihin jne." vaatii sitä kokemusta, jota tässä olen peräänkuulluttanut. En minä millään tavalla kiellä, etteikö kenen tahansa kirjoittama levyarvostelu voisi olla hyvä. Kyse on vain siitä, että jos olen huomannut jonkun kriitikon mielipiteiden vastaavan omiani, niin suhtaudun silloin kriitikon kirjoituksiin vakavammain kuin jonkun muun vastaaviin. Miten minä nyt tämän vielä selkeämmin ilmaisisin...
 
Hyvinkin parempi kuin 40-vuotiaan arvioita 20 vuotta kirjoittaneen tyypin.
 
Viittaan edelliseen, mutta tottakai voi olla parempi, eivät kaikki opi kirjoittamaan edes 20:ssa vuodessakaan.
 
EDIT: Ei pitäis pelata sivistyssanoilla kun ei kerran osaa. Eli huomaa korjaus aiemmassa viestissäni.

En minä millään tavalla kiellä, etteikö kenen tahansa kirjoittama levyarvostelu voisi olla hyvä. Kyse on vain siitä, että jos olen huomannut jonkun kriitikon mielipiteiden vastaavan omiani, niin suhtaudun silloin kriitikon kirjoituksiin vakavammain kuin jonkun muun vastaaviin.
 
Hyvä...pienellä kärjistämisellä päästään asian ytimeen. Minäkin merkkaan mieleiseni kriitikon ja suhtaudun häneen samalla tavoin kuin suhtautuisin johonkin kaverini mielipiteeseen, johon on tottunut luottamaan...MUTTA: minulle on aivan samantekevää onko hän 15-vuotias äidinmaidossa Beatles-biisinsä ulkoa opetellut vai 50-vuotias naavaparta, jolle Antti Einiö on hyvänpäiväntuttu. Kunhan kirjoittaa hyviä levyarvosteluja. Ja vielä: ihan kaikissa lehdissä on sekä hyviä että huonoja levyarvostelijoita. Ero syntyy painotuksista.
 
Ystävyydellä...Feg

Hyvä...pienellä kärjistämisellä päästään asian ytimeen.
 
Joo, sori että tuohduin, mutta kun nämä nettikeskustelut menevät melkein aina aiheesta riippumatta juupas-eipäs vänkäämiseen jossa kumpikaan osapuoli ei anna tuumaakaan periksi, niin aina en osaa suhtautua järkeviinkään kirjoituksiin niille kuuluvalla arvostuksella. Jyvät jäävät akanoiden sekaan. Pitäis varmaan pitää taas vähän taukoa, että hermo kestäisi...
 
MUTTA: minulle on aivan samantekevää onko hän 15-vuotias äidinmaidossa Beatles-biisinsä ulkoa opetellut vai 50-vuotias naavaparta, jolle Antti Einiö on hyvänpäiväntuttu.
 
Korostin/kärjistin liikaa 30:n vuoden kokemusta, kyllä tietotaitoa löytyy nuoremmiltakin. Mutta noin yleisesti ottaen naavaparroilta sitä löytyy enemmän... (Here we go again.)
 
Ja vielä tuosta Soundista: Kaivelin arkistoista yhden viime vuoden numeron ja katselin avustajaluetteloa. On sielläkin vielä muutamia vanhoja äijiä mukana, ei tosin välttämättä levyjä arvostelemassa, mutta kuitenkin. Dougie Gordon, Jussi Niemi, Jake Nyman ja Juho Juntunen esimerkiksi. Nimiä/nimeä mainitsematta voi tuostakin joukosta tietysti sanoa, että aina ei vanhuus ja viisaus kulje käsi kädessä.

Korostin/kärjistin liikaa 30:n vuoden kokemusta, kyllä tietotaitoa löytyy nuoremmiltakin. Mutta noin yleisesti ottaen naavaparroilta sitä löytyy enemmän... (Here we go again.)
 
Ja vielä tuosta Soundista: Kaivelin arkistoista yhden viime vuoden numeron ja katselin avustajaluetteloa. On sielläkin vielä muutamia vanhoja äijiä mukana, ei tosin välttämättä levyjä arvostelemassa, mutta kuitenkin. Dougie Gordon, Jussi Niemi, Jake Nyman ja Juho Juntunen esimerkiksi. Nimiä/nimeä mainitsematta voi tuostakin joukosta tietysti sanoa, että aina ei vanhuus ja viisaus kulje käsi kädessä.
 
Mutta eikö rock ole leimallisesti nuorisomusiikkia? Voiko viisikymppinen kaiken nähnyt ja kuullut, rokkitouhuissa rutinoitunut patu löytää musiikista samanlaisia maailman pysäyttäviä tunteita kuin nuori neitseellinen runosielu?