Rummut: rumpukamat ›

Kene Grupa oli Slingerlandin esitteiden kansikuvassa pitkän putken: 1936-67 omien havaintojeni mukaan. Merkkiuskollisuutta tai rahanvoimaa ;)
 
Gene Krupa oli kuolemaansa saakka uskollinen Slingerlandille, vaikka Ludwig yritti isollakin rahalla ostaa. Yhteistyö oli hedelmällistä, Krupan ansiosta kauppoihin saatiin setti missä oli viritettävät alakalvot niitattujen sijaan. Ludarihan ryssi mahdollisuutensa kun Krupan isä yritti saada sieltä diiliä alunperin.
Ja juu, ei oikein selvinnyt miksi Ludari olisi ollut niin ylivertainen Premieriin nähden mutta tämä ei yllätä.

Kailis: Gene Krupa oli kuolemaansa saakka uskollinen Slingerlandille, vaikka Ludwig yritti isollakin rahalla ostaa. Yhteistyö oli hedelmällistä, Krupan ansiosta kauppoihin saatiin setti missä oli viritettävät alakalvot niitattujen sijaan. Ludarihan ryssi mahdollisuutensa kun Krupan isä yritti saada sieltä diiliä alunperin.
Ja juu, ei oikein selvinnyt miksi Ludari olisi ollut niin ylivertainen Premieriin nähden mutta tämä ei yllätä.
 
Genen isä oli suuttunut Ludwigille ja hoiti pojalle Slingerlandin sopparin. Yhteistyö oli pitkä. Esimerkillisen pitkä.
 
On minulla Premierit (Genistat) olleet keikkasettinäkin muutaman vuoden. Ja Resonatorit oli ihan kelpokannut, mutta nyt mennään näillä kamoilla...

Siitä sulla tosin ei ole kokemusta, kun sinun omat tuon aikakauden kamat edustaa nykyajan Milleniumtasoa...
 
Ja kaikki muutkin alalauteiden kaverit voi mennä peilin eteen itkemään, kun meitsi tallaa teidät tietämyksen ja kokemuksen isolla maiharilla ;) Missä te olitte, kun huumorintajua ja älyä jaettiin?
 
Sanattomaksi vetää... Todella kypsää tekstiä aikuisen ihmisen näppikseltä.

Juu no Ludareista on vouhkattu iät ajat, niin vanhemmista Premiereistä olisi tosiaan ihan mukava kuulla kokemuksia. Signiat ja Genistat on varmaan kaikille tuttuja, mutta entä ne vanhemmat mallit? Ei ainakaan minulle tuttuja.
Sellainen kuva on jäänyt, että vanhemman polven rumpaleissa on paljonkin Premier faneja. Joitakin vintagekuvastoja selailin aamulla, niin näytti siltä, että ne ei ole olleet ainakaan halpisrumpuja. Olympic taisi olla oppilasmalli? Sitten on ne aika laadukkaat virvelit vielä, jotka varmaan kelpaa, vaikkei muuten Premier kolahda.

Tähän se video jossa Han Bennik soittaa juustosetillä.

Vallu-Veke: Juu no Ludareista on vouhkattu iät ajat, niin vanhemmista Premiereistä olisi tosiaan ihan mukava kuulla kokemuksia. Signiat ja Genistat on varmaan kaikille tuttuja, mutta entä ne vanhemmat mallit? Ei ainakaan minulle tuttuja.
Sellainen kuva on jäänyt, että vanhemman polven rumpaleissa on paljonkin Premier faneja. Joitakin vintagekuvastoja selailin aamulla, niin näytti siltä, että ne ei ole olleet ainakaan halpisrumpuja. Olympic taisi olla oppilasmalli? Sitten on ne aika laadukkaat virvelit vielä, jotka varmaan kelpaa, vaikkei muuten Premier kolahda.
Mulla on nuo Premierin ellitet olikohan 72vm. Oon pitänyt niistä kovasti ja en aio näillä näkymin myyntiin/vaihtoon pistää.
Lämmin ja botnekas soundi. Soivat hiukan hiljempaa kuin Pearl Blx:ät, mutta ei oo ihan rehti vertailu, kun pearleissa on syvemmät pöntöt ja tietty ihan eri puuta jne.. mutta siis kuittina ,että kun soivat kuulemma hiljempaa kuin ludarit, niin en ihan allekirjoita.
Oon soittanut just saman koon ludareilla, mutta en oo vierekkäin pystynyt vertaamaan, mutta väittäisin, että samantyyppinen volumetaso.
Eilen olin nuilla viimeks keikalla ja kun sain niille nuo flightcaset ,niin hyvä roudailla ilman kuumotusta. Hyvin menee bilebänditouhutkin nuilla ja miksaaja kertoi soundin olevan hyvin luonnollinen. Pakko oli vähän tosin dempata...
Niiden alta vaihtoon lähti ysäri genistat mihin jotenkin kyllästyin, vaikkakin kyse taisi olla enemmänkin rumpujen koosta.
Rehellisesti sanottuna mulle kelpais kaikki Ludvigit, Slingerlandit ja Gretshit ihan helposti jos joku tulis endorsmenttijuttuja ehdottelemaan;)
Muutkin merkit musta hyviä. Jotenkin oon nyt nuihin vintagesoundeihin mieltynyt ja semmonen on vaatimuksena ainoastaan. Tää voi tietty olla tämmönen vaihekkin elämässä:)
edit. Setin mukana tuli Hifi cob 60l 6,5 virppa, mikä oli halvempi malli siitä royalistä kai? Erillainen mattokoneisto ainakin. Tästäkin oon pitänyt ja en myy ikinä....

Nolte: Sanattomaksi vetää... Todella kypsää tekstiä aikuisen ihmisen näppikseltä.
 
No se alempihan oli vitsi, mutta ylempää voin anteeksi pyytää...
 
Tämä minun Ludwig-vouhotukseni sai ensimmäisen kipinän, kun sain Pelle Miljoonan kitaristilta vuoden 1975 Ludwig esitteen. Omat kannut olivat Drum Maten ihan hirveän surkeat (vaikka sellaisia täällä torilla joskus vintagena myydään). Meni tosi pitkään, ennen kuin ensimmäisen Ludwig-setin ostin, kun ennen internettiä ei oikein tiennyt, mistä niitä saisi. Paikallisessa musaliikkeessä ei koskaan ollut yhtäkään settiä. Ludwigin virveleitä minulla kyllä on ollut jo 70-luvulta asti.
 
En itsekään uskonut Ludwigeihin. Ne olivat "vanhaa paskaa" samalla varmuudella mielestäni, kuin ne nyt ovat kelpo kannut. Vuonna 2004 Minulla oli samalla treeniksellä Premierin Rersonatorit ja Ludwigin Super Classicit (ostin, kun halvalla sain). Siitä se sitten lähti...

Vallu-Veke: Juu no Ludareista on vouhkattu iät ajat, niin vanhemmista Premiereistä olisi tosiaan ihan mukava kuulla kokemuksia. Signiat ja Genistat on varmaan kaikille tuttuja, mutta entä ne vanhemmat mallit? Ei ainakaan minulle tuttuja.
Sellainen kuva on jäänyt, että vanhemman polven rumpaleissa on paljonkin Premier faneja. Joitakin vintagekuvastoja selailin aamulla, niin näytti siltä, että ne ei ole olleet ainakaan halpisrumpuja. Olympic taisi olla oppilasmalli? Sitten on ne aika laadukkaat virvelit vielä, jotka varmaan kelpaa, vaikkei muuten Premier kolahda.
 
Asiantuntijaksi en uskalla itseäni väittää, mutta:
 
Itsellä on kokemusta vintage premier 2000-virvelistä,joka on todella hyvä peli.
Joku nakuttaa samanlaista tässä: http://www.youtube.com/watch?v=YaGYuIOGm1U
 
Samoin yhdellä tutulla olevat punaiset (polychromatic red) premierit ovat kuumottaneet aina siellä käydessä. Laadukkaita rumpuja ovat he, osat ja soundit kohdillaan.
 
En missään nimessä sanoisi että häviää volatasossa esmes Ludwigille, niin kuin joku tuossa aiemmin kertoi...olen itsekin lukenut saman asian netistä,mutta niin...nettiinhän nyt voi itse kukin laittaa sen oman mielipiteensä ;)
 
Taisin 8 vuotta koittaa putkeen ostaa noita punasia kannuja,mutta ei se Dickinsoni (Suomeksi "mulkku" toim huom) myy niitä minulle :)

Jos olisin keräilijä, mullakin olisi Ludarit. Ja monta muutakin merkkiä. Mutta en ole keräilijä, eikä mulla ole rahaakaan.
 
Ammattirumpalille (kuten esim. Vinnie) rummut ovat työkaluja. Ammattimiehellä pitää olla ammattikalut, jotta työt saadaan hyvin hoidettua. Ei se sen kummempaa ole. Monelle harrastajalle nämä ovat tunneasioita, mutta ammattimies valitsee järkisyistä. Eli rahasta. Jos sitä on kertynyt tarpeeksi eikä ole luonteeltaan kovin ahne, ei tarvitse settiä saada ilmaiseksi ja kylkiäisenä rahaa. Jotkut muut käytännön asiat voivat olla tärkeämpiä. Jopa tuo tunnepuoli voi tulla taas dominoivaksi ominaisuudeksi, jos rahaa on tarpeeksi.
 
Itse väitän, että nykypäivän laadukkaat rummut ovat parempia, kuin 60-luvun laadukkaat rummut. Jos tykkää vintagen soundista, on varmaan järkevää hommata vintaget. Olen ihan varma, että tämän päivän huippuludarit ovat parempia, kuin yrityksen 50 vuotta sitten tekemät vastaavat instrumentit. Huonosti olisi tuotekehityksessä onnistuttu, jos materiaali (puut, raudat, tietotaito) eivät olisi kehittyneet Ludarilla. Onhan sama ilmiö varmaan joka alalla nähtävissä. Katsooko joku vielä tv:n tarjontaa 80-luvun telkkareista, vai löytyykö kotoa 2000-luvun tv? Vaikka polttomoottori on vanha keksintö, käytän mieluummin 2000-luvulla valmistettua moottorisahaa, kuin 70-luvun vastaavaa. On kevyempi käyttää ja polttoainetalouskin on jotenkin... kehittyneempää. Esimerkkejä voisi keksiä loputtomiin.
 
Heuer tekee varmaan ihan hyvää työtä rumpujen parissa. Niin tekee varmasti moni muukin. Simon Phillips sanoi vuosi sitten klinikallaan vaihtaneensa muistaakseni juuri Ludarilta Tamalle joskus 70-luvun lopussa. Jos en väärin ymmärtänyt, Simon yllättyi Taman sen aikaisesta laadusta, joka oli paljon kehittyneempää kuin Ludarilla silloin, vaikka aluksi oli hieman pessimisti asian suhteen. Vaihtoi kuitenkin Tamalle ja on pysynyt uskollisena sittemmin. Yhteistyö on varmasti toiminut puolin jos toisin, eikä liene syytä muuttaa sitä, kun työkalut sopivat käteen ja ovat hyväksi havaitut.
 
Jostain mulle jäi myös käsitys, että klinikalla Phillipsin toinen virveli olisi ollut Kumun, joka sitten saattoi tarttua mukaan maailmalle. Liekö keräilijän vikaa vai kyseessä puhtaasti hyvä työkalu? Veikkaan molempia.
 
Mutta hei, älkää ottako näitä niin vakavasti... makuasioita nääs. Luulisin, että Colaiuta ja Phillips pystyisi vetämään ihan hyvät keikat merkillä kuin merkillä, vanhalla tai uudella.

Äänekkyydestä kilpailu saattaa jäädä Bonzon ja Moonien väliseksi mutta hekin olivat ystäviä jotka huvittelivat keskenään tavoilla jotka saattaisivat järkyttää meitä. Tuossakin skabassa oli loppupeleissä vain yksi osanottaja. Ehkä olisikin parempi arvottaaa rumpuja shokkikriteerein. Kuka aloittaa?
http://www.youtube.com/watch?v=NJH8DmPfVmU
Kukaan ei ole soittanut ennen näin eikä kukaan tule soittamaan näin.

arhipp:
Itse väitän, että nykypäivän laadukkaat rummut ovat parempia, kuin 60-luvun laadukkaat rummut. Jos tykkää vintagen soundista, on varmaan järkevää hommata vintaget. Olen ihan varma, että tämän päivän huippuludarit ovat parempia, kuin yrityksen 50 vuotta sitten tekemät vastaavat instrumentit. Huonosti olisi tuotekehityksessä onnistuttu, jos materiaali (puut, raudat, tietotaito) eivät olisi kehittyneet Ludarilla. Onhan sama ilmiö varmaan joka alalla nähtävissä. Katsooko joku vielä tv:n tarjontaa 80-luvun telkkareista, vai löytyykö kotoa 2000-luvun tv? Vaikka polttomoottori on vanha keksintö, käytän mieluummin 2000-luvulla valmistettua moottorisahaa, kuin 70-luvun vastaavaa. On kevyempi käyttää ja polttoainetalouskin on jotenkin... kehittyneempää. Esimerkkejä voisi keksiä loputtomiin.
 
Mielipiteitä on, mutta onko faktaa? Olen moneen kertaan kertonut, kuinka materiaalikustannuksissa pyritään säästämään. Firmat ovat usein osakeyhtiöitten hallinnassa ja yhtiökokous määrää. Ampeg vei tuotannon Vietnamiin ja laatu romahti. Maine kärsi.
 
Keskitytään nyt kuitenkin Ludwigiin. Supraphonic lienee paras esimerkki. 60-luvulla runko tehtiin messingistä. Samoin vanteet. Lugit olivat paljon massiivisemmat (eli kalliimmin tehty ja kestävämmät). Ruuvitavara on parempilaatuista vanhoissa. Pikkuhiljaa runkomateriaali ja vanteiden materiaali muuttui nykyisen kaltaiseksi. Rummut ovat samannäköiset, mutta se vanha on parempi, kuin uusi kromatulla messinkirungolla oleva erillinen Supran malli. Perussupra on kromatulla alumiinirungolla. Hyvä rumpu, mutta vanha on parempi, paremmista materiaaleista ja paremmin tehty. Minulla on Supria 60-, -70, -80, -90, -00 ja -10 luvuilta. Kaikki ne olen purkanut ja tutkinut.
 
Kyllä uusi Ludwigin huippusetti on hyvin tehty ja hyvä, mutta miksi se vanha ei muka ole?

Onko arhip asia näin yksinkertainen? Ihmis sivilisaatio kun on ollut olemassa tiettävästi ainakini 10000vuotta paitsi jos jessemiehiltä kysytään.
Mitä jos joitain juttuja ei oikeastaan pysty enää tekemään paremmin muuttamatta koko ominaissoundia. Tai jos jopa tilanne on se , ettei ole enää tarve kehitellä ,kun on jo niin hyvä tuote?
Moderni versio vaikka jostain stradivariuksesta ei varmasti ole monen asiantuntevan klasarimuusikon mieleen jos näin ääriesimerkkeijä haetaan...

Onpas ollut mielenkiintoinen ja viihdyttävä ketju seurata tämä. Meni ehkä noin 10 litraa popcornia siinä sivussa :)
 
Joo, mutta aiheeseen. Itse en ole mitenkään kamoista kiinnostunut teknisesti, ja lisäksi lompakon ohuudesta johtuen joudun tyytymään parhaaseen hinta-laatusuhteeseen (Yleensä).
 
Kyllä kaikilla tässä on pointtinsa on: Kyllä minustakin ennen tehdyt soittimet olivat ns. "paremmin" tehtyjä: parempi puunlaatu, käsityön määrä suurempi ja valmistajat olivat jopa tämän päivän mittakaavalla ns. pikkupajoja. Kunnianhimoa ja rakkautta omaa työtä kohtaan. Se yleensä heijastuu hyvänä laatuna. Eli kyllä esimerkiksi Kumu-Pekkakin täällä kotomaassa suhtautuu tuotteidensa valmistukseen eri tavalla kuin moni suurempi valmistaja. Ei välttämättä voida kilpailla hinnalla, vaan laadulla, siis.
 
Sitä rakkautta tekemiseen ei voida jäljitellä, esimerkkinä joku mainitsikin stradivariuksen. Tekniikasta huolimatta hänen valmistamiensa soittimien soundia ei ole pystytty jäljittelemään täysin vieläkään, vaikka soittimet on millin tuhannesosien tarkkuudella pystytty jäljentämään.
 
Mutta nykytekniikassa on puolensa; ennen saattoi itse soittimet olla tosi hyväsoundisia, mutta kuitenkin tallennustekniikka ja äänentoisto yleensäkin oli sellaista, että välttämättä se hyvä soundi ei täysin päässyt oikeuksiinsa levyillä ja etenkään live-tilanteissa.
 
Tänä päivänä on päinvastoin: hyvä äänentoistotekniikka, prosessin hallinta ja digitaaliset apuvälineet mahdollistavat käytännössä rajattoman äänen manipuloinnin. hyvät rumpusoundit saa aikaiseksi vaikka pahvilaatikkoa hakkaamalla. Lisäksi tekniikka on tuonut itse soittimiin erilaisia innovaatioita vuosien saatossa. Rummuissa yleensä tämä näkyy esim. helpohkona viritettävyytenä, runkojen suoruutena jne?.
 
Se on sitten eri asia, arvostaako ns. vintage-soundia kaikkine rosoisuuksineen ja pähinöineen vai sitten hifimpää ja modernimpaa. Soittimien valinta on aina minusta tunneasia ja täysin henkilökohtainen :)
 
Minusta tästä näkökulmasta katsoen laatukeskustelu on siis melko turha. O tempora, o mores.

OPJ1974:
Se on sitten eri asia, arvostaako ns. vintage-soundia kaikkine rosoisuuksineen ja pähinöineen vai sitten hifimpää ja modernimpaa. Soittimien valinta on aina minusta tunneasia ja täysin henkilökohtainen :)
 
Minusta tästä näkökulmasta katsoen laatukeskustelu on siis melko turha. O tempora, o mores.
 
Tässä tuli paras näkökulma tähän keskusteluun. Hyvä OPJ1974!

Vintagesoundin "rosoisuus" on ihan varmaan tullut ihmisten mielikuviin vanhojen äänitysten äänenlaadun myötä.
 
Tuossa oma settini on siis 70-lukulainen. Virveli uusi ja symbaalit uusia. Tomeja ei ole, kuin yhdessä fillissä (2:11), mutta ei ne vanhoilta minun korviin kuulosta...
http://www.youtube.com/watch?v=e39yZnpE0cw

arhipp: --- Huonosti olisi tuotekehityksessä onnistuttu, jos materiaali (puut, raudat, tietotaito) eivät olisi kehittyneet Ludarilla .
 
Tietyt puulajit on ihan oikeasti käyneet jo vähiin. Sen takia pitää mennä eteen päin myös tuotekehityksessä.
Muutama tunnettu, vanha kitaravalmistaja laittaa esim. otelautaan erilaisia synteettisiä jäljitelmiä ja paistettua vaahteraa,.... Alkuperäisen mallin kunnollinen tavara on säästetty vain kalliimpiin malleihin. Eri asia mikä on hintansa väärti, mutta kuitenkin tuohon suuntaan mennään. Materiaalipulalla on jonkinlainen vaikutus soundiin. Uusista tulee jatkossa väkisinkin erilaisia, kuin vanhat on.
Tuotekehityksessä tulee nykyään kokonaan uusia ratkaisuja. Se on ihan ok mun mielest.

Vallu-Veke: Tietyt puulajit on ihan oikeasti käyneet jo vähiin. Sen takia pitää mennä eteen päin myös tuotekehityksessä.
Muutama tunnettu, vanha kitaravalmistaja laittaa esim. otelautaan erilaisia synteettisiä jäljitelmiä ja paistettua vaahteraa,.... Alkuperäisen mallin kunnollinen tavara on säästetty vain kalliimpiin malleihin. Eri asia mikä on hintansa väärti, mutta kuitenkin tuohon suuntaan mennään. Materiaalipulalla on jonkinlainen vaikutus soundiin. Uusista tulee jatkossa väkisinkin erilaisia, kuin vanhat on.
Tuotekehityksessä tulee nykyään kokonaan uusia ratkaisuja. Se on ihan ok mun mielest.
 
Sademetsien puut ovat nykyisin kieltolistalla. Niistä tehtiin kitarhoihin otelautoja. Tiukimpien puristien mielestä viimeiset kunnolliset rungonrakennusvaahterat kaadettiin 40-luvulla.
 
Ludwig oli suuri tehdas rumpujenvalmistuksen mittakaavassa ja ihan tehdastyöläiset niitä pani kasaan. Ei sen kummemmin käsityöläisiä olleet nämäkään kaikki kokoonpanolinjan tyypit. Tietotaito kuitenkin siirtyi sukupolvelta toiselle, kun mallisarja on pitkä ja pitkäikäinen. Laatu on tasaisen hyvää. Samaa se on edelleen. Minun mielestä suurin muutos on ollut kosmeettinen. Uusien rumpujen pintaviimeistelyt, jotka ovat tosi eksoottista viilua ja hienoa lakkapintaa, ovat tulleet wrappien tilalle ja rinnalle. Tosi upeita pintoja on monella valmistajalla.
 
Vanhaa: http://www.youtube.com/watch?v=5ZdpHb8lwqE
Uutta: http://www.youtube.com/watch?v=mMKxNOcQOqg

jabajee: Millä tavalla se 40-luvulla kaadettu vaahtera on sitten konkreettisesti parempaa kuin vaikkapa 70-luvulla kaadettu?
 
Talousmetsänhoito tuottaa huonompaa puuta kuin "vapaasti" ja hitaasti kasvanut metsä ja jälkimmäisiä on koko ajan vähemmän soitinrakennuksen tarpeisiin.
 
Ludarin amerikansettien (ja nimenomaan vielä esittelysettien) viimeistelystä olen muuten jo useamman musamessukierroksen kohdalla huomauttanut. Pahimmassa tapauksessa on jäänyt tikkuja sormiin vanteiden upotuksista. Soundit sinänsä ovat olleet kohdallaan, jos niistä sattuu tykkäämään.

Conrad Lant: Talousmetsänhoito tuottaa huonompaa puuta kuin "vapaasti" ja hitaasti kasvanut metsä ja jälkimmäisiä on koko ajan vähemmän soitinrakennuksen tarpeisiin.

 
Juu näin ja soitinrakennukseen valitaan sitten näistä vähistä, hitaasti kasvaneista ne oksattomat palat huippulivehkeisiin. Halvempiin ei paljon katsella puun laatua, kunhan se on vain puuta ja lyödään liimaa väliin. Vaahteraa löytyy.
Hitaasti kasvaneessa puussa vuosirenkaat on todella ohuita ja niitä on paljon. Puu on suhteellisen kovaa. Talousmetsiä on myös lannoitettu. Lannoitettujen metsien puut on käyttökelvottomia soitinrakennukseen. Vuosirenkaat voi olla puolen sentin levyisiä.
Puu on pehmyttä höttöpuuta sellutehtaisiin. Sen lämpöarvokin on surkea, niin klapejakaan niistä ei kannata tehdä.
Saman lajin puu voi olla sekä timangia että tuubaa.
 
E:
Piti laittaa vielä tämä epiksen juttu:
http://www.youtube.com/watch?v=JL9BrZ-zUpQ
Samahan se mitä moskaa ne rummut on. Näpeistä soundi lopulta lähtee,
jos osaa.
Itse tarvitsen tosin kaiken mahdollisen saatavilla olevan avun välineiltä.