Kitarat: kitarakamat ›

Päivitys: Tuossa kokeilin vahvistimen säädöillä saada Straton rätinöitä pienemmälle ja kas kummaa. Kun laittoi säädöt tappiin (basso, middle ja treble) niin rätinä hävisi. Toki kaikki kitarat yhä humisevat kun kun metalliosiin ei koske, mutta tuo ikävä straton rätinä hävis. Onko tämä kitaran vai vahvistimen ominaisuus/vika?

Täältä ajattelemisen aihetta. http://www.guitarnuts.com/technical/noisebucket.php

Juuri noin se menee, mutta miksi straton rätinä lakkasi kun vahvistimesta laittoi äänensävyn säädöt tappiin?

melodian tekijä: Päivitys: Tuossa kokeilin vahvistimen säädöillä saada Straton rätinöitä pienemmälle ja kas kummaa. Kun laittoi säädöt tappiin (basso, middle ja treble) niin rätinä hävisi. Toki kaikki kitarat yhä humisevat kun kun metalliosiin ei koske, mutta tuo ikävä straton rätinä hävis. Onko tämä kitaran vai vahvistimen ominaisuus/vika?
 
Se on kitaran ominaisuus ei vika. Mutta jos asia epäilyttää, niin vie se strato ja vahvistin tarkistettavaksi lähimpään huoltoliikkeeseen. Strato voi hurista enemmän tai vähemmän ihan kellonajastakin riippuen eli jos lähdet tuota asiaa pähkäilemään ilman taustatietoja, ymmärrystä ja mittalaitteita, niin se on loputon suo.
 
Edelleen, jos surina lakkaa kun kosket kieliin = ei vikaa. Jos jäljelle jäävä surina ottaa päähän, niin stratolle on miljoonia häiriönpoistomodauksia joten lääkkeet siihenkin löytyy, mutta edelleenkään se ei ole vika.

Strato ja kaikki muutkin kitarat yhä surisevat kun ei koske kieliin ja se on ominaisuus, mutta strato kaiken tuon päälle vielä rätisi kunnolla kun ei koskenut kieliin ja tuo rätinä "korjaantui" laittamalla vahvistimesta säädöt kahteentoista.

melodian tekijä: Strato ja kaikki muutkin kitarat yhä surisevat kun ei koske kieliin ja se on ominaisuus, mutta strato kaiken tuon päälle vielä rätisi kunnolla kun ei koskenut kieliin ja tuo rätinä "korjaantui" laittamalla vahvistimesta säädöt kahteentoista.
 
No mun veikkaukseni on, että vahvistimen tonestakin alla asuu pahahenki:-). Ehkäpä joku osaa sulle fiksunkin vastauksen tähän kysymykseen anttaa.

Voisko olla niin että olet liian lähellä vahvistinta. Kamat alkaa sitten kiertämään, mutta sopivalla EQ:lla saat hillittyä sitä kiertoa. Myös kuvaruudut, loisteputket yms. saattavat aiheuttaa rätinää ja vinkumista. Ota etäisyyttä kaikkiin häiriölähtesiin ja vahvistimeen.

Kun säädöt kääntää tappiin, on kitaran ulostuloimpedanssi pienimmillään. Pieneen impedanssiin ei ilmakehässä oleva häiriö saa jännitteenmuutosta yhtä herkästi kuin suureen impedanssiin.
 
Hurinat ja pöhinät, joita vahvistimesta kuuluu, ovat vahvistimen sisäänmenossa näkyviä jännitteenvaihteluja, jotka vahvistin vahvistaa ja suoltaa ulos.
 
Ilmiön selitys on Ohmin laki.

Gamo: Kun säädöt kääntää tappiin, on kitaran ulostuloimpedanssi pienimmillään. Pieneen impedanssiin ei ilmakehässä oleva häiriö saa jännitteenmuutosta yhtä herkästi kuin suureen impedanssiin.
 
Hurinat ja pöhinät, joita vahvistimesta kuuluu, ovat vahvistimen sisäänmenossa näkyviä jännitteenvaihteluja, jotka vahvistin vahvistaa ja suoltaa ulos.
 
Ilmiön selitys on Ohmin laki.
 
Ok. Kiitos. Varmaankin sitten toiset kitaramikit on häiriöalttiimpia kuin toiset, ja siksi strato metelöi eniten verrattuna p90 mikkeihin ja humppareihin.

melodian tekijä: Ok. Kiitos. Varmaankin sitten toiset kitaramikit on häiriöalttiimpia kuin toiset, ja siksi strato metelöi eniten verrattuna p90 mikkeihin ja humppareihin.
 
P90n pitäisi olla aivan yhtä häiriöherkkä, ellei herkempi, kuin straton mikit.

Gamo: Kun säädöt kääntää tappiin, on kitaran ulostuloimpedanssi pienimmillään. Pieneen impedanssiin ei ilmakehässä oleva häiriö saa jännitteenmuutosta yhtä herkästi kuin suureen impedanssiin.
 
Hurinat ja pöhinät, joita vahvistimesta kuuluu, ovat vahvistimen sisäänmenossa näkyviä jännitteenvaihteluja, jotka vahvistin vahvistaa ja suoltaa ulos.
 
Ilmiön selitys on Ohmin laki.
 
Eikös vahvistimen säädöt vaikuta pikemminkin madollisesti vahvistimen sisäänmenoimpedanssiin ? Muuten oikean tuntuinen lausuma.

mattim:
 
Olet oikeassa. Luin huolimattomasti. Nyt syytänkin oksidoituneita sävynsäätimiä. Pikakorjaus vikaan on säätimien erittäin nopea kääntely lähes tapista tappiin.
 
Arvailuahan tämä vain on, kun laitteet ovat jossain kaukana.

mattim: Eikös vahvistimen säädöt vaikuta pikemminkin madollisesti vahvistimen sisäänmenoimpedanssiin ? Muuten oikean tuntuinen lausuma.
 
Ei. (Kitara)vahvistimessa olevat säädöt eivät sijaitse inputin ja ensimmäisen vahvistusasteen välissä eivätkä senmuodoin vaikuta inputtiin. Sisääntuloimpedanssi on vakio.

hallu: Jos hurina lakkaa kieliin koskemalla, niin maadoitus on ja se on ehjä;-)
 
Itellä oli tämä ongelma ku vaihoin mikit että hurina oli aivan uskomaton ku ei koskenu kieliin. Vein huoltoon sen ja lopputulos, kielten maadoitus puuttu kokonaan.. yhellä piuhalla oli ratkennu tämä ongelma sitten lopulta..
 
Sitä en oo vieläkään tajunnu että miten edelliset mikit toimi ilman että ne hurisi yhtään.. no näistä kiinan ihmeistä ei osaa sanoa. Mutta nyt meinataan mennä jo ohi aiheesta. Eli suosittelen siis tsekkaamaan maadoituksen että onko siellä kaikki kunnossa.

Shredder96: Itellä oli tämä ongelma ku vaihoin mikit että hurina oli aivan uskomaton ku ei koskenu kieliin. Vein huoltoon sen ja lopputulos, kielten maadoitus puuttu kokonaan.. yhellä piuhalla oli ratkennu tämä ongelma sitten lopulta..
 
Sitä en oo vieläkään tajunnu että miten edelliset mikit toimi ilman että ne hurisi yhtään.. no näistä kiinan ihmeistä ei osaa sanoa. Mutta nyt meinataan mennä jo ohi aiheesta. Eli suosittelen siis tsekkaamaan maadoituksen että onko siellä kaikki kunnossa.
 
Ketjun aloittaja sanoi, että hurina lakkaa kun kieliin koskee, joten kielten maadoitus ei voi puuttua hänen tapauksessaan. Muuten olet kyllä täysin oikeassa, että jos maadoitusta ei tapahdu kieliin koskemalla, niin maadoitus kannattaa tsekata.

hallu: Ketjun aloittaja sanoi, että hurina lakkaa kun kieliin koskee, joten kielten maadoitus ei voi puuttua hänen tapauksessaan. Muuten olet kyllä täysin oikeassa, että jos maadoitusta ei tapahdu kieliin koskemalla, niin maadoitus kannattaa tsekata.
 
Näin minäkin näkisin, että kitara on kunnossa jos hurina kieliin koskemalla lakkaa.
 
Mutta sinänsä tämä maadoitusjuttu on vähän hämärä. Kieltenhän pitäisi normitapauksessa olla maadoitettu jo koskemattakin.
Kitaran maajohto yhdistyy kitaran jakin kautta kitarakaapelin maajohtoon, siitä vahvarin jakin kautta vahvarin runkoon ja verkkojohdon välityksellä koko rimpsu maadottuu pistorasian kautta.
 
Mitä lisämaapotentiaalia kumitossuisen kitaristin kosketus voi tuoda tähän ketjuun?

Kefiiri:
Mitä lisämaapotentiaalia kumitossuisen kitaristin kosketus voi tuoda tähän ketjuun?
 
Kumitossuinen kitaristi on häiriönlähde, mikä maadoittuu kieliiin koskemalla edellyttäen, että kitaran kielet ovat maadotetut.
 
Joissakin tapauksissa kitaristin voi maadoittaa sopivien vastusten kautta erikseen. Ei saa tehdä jos ei tiedä mitä on tekemässä.

Voihan tuo olla vahvistimen vika/ominaisuus. JCM1 esimerkiksi on niin herkkä ja toistaa kaiken kuivan kliinisesti, että huomasin sen avulla Peavey V:n volumepotikan häiriöongelmat, jotka olivat ennen jääneet kokonaan huomaamatta.
 
En tiedä vastattiinko tähän jo, mutta tuliko ongelma yhtäkkiä vai onko se ollut aina? Vialliset putkethan oirehtii eri tavoilla.

mattim: Kumitossuinen kitaristi on häiriönlähde, mikä maadoittuu kieliiin koskemalla edellyttäen, että kitaran kielet ovat maadotetut.
 
Olen joskus lukenut tuon aiemmin linkittämäsi tekstin. Kokeilin kerran jättää kitaran sirisemään ja häivyin koko huoneesta, mutta häiriön määrä ei muuttunut mihinkään. Kieliin koskemalla häiriöt vähenivät tavalliseen tapaan.
 
Ihan sellaisenaan tuo häiriölähde-teoria siis ei mene läpi, vaikka loogiselta vaikuttaakin.