Rock, pop, alternative ›

locoloco: Kyllä rock on vielä voimissaan!!.http://www.youtube.com/watch?v=Z_SdasimlLQ&feature=youtu.be
 
Kuuntelin puol minsaa. Kierrätystä.

evo: http://www.theatlantic.com/entertai … eally-could-be-the-new-rock/259597/
 
Tuon raflaavan otsikon alla toimittaja kylläkin kirjoittaa:
 
- You might still be wondering what the fuss is about, hasn't electronic dance music been hugely popular, both commercially and critically, in a wide variety of forms, for almost four decades now? And of course you'd be right.
 
ja
 
- So it is with the current wave of EDM, which could be thumbnailed, back-of-envelope style, as being to hip-hop generally what rock and roll was to jazz

Lennu: Kuuntelin puol minsaa. Kierrätystä.
 
Kierrätys vähentää paskan määrää. IMHO

Parasta rockille olisi se että se saisi uutta voimaa ulkomusiikillisista seikoista.
Itse musa on kierrätetty niin sataan miljoonaan kertaan että se elää enään vain maneereistaan. Mutta, jos sinne saisi vanhaa kunnon Sex Pistolsia mukaan ja sellasta "aitoa vaaraa" missä bändiä saisi oikeasti pelätä, se voisi toimiakin. Itse musa ei nykyään enään vain riitä, valitettavasti. Tarvitaan uusi uskonto, uusi kulttuuri, uudet yhteisöt. Nyt on enään vanhat patut jotka haikailee menneitä(ja nuoret perässä) ja skidit sitten vääntää jotain väsynyttä glamrokkia tai mitä lie.....yyyh....

Enigmatic: Tuon raflaavan otsikon alla toimittaja kylläkin kirjoittaa:
 
- You might still be wondering what the fuss is about, hasn't electronic dance music been hugely popular, both commercially and critically, in a wide variety of forms, for almost four decades now? And of course you'd be right.
 
ja
 
- So it is with the current wave of EDM, which could be thumbnailed, back-of-envelope style, as being to hip-hop generally what rock and roll was to jazz
 
Olihan alternativekin olemassa ennen Nirvanaa, mutta Nirvana teki siitä historiaa. Käytännössä bändimuotoinen rock kuoli Kurt Cobainin mukana, jonkun numetallin/emon/uuden indien pitäminen "sukupolven musiikkina" on aika onttoa.
 
Ja siinä artikkelissahan lukee, että vanhemmat tyypit nyrpistää nokkaansa EDM:lle, niin varmaan aika samanlaista suhtautumista oli kaikilta tukkametalliin tottuneilta Van Halen- faneilta grungea kohtaan Nirvanan breikatessa. Skrillex on kuitenkin pitkästä aikaa jotain sellaista populäärimusiikin saralla, joka ehkä muistetaan 20:n vuodenkin päästä, ja se on musta aika rock n'roll.
 
Ja nää EDM-festivaalit on eniten Woodstockia mitä on tapahtunut Woodstockin jälkeen (http://www.youtube.com/watch?v=UWb5Qc-fBvk).
 
Olis tosin ihan kiva olla väärässä, kitaran uudelleen keksiminen on jäätävä haaste nykyhetkessä. (E: Johnny Marr on aika lähellä http://www.youtube.com/watch?v=d2W8aVDxeBY )

Jo kauan olen vältellyt tuomasta mielipiteitäni esiin tällaisilla rockmusiikin haudoilla, mutta nyt mennään:
 
Mun mielestä Rock ei ole kuolemassa, vaan sitä vaivaa ideakyöhyys ja kierrättäminen. Rock muuttaa muotoaan vuosien mittaan ja levittäytyy entistä laajemmalle. Airbournen kaltaiset AC/DC-sexdrugsrocknroll-bändit tuntuvat vaan jotenkin tympeiltä kopioilta ja jäljitelmiltä. Rockin käsite on ainakin mulla laajentunut tuon nahkatakkiriffitakomisen ulkopuolellekin. Jos rockmusiikki tarkoittaa jollekin juuri edellämainittua genreä, voidaan pyyhe heittää kehään aivan suosiolla. Mielestäni uusia hyviä bändejä ja levyjä on tullut kovinkin paljon viimeisen vuosikymmenen aikana, joista esimerkkeinä muutamia suosikkejani:
 
The National - Alligator (2005), Boxer (2007) ja High Violet (2010)
Swans - The Seer (2012)
Have A Nice Life - Deathconscousness (2008)
Alcest - Souvenirs D'un Autre Monde (2007)
Antlers- Hospice (2009)
Pää Kii - Pää Kii (2012)
Radiohead, QOTSA, Foo Fighters, Arcade Fire, Biffy Clyro, Godspeed You! ja Sigur Ros lienevät itsestäänselvyyksiä.
 
Vaikkakaan nuo kaikki eivät edusta rokkia sen puhtaimmassa olomuodossaan (kovat rokkikitarat, kovat rummut, kovaa laulua, lauluja seksistä, huumeista ja viinasta), pidän niitä kyllä rockina. Mitä rock edes on?
 
Kuitenkaan en tässä viestissäni pyri mollaamaan vanhaa musiikkia. Led Zeppelin, The Beatles, Rolling Stones, The Stooges, The Clash, Deep Purple ja Hendrix ovat kaikki mielestäni aivan hiton hienoa musaa. Sääli, että niin monet nykyiset rokkibändit ovat kylmiä elottomia kopioita noista.
 
Tämä ehkä johtuu sukupolvestani ja nuoresta iästäni. Ehkäpä tulevaisuudessa kaipailen Nationalin musiikkia kuunnellen sen kopioita. Ehkä en tule uskaltamaan ottamaan vastaan uutta musiikkia ja tyydyn elämään menneessä.
 
Ja hyvää musaa löytyy rokin genren ulkopuolelta. Nykyteknologia mahdollistaa niin monemmoisen musan tekoa, että sitä voisi käyttää rokissa uskaliaammin (malliin Radiohead, Portishead jne.). Hyvä elektroninen musa, hiphop, metalli, jazz tai mikä tahansa muu musa on hyvin tehtynä hyvää. Rohkeasti kuuntelemaan vaan kaikkea ja ennenkaikkea tekemään mielikuvituksellista musaa (jos täällä muusikoiden.netissä kukaan edes oikeasti soittaa tai tekee musaa, eikä vaan kirjoittele keskustelupalstoille).

FreshPots: Mun mielestä Rock ei ole kuolemassa, vaan sitä vaivaa ideakyöhyys ja kierrättäminen.
 
Eikö se ole yhtä kuin olla kuollut?
 
(jos täällä muusikoiden.netissä kukaan edes oikeasti soittaa tai tekee musaa, eikä vaan kirjoittele keskustelupalstoille).
 
Ei me tehdä musaa.

pekka montin: Parasta rockille olisi se että se saisi uutta voimaa ulkomusiikillisista seikoista.
Itse musa on kierrätetty niin sataan miljoonaan kertaan että se elää enään vain maneereistaan. Mutta, jos sinne saisi vanhaa kunnon Sex Pistolsia mukaan ja sellasta "aitoa vaaraa" missä bändiä saisi oikeasti pelätä, se voisi toimiakin. Itse musa ei nykyään enään vain riitä, valitettavasti. Tarvitaan uusi uskonto, uusi kulttuuri, uudet yhteisöt. Nyt on enään vanhat patut jotka haikailee menneitä(ja nuoret perässä) ja skidit sitten vääntää jotain väsynyttä glamrokkia tai mitä lie.....yyyh....
 
Voiko bändi nykyään olla aidosti vaarallinen? Haluavatko bändit edes olla vaarallisia? Kolmas kysymys on se, että osaavatko bändit enää olla vaarallisia? (varsinkin kun sex, drugs, and rock n' roll ei enää riitä).

Yhteiskunnassa on aina jokin eetos ja jokin julkilausumaton hyvän ihmisen ja hyvän ihmisyyden normi. Niiden haastaminen vaatii nokkeluutta aikana jona pelkkä hulinointi ei riitä ja siihen suorastaan kannustetaan. Joten kyllä bändi voi olla sosiaalisesti vaarallinen jos se on fiksu ja samalla vetoaa turhautuneeseen nuorisoon.
 
Tässä tietysti vähän hankalaa on yhteiskunnan medikalisoituminen eli vähän herkemmät ja fiksummat tapaukset jotka voisivat kyseenalaistaa meneillään olevaa meininkiä herkästi syötetään psyykenlääkkeillä passiivisiksi. Sellainen ruokkii hipster-ilmiötä jossa myös omat pyrkimykset ja tahto ironisoidaan puhki.

Lennu: Kuuntelin puol minsaa. Kierrätystä.
 
Yleisesti ihan mukavan kuuloista, mutta ei tuolla yksinään "rockia pelasteta".

evo: http://www.theatlantic.com/entertai … eally-could-be-the-new-rock/259597/
 
Pakko myöntää, kirjoittajalla on pointti.

evo: Kitara on kuollut, rock ei.
 
Rock on nykyään tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=WSeNSzJ2-Jw
 
Hyvä biisi muuten. En juurikaan oo skrillexiä kuunnellut, mutta on tässä jotain.

evo: Olis tosin ihan kiva olla väärässä, kitaran uudelleen keksiminen on jäätävä haaste nykyhetkessä.
 
Katsoisin että sähkökitara on saavuttanu reilussa 50 vuodessa about kaiken mitä sillä voi tehdä. Tästä lähtien se jää vahvaks rakennuspalikaks musan tekemiseen ja sen käytössä on lopulta aika selvät sävelet mutta tosi laaja skaala, voihan sitä yhdistää vaikka mihin ja se toimii yksinäänkin, akustisena ja sähköisenä. Virtuositeetille ja oman persoonallisen ilmaisunsa välittämiselle kitaransoiton avulla tulee aina olemaan kysyntää, mutta säväyttää sillä tuskin enää voi hurjasti uudenlaisen musiikin mittakaavassa. Sähkökitara jää huippuunsa kehittyneeksi eläväksi fossiiliksi pianon, viulun, sammakoiden ja krokotiilien tavoin. Rock-trio jää myös varmasti elämään samanlaisena musiikin esitysformaattina kuin vaikka sinfoniaorkesteri. Puhun nyt ihan sadoista vuosista.

Eikös se mene vähän niin että sillon 60, 70, 80 -luvuilla sai olla sata ihan samantyylistä rokkibändiä, mutta joista todella monista tuli legendoja vaikka musiikki oli tosi samantyylistä keskenään. Jos nykyään tulee sinne päin menevää musaa ja meininkiä niin bändi on väsynyt kopio tai vähintäänkin vain kopio. Jos taas tehdään selvästi omanlaista ja hieman eroavaa kamaa niin bändi ei ole rokkia nähnytkään ja rokin voi julistaa kuolleeksi.
 
Tottahan se on että jos joku nyt perustaa bändin ja soittaa rollarityylistä kamaa hippivaatteissa, niin sitä ei voi pitää aitona ja biiseistä ei tule millään arvostettuja klassikoita vaikka olisi musiikillisesti paljon rollareita "parempia". Kukaan ei voi varmasti sanoa mikä on rokkia ja mikä ei. Monet 60-luvun aikuiset ei varmastikaan olisi pitänyt foo fighteria rokkina. Eikä moni tämän päivän teini pidä rollareita saatika beatlesia rokkina.
 
Monessa paikassa tunnutaan suosivan ajatusta että kaikki tietyn aikakauden musiikki on rokkia ja kyseisen genren sisältä löytyy bändejä joita voisi tänäpäivänä ihan hyvin kutsua popiksi, punkiksi, folkiksi, bluessiksi, kantriksi yms. Oma mielipiteeni on että "rokkiaikakauden" standardien perusteella rock on ehdottomasti kuolemassa. Tämänpäivän standardien mukaan tusin kukaan voi perustella rokin olevan kuollut.

locoloco: Kyllä rock on vielä voimissaan!!.http://www.youtube.com/watch?v=Z_SdasimlLQ&feature=youtu.be
 
Hyvältä kuulostaa, mutta tämähän on juuri sellaista puoliraskasta grunge-henkistä ränttärockia mitä Radio Rock soittaa 25 tuntia vuorokaudessa. Ei sinällään mitään mullistavaa tai pelastavaa. Vaikka tarviiko sen ollakaan, en tiedä.
 
E: Laulaja kuulostaa kovasti Chris Cornellilta.

Nostetaas vähän
 
The Strypes tuo valoa maailmaan
https://www.youtube.com/watch?v=JRs5G5j0SEs

evo: Nostetaas vähän
 
The Strypes tuo valoa maailmaan
https://www.youtube.com/watch?v=JRs5G5j0SEs
 
Tulee mieleen varhainen Stones josta on tiristetty kaikki karisma hipsteröinnillä pois. Joopajoo. Missä sävellykset?

Jos Strypesin ideat ovat heidän omiaan, sanoisin lupaavaksi ihan oikeasti. Rumpalilla hyvä lyöntitekniikka, vasemman käden ote brittiläisen klasarirumpalin, todennäköisesti käynyt konsalla.

Tässä on kyllä ihan kaikki kohdallaan: on tiukka riffi, dempattua komppia, pikkutakit, laskelmoidun kyllästyneesti purkkaa jauhavat kitaristi ja rumpali, tukat silmillä, hölmöt aurinkolasit ja kitarasoolo, jossa ei ole yhtään mitään järkeä. Vielä kun tekevät kymmenen tällaista biisiä, niin niistä tulee yhteensä ehkä puolikas Oasiksen kultakauden kappale.
 
Ei jatkoon.