Lyriikka ›

A
Yhtenä iltana
kun nousit vuoteesta
päätin tää saa loppua
Enää en tähän jää
paikalleni oottamaan
kunnes on vuoroni taas
 
B
Oven kun avaat
sinä et enää palaa
tää on valinta viimeinen
Yhtäkään kertaa
meitä toisiimme vertaa et
tää valinta on viimeinen
 
A
Miksi mä katselin
peiliin näin kauankin
enkö mä voi irrottaa
Loistaa jo tahtoisin
mihin sua tarvitsin
mitään en sinulta saa
 
B
Oven kun avaat
sinä et enää palaa
tää on valinta viimeinen
Yhtäkään kertaa
meitä toisiimme vertaa et
tää valinta on viimeinen
 
C
Unessa nousen mä korkeimpaan
loistoon
missä ainoa jollekin oon
Kumpa et huomenna tulisi takaisin
mä kuitenkin vastaisin joo.

Ihan ok, ainoa mistä en pidä on tuo "loistaa jo tahtoisin". Loistaminen on aika kuvainnollinen/kuvallinen sana, josta tulee välittömästi mieleen ihan konkreettinen loistaminen, ja silloin jos ei tekstissä muuten puhuta pimeydestä, valosta, päivästä/yöstä tai muusta sellaisesta, se tuntuu vähän irralliselta vertauskuvalta. Myös ehkä hieman kliseiseltä. En tiedä osasinko selittää kovin ymmärrettävästi, mutta mielipideasioita nämä muutenkin ovat.