Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ootteko te kuunnelleet sitä Åke+Wilson-projektin levyä. Taisin spotifystä kelata levyn läpi kuunnellen n. 10sek minuutin välein biiseistä, tulin tulokseen että levyllä on yks 10sek himmailumoogisävellys joka kopypastettu (tai näiden superprogeukkojen tapauksessa saksin leikattu ja erikeeperillä liimattu) levyn mittaiseksi. Heritagekin oli ihan vitun tylsä, usko ei meinaa riittää tuohon tulevaankaan.

laakeri: Ei taida ne hommat paljoa nykyään Åkerfeldtiä kiinnostaa.
 
Sääli sinänsä, kun omasta mielestä se terävin osaaminen löytyy sieltä rujouden ja heleyden kultaiselta keskitieltä. Åken ördäys kun on ainakin keikoilla ollut vuosi vuodelta kehnomman kuuloista, toivoisin tulevaisuudessa kuulevani edes jotain Hex Omegan tapaista raskasta, melodista mutta samalla iisiäkin matskua. Ja sitähän Opeth on soittanut livenäkin melko ahkerasti. Mutta jos seuraavalla levyllä mennään 80-luvun DIOn hengessä, niin en mä siltäkään levyltä kyllä liikoja odota.

Burn: Mutta jos seuraavalla levyllä mennään 80-luvun DIOn hengessä, niin en mä siitäkään levystä kyllä liikoja odota.
 
Jep, varsinkin tämä rinnastus sai itseni todella varpaille ja karvat pystyyn. Kyllä lätty on tiukassa kuuntelussa ennen ostopäätöksen tekoa.

Joo ei. Nyt näyttää vahvasti siltä että minä ja Åke olemme kasvaneet erillemme. Pakkohan tuo tulevakin levy on kuunnella ihan mielenkiinnosta, mutten oikein usko innostuvani enää mistään ellei se joskus päätä tulla pois sieltä 60-80-luvuilta ja elää välillä nykyajassa. Jos tahdon kuunnella 70-luvun heviä niin kuuntelen sitä enkä Opethia.

pehko: Jep, varsinkin tämä rinnastus sai itseni todella varpaille ja karvat pystyyn. Kyllä lätty on tiukassa kuuntelussa ennen ostopäätöksen tekoa.
 
Joo meikällä ihan sama. Ei Åken ääni ainakaan minusta sovi mitenkään kasari-Dio -tyyppiseen materiaaliin, ja muutenkin, pistän Dioa soimaan, jos haluan semmosta musiikkia kuunnella. Pelonsekaisin tuntein oottelen tulevaa.

Eipä kyllä pahemmin mitään odotuksia enään Opethin tuotoksia kohtaan ole. Watershedistä alkoi jo mun silmissä aika jyrkkä alamäki ja Heritagea ei paria väkinäistä pyöräytystä enempää ole jaksanut kuunnella.

Ali: Eipä kyllä pahemmin mitään odotuksia enään Opethin tuotoksia kohtaan ole. Watershedistä alkoi jo mun silmissä aika jyrkkä alamäki ja Heritagea ei paria väkinäistä pyöräytystä enempää ole jaksanut kuunnella.
 
Tämä. Sinänsä yksi lysti minkätyylistä musiikkia sieltä tulisi, jos vain olisi hyviä biisejä. Kasarihevirokki tuskin Opethin tekemänä yhtään sen enempää kiinnostaa kuin muutenkaan.

Exhausted: Last.fm:n mukaan olen viimeksi kuunnellut Heritagea yli kaksi vuotta sitten. En tiedä pitäisikö antaa vielä mahdollisuus.
 
Anna ihmeessä. The Devil's Orchard, Häxprocess, The Lines in My Hand ja Folklore ovat kovia biisejä. Niiden vastapainona on sitten I Feel the Dark, Famine ja Nepenthe, jotka ovat aikamoista tuubaa. Voisin myös kuunella tuota levyä pitkästä aikaa.

UltimateGreedo: I Feel the Dark, Famine ja Nepenthe, jotka ovat aikamoista tuubaa.
 
Omasta mielestäni Nepenthe oli levyn parhaita biisejä, ja I Feel the Dark muistaakseni myös ihan mukiinmenevä. Mutta pitää ehkä kuunnella uudestaan.

Mikä vika watershedissä on?

-Hexa-: Mikä vika watershedissä on?
 
Burden. Ei muu.

-Hexa-: Mikä vika watershedissä on?
 
Itse en ainakaan löytänyt biiseistä sen kummemmin sisältöä, lähinnä levyllä tunnuttiin nojaavan väkinäisen oloisiin koukkuihin. Esimerkiksi se puhdas laulu + blastbeat -"innovaatio" oli mun mielestä ihan hirveä. Oli aika kova pettymys Ghost Reveriesin parhauden jälkeen.

Ali: Watershedistä alkoi jo mun silmissä aika jyrkkä alamäki ja Heritagea ei paria väkinäistä pyöräytystä enempää ole jaksanut kuunnella.
 
Tämä.
 
Emplate: Oli aika kova pettymys Ghost Reveriesin parhauden jälkeen.
 
Ja tämä.
 
Lootuksen mutustaja melkeinpä ainoa biisi jota tulee silloin tällöin kuunneltua; sitäkin 75% kerroista vain sen yhden Tiedätte Kyllä Minkä kohdan takia.

Täh?!
 
Watershedhan on ihan mahtava pläjäys! Se on nimenomaan todella tunnelmallinen levy, verrattuna nyt vaikka ihan Ghost Reveriesiin. (Blackwaterparkista puhumattakaan). Ja mitä vikaa Burdenissa on, tai Lotus Eaterin nintendokohdassa?!
 
En ummarra...

Ruutukunkku: Täh?!
 
Watershedhan on ihan mahtava pläjäys! Se on nimenomaan todella tunnelmallinen levy, verrattuna nyt vaikka ihan Ghost Reveriesiin. (Blackwaterparkista puhumattakaan). Ja mitä vikaa Burdenissa on, tai Lotus Eaterin nintendokohdassa?!
 
En ummarra...
 
No kyl, samaa mieltä.

No onhan siellä Watershedin keskellä semmonenkin pökäle kuin Porcelain Heart, joka on pelkkää kierrätysriffiä, ja biisin rakenne on sanalla sanoen aika säälittävä.
Nykyään tulee eniten kuunneltua My Armsia.

Herrah: No onhan siellä Watershedin keskellä semmonenkin pökäle kuin Porcelain Heart, joka on pelkkää kierrätysriffiä, ja biisin rakenne on sanalla sanoen aika säälittävä.
 
Tämä on kyllä Watershedin surkein hetki.

Herrah: No onhan siellä Watershedin keskellä semmonenkin pökäle kuin Porcelain Heart, joka on pelkkää kierrätysriffiä, ja biisin rakenne on sanalla sanoen aika säälittävä.
Nykyään tulee eniten kuunneltua My Armsia.
 
En ummarra en ummarra. PH:ssa hieno utuinen siirtymä väliosaan/lopetukseen. Hieno osa tuon levyn tunnelmaa. Riffi on samankaltainen Grand conjurationin kanssa, mutta kyllähän tuo bändi on, varsinkin lyriikoiden osalta, kierrättänyt itseään jo useaan kertaan. Ja mikäpä bändi ei olisi.

Ruutukunkku: En ummarra en ummarra. PH:ssa hieno utuinen siirtymä väliosaan/lopetukseen. Hieno osa tuon levyn tunnelmaa. Riffi on samankaltainen Grand conjurationin kanssa, mutta kyllähän tuo bändi on, varsinkin lyriikoiden osalta, kierrättänyt itseään jo useaan kertaan. Ja mikäpä bändi ei olisi.
 
No sä saat tietty olla mitä mieltä tahansa, mutta henk. koht. tommonen yläkoulusäveltäminen jossa toistuvilla pysäytyksillä ja fade inneillä siirrytään kappaleessa osiosta toiseen ei oikein nappaa. Tulee sellainen olo että ei ole ollut minkäänlaista kiinnostusta tehdä Porcelain Heartista oikeasti soljuvaa biisiä, on vaan heitetty riffit peräkkäin.