Aihe: Kannattaako vaihtaa gibsoniin? 1 2 | |
---|---|
![]() 23.03.2014 20:03:22 | |
RaskasMielinen: Olin eilen Tavstialla suuresti fanittamani Uncle Acid and The Deathbeatsin keikalla. Happo-sedällä itsellään on lankussaan yksi P90 - eikä sitten muuta - ja sanoisin, että melko hyvin sopii noihin stoner-hommiin...:) Tää on vähän vaikea aihe kun ihmisillä on niin erilaiset käsitykset Stoner-saundista. Tämä johtunee siitä, että sen musatyylin voi toteuttaa miljoonalla tavalla. Uncle Acid kuitenkin on kaukana siitä perinteisestä stoner-saundista ja paljon enemmän retrorokkiin päin. Se geneerinen Stoner-saundi (KYUSS, Fu-Manchu jne) mistä luultavasti useimmiten puhutaan on semmonen lerpattavalla alapäällä varustettu paksu äänivalli, jossa ei oo tilaa pienille nyansseille tai dynamiikalle. Yleensä siis nykypäivän soittajalla big muff täysillä ja rupeaa ikävästi kuulostamaan kunnolliselta vasta kun sitä volaa on sen verran, ettei klubimiksaajat enää huoli sua keikoilleen. Ei siinä, P90 on erinomainen tähänkin käyttöön. Oikeestaan erinomainen mihin vaan! | |
![]() 24.03.2014 00:25:46 | |
Myrkky Nuoli: P90 on erinomainen tähänkin käyttöön. Oikeestaan erinomainen mihin vaan! Niin se varmaan on. Mie en kuitenkaan löytäny itelleni LP Junnusta (2 x P90) haluamaani soundia. Ehkä mie en vaan antanu tarpeeksi aikaa ja tilaa kokeiluihin -tiedä häntä. Kiinnostais kyllä kokeilla vielä uudestaan. Katotaan joskus, jos tulee mahdollisuus. Mutta aloittajalle: Jos tuntuu, että tarvii vaihtaa, niin silloin se kannattaa. Vain sinä tiedät. G on hyvä peli pelimannille, mutta ei se ainoa. asialliset hommat hoietaan, muuten ollaan ku ellun kanat... | |
![]() 24.03.2014 00:42:34 | |
johanssen: Niin se varmaan on. Mie en kuitenkaan löytäny itelleni LP Junnusta (2 x P90) haluamaani soundia. Ehkä mie en vaan antanu tarpeeksi aikaa ja tilaa kokeiluihin -tiedä häntä. Kiinnostais kyllä kokeilla vielä uudestaan. Katotaan joskus, jos tulee mahdollisuus. Tieten en tiedä millaista soundia hait moisesta. Itselläni nyt tuo toinen junnu yhdellä p-90. Taipuu kyllä moneksi. Tuollanen hard rock/punk/metalli akselille löytyy vähällä vaivalla sopivaa räimettä. Myös perus iskelmää taipuu oikein mallikkaasti. En näkisi myös tuota bluesia mahdottomana yhtälönä tuohon kitaraan istuttaa. En itse lähtisi hankkimaan tuollaista on joku henrixin tyyppinen vinguttelu tai droppi Ö metalgrindcore mökään jossa pitää vetää tilulilulaluloru soolo, tyylillä "mitä nopeampi, sen parempi. Ihan sama mitä soittaa." Muuten täydellinen yleistyökalu. | |
![]() 24.03.2014 01:14:37 | |
JaaGeRMaisTeR: Tieten en tiedä millaista soundia hait moisesta. Itselläni nyt tuo toinen junnu yhdellä p-90. Taipuu kyllä moneksi. Tuollanen hard rock/punk/metalli akselille löytyy vähällä vaivalla sopivaa räimettä. Myös perus iskelmää taipuu oikein mallikkaasti. En näkisi myös tuota bluesia mahdottomana yhtälönä tuohon kitaraan istuttaa. En itse lähtisi hankkimaan tuollaista on joku henrixin tyyppinen vinguttelu tai droppi Ö metalgrindcore mökään jossa pitää vetää tilulilulaluloru soolo, tyylillä "mitä nopeampi, sen parempi. Ihan sama mitä soittaa." Muuten täydellinen yleistyökalu. P90 on ehdottomasti mun lemppari blues-mikki ja Hendrix-tyylisiä juttuja vetelen tätäkin nykyä P90 kaulassa, on siihen kuin nakutettu. :) Super nopeaa ätäkkiä vaativa dröppi Ö överigaininen nykymörköhevi ja muu hassuttelu on joo vähän jo P90:n ulkopuolella, mutta sanotaanko, että kaikki Hard Rockiin ja kasariheviin asti taittuu täysin mutkitta ja uskottavasti. | |
![]() 24.03.2014 07:52:04 | |
Myrkky Nuoli: Tää on vähän vaikea aihe kun ihmisillä on niin erilaiset käsitykset Stoner-saundista. Tämä johtunee siitä, että sen musatyylin voi toteuttaa miljoonalla tavalla. Uncle Acid kuitenkin on kaukana siitä perinteisestä stoner-saundista ja paljon enemmän retrorokkiin päin. Se geneerinen Stoner-saundi (KYUSS, Fu-Manchu jne) mistä luultavasti useimmiten puhutaan on semmonen lerpattavalla alapäällä varustettu paksu äänivalli, jossa ei oo tilaa pienille nyansseille tai dynamiikalle. Yleensä siis nykypäivän soittajalla big muff täysillä ja rupeaa ikävästi kuulostamaan kunnolliselta vasta kun sitä volaa on sen verran, ettei klubimiksaajat enää huoli sua keikoilleen. Ei siinä, P90 on erinomainen tähänkin käyttöön. Oikeestaan erinomainen mihin vaan! Olisihan tän voinut arvata... ;D Monen muunkin tyylin/alalajin kohdalla pätee, etten niin hirveästi perusta siitä "alkuperäisestä". Niin ikään en kauhesti tykkää opetella muiden biisejä/riffejä/whatever, vaikka toki teen sitäkin. Ja jos/kun opettelenkin, niin pyrin varioimaan niitä, ainakin soittamaan niitä jossakin määrin eri soundilla kuin alkuperäinen (toki se alkuperäinen on syytä löytää ensin pohjalle). Pointti mitä yritän tavoittaa, on että P90-mikeillä voi löytää niihin opettelemiinsa renkutuksiin ja mahdollisiin omiinkin tuotoksiinsa jotakin uttaa ulottuvuutta, uutta inspiraatiota. P90-mikeissä on todella räyhäkkäitä, jotka sen puolesta soveltuvat myös todella murhaavaan tykitykseen. P90-mikit tosiaan ovat hyvin häiriöalttiit, eli reippaamalla gainilla ja volalla voi tulla haasteita, mutta pitääkö kaiken olla aina niin helppoa ("miten saan instant Metallica- Ynkkä- jne. jne. soundin?"). Esimerkiksi tuo Happo-setä käyttää pieniä mikitettyjä perinnecomboja, joista on käsittääkseni revitty ruvelle kaikki se mitä niistä saa ja silti homma pysyy kuosissa, nyansseja ja dynamiikkaa riittää. Bändissä on yleensä myös muita instrumentteja kuin se P90-mikillä tai -mikeillä varustettu kitara. Kun roolit ja niiden liittäminen toisiinsa on sekä taitotasolla että teknisellä tasolla riittävää, niin silloin saattaa syntyä jotakin massasta poikkeavaa, niin kuin nyt vaikka tuo Happo-setä bändeineen:) | |
![]() 24.03.2014 09:17:20 (muokattu 24.03.2014 09:27:25) | |
Osmo: Tähän oli pakko tarttua, sillä musta soitin voi parhaassa tapauksessa saada ne oikeat synapsit kytkeytymään päässä, ja soitto löytää uutta näkökulmaa... ...Parhaassa tapauksessa saat siitä uusia rakennuspalikoita maailman hienoimpaan harrastukseen. Olen täysin samaa mieltä. Kun kokeilee jotain uutta, joka kolahtaa kunnolla, niin se voi olla todella inspiroivaa ja motivoivaa... RaskasMielinen: Olisihan tän voinut arvata... ;D Monen muunkin tyylin/alalajin kohdalla pätee, etten niin hirveästi perusta siitä "alkuperäisestä". Niin ikään en kauhesti tykkää opetella muiden biisejä/riffejä/whatever, vaikka toki teen sitäkin. Ja jos/kun opettelenkin, niin pyrin varioimaan niitä, ainakin soittamaan niitä jossakin määrin eri soundilla kuin alkuperäinen (toki se alkuperäinen on syytä löytää ensin pohjalle)... En ole itsekään ollut koskaan kiinnostunut hakemaan mitään "aitoja" tai "alkuperäisiä" soundeja. En näe siinä mitään järkeä. Ehkä se tosin johtuu omalta kohdalta myös siitä, että en edes osaisi, vaikka yrittäisin. Mutta paljon järkevämpää, mielenkiintoisempaa ja antoisampaa on hakea sitä omaa soundia, joka sopii omaan soittotyyliin ja josta itse eniten pitää. Esim. minusta Hendrixin BoG-soundi on jotain jumalallista, mutta en voisi kuvitella, että itse soittaisin sellaisella. Komeasti olen tähän asti vedellyt Henkkaa OD-pokseilla ja välillä jopa kerettiläisesti tallahumpparilla. Sama on toki biisienkin suhteen. En jaksa opetella niitä (laiskuutta) 1:1, vaan opettelen pääriffit ja sitten soittelen, miten parhaalta tuntuu. Itse asiassa välillä, kun opetellaan uutta coveria, sitä ei kuunnella missään vaiheessa, vaan aletaan vaan vetämään omien hatarien muistikuvien perusteella. Tulee ainakin oman näköinen versio... Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)