Tanssimusiikki ›

Vanhalle vetäjälle : ja muillekin....
Niin, mitähän mielessäni liikkui, kun tän ketjun starttasin. No ainakin promilleja oli liikaa. Se on ainoo varma jutzca... :)
Mut ei mitään anteekspyytelyy, saatiinpahan taas tanakkaa asiaa suomalaisesta tanssimusiikista....
Useista kirjoituksist tuli jopa infoo, ja mielenkiintostahan tätä (kin) palstaa on seurata. Nimim. lähes jo kuivilla, eihjuva ;)

Niin. Onneksi bändistämme löytyy kitaristi joka on perehtynyt tuohon äänentoistoon enemmältikin. Miksaajahan olis mukava tottakai. Vaan mistäpä hälle palkka? Sehän se suurin kynnyskysymys näissä humppahommissa monesti tuppaa olemaan.

WanhaWetäjä: Miksi levymusiikki kuulostaa usein paremmalta kuin live?
Onhan kotimaassakin näitä \\\"ruåtsalaisia\\\" isoja konetaustaryhmiä ryhmiä kuten Charlies ja Ploggis.
On kuultu laivoilla, lavoilla ja tv-lähetyksissä, kun vielä saisivat sen sekkarin laskun silleen että se ei kuulu yleisölle, ja vaikka polkimen siihen sekkariin, se on niin kornia kun sen playn painamisen näkee ;-)
 
Yleisö ei välttämättä näe (kuule), ww:n kanssa joskus samaa mieltä.
 
Bändi soittaa musiikkia, jota ei tarvitse kuuluttaa (heillä on basisti, joka tekee suuntaviitat).
 
Siihen musiikkiin on monta vaihtoehtoa, luullaan notta soittavat vain pukkia.
 
Ehkä Suomen paras bänri.
 
CP:n mukaantuloon en ota kantaa (ehkä ostavavat meidän lippumme, tahi me heidän).

haitari: Samaisessa paikassa narikan mies arvosteli mm. Varjokuvaa, kun oli miksaaja mukana. "Ei tällaisissa paikoissa tarvita sellaisia miksaajia erikseen isoine tiskeineen". Meidän ei-humppabändi ottaa aina miksaajan mukaan, kun vaan mahdollista. On se vaan soittajille sekä yleisölle mukavampaa.
 
Eipä sellainenkaan tilanne ole mitenkään mahdoton, että bändissä on joku joka osaa miksata. Niin tsekataan vaan tasot kuntoon soundchekin aikana ja that's it. Silloin ei tarvitse kenenkään miksaajan pönöttää tiskiin takana kuin viilipytty koko keikan ajan.
 
Mutta jos sitten mennään näihin yleisimpiin miksausongelmiin, niin kyllä rummut kuitenkin kuuluu läpi jos rumpali osaa lyödä kannuja tanakasti. Mutta sitten kun mennään tähän, että nyanssit ja balanssit on päin persettä, niin yleensä koskettimet jätetään niin alle ettei edes viulumattoja kuulu läpi ja se on minusta aika perseestä ylipäänsä kosketinsoittajan kannalta. Että vaikka hän kuulisi itse kaiken korvamonitoreihinsa, niin jos ei yleisön puolella kuulu soundit niin silloin on jopa kiipparisti bändissä aivan turha mies.
 
Yleisin ongelma mikä hukuttaa kiipparit alle miksauksessa on se, että kitarat tuupataan täysillä ja syna/urkumatot hukkuu niiden alle, kun bändissä ei kukaan osaa säätää yleistä balanssia sopivalle tasolle.

Anonymous-jazz: Eipä sellainenkaan tilanne ole mitenkään mahdoton, että bändissä on joku joka osaa miksata. Niin tsekataan vaan tasot kuntoon soundchekin aikana ja that's it. Silloin ei tarvitse kenenkään miksaajan pönöttää tiskiin takana kuin viilipytty koko keikan ajan.
 
Toimii, jos bändin dynamiikka ei sitä pilaa. Monesti esim. ne kiipparit valahtaa alas kiipparistin volanappulasta tai soundia vaihtaessa, ellei bändin muut osaset ala tuuttaamaan lujempaa. Bändillä pitää olla dynamiikan vaihtelut melko rautaisesti hallussa (tosi tasaista tai kaikki oikein mukana), ettei siellä mitään tasoheittoja ihan hirveästi ole.
Toinen on sitten lavasoundin ja pa:sta tulevan soundin balanssiero.
Sanotaan nyt, että bändi tulee hyvässä balanssissa lavalta ja siihen sitten lisätään pa:lla jotakin tarvittavaa ulospäin. Tämä siis meinaa, että linjatavarat tulee laulujen kanssa lujempaa kun muut, jne.
Tanssien alussa varmistellaan ja vetästään masteria pienemmälle. Ok. Laulu jää vähän alle, joten nostetaan pikkasen, mutta pidetään muuten balanssi. Settien aikana sitten nostellaan vähitellen niitä mastereita ja viimeisessä setissä sitten basso, basari, kiipparit tulee reiluhkosti ja laulut huutaa niin helvetisti, kun ollaan nostettu sillä pa:lla sitä siellä kompensoitua lavasoundia, joka ei enää kuulu läskin ilmaantumisen takia niin paljoa mitä siellä tsekin aikana.
Tätä ongelmaa toki ei tule, jos bändi soittaa samalla tsekatulla volalla koko illan. Monellako on pokkaa siihen?
Tuosta esimerkistä toki jätin vielä pois sen läskin vaikutuksen erikseen, mutta se nyt liene selvää jo...
 
...että nyanssit ja balanssit on päin persettä, niin yleensä koskettimet jätetään niin alle ettei edes viulumattoja kuulu läpi ja se on minusta aika perseestä ylipäänsä kosketinsoittajan kannalta. Että vaikka hän kuulisi itse kaiken korvamonitoreihinsa, niin jos ei yleisön puolella kuulu soundit niin silloin on jopa kiipparisti bändissä aivan turha mies.
 
Tuossa on monta muuttujaa. Esim. kiipparistin monitori voi olla semmonen kääkkä, joka korostaa keskialuetta, jonka takia sitä on mikseristä pudotettu ja miksi se sitten ei lopulta kuulu pa:sta. Toinen on kiipparin patchit ja eq:t yleisesti. Voi olla hienoja soundeja, mutta sanotaan nyt vaikka että keskiäänien karaktääri on semmoinen, ettei se leikkaa tarpeeksi läpi. Haetaan esim. sellaisia hifi-stringejä, jotka soi sievästi, kun tarve olisi tummemmalle Oberheim-brassmatolle.

Anonymous-jazz: Eipä sellainenkaan tilanne ole mitenkään mahdoton, että bändissä on joku joka osaa miksata. Niin tsekataan vaan tasot kuntoon soundchekin aikana ja that's it. Silloin ei tarvitse kenenkään miksaajan pönöttää tiskiin takana kuin viilipytty koko keikan ajan.
 
Pikkuisen samaa mieltä.
 
Bändistä löytyy ainakin yksi (ehkä useampikin).
 
Jotka on joskus saanut sähköiskun.
 
Roudauslaatikoiden keskelle linnoittautunut ei välttämättä ole läsnä ja ilta tulee pitkähköksi.

MatRa: Tuli vaan mieleeni, että onkohan tekniikka kohta niin pitkällä, että tulisi sellainen autovolume/eq/kaiku mikseri, vähän niinkuin autopilotti, jolla olis "korvana" muutama mikki salin eri osissa,
 
Kait kohta joku ilmoittaa että sellaisia on ollut jo kauan markkinoilla.
 
No ei ihan tommoista, mut edullisimmasta päästä löytyy vaik dbx:n driverack, joka "osaa" eguttaa" pa:n automaattisesti. Tosin jos bändistä kukaan ei saa laulukaappien ja subien keskinäistä balanssia edes suurinpiirtein oikeelle hehtaarille, niin laitteelle jää liikaa ehdoteltavaa.
 
Itte itteään lauteilta miksaaminen on hirveen vaikeeta. Jos saa balanssin siedettäväksi ja laulut kuulumaan kiertämättä, niin tulos on jo suorastaan loistava. Yleensä perinteisesti toi tapahtuu siten, et tsekissä se, jolla on pisin piuha (basisti) menee parketille ja hänen hommansa on sit huutaa mikserinruuvaajalle, et "skittaa hiljaisemmalle ja laulua kovemmalle". Tohon kun lisätään aikapula, eli kun rojut on saatu lauteille, niin tsekkiaikaa ei hirveesti ole. Sitä vähääkään aikaa ei parane käyttää "kappaleitten harjoitteluun". Siihen päälle budjettiongelma, eli vaik saundissa jonkun ongelman huomaiskin, niin kevyellä kalustolla keikkaillessa ei ole aseita puuttua siihen. Kohtuullisella graafisella equlla tekis jo pieniä ihmeitä, mut kun monin paikoin vieläkin se on laite, jonka "kuuluu näyttää tolta". Eikä se loudness- hymy ny vaan aina toimi.
 
Digimikserithän on asiaa silviisiä jo muuttaneet, et niis kun on muistit, niin kun tulee toisen kerran samaan mestaan, niin edelliskeikan säädöt on tallella.
 
Jäsen ÄM on tos livepalstalla kertoillut uudesta systeemistään, mis heil räkissä on Behkun X32:n räkkiversio ja langaton. Miksaus tapahtuu langattomasti tabletilla salin puolelta. Hirmuisen kiinnostava systeemi.
 
Mut edelleen vaatii jonkun tallustelemaan siel salin puolella. Jonkun, joka osaa käyttää laitetta ja jolla mielellään on korvat. Mikään ei korvaa korvaa, mut se ei riitä jos tunnistaa paskan saundin, vaan tarttis tietää mitä sille tarttis tehdä. Jos vaikkapa ton jäsen ÄM:n X32:n "muuttais" wanhanajan analogivehkeiksi, niin siin olis räkkikamaa lattiasta kattoon, eikä niit potikoita ihan randomina auta ruuvailla.

Anymous-jazz puhuu asiaa.
On se kyllä mixaajan kanssa mukava vetää, jos on luotto kohdillansa.
Kitarat tulee helposti kompatessa päälle, varsinkin jos on aktiivinen kaveri siellä varressa. Eikö nuo liene pelkät komppaajat jo kortistossa... ;)
ja tota saa kyl monessa paikassa ihmetellä, että mitä vattua se ovimikolle kuuluu, onko orkhalla mixaaja mukana. monesti tuntuu kuuluvan. toisaalta he ovat niin mukavaa ja alalle valikoituneita kavereita, ettei niitten kans tartte, eikä saakaan miettiä, mitä voi läppää heitellä ja mitä ei.
Olisko tuo rautalankaosasto helpoin miksata lavalta käsin?
(TAAS MIELIPIDE. NIISTÄ, MITÄ MÄ OON VETÄNY... ;) )

rintapek: No ei ihan tommoista, mut edullisimmasta päästä löytyy vaik dbx:n driverack, joka "osaa" eguttaa" pa:n automaattisesti. Tosin jos bändistä kukaan ei saa laulukaappien ja subien keskinäistä balanssia edes suurinpiirtein oikeelle hehtaarille, niin laitteelle jää liikaa ehdoteltavaa.
 
Itte itteään lauteilta miksaaminen on hirveen vaikeeta. Jos saa balanssin siedettäväksi ja laulut kuulumaan kiertämättä, niin tulos on jo suorastaan loistava. Yleensä perinteisesti toi tapahtuu siten, et tsekissä se, jolla on pisin piuha (basisti) menee parketille ja hänen hommansa on sit huutaa mikserinruuvaajalle, et "skittaa hiljaisemmalle ja laulua kovemmalle". Tohon kun lisätään aikapula, eli kun rojut on saatu lauteille, niin tsekkiaikaa ei hirveesti ole. Sitä vähääkään aikaa ei parane käyttää "kappaleitten harjoitteluun". Siihen päälle budjettiongelma, eli vaik saundissa jonkun ongelman huomaiskin, niin kevyellä kalustolla keikkaillessa ei ole aseita puuttua siihen. Kohtuullisella graafisella equlla tekis jo pieniä ihmeitä, mut kun monin paikoin vieläkin se on laite, jonka "kuuluu näyttää tolta". Eikä se loudness- hymy ny vaan aina toimi.
 
Digimikserithän on asiaa silviisiä jo muuttaneet, et niis kun on muistit, niin kun tulee toisen kerran samaan mestaan, niin edelliskeikan säädöt on tallella.
 
Jäsen ÄM on tos livepalstalla kertoillut uudesta systeemistään, mis heil räkissä on Behkun X32:n räkkiversio ja langaton. Miksaus tapahtuu langattomasti tabletilla salin puolelta. Hirmuisen kiinnostava systeemi.
 
Mut edelleen vaatii jonkun tallustelemaan siel salin puolella. Jonkun, joka osaa käyttää laitetta ja jolla mielellään on korvat. Mikään ei korvaa korvaa, mut se ei riitä jos tunnistaa paskan saundin, vaan tarttis tietää mitä sille tarttis tehdä. Jos vaikkapa ton jäsen ÄM:n X32:n "muuttais" wanhanajan analogivehkeiksi, niin siin olis räkkikamaa lattiasta kattoon, eikä niit potikoita ihan randomina auta ruuvailla.
 
Jeba,
Meillä on tuon x32:n lisäks DBX:n drive rack PA+, kaiutin prosessorina, rcf 312a/705as-setille.
http://muusikoiden.net/dyn/users/117758.jpg
Eli nyt tossa, jakosuotaminen tapahtuu tossa dbx:ssä. Dbx:stä löytyy myös automaatti, yläpäiden ja alapäiden, tasojen balansoitiin, sekä sit se auto-eq.
Ei ne ihmeisiin pysty, mutta on niistä ollut iloakin, kun vaan tietää mitä tekee. Tuntuu, et mitä ongelmaisempi akustiikka, sitä vähemmän noista auto-meiningeistä on hyötyä. Varsinkin alapään ongelmiin (heh heh), ei kannata lähteä auto-eq:lla puuttumaan, tekee melko hurjia ratkaisuja. Subit reilusti hiljemmalle, kun auto-equttaa ja säätää bassopuolen sit korvan kanssa enempi. Pikemminkin olen pyrkinyt, auto-eq:lla koittaa säätää, kaiutinsetin kuntoon, vapaassa kentässä (ulkona, tyynellä ilmalla), duplikoinut nämä korjaukset, laitteen parametrisiin korjaimiin, niin että lopulta auto-eq ei juuri korjaisi, kun säädöt on tallennettu parametrisiin. Tämä toimisi niinkö hyvänä lähtökohtana soundille. Sitten voi auto-eq:ta koittaa, tilakohtaisesti, korjaamaan soundia.
 
Ja nämä nyt siis mun kokemuksia, ei absoluuttisia totuuksia; olen yhä vahvasti, opiskeluvaiheessa.
 
X32-rack on kyllä ihana, just käytettävyydeltään.
Kun kasataan, pystyy koko bändi osallistumaan säätöön.
Tilanne voi olla esim, et solisti on salin puolella, iPadin kanssa ja säätää saliääntä, checkissä. Meikä saa rumpujen takana, säädettyä oman korvamonitorin, kohdilleen, omalla iPadilla (joka tosin on aika kohdillaan jo, tallennetussa scenessä). Muut saa puhelimillaan myös yhteyden, mikseriin ja saa säädettyä oman monitorointinsa. Käyttöliittymää löytyy kaksi eri appia, toinen miksaukseen ja toinen vain monitorin säätöön. Eli soittajilla on vain pääsy, omaan monitoriryhmäänsä ja ne jotka miksauksen päälle ymmärtää, käyttää miksaussoftaa. Täytyis vaan perehdyttää, torvisektion poikia myös tuohon miksaukseen, koska heillä vois olla, keikankin aikana, mahdollisuus singahtaa, yleisön joukkoon, iPadi kourassaan.
 
Hienoja tilanteita on myös, kun istuskelee tauolla, terassilla tms ja häissä tulee kaaso kysymään, et saisko taustamusan pois ja mikin päälle, ni ei tarvii persettään nostaa, senkun padilta naputtaa. Pitch sifterillä, mikin ääni oktaavilla ylöspäin, ni kuulostaa morsiamen isän puhekin viihdyttävämmältä.

ÄM: Jeba,
 
Hienoja tilanteita on myös, kun istuskelee tauolla, terassilla tms ja häissä tulee kaaso kysymään, et saisko taustamusan pois ja mikin päälle, ni ei tarvii persettään nostaa, senkun padilta naputtaa. Pitch sifterillä, mikin ääni oktaavilla ylöspäin, ni kuulostaa morsiamen isän puhekin viihdyttävämmältä.
 
Niin se tekniikka kehittyy.
 
Behringerille varmaan nämä laitteet tulevat vasta 10 vuoden viiveellä.