Kitarat: kitarakamat ›

En ostaisi uutta. Lakka haisee niin pahalle niissä. Tarttuu käsiin ja vaatteisiinkin se haju.

joku muu sikko: En ostaisi uutta. Lakka haisee niin pahalle niissä. Tarttuu käsiin ja vaatteisiinkin se haju.
 
Just hyvälle haisee tuore nitro :)

Numb: Just hyvälle haisee tuore nitro :)
 
Kyl se näippäin on.

joku muu sikko: En ostaisi uutta. Lakka haisee niin pahalle niissä. Tarttuu käsiin ja vaatteisiinkin se haju.
 
Onko se lakka vai hajuste jota keissiin laitetaan? Mut se on kiva fiitsöö uusissa gibsoneissa..

Dr. Muff: Onko se lakka vai hajuste jota keissiin laitetaan? Mut se on kiva fiitsöö uusissa gibsoneissa..
 
Se on semmoista spreijattavaa huimausainetta, joka aiheuttaa riippuvuutta.

hollstro: Paino vaikuttaa saundiin, muttei kuitenkaan niin että kevyt -> parempi saundi, painava -> huonompi saundi. Bodyn ja kaulan yhteen sopiminen resonanssien osalta on ratkaisevan tärkeä skitan soinnin suhteen. Lisäksi painavammilla, ainakin tiettyyn rajaan saakka on taipumus olla tukevampia basson suhteen. Mulla henkinen yläraja LP:n painon suhteen menee 4.4 kilossa.
 
Painavia sanoja..
Yleensä laadukkaat soitinpuut ovat suht kevyitä, mutta kevyt puu ei ole välttämättä hyvää soitinpuuta.
Paivava puu on usein vain huonosti valikoitua soitinpuuta, mutta hyvä soitinpuu voi olla myös paivavaa..
Yleensä +30-vuotta soitossa ollut kitara soi vahvasti resonoiden omien kokemusten mukaan.
70-luvun lopun umpipainavat Fenderit eivät tule varmaan koskaan soimaan hyvin, koska niissä käytetty puu ei yksinkertaisesti ollut hyvää (valtaosassa).
Nykyään ei yksinkertaisesti meinaa maailmasta enää löytyä kunnollista soitinpuuta, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Onhan maailmassa vielä metsiä, joista löytyisi sopivaa hitaasti kasvanutta puuta, mutta joko ne on rauhoitettu tai kustannukset tulisi liian kalliiksi hommata sitä soitinpuuksi.
Jopa ebony kuuluu olevan todella huonolaatuista nykyään :(
 
Mitä tästä opimme? Emme mitään, mutta itse yritän pitää vanhoista hyvinsoivista kitaroistani kiinni. :)

balanced1: Painavia sanoja..
Yleensä laadukkaat soitinpuut ovat suht kevyitä, mutta kevyt puu ei ole välttämättä hyvää soitinpuuta.
Paivava puu on usein vain huonosti valikoitua soitinpuuta, mutta hyvä soitinpuu voi olla myös paivavaa..
Yleensä +30-vuotta soitossa ollut kitara soi vahvasti resonoiden omien kokemusten mukaan.
70-luvun lopun umpipainavat Fenderit eivät tule varmaan koskaan soimaan hyvin, koska niissä käytetty puu ei yksinkertaisesti ollut hyvää (valtaosassa).
Nykyään ei yksinkertaisesti meinaa maailmasta enää löytyä kunnollista soitinpuuta, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Onhan maailmassa vielä metsiä, joista löytyisi sopivaa hitaasti kasvanutta puuta, mutta joko ne on rauhoitettu tai kustannukset tulisi liian kalliiksi hommata sitä soitinpuuksi.
Jopa ebony kuuluu olevan todella huonolaatuista nykyään :(
 
Mitä tästä opimme? Emme mitään, mutta itse yritän pitää vanhoista hyvinsoivista kitaroistani kiinni. :)
 
Kyllähän 70 luvun lopun umpipainavat fenderit soivat hyvin. Mitä tuo nyt on ettei soisi? sen sointi on inan verran kirkkaampi kuin monissa nykyaikaisissa fenkuissa ja se painavapuu ei akustisesti soi niin voimakkaasti, mutta sepä pitääkin tökätä vahvistimeen kiinni, niin jopa soi.

hallu: Kyllähän 70 luvun lopun umpipainavat fenderit soivat hyvin. Mitä tuo nyt on ettei soisi? sen sointi on inan verran kirkkaampi kuin monissa nykyaikaisissa fenkuissa ja se painavapuu ei akustisesti soi niin voimakkaasti, mutta sepä pitääkin tökätä vahvistimeen kiinni, niin jopa soi.
 
Siis teen kitarakorjauksia ja säätö ym hommia minkä ajaltani ehdin, mutta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta post -75 stratot ovat olleet ihan kauheita.painavia, ei resonoi yhtään, väljä kaulatasku ym..kaulaprofiili jokaisessa ollut erillainen :D
Uskon että joukossa on ollut myös hyviä, mutta tuolloin tuli vaan luvattomasti kelvottomia soittimia ulos, joita ei olisi saanut koskaan päästää soittajille.

hallu: Kyllähän 70 luvun lopun umpipainavat fenderit soivat hyvin. Mitä tuo nyt on ettei soisi? sen sointi on inan verran kirkkaampi kuin monissa nykyaikaisissa fenkuissa ja se painavapuu ei akustisesti soi niin voimakkaasti, mutta sepä pitääkin tökätä vahvistimeen kiinni, niin jopa soi.
 
Itse testaan aina kitaran akustisesti, välittyykö resonointi mahaan ja miten kaikki stemmaa yhteen..mikkejä voi vaihtaa mutta puut on siinä.

se on kiva fiitsöö uusissa gibsoneissa / semmoista spreijattavaa huimausainetta, joka aiheuttaa riippuvuutta
 
Niin se sellainen vaniljan tuoksu kun lemahtaa ceissin avattaessa? Ensin meinasin että se tulee siitä kosteutta keräävästä pikku pussukasta, että olisivat saaneet yhdistettyä siihen tuoksut. Mutta taitaa tosoaan olla että ceissinn sisukset saa after shave ruiskauksen ennen toimitusta. On se hyvä haju, valkoisen SG:n jälkeen sitä hieman jäi kaipaamaankin.

balanced1: Siis teen kitarakorjauksia ja säätö ym hommia minkä ajaltani ehdin, mutta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta post -75 stratot ovat olleet ihan kauheita.painavia, ei resonoi yhtään, väljä kaulatasku ym..kaulaprofiili jokaisessa ollut erillainen :D
Uskon että joukossa on ollut myös hyviä, mutta tuolloin tuli vaan luvattomasti kelvottomia soittimia ulos, joita ei olisi saanut koskaan päästää soittajille.
 
No sittenhän sinun luulisi tietävän. Itse olen kyllä tietoinen tuon ajanjakson fendereiden huonosta maineesta, mutta sen maineen takana on juuri tuollaiset puolihuolimattomat heitot siitä miten ne ei resonoi ja ovat kautta linjan ihan paskoja. Kyllähän aikanaan jo esimerkiksi kitarapajan ukkelit teki parhaansa julkituodakseen asiakkaille millaista sutta ja sekundaa sieltä ameriikoista tulee (tämä siis -80 luvun alkupuolella kun omaani olin ostamassa), mutta varsinaiseen lentoonhan tämän ajanjakson kitaroiden mustamaalaus lähti vasta internetin myötä jonka jälkeen jokainen naapurin janipetteri tietää että 70 luvun lopun fenkut on huonoja.
 
Asia ei vaan ole ihan noin yksiselitteinen. Ensinnäkin niitä löysiä kaulataskuja etc. vikoja on korjattu ajansaatossa joten tokkopa niitä lonksuvia kaulataskuja enää on jäljellä. Niitä kitaroita on vuosien varrella säädetty ja korjattu joten ne kitarayksilöt joita liikkeellä vielä pyörii, on luultavasti paljon parempia kuin ne joita sieltä maahantuojalta silloin kolkytvuotta sitten tuli. Itse en ole soitinkorjaaja, kunhan vaan soittelen näillä soittimilla. Noista tuon ajan fendereistä minulla ei ole mitänkään järkyttävän isoa kokemusta, mutta olen muutamilla kitaroilla saanut soittaa ja muutamia vain kokeillut ja itselläni on yksi sellainen. Joka tapauksessa sen verran olen niihin törmännyt, että jos ne niin umpisurkeita olisi kuin muutamat haluaa foorumeilla väittää, niin luulisi että sellainen olisi kohdalle osunut.
 
Eipä silti kyllä niissä on ihan kiistattoman huono jo ihan rakenteellisesti se tinatremolo, jonka omastani vaihdoin modernimpaan ja kitara parani huomattavasti. Mutta esimerkiksi kaulaprofiilin epämääräisyys on mielenkiintoinen juttu. Käsittääkseni se pehmeä v-proviili syntyi noihin aikoihin jonkin kaulatehtaan tuotantolinjan virheen takia vahingossa. Ja tuon vahingon seurauksena saatiin yksi aikamme parhaista kaulaprofiileista jota on kopioitu myös muihin kitaroihin esimerkiksi uudessa Baja telessä on sellainen. tältä osin nuo huonomaineiset kitarat tekivät maailmasta hiukan paremman paikan elää.
 
Mitä kitaran painoon ja puiden soimiseen tulee, niin täytyy huomata, että tuon aikakauden kitarat olivat yleisesti painavia ja omassa nuoruudessani painoa pidettiin yksinomaan positiivisena asiana. En usko, että Fenderi olisi hankkinut erikseen jostakin erityisen huonoja soitinpuita, vaan luulen että konkurssikypsä henkitoreissaan hanttaroiva kitaratehdas vain ajoi varastonsa tyhjäksi (tuotantohan siirtyi japaniin tuossa välissä). Oma stratoni painaa perkeleesti soundaa hunajaiselta.
 
Itsekin otin ensin ihan tosissani nämä nettilegendat että nämä seiskaysit olisivat jotenkin erityisen huonoja, mutta muutamaa modernimpaa stratoa tuossa rinnalla pyöritelleenä jouduin vain kerta toisensa jälkeen toteamaan, että ne eivät tarjoa ihan sitä samaa kuin tämä vanha sotaratsu eivätkä ole mitenkään erityisesti parempia. Joten olen säilyttänyt tämän ihan käyttökitarana (keräilyarvoahan tällä vuosikerralla ei ole ja tämä oma yksilöni on niin rupinen että sillä varsinkaan ei ole mitään rahallista arvoa).
 
Halusin alkujaan puuttua kommenttiisi joka ei koski huono soundia, joka voi olla jopa totta joissakin yksilöissä joita olet työstänyt, mutta ei mitenkään voi olla kuvaava piirre kaikille tuon ajan fendereille. Ainakin se, että gibson ketjussa katsotaan aiheelliseksi heittää kepeästi sivulauseessa ikään kuin yleisesti tunnustettuna tosiasiana noinkin ikävästi kielteistä mielikuvaa ruokkiva kannanotto, vaatii ehdottomasti puuttumaan asiaan ja vaatimaan hiukan perusteluita.

balanced1: Itse testaan aina kitaran akustisesti, välittyykö resonointi mahaan ja miten kaikki stemmaa yhteen..mikkejä voi vaihtaa mutta puut on siinä.
 
En minä ole törmännyt yhteenkään painavaan kitaraan, joka hieroisi vatsaläskejä. Se ominaisuus on enemmänkin koverrettukroppaisten ja akustisten heiniä. Esimerkiksi kun olen vertaillut -79 straton, -95 lespaulin stadardin ja 2012 lespaul traditionalia, niin äänenvoimakkuudessa ei ole juuri mitään eroa äänen sävyssä on hiukan eikä yksikään niistä hiero juurikaan vatsamakkaroita. Esimerkiksi Fenderin LiteAsh (joka oli mielestäni myös varsin hyvä kitara) sen sijaan hieroi vatsamakkaroita, mutta ei soundillisesti yltänyt samaan kuin aikaisemmin mainitsemani kitarat.
 
Itse kiinnitän soundissa huomiota atakkiin ja sustainiin ja ne on melkein ainoat asiat jotka voi suhteellisen luotettavasti havaita akustisesti ja joista voi tehdä jotakin päätelmiä. Itsekin ajattelin joskus, että resonoinnissa olennaista on se miten kitaran tärinän tuntee. Huomasin jossakin vaiheessa, että mitä heppoisammin kitara on tehty, niin sen "paremmin" se resonoi joten en ole enää juuri tuolle ominaisuudelle antanut niin isoa painoarvoa, mutta ei tärisevä kitara ole välttämättä huono.

hallu: En minä ole törmännyt yhteenkään painavaan kitaraan, joka hieroisi vatsaläskejä. Se ominaisuus on enemmänkin koverrettukroppaisten ja akustisten heiniä. Esimerkiksi kun olen vertaillut -79 straton, -95 lespaulin stadardin ja 2012 lespaul traditionalia, niin äänenvoimakkuudessa ei ole juuri mitään eroa äänen sävyssä on hiukan eikä yksikään niistä hiero juurikaan vatsamakkaroita. Esimerkiksi Fenderin LiteAsh (joka oli mielestäni myös varsin hyvä kitara) sen sijaan hieroi vatsamakkaroita, mutta ei soundillisesti yltänyt samaan kuin aikaisemmin mainitsemani kitarat.
 
Itse kiinnitän soundissa huomiota atakkiin ja sustainiin ja ne on melkein ainoat asiat jotka voi suhteellisen luotettavasti havaita akustisesti ja joista voi tehdä jotakin päätelmiä. Itsekin ajattelin joskus, että resonoinnissa olennaista on se miten kitaran tärinän tuntee. Huomasin jossakin vaiheessa, että mitä heppoisammin kitara on tehty, niin sen "paremmin" se resonoi joten en ole enää juuri tuolle ominaisuudelle antanut niin isoa painoarvoa, mutta ei tärisevä kitara ole välttämättä huono.
 
...........................