Rock, pop, alternative ›

En nyt näihin kaikkiin jaksa kantaa ottaa, mut oon muutaman Codan myynyt eikä tosiaan ole 60€ arvoinen. Halvin orkkis-Saksapainos M- discogsissa maksaa 12,90€. Kannattaa noita matrixeja ja labeleita syynätä aika tarkkaan, melkosen paljon näkyy myynnissä "1-painoksia" jotka on 4.-5. painoksia. Noista suosituista klassikkolevyistä tuli monista uusintapainoksia jo ilmestymisvuonnaan kun myivät odotettua paremmin.

Jimmy on yhdistellyt Ramble Onia Notorious B.I.G.:n Hypnotizeen.
 
https://soundcloud.com/jimmypage/ramblize/s-55esN

Zep oli minulle, kuten varmaan monelle muullekin niitä "aloittelubändejä". Eipä jaksa mitään isompaa runoilla, kun kaikki on jo kuitenkin sanottu moneen kertaan.
 
Mainittakoon vain, että nykyään kuuntelen mieluiten ITTOD:ia, jota pidetään bändin surkeimpana levynä. Syyttä, koska yhtään heikkoa biisiä ei levyltä löydy. Ehkä hieman kornin kuuloiset syntikat sitten jotakuta häiritsevät?
 
Fool In the Rain on aivan mahtava ja Hot Dog myös. :D
 
Kuuntelin tuossa koko katalogin läpi taannoin (n. 20 vuoden tauon jälkeen) ja nerojahan ne olivat. Presenceä ja Physical Graffitia ei kuitenkaan jostain syystä enää oikein jaksa. Molemmat melko epätasaisia tuotoksia.

Jaa-a mulle taas Physical ja Presence uppoaa kypällä verrattuna tuohon In Through... levyyn. Carouselambra ja In The Evening ovat ko. levyn parhaimmat biisit. Ainoat joita jaksaa kuunnella.
 
edit:Achilles Last Stand meinasi unohtua;)...

Nyt just täällä pyörii Presencen ilmestymisvuonnaan prässätty älpee. Hienosti soi.
 
Mulle Physical Graffiti on ehkä tärkein Zepukka ja Presencekin uppoaa oikein hyvin. Makuasioita sanoi kissa, kun persittä nuolas.
 
In Through... on ihan syystä se parjatuin Zeppelinin levy. Se on "ihan hauskaa" kuunneltavaa, mutta todella kalpea esitys edellisiin verrattuna. Kyllähän Presenceltäkin aistii tietyllä tavalla Jättiläisen loppusuoran alkaneen, mutta tietyllä tapaa levyltä aistittava synkkyys vetoaa minuun ja onhan siinä klassikkobiisejä.
 
Mutta onhan In Th...:llakin muutama hyvä biisi; Zepukan kaikilla levyillä on todella kovia vetoja ja siinähän Jättiläinen myös erottuu monista muista: totaalipaskat levyt puuttuvat *onneksi* kokonaan. Sitä paitti, Bonham vetelee ihan saatanan makeasti tuolla joutsenlaululla... jos herran soittoja nyt mitenkään järjestykseen pystyy edes laittamaan. JB oli iskussa vuonna 79!

Kyllähän Presenceltä ja PG:ltä kovia biisejä löytyy. Achilles Last Stand, Trampled Under Foot, Kashmir ja Night Flight esimerkiksi.
 
Mutta jotkut Boogie with Stu ja umpitylsä ja laahustava blues Tea For One eivät oikein jaksa innostaa. PG olisi varmaan ollut hyvä, jos se olisi ympätty yhdelle levylle.
 
Unohdetulla Codalla on muuten kaksi oikein mainiota biisiä. Wearing and Tearing ja Bonzo's Montreux (hieno Bonzon rumpuorkesteri). Mutta vastaavasti mm. Darlene ja Poor Tom ovat aika tyhjänpäiväisiä. Olisi luullut, että kovempaakin reservimatskua olisi jäänyt yli.

Itelle Tea For One uppoaa kyllä hyvin, tosin olenkin blues-runkvisti. Varsinkin mustalta lätyltä kuunnellessa se jotenkin hienosti summaa koko levyn. Tiedä sitten, onko kuvitelmaa vain.
 
Boogie With Stu on kieltämättä tylsä.

"Physical Graffiti" on just sellainen tupla niinkuin kunnon tuplalevyt on: hajanainen, sekalainen, omituinenkin, mutta yhtään biisiä en jättäis pois.

Timetokill: Unohdetulla Codalla on muuten kaksi oikein mainiota biisiä. Wearing and Tearing ja Bonzo's Montreux (hieno Bonzon rumpuorkesteri). Mutta vastaavasti mm. Darlene ja Poor Tom ovat aika tyhjänpäiväisiä. Olisi luullut, että kovempaakin reservimatskua olisi jäänyt yli.
 
Minä pidän myös "We're Gonna Groovesta". Mutta mitä tuohon reservimatskun tasoon tulee, niin olikos tässä joku semmoinen juttu, ettei bändin jäseniä oikein kiinnostanut satsata Codaan, vaan se pistettiin markkinoille lähinnä bootleg-tulvaa minimoimaan...?

Ensimmäisenä tulee mieleen nuista "parjatuista" levyistä tea for one ja all my love. Molemmat on kyllä hyviä levyjä.
 
Physical Graffiti on kyllä hajanainen levy, mutta Houses of Holy on minusta kaikista hajanaisin. Levy alkaa erittäin lupaavasti ja yllättäen tuleekin semmosia biisejä mitkä latistaa fiiliksen täysin. Rain song ja over the hills ovat kyllä hyviä biisejä, mutta etenkin rain songin ois saanu laittaa levyn loppuun.

EvilDead: Ensimmäisenä tulee mieleen nuista "parjatuista" levyistä tea for one ja all my love. Molemmat on kyllä hyviä levyjä.
 
Physical Graffiti on kyllä hajanainen levy, mutta Houses of Holy on minusta kaikista hajanaisin. Levy alkaa erittäin lupaavasti ja yllättäen tuleekin semmosia biisejä mitkä latistaa fiiliksen täysin. Rain song ja over the hills ovat kyllä hyviä biisejä, mutta etenkin rain songin ois saanu laittaa levyn loppuun.
 
Houses of the Holy taas on minun mielestäni täyden kympin levy, Zepin paras kokonaisuus ja yksi rockin historian hienoimpia tekeleitä.
 
Rain Song on upea.

Timetokill: Houses of the Holy taas on minun mielestäni täyden kympin levy, Zepin paras kokonaisuus ja yksi rockin historian hienoimpia tekeleitä.
 
Rain Song on upea.
 
joo. Led Zeppelin IV ja Houses of the Holy on bändin parhaita albumikokonaisuuksia, pienine puutteineenkin.

Timetokill: Houses of the Holy taas on minun mielestäni täyden kympin levy, Zepin paras kokonaisuus ja yksi rockin historian hienoimpia tekeleitä.
 
Rain Song on upea.
 
Vähän mielipideketjuks mennyt tämä, mutta kannetaan oma korsi kekoon :)
 
Mä en tykkää HOTH:sta aivan yhtä paljon kuin I-IV:stä tai Physical Graffitista. Syynä on kaksi asiaa: ensinnäkin tietyt nauhanopeuskokeilut/efektoinnit on sietämättömiä, erityisesti Song Remains the Samessa. Ylipäänsä levyllä on vähän muovinen saundi verrattuna noihin toisiin, siellä on ainakin käytetty paljon sellasta lyhyttä tilaviivettä joka mun korvaan tekee ikävän siitä perussaundista. Toisekseen siinä missä siellä on aivan parhaita Zeppelin-biisejä (Rain Song, No Quarter ja The Ocean), on siellä myös todella huonoja täytebiisejä (The Crunge, D'yer Mak'er), sekä Song Remains the Same, joka ei ole vailla ansioita, mutta on kuitenkin aikamoinen sillisalaatti. Pagen egorunkkaus jonka takaa ei biisiä löydy kun kitarakerrokset kuoritaan pois, Zeppelin yritys olla progebändi, joka se ei ole.
 
Mut joo, on se silti neljän tähden levy.

GrooverMan: Vähän mielipideketjuks mennyt tämä, mutta kannetaan oma korsi kekoon :)
 
Mä en tykkää HOTH:sta aivan yhtä paljon kuin I-IV:stä tai Physical Graffitista. Syynä on kaksi asiaa: ensinnäkin tietyt nauhanopeuskokeilut/efektoinnit on sietämättömiä, erityisesti Song Remains the Samessa. Ylipäänsä levyllä on vähän muovinen saundi verrattuna noihin toisiin, siellä on ainakin käytetty paljon sellasta lyhyttä tilaviivettä joka mun korvaan tekee ikävän siitä perussaundista. Toisekseen siinä missä siellä on aivan parhaita Zeppelin-biisejä (Rain Song, No Quarter ja The Ocean), on siellä myös todella huonoja täytebiisejä (The Crunge, D'yer Mak'er), sekä Song Remains the Same, joka ei ole vailla ansioita, mutta on kuitenkin aikamoinen sillisalaatti. Pagen egorunkkaus jonka takaa ei biisiä löydy kun kitarakerrokset kuoritaan pois, Zeppelin yritys olla progebändi, joka se ei ole.
 
Mut joo, on se silti neljän tähden levy.
 
Aikalailla samoilla linjoilla olen itsekin ton HOTH:n osalta. Plant kuulostaa vittumaiselta pikkuoravalta Song Remains the Samessa, ei vaan pysty kuuntelemaan. Toisaalta sitten No Quarter on mun ehdoton Zeppelin-suosikki. Ristiriitainen levy, mutta ehdottoman hyvä siltikin. D'yer Mak'er taas kolisee mulle. Leppoisa biisi, joka tuo mulle aina iloisen mielen. Ymmärrän kyllä miksi biisi ärsyttää joitain kovastikin. Onhan se aika ei-Zeppelinmäinen.

HOTH on itselle juurikin se ristiriitaisin levy bändin katalogissa. Yhdellä kuuntelukerralla se on liian omituinen sillisalaatti, toisella kerralla se saa minut todella hilpeälle tuulelle. Niinkin vitsi biisi kuin The Crunge toimii itselle aina täysillä, Dyer Maker ei toimi ikinä... allekirjoitan TSRTS:n mikkihiirimeiningin Plantin osalta, mutta jotenkin muuten biisi kyllä toimii omaan korvaan. Joskus egorunkkauskin pelittää.
 
Sitten levy sisältää No Quarterin. Pelkästään tuon mestarieepoksen takia kuuntelen levyä aika useasti (kuuntelen levykokonaisuuksia, en pelkästään yksittäisiä veisuja). Ristiriitaisuus on monesti hyvä juttu.
 
Physical Graffiti taitaa kuitenkin olla SE levy minulle. Ykköspuoli on silkkaa rautaa ja kakkospuoli sopivalla tavalla sekopäinen ja nurkista repsottava kokoelma kaikenmaailman repäisyjä ja alkaahan se umpihienolla In The Lightilla. Täydellinen tuplalevy ja aikakautensa tuote. Myös soundimaailma miellyttää korvaa suuresti. Hieno levy.

Nick Bone: ja alkaahan se umpihienolla In The Lightilla.
 
En tiedä onko kukaan tätä tänne linkittänyt, mutta tää on mun mielestä loistava varhainen versio In the Lightista. Oikeastaan harmittaa että ovat lopullisesta versiosta kokonaan ton harpsichord-riffin jättäneet pois. toivottavasti joskus julkaisevat tän virallisesti, mielellään JPJ:n soittaman basson kanssa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=O4OXbiWtArw

Jos jollain olisi kiinnostusta Zeppelin älppäreihin, niin mulla olisi vielä kaksi tallella. Presence SS 8416 0698 ja The song remains the same SS 2-201 1198. Levyt ovat hyväkuntoiset. Vaihtaisin mielellään RUSH:iin tai Jethro tulliin.

http://www.ledzeppelin.com/buy/
 
Aijjai! Nyt äkkiä säästämään mania näihin.

Jokapaikanapina: Julkaisemattomat outtakesit ja keikka kiinnostaa kyllä hitosti. Ei kyllä sillä että olis niin paljon ylimäärästä hilloa laittaa noihin.
 
Onneks noi boxiversiotkaan ei ole paisuteltu älyttömän kokoisiksi, helposti olis saanu ainakin DVD-audion ja Blu-Rayn mukaan. Ostoon menee.