Media ja viihde ›

Ite en kyllä nähny tätä Cohlen lopetusta ollenkaan "hengellisenä heräämisenä" - tuollainen "maailmankaikkisen ykseyden hyvän" tunne on käsittääkseni ihan yleistä silloin, kun käydään lähellä kuolemaa. En aistinut kohtauksessa mitään uskonnollista pohjavirettä - missasinko jotain?
 
Tietyllä tapaa Rustin "I shouldn't be here"-kommentit käsitin myös liittyvän siihen, että tämä herran elämän keskiössä viimeiset 17 vuotta ollut murhatutkimus saatiin suurimmilta osin päätökseen, ja herra koki myös tätä myötä pientä eksistentialistista tuskaa, vaikkei sitä dialogissa ilmi tuodakaan. Ehkä loput videolla esiintyvät ovat Rustille seuraavat, joihin suunnata tarmoaan?
 
Tosi hieno ja tyylikäs sarja ja menee meikäläisen asteikoilla kärkikastiin. Mkkönäköö ansaitsi oskarinsa Dallas Buyers Clubista ja ansaitsee Emmyt/kaikki muut tästä roolista. Todella upeasti naulattuja rooleja. Harrelson veti myös uransa kovimman suorituksen.

Paddle: Ite en kyllä nähny tätä Cohlen lopetusta ollenkaan "hengellisenä heräämisenä" - tuollainen "maailmankaikkisen ykseyden hyvän" tunne on käsittääkseni ihan yleistä silloin, kun käydään lähellä kuolemaa. En aistinut kohtauksessa mitään uskonnollista pohjavirettä - missasinko jotain?
 
Juuri näin minäkin tuon tulkitsin. En itsekään nähnyt Rustin loppupuheessa mitään erityisen uskonnollista vibaa, ja minusta on lähes huvittavaa kun jotkut tuomitsevat finaalijakson loppuhetket jonain halpana uskonnollisen jenkkiyleisön kosiskeluna. Äärimmäisen tunteellinen ja upeasti tulkittu kohtaus kaikinpuolin, tykkäsin täysiä.

Tykkäsin kyllä, mutta ei ollut meikän mielestä ihan unohtumattoman klassikon ainesta sentään. Keskitasoa parempaa televisiota tämä silti oli ja erottuu ihan selkeästi paskan joukosta edukseen. Varsinkin päätösjakso oli hieno. Mulla ei ollut yhtään minkäänlaisia ennakko-odotuksia, vaikka kovasti tätä kehuttiin heti parin jakson jälkeen.

dipshit: En itsekään nähnyt Rustin loppupuheessa mitään erityisen uskonnollista vibaa, ja minusta on lähes huvittavaa kun jotkut tuomitsevat finaalijakson loppuhetket jonain halpana uskonnollisen jenkkiyleisön kosiskeluna.
 
Uskonnosta on kyse, kun uskotaan, että kuollut läheinen tavataan uudestaan oman kuoleman jälkeen. No tuskinpa käsikirjoittaja tarkoituksellisesti lähti kristittyjä tuolla mielistelemään, mutta saattoipa siitä moni uskovainen vetää omat johtopäätöksensä. Vähän sellainen jeesusmainen uudestisyntyminen kuitenkin. Ehkäpä McConaugheyn jumalan kiittäminen Oscar-puheessa vaikutti tähän tulkintaan.
 
Mutta, kuten edellisellä sivulla kirjoitin, vähän jäi fiilis, että turhan matalasta kohdasta aita ylitettiin tuon kyynisyyden säröilyn suhteen. Ja ihan hitusen vesitti Cohlen hahmon mielenkiintoisuutta.
 
Ja tämä nillitys tulee siis ihan vain sarjan itselleen asettamien äärikorkeiden standardien takia.

Uolavi: Meikä vahvasti luulee, että käsikirjoittaja oli huomattavasti ottanu vaikutteita tuoho lopun monologiin tunnetun synkistelijän Edgar Allan Poen novellista "The Colloquy of Monos and Una". Vastaavuudet ovat aikas ilmiselvät, jos ny oikeen muistelen. Ja toimii varmaa myös iha hyvi niin uskonnolliselle kuin ei-uskonnolliselle väelle yhtälailla, minkä tuottajat ovat varmaa myös tiedostaneet. Kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevä lopetus sarjalle.
 
Ainakin tästä vaikutteita:
 
http://www.bleedingcool.com/2014/03 … nd-alan-moore-and-gene-has-top-ten/

Wolfgang: Kerrankin telkkariin saatiin mielenkiintoinen ja karismaattinen ateisti-hahmo, mutta sitäkin täytyy yrittää loppumetreillä vesittää perinteisemmäksi suurempaa voimaa palvovaksi jenkkisankariksi.
 
Pakko tarttua tähän sen verra, ettei Rust mielestäni kyllä ateisti ollut missään vaiheessa ristimeditointeineen, reinkarnaatioteorioineen jne. Ateismi nyt sinänsä ei välttämättä ole helppo termi yksiselitteisesti määritellä, mutta eniveis.

Wolfgang: Uskonnosta on kyse, kun uskotaan, että kuollut läheinen tavataan uudestaan oman kuoleman jälkeen.
 
Mun mielestä tässä yhteydessä on paljon mielekkäämpää puhua vaikkapa hengellisyydestä kuin uskonnollisuudesta. Jonkun yksittäisen ihmisen henkilökohtaisella kuolemanrajakokemuksella kun ei ole kauheasti tekemistä järjestäytyneiden uskonnollisten organisaatioiden kanssa. Vai saitko sinä muka ihan oikeasti tuosta lopusta sellaisen kuvan, että Cohle löysi jonkun tietyn uskonnon jota hän alkaa jatkossa aktiivisesti harjoittamaan?
 
Ja ihan hitusen vesitti Cohlen hahmon mielenkiintoisuutta.
 
Tästä olen päinvastaista mieltä. Cohlen loppupuheen myötä yhden tv-sarjahistorian kiehtovimman henkilöhahmon kaari täydentyi ja sai tällä kertaa positiivisen lopetuksen. Ymmärrän toki jos tuo ratkaisu ei kaikkia miellytä, ei siinä mitään, mutta itse tykkäsin suuresti siitä että kumpikin sarjan päähenkilöistä kasvoi ja muuttui tarinan aikana selkeästi.

dipshit: Mun mielestä tässä yhteydessä on paljon mielekkäämpää puhua vaikkapa hengellisyydestä kuin uskonnollisuudesta. Jonkun yksittäisen ihmisen henkilökohtaisella kuolemanrajakokemuksella kun ei ole kauheasti tekemistä järjestäytyneiden uskonnollisten organisaatioiden kanssa. Vai saitko sinä muka ihan oikeasti tuosta lopusta sellaisen kuvan, että Cohle löysi jonkun tietyn uskonnon jota hän alkaa jatkossa aktiivisesti harjoittamaan?
 
Saitko sinä muka ihan oikeasti tekstistäni kuvan, että minä sain sellaisen kuvan? Tuskin. Uskonnolla en nyt tarkoittanutkaan mitään organisaatiota vaan uskonnollisuutta yleensä. Hengellisyys nyt on muutenkin vähän sellainen sana, jota voi käyttää kun oma uskonto ei täysin osu yhteen niiden organisaatioiden opetusten kanssa. Mutta kuoleman jälkeinen elämä on kuitenkin melkeinpä kaikissa uskonnoissa se keskeinen pointti ja siksipä siihen ei voi uskoa ilman että olisi uskonnollinen. Mutta turha kai näistä määritelmistä on sen enempää kinastella.
 
Tästä olen päinvastaista mieltä. Cohlen loppupuheen myötä yhden tv-sarjahistorian kiehtovimman henkilöhahmon kaari täydentyi ja sai tällä kertaa positiivisen lopetuksen. Ymmärrän toki jos tuo ratkaisu ei kaikkia miellytä, ei siinä mitään, mutta itse tykkäsin suuresti siitä että kumpikin sarjan päähenkilöistä kasvoi ja muuttui tarinan aikana selkeästi.
 
True detectivestä olisi varmasti hankala pitää ollenkaan, jos päähenkilöiden kasvutarinat eivät kiinnostaisi. Ja kuten sanoin pidin siitä, että Cohle ei jäänyt pelkästään synkäksi hahmoksi, vaan lopussa oli optimismia. Mutta, kuten olen pariin kertaan sanonu, olisin toivonut optimismin löytyvän vähemmen ilmeisellä tavalla. Se rajan takana sankaria odottava kuollut läheinen kun on kuitenkin jo klise. Hieno hahmo kuitenkin. Ehkäpä ajattelin niin, että jos Cohlen tarina vielä jatkuisi, saattaisi hahmo olla vähemmän kiinnostava nyt kun omaperäisesti kyyninen ajatusmaailma on ehkä mennyt askeleen tavanomaisempaan suutaan.

Wolfgang: Ehkäpä ajattelin niin, että jos Cohlen tarina vielä jatkuisi, saattaisi hahmo olla vähemmän kiinnostava nyt kun omaperäisesti kyyninen ajatusmaailma on ehkä mennyt askeleen tavanomaisempaan suutaan.
 
Vai olisko vaan niin, että sun henkilökohtaisesti olisi tämän jälkeen vaikeampi samaistua hahmoon, jossa näit suuresti itseäsi?
 
Kuhan heitin...

Wolfgang: Saitko sinä muka ihan oikeasti tekstistäni kuvan, että minä sain sellaisen kuvan?
 
No en välttämättä. Sain vain teksteistäsi sellaisen kuvan, että tulkitsit Rustin ihan oikeasti tulleen uskoon tuossa loppukohtauksen aikana. Ehkä tässä on nyt taas kyse vaan määritelmäeroista mutta itse en kutsuisi kuolemanrajakokemuksen aikana koettuja asioita ja niiden herättämiä tunteita uskoontulemisena. Tai no, toki joillekin ihmisille se voi sitä tarkoittaa, mutta ei (mielestäni) Cohlelle.
 
Noita NDE-juttuja jonkun verran lueskelleena olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että kuoleman hetkellä ihmisaivoissa totta tosiaan tapahtuu jotain kummallista. Oli se sitten pelkkää panikoivien aivojen aiheuttamaa hallusinaatioita tai jotain suurempaa, siihen en ota kantaa eikä sillä ole väliä. Pointti on se, että tämänkaltainen kokemus herättää ihmisessä epäilemättä vahvoja tunteita ja Cohlen loppumonologi oli mielestäni hieno ja onnistunut tapa kuvailla niitä. Näkemyksemme eroavat tässä kohtaa aika selkeästi toisistaan, ja kärkkäät kommenttini johtuivat varmaankin siitä, että minua harmittaa kun omasta mielestäni äärimmäisen kaunis ja tunteellinen kohtaus tulkitaan halpamaiseksi "jenkkiyleisön kosiskeluksi."
 
Mutta turha kai näistä määritelmistä on sen enempää kinastella.
 
Erittäin totta.
 
Mutta, kuten olen pariin kertaan sanonu, olisin toivonut optimismin löytyvän vähemmen ilmeisellä tavalla. Se rajan takana sankaria odottava kuollut läheinen kun on kuitenkin jo klise.
 
Jep jep, eihän siinä mitään. Tästä ollaan eri mieltä mutta hyvähän se vain on, kun keskustelua syntyy!
 
EDIT: Tulipas kyllä harhailevaa ja sekavaa tekstiä, vaikea löytää itsekään tästä mitään punaista lankaa. Jätän tämän kuitenkin nyt tähän.

dipshit: No en välttämättä. Sain vain teksteistäsi sellaisen kuvan, että tulkitsit Rustin ihan oikeasti tulleen uskoon tuossa loppukohtauksen aikana. Ehkä tässä on nyt taas kyse vaan määritelmäeroista mutta itse en kutsuisi kuolemanrajakokemuksen aikana koettuja asioita ja niiden herättämiä tunteita uskoontulemisena. Tai no, toki joillekin ihmisille se voi sitä tarkoittaa, mutta ei (mielestäni) Cohlelle.
 
Noita NDE-juttuja jonkun verran lueskelleena olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että kuoleman hetkellä ihmisaivoissa totta tosiaan tapahtuu jotain kummallista. Oli se sitten pelkkää panikoivien aivojen aiheuttamaa hallusinaatioita tai jotain suurempaa, siihen en ota kantaa eikä sillä ole väliä. Pointti on se, että tämänkaltainen kokemus herättää ihmisessä epäilemättä vahvoja tunteita ja Cohlen loppumonologi oli mielestäni hieno ja onnistunut tapa kuvailla niitä. Näkemyksemme eroavat tässä kohtaa aika selkeästi toisistaan, ja kärkkäät kommenttini johtuivat varmaankin siitä, että minua harmittaa kun omasta mielestäni äärimmäisen kaunis ja tunteellinen kohtaus tulkitaan halpamaiseksi "jenkkiyleisön kosiskeluksi."
 
Myönnän, että jenkkiyleisön kosiskelu oli vähän hutaisten kirjoitettu mielipide. Mutta tarkensin myöhemmin. Itsekin jonkin verran aiheeseen tutustuneena olisin ehkä ajatellut Cohlen kaltaisen hahmon suhtautuvan tuollaiseenkin kokemukseen enemmän rationaalisesti, kuin merkkinä tuonpuoleisesta. Tosin kun ne suuret tunteet ottavat vallan, se rationaalisuus voi lentää ikkunasta fiksummallakin kaverilla. Mutta tämä nyt on tosiaan jo aika turhaa tulkintaa...
 
Tästä ollaan eri mieltä mutta hyvähän se vain on, kun keskustelua syntyy!
 
Tästä ollaan samaa mieltä.

Dr. Funkenstein: Vai olisko vaan niin, että sun henkilökohtaisesti olisi tämän jälkeen vaikeampi samaistua hahmoon, jossa näit suuresti itseäsi?
 
Ihan mahdollista. Omista fiiliksistäni sarjaa kohtaan tässä olen kirjoitellutkin enkä mistään objektiivisista totuuksista. Kaikki me katsomme tätäkin eri vinkkelistä.

Hyvän sarjan merkki, kun lopetuskin jakaa paljon mielipiteitä. Mielestäni Rust luuli kirjoittaneensa kohtalonsa ja elämänsä jo etukäteen, mutta mikään ei lopulta mennytkään niin kuin oli määrätty. Ristejä ja symboliikkaa kun miettii, hakiko Rust itselleen jonkinlaista marttyyrin osaa tietä pitkin jonka oli itse viitoittanut?
 
Entä jos maskia ei olisikaan koskaan nostettu pois?
 
"The world needs bad men; we keep the other bad men from the door."

Mistä te tätä sarjaa katsotte? Ei taida tulla telkusta vai?

Bluesmies: Mistä te tätä sarjaa katsotte?
 
Sieltä intter netistä.

Eräät saattavat myös käyttää kanavan omaa intter net palvelua

Chunga: Eräät saattavat myös käyttää kanavan omaa intter net palvelua
 
Mitäs seuraavaksi HBO:lta: True Detetctive, Sopranos, The Wire, Boardwalk Empire, The Pacific, Eastbound and Down katsottu (ja True Bloodia en tunnusta katsoneeni) ... ehtisi vielä jotain ennen seuraavaa Games Of Thronesia. Suosituksia?

Sammo: Suosituksia?
 
In Treatment oli ihan kiva, mutta kai sentään Mullan Alla ja Band Of Brothers on katsottu? Entäs Rome? Jokusen kauden jakselin katsella, mutta sitten vähän lopahti kiinnostus.

Sammo: Mitäs seuraavaksi HBO:lta: True Detetctive, Sopranos, The Wire, Boardwalk Empire, The Pacific, Eastbound and Down katsottu (ja True Bloodia en tunnusta katsoneeni) ... ehtisi vielä jotain ennen seuraavaa Games Of Thronesia. Suosituksia?
 
No entäs klassikot Deadwood ja Oz? Komediasarjojen eliittiä on Curb Your Enthusiasm ja minisarjoista Band of Brothersin voittaja, eli Generation Kill.