Rock, pop, alternative ›

Kuulin huhun, että Rockkukko David Coverdale olisi tulossa syksyllä Suomeen - onko kenelläkään enempään infoa?

Kuulin huhun, että Rockkukko David Coverdale olisi tulossa syksyllä Suomeen - onko kenelläkään enempään infoa?
 
En tiedä, mutta eikö se olisi ennemmin Rockdinosaurus?

En tiedä, mutta eikö se olisi ennemmin dinosaurus?
 
No eipä tuo dinosaurus ole ollut enää pitkään aikaan. Mutta hyvä jos tulee. Nykyinen bändi vain vähän arveluttaa. Onhan siellä kovia nimiä, mutta ovatko oikeita äijiä Whitesnakeen? No paha sanoa, kun en ole kuullut mitään nykyisen kokoonpanon soittamaa matskua.

Kyllähän sinne pitää mennä jos Taavi ja kumppanit pohjan perukoille pyörähtää.

Nykyinen bändi vain vähän arveluttaa. Onhan siellä kovia nimiä, mutta ovatko oikeita äijiä Whitesnakeen?
 
Mitäs äijiä siinä on? Jotain hevimiehiä? No, aivan sama. Minulle viimeinen oikea Whitesnake -levy on Slide it in. On se yhtä tuskaa, että yksi parhaista bluesrocklaulajista rupesi pelleilemään sen hevimetallin kanssa vielä vanhoilla päivillään.

Mitäs äijiä siinä on? Jotain hevimiehiä?
 
Nimenomaan. Kitaroissa Doug Aldrich ja Reb Beach, bassossa Marco Mendoza (se on ihan ok), rummuissa Tommy Aldridge ja koskettimissa Timothy Drury. Siis hyviä soittajia, mutta siitä voi kyllä olla bluesit aika kaukana kun nuo herrat vetävät.
 
No, aivan sama. Minulle viimeinen oikea Whitesnake -levy on Slide it in.
 
Ja nimenomaan se alkuperäinen brittiversio.
 
On se yhtä tuskaa, että yksi parhaista bluesrocklaulajista rupesi pelleilemään sen hevimetallin kanssa vielä vanhoilla päivillään.
 
Joo, eipä siitä kovin montaa hyvää biisiä syntynyt. Viimeisin Coverdalen soolo on ihan kuunneltava levy.

Siis hyviä soittajia, mutta siitä voi kyllä olla bluesit aika kaukana kun nuo herrat vetävät.
 
Nuo on kaikki ihan outoja nimiä minulle...
 
Ja nimenomaan se alkuperäinen brittiversio.
 
Onkos siitä sitten erillinen jenkkiversiokin? Siis Slide it inistä? Mitä eroa alkuperäiseen?

Onkos siitä sitten erillinen jenkkiversiokin? Siis Slide it inistä? Mitä eroa alkuperäiseen?
 
John Sykesin uusiksi runkkaamat kitarat (tai ainakin soolot) ja uusi miksaus. Kuulostaa enemmän 1987 levyltä kuin alkuperäinen Slide It In.

John Sykesin uusiksi runkkaamat kitarat (tai ainakin soolot) ja uusi miksaus. Kuulostaa enemmän 1987 levyltä kuin alkuperäinen Slide it In.
 
Edit: Niin, ja juuri tuosta John Sykesin mukaantulostahan se heviksi muuntuminen kunnolla alkoikin...
 
Edit 2: Vituiksi meni tämä editointi, mutta kerrottakoon nyt tässä sitten, että Doug Aldrich on soittanut mm. Diossa, Reb Beach mm. Wingerissä ja Dokkenissa, Marco Mendoza mm. Ted Nugentin bändissä ja Tommy Aldridgehän on tuttu jo ainakin aikaisemmista Whitesnake kokoonpanoista & Ozzyn bändistä.
 
Edit 3: http://www.whitesnake.com sivuilla on muuten nähtävillä livepätkiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta. Yksi nykyisen bändin esittämä pätkä löytyy myös.

Mitäs äijiä siinä on? Jotain hevimiehiä? No, aivan sama. Minulle viimeinen oikea Whitesnake -levy on Slide it in. On se yhtä tuskaa, että yksi parhaista bluesrocklaulajista rupesi pelleilemään sen hevimetallin kanssa vielä vanhoilla päivillään.
 
Viki viki, 1987 on uskomaton hittilevy. Still Of The Nightit ja Here I Go Againit on ihan pakkokamaa. Vaikka Crying In The Rainin sooloista tulisi jakaa ylinopeussakkoja ja laittaa plektra vuosiksi kuivumaan:D
 
Ja onhan siinä Slip Of The Tonguen "Fool For Your Lovin"-versiossa kova meno kun Steve Vai laittaa tilut tulemaan. Päätöntä, mutta moshattavaa:)
 
Ei sinällään, oma viehätyksensä on niillä boogie-ajan levyilläkin, etenkin kaverilla joku aika sitten läpi kuunneltu Lovehunter jyrisi aika nätisti.
 
Tykinlaukausvirveli omistaa!! Tilakaiku uhuh, Tilakaiku JEE!
 
...sanoi koira kun.......
 
Edit: Ja toivottavasti tulisikin Suomeen, eiköhän miehen ääni vielä ole varsin kestettävässä kuosissa, ainakin liveraportteja lueskellen on kuulemma miellyttänyt.

Viki viki, 1987 on uskomaton hittilevy. Still Of The Nightit ja Here I Go Againit on ihan pakkokamaa. Vaikka Crying In The Rainin sooloista tulisi jakaa ylinopeussakkoja ja laittaa plektra vuosiksi kuivumaan:D
 
Still Of The Night on 1987 levyn kohokohta. Crying In The Rain ja Here I Go Again biisithän oli julkaistu jo Saints & Sinners levyllä.
 
Ja onhan siinä Slip Of The Tonguen "Fool For Your Lovin"-versiossa kova meno kun Steve Vai laittaa tilut tulemaan. Päätöntä, mutta moshattavaa:)
 
Alkuperäinen version Ready An' Willing levyltä on silti minun mielestäni kuunneltavampi. Slip Of The Tonguen biisit toimivat kyllä ihan mukavasti Starkers In Tokyo levyllä mies ja kitara (tai kitaristi :) versiona.

Skebaholikko:
Viki viki,
 
Viki viki? Mikäs mussuttaja se siellä vänisee?
 
1987 on uskomaton hittilevy.
 
Antti Tuiskunkin tuleva levy on luultavasti uskomaton hittilevy.
 
---Crying In The Rainin sooloista tulisi jakaa ylinopeussakkoja---
---Päätöntä, mutta moshattavaa----
 
Tuossapa se tiivistetysti tulikin miksi em. levyt ovat niin onnettomia tekeleitä. Vanhojen biisien uudelleenlämmitykset olivat kyllä niin hirvittävä teko, että en voi kuin yhtyä Ian Gillanin näkemykseen Coverdalesta: ”Coverdale on mulkku.” Tuohon kun vielä lisää noiden levyjen karmaisevan modernin soundimaailman joukon jatkoksi, niin ei voi kuin ihmetellä. Molemmat levyt löytyvät silti hyllystäni ja aina aika ajoin olen yrittänyt niitä kuunnella ja etsiä niiden hyviä puolia. Vielä en ole niitä löytänyt. Tuollainen meininki ei voi miellyttää kuin liialla tiluttamisella, moshauksella (mitä se sitten lieneekin) ja metallin yliannostuksella itselleen aivovaurion hankkineita…
 
Ero Slide it inin (ja varsinkin Ready & willingin) ja 1987:n välillä on niin raju, että vastaava järkytys metallifanille voisi olla, jos Slayer levyttäisi albumillisen lastenlauluja.
 
Makuasiostahan se just pitääkin kiistellä, faktoista ei voi...
 
Ugh.
 
Flash:
--tuosta John Sykesin mukaantulostahan se heviksi muuntuminen kunnolla alkoikin...
 
Samanhan Sykes teki Thin Lizzylle. Sillä erotuksella, että minä pidän Sykesin aikaista Thunder & lightningia hyvin verevänä ja reippaana pakettina, tilutuksista huolimatta Ja Life Liveä paljon Live & dangerousia mielenkiintoisempana konserttitaltiointia (no, eihän se T&L mikään varsinainen live edes ole…). Moni Lizzy-fani on aivan toista mieltä, ja ihan oikeutetusti.
 
Doug Aldrich on soittanut mm. Diossa, Reb Beach mm. Wingerissä ja Dokkenissa, Marco Mendoza mm. Ted Nugentin bändissä ja Tommy Aldridgehän on tuttu jo ainakin aikaisemmista Whitesnake kokoonpanoista & Ozzyn bändistä.
 
Voi kamala.

Skebaholikko:
 
Viki viki? Mikäs mussuttaja se siellä vänisee?
 
Kunhan kasaria kannustaan hautaan asti. Spandex-Aquanet!!!
 
Antti Tuiskunkin tuleva levy on luultavasti uskomaton hittilevy.
 
Ai saatana, tämähän osui:D Voisi tietysti väitellä tappiin asti siitä mitä "hittilevyllä" tarkoitin, mutta enpä teekään niin, pilaisin hyvän Toucheen turhaan.
 
Tuollainen meininki ei voi miellyttää kuin liialla tiluttamisella, moshauksella (mitä se sitten lieneekin) ja metallin yliannostuksella itselleen aivovaurion hankkineita…

 
Jaa tätäkö se siis onkin? Ja lääkäri kun kovasti väitti sen olevan Touretten syndroomaa. Julumetun puoskari!
 
Makuasiostahan se just pitääkin kiistellä, faktoista ei voi...
 
Ugh.
 
Hau, Tomahawk Apaschi! Polttakaamme rauhanpiipullinen sille. Ihmiselämän harvoja tosifaktoja. Medicine man Insane Longhair has spoken. Kaioawas!

Jaa tätäkö se siis onkin? Ja lääkäri kun kovasti väitti sen olevan Touretten syndroomaa. Julumetun puoskari!
 
Kun nyt kerran diagnosoin sairautesi laadun, niin kerropa mihin voin lähettää laskun. Se ei ole ihan vähäinen summaltaan.
 
Asiaan palatakseni täytyy vielä kommentoida tuota Ian Gillanin väittämää Coverdalen fyysisestä/psyykkisestä olemuksesta. Em. lainaus (Coverdale on mulkku) löytyi muistaakseni Soundista vuodelta -83, silloin kun Gillan kävi Suomessa Black Sabbathin solistin ominaisuudessa. Oliko Gillan täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa jää ikuiseksi arvoitukseksi, mutta jotain miehen kunnosta voinee päätellä siitä, että hän toimittajan mukaan sammui kesken haastattelun...

Kun nyt kerran diagnosoin sairautesi laadun, niin kerropa mihin voin lähettää laskun. Se ei ole ihan vähäinen summaltaan.
 

 
742 Evergreen Terrace, Springfield

Whitesnakesta jos puhutaan on synti jättää mainitsematta Live ... in the heart of the city levy. On vain ajan kysymys koska saan soitettua vanhan vinyylin puhki. 1987 vielä menettelee mutta Slip... löytyy hyllystä mutta kerran tai pari on tullut irvisteltyä se läpi.

Whitesnakesta jos puhutaan on synti jättää mainitsematta Live ... in the heart of the city levy.
 
Jees, se on kyllä ihan sen alan peruskonserttitaltiointi, jota on tullut paljon pyöriteltyä. Niitä kitarajamitteluja ei kyllä jaksaisi millään enää kuunnella, mutta kyllähän Ain't no love in the heart of the city pistää unohtamaan senkin heikon hetken. Hieno versio, vaikka joku saattaa olla toistakin mieltä...
 
Coverdalehan muuten sävelsi erään biisin ajatellen antavansa sen Bobby Blandin levytettäväksi. Mutta en nyt millään saa päähäni oliko kyse Ready & willingistä vai Fool for your lovingista. Todennäköisesti ensin mainitusta.
 
EDIT: Siis kyllähän niissä säveltäjätiedoissa taisi olla muitakin nimiä kuin Coverdale.

Whitesnakesta jos puhutaan on synti jättää mainitsematta Live ... in the heart of the city levy.
 
No tuota levyä olen kehua retostellut jo aikaisemmassa Whitesnake ketjussa. Eniten minullakin tulee tuota levyä kuunneltua.

Mulle uppoaa Whitesnaken tuotannosta kaikki kuulemani. Omassa levyhyllyssä ovat vain Slide It In ja Slip Of The Tongue. Jos Whitesnake tulee pääkaupunkiseudulle, mä olen varmasti yleisössä, kokoonpanosta huolimatta. Olisihan se ihq nähdä myös Reb Beach ilmielävänä!!