Kitarat: kitarakamat ›

hemmo: jos olet muka noissa pro-hommissa ollunna, niin sitte sun pitäis olla paaaljon kärsivällisempi ja selvempi
 
liian kärkäs olet loukkaantumaan
 
piis tai pataan + alv 24 %
 
Hienoa että keskustelu alkoi, mutta tän pitäs olla jekkuosastolla, eikä kitarasäädöissä.
 
Sanotaanko näin, että ihan sama missä ympäristössä olen (työ, tai koti), toivon että kaikki. Itseni mukaanlukien käyttäytyy asiallisesti, ennen kuin on syytä toisin toimia. Jos käyttäytyminen on luokkaa kehno, poistun yleensä paikalta, tai minunkin mielenkiintoni asiaa kohtaan laskee vallitsevalle tasolle. Asiat kun eivät yleensä katsomalla muutu. Tämä ideologia ja sen toteuttaminen ole vaikuttanut vielä minun lipunmyyntiin, oikeastaan jyvät on karsiutunu akanoista ja arvostus noussut puolin sun toisin. Elämä on vain huomattavasti mielkkäämpää kun viettää aikansa siellä missä on hyvä olla ja voi nappailla hyvien ihmisten keskuudessa jos on nappailtavaa. :D
 
Sama pätee meidän tallilla ja kaikkien kavereittenkin talleilla, ei siellä perseilyä katsota, vaikka kaikkea ollaan nähtykin ja osataan nähdä.
 
Ja se vielä sanomaan, että sen mitä näitä puuhia ammatikseni olen tehnyt ei ole perseilyä näkynyt. Siis sillä tasolla kun ihmiset tienaavat elantonsa kyseisistä hommista. Tosin jos on pitänyt perseillä niin sitten yleensä tiettä perseilleensä. Alla pieni tarina pyllyilystä, musiikkibisneksessä. Jos se on harrastus tai jotain muuta niin ei kai sen niin väliä ole. Silloinhan vastaan kävelee kaikenmaailman Patea & Masinaa ja Behringerin tarrat laatikoitten kyljessä. Eihän sekään väärin ole. Olen vain huomannut vuosien varrella sen, että ihmiset ovat hyökkäävämpiä ja ilkeämpiä mitä epävarmempia he ovat itsestään ja omista taidoista, mutta mitä pätevämmän kuvan he itsestään haluavat vääristää muille. Tämä koskee siis ihan myös sähköasentajia, raskasmekaanikkoja, kokkeja sekä muusikoita . Ammattilaiset yleensä tekee duuninsa ilman sen suurempaa numeroa tai showta ja vieläpä hyvin. Ammattilaiset yleensä auttavat myös muita, jos pyytää apua tai he itse havaitsevat että tarvitaan apua.
 
Muistuikin mieleen yksi sankariäänimies vuosien takaa. Tämä nuorukainen ihmetteli, että miksi yleisö ei tiedä hänen nimeään, ja harmitteli kun kukaan ei katso mikserille. Joi bändin viinat ja ajoi kajareitten kanssa metsään keikan jälkeen, josta virkavalta korjasi miehen talteen kamoineen. Aamulla yrityksen johtaja ei tiennyt missä on kamat ja ukko(putkassa). Vaikka vehkeitten pitäs olla menossa jo toisella keikalla. Iltapäivän mittaan ukko pääsi takas varastolle jossa odotteli suht kypsä yrittäjä. No tämä nuori jantteri rupesi heti syyttämään bändiä, että bändin vika ku oli niin paska pändi, että piti juoda viinat pois ja lopputulos on ukkoputkassa ja auto takavarikossa.
 
Bändi ilmoitti episodin jälkeen tämän yrityksen johtajalle, ettei halua enää koskaan kyseistä äänimiestä hoitamaan mitään heidän bändin hommia. Tai jos tulee, niin vaihtuu yritys mistä kajarit ja ukot tulevat.
 
Jokainen voi varmasti arvata työskenteleekö tämä sankari vielä alalla.
 

 
Tämä siis kärsivällisyydestä ja selvyydestä. Nykyisin tulee ryypättyä alle kerran kuukaudessa mutta sitäkin kivempaa se kerta. Loukkantuminen on täysin eri asia kuin kypsyminen vaikka piirteisiin tai toimintatapoihin jotka joissakin yhteiskunnissa tai yhteisöissä näkyvät muita vahvempina.
 
Ette arvaa miten hyvin ollaan naurettu ja otettu tämän rymyryhmän kanssa tälle säikeelle... Välipäivänä onkin hyvä juoda selväänpäähän niin pärjää tulevaisuudessa. Jägermeister jatkukoon.
 
pus pus
 
alc 2.3%%, alv. 0%