Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Plussaa erittäin hienosta ja havainnollisesta selityksestä valovastuskompressorin toimintaperiaatteesta. Tuli mieleen mainitsemastasi hitaudesta, että sillä valolähteellä on ilmeisesti aika iso merkitys valovastuksen toimintaan (sininen valo tuottaa kaiketi voimakkaan sagin ja hitaan palautumisen ja taas keltavihereä valo nopeamman palautumisen ja miedomman sagin). Eri valolähteellä saadaan hyvin erilainen atakki ja itselläni kokemukset perustuu EHX:n whitefingeriin, jonka valovastuksessa voi kytkimellä valita ledin ja hehkulampun välillä ja saada siten kaki erilaisella tavalla toimivaa kompuraa. Minä pidän siitä todella paljon, mutta toisaalta käytän kompressoria efektilaitteena (eli se atakkija sag on omassa käytössäni tärkeimmät ominaisuudet ja sustain on itselleni toisarvoinen) enkä viimeistele sillä särösoundiani, vaikka whitefingerin hehkulamppuasetuksella voidaan lievällä kompressiolla siistiä särösoundia sekä lisäksi sillä voi lievästi yliajaa etusta tai säröpedaalia. Monipuolinen rakkinehan se on, mutta värittää soundia eli syö vähän sitä tonea eli tummentaa soundia.
 
Kiitokset kehuista, yritin pukea asian mahdollisimman lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon.
 
Aloittajan kysymässä DODissa optoeristin on teollinen komponentti, jonka sisältämästä ledistä tai valovastuksesta löytyy varmastikin jotain tietoa komponentin datalehdistä. Ellen aivan väärin muista, kyseessä on jokin VTL5C? -malli, joita niitäkin on olemassa erilaisilla vasteajoilla.
 
Täytyisikin taas kaivaa tuo DOD-vanhus komerosta, ja kokeilla optoeristimen korvaamista irrallisella ledillä ja valovastuksella. Tällöin voisi kokeilla eriväristen ledien vaikutusta lopputulokseen. Myös eriväristen ledien kynnysjänniteiden erot vaikuttanevat kompression herkkyyteen, jota ainakin nykyisellä optoeristimellä on enemmän kuin riittävästi.
 
Kokeilin kerran release-ajan lyhentämistä pienentämällä säätöjännitteen tasasuuntauksen jälkeistä suotokonkkaa huomattavasti tehdasarvoa pienemmäksi, ja nopeutuihan se "toipuminen", mutta juuri kun release-aika tuntui sopivan lyhyeltä, astui mukaan ikävä tasasuuntaussärö, joten jonkinlaisena kompromissina jätin suotokonkaksi sellaisen, että sen kanssa saattoi elää niin kauan, kunnes pedaalilautaan kulkeutui aiemmin mainittu MXR.

Kompuraa ei läheskään kaikissa musatyyleissä ole mikään pakko käyttää, tai eihän itse asiassa missään tyylissä mikään efekti välttämättä ole pakollinen - luot semmoisen soundin kuin luot. Sitten toki jos haluaa lähteä matkimaan jotain olemassaolevaa klassikkosoundia, saattaa tulla tarve tutustua myös kompuran toimintaan. Esimerkiksi rautalankaosastossa, funkissa ja kantrissa kompuraa tavataan monesti käyttää, vaikka toki tämäkään ei ole ehdoton pakko. Lopputulos ratkaisee toki.
 
Kannattaa muistaa, että kompuroita on selkeästi ainakin kahdenlaisia: "värittömiä" dynamiikan tasoittajia / sustainin lisääjiä sekä selkeästi "efektinomaisempia" kompuroita, jotka tuovat oman värinsä jo ihan perussoundiin, toki monesti dynamiikkaakin enemmän tai vähemmän lytäten. Monesti nämä jälkimmäiset synnyttävät soundiin jonkin sortin säröä tai muuttavat taajuussisältöä joskus ronskistikin.
 
Muistaakseni Maxon CP101 -pedaalia mainostettiin kompressorina, joka sopii erityisesti soittajille, jotka ovat perinteisesti vihanneet kompuroita. Tämä kyseinen pedaali on esimerkki hyvin "läpinäkyvästä" kompressorista, joka lähinnä pidentää sointia, tasoittaa dynamiikkapiikkejä, mutta pitää kitaran perussoundin ennallaan. Mulla oli joskus tuollainen Maxon ja koitin yhdessä kirjoituksessani vähän havainnollistaa, mitä se oikein tekee:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=7964755#p7964755

Itse liputan Bossin CS3:sen puolesta. Käytän sitä monessa jutussa, erityisesti kliineissä funkkikitaroissa, soolo-overdriven boostina ja bassolla tasoittamaan sormisoiton piikit ja notkot. Muita pedaaleita en kyllä varsinaisesti ole kokeillutkaan, nuppien sisäisiin kompressoreihin olen pettynyt. Ehkä niiden funktio on vähän eri.

Gritsen: Itse liputan Bossin CS3:sen puolesta...
 
...Muita pedaaleita en kyllä varsinaisesti ole kokeillutkaan.
 
Isot pojat sanovat, että saattaisi olla ottamisen arvoinen riski.

Diamond Compressor on kehuttu vehje myös, käsittääkseni todellista huippulaatua. Ja hei, jos kelpaa Johnny Marrille niin se on varmaan aika kova peli.

Niin ja Barber Tone Press, siinä on kätevästi blend-potikka kuivan ja kompressoidun signaalin hienosäätöön.

Jucciz: Kompuraa ei läheskään kaikissa musatyyleissä ole mikään pakko käyttää, tai eihän itse asiassa missään tyylissä mikään efekti välttämättä ole pakollinen - luot semmoisen soundin kuin luot. Sitten toki jos haluaa lähteä matkimaan jotain olemassaolevaa klassikkosoundia, saattaa tulla tarve tutustua myös kompuran toimintaan. Esimerkiksi rautalankaosastossa, funkissa ja kantrissa kompuraa tavataan monesti käyttää, vaikka toki tämäkään ei ole ehdoton pakko. Lopputulos ratkaisee toki.
 
Kannattaa muistaa, että kompuroita on selkeästi ainakin kahdenlaisia: "värittömiä" dynamiikan tasoittajia / sustainin lisääjiä sekä selkeästi "efektinomaisempia" kompuroita, jotka tuovat oman värinsä jo ihan perussoundiin, toki monesti dynamiikkaakin enemmän tai vähemmän lytäten. Monesti nämä jälkimmäiset synnyttävät soundiin jonkin sortin säröä tai muuttavat taajuussisältöä joskus ronskistikin.
 
Muistaakseni Maxon CP101 -pedaalia mainostettiin kompressorina, joka sopii erityisesti soittajille, jotka ovat perinteisesti vihanneet kompuroita. Tämä kyseinen pedaali on esimerkki hyvin "läpinäkyvästä" kompressorista, joka lähinnä pidentää sointia, tasoittaa dynamiikkapiikkejä, mutta pitää kitaran perussoundin ennallaan. Mulla oli joskus tuollainen Maxon ja koitin yhdessä kirjoituksessani vähän havainnollistaa, mitä se oikein tekee:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=7964755#p7964755
 
Mulla kävi vajaan parin vuoden takaisella treenikämpällä jotain ammattimuusikkoja soittamassa ja yhden kanssa tulikin puhetta että kun hän monesti soittaa esimerkiksi laivalla kovereita ja jos joku yleisöstä haluaa kuulla jonkun biisin, se on vähän niinkun pakko osata soittaa, vaikkei varsinaisesta biisistä tai musatyylistä tykkäisikään. Enkä muista että kenelläkään näillä tyypeillä olis ollut kompressoria efektiketjussa.
 
Ainoostaan jotain tube screameria, delayta, chromatic tuneria, cry babyä, jeckyll & hydee sun muuta peruskauraa.
 
^ Mut tuo maxon vaikuttais ihan kokeilemisen arvoiselta efektiltä jos kompressoria olis hakemassa.

Kompressoripedaali on parhaimmillaan, oikeissa tilanteissa ja konteksteissa sovellettuna, hyvin tehokas efekti. 12-kielinen oikein syttyy eloon hyvällä maulla kompressoituna, 80-luvun janglepop-jutuissa toimii kuin nyrkki päähän.

Hanatarashi: Mulla kävi vajaan parin vuoden takaisella treenikämpällä jotain ammattimuusikkoja soittamassa ja yhden kanssa tulikin puhetta että kun hän monesti soittaa esimerkiksi laivalla kovereita ja jos joku yleisöstä haluaa kuulla jonkun biisin, se on vähän niinkun pakko osata soittaa, vaikkei varsinaisesta biisistä tai musatyylistä tykkäisikään. Enkä muista että kenelläkään näillä tyypeillä olis ollut kompressoria efektiketjussa.
 
Ainoostaan jotain tube screameria, delayta, chromatic tuneria, cry babyä, jeckyll & hydee sun muuta peruskauraa.
 
^ Mut tuo maxon vaikuttais ihan kokeilemisen arvoiselta efektiltä jos kompressoria olis hakemassa.
 
Joo. Mullakin ensimmäiset 20 soittovuotta meni aivan hienosti ilman kompuraa. Kieltämättä sitten kun noita cover-touhuja rupesi olemaan enempi, halusin jo ihan oman mielenkiinnon ylläpitämiseksi ottaa selvää, miten lähelle "autenttisia" soundeja pääsisin kunhan vaan kalusto on oikea - ja siellä sit jotkut soundit kyllä selvästi hyötyivät kompuran olemassaolosta. Eihän mulla ollut delaytäkään vielä joskus 2005, aika uusi juttu sekin on mun kattauksessa. No, tulipahan ainakin perussoundi tutuksi... ;)

Sarko: Kompressoripedaali on parhaimmillaan, oikeissa tilanteissa ja konteksteissa sovellettuna, hyvin tehokas efekti. 12-kielinen oikein syttyy eloon hyvällä maulla kompressoituna, 80-luvun janglepop-jutuissa toimii kuin nyrkki päähän.
 
Ei kompressori turha efekti tietenkään ole missään nimessä. Sillä vaan useimmat onnistuu lahjakkaasti pilaamaan kitarasoundinsa.
 
Mulla itse asiassa ei ole muuta yleensä käytössä kun kitara, särö/buusti ja vahvari. Silti multa löytyy vaikka mitä efektiä, kun tykkään ostella niitä jos on ylimääräistä rahaa ihan vaan sen takia et tiedän miten joku efekti toimii.
 
Uusin villitys mulle on ollut nämä kaiken maailman harmonizerit/octaverit sun muut whammyt. Ja olenkin tehnyt huvikseen kaikenlaista psykoottista discopunkkia, todennäköisesti en tule edes todellisuudessa koskaan käyttämään näitä biisejä missään.

Jucciz: https://dl.dropboxusercontent.com/u/4302688/rautsikkako.mp3
 
Mausteena on Nova Delaystä hieman nauhakaikutyyppistä pöhinää, Strymon Flintistä puolestaan hieman jousikaikusimulaattoria ja paikoin myös tremoloa.
 
Hieno soundi. :) Odotan Flintiä mielenkiinnolla, vaikuttaa erittäin hyvältä.

Gritsen: Itse liputan Bossin CS3:sen puolesta. Käytän sitä monessa jutussa, erityisesti kliineissä funkkikitaroissa, soolo-overdriven boostina ja bassolla tasoittamaan sormisoiton piikit ja notkot. Muita pedaaleita en kyllä varsinaisesti ole kokeillutkaan, nuppien sisäisiin kompressoreihin olen pettynyt. Ehkä niiden funktio on vähän eri.
 
Käsittääkseni nashvilleläisten luottopedaali. Varmasti mainettaan parempi.

Täällähän onkin mielenkiintoista keskustelua kompuroista. Virtuaaliplussaa kaikille.
 
Itseäni kompura on aina kiinnostanut, mutta en ole oikein löytänyt käyttöä sille omassa soittotyylissä. Funkkiinhan tuon sanotaan sopivan, ja sopihaan se, mutta itsellä tuntuisi funk luonnistuvan ihan ilman kompuraakin.
 
Aiheesta kiinnostuneena ostin Maxonin CP-101:n, joka oli yllättävän hyvä. Läpinäkyvä ja huomaamaton ja nyt ajatellen varmasti juuri niin kuin Jucciz sanoi, eli kompura niille, jotka eivät kompurasta välttämättä välitä. No, Maxonista innostuneena ja Jucciczen kirjoituksia lukeneena ostin Amerikasta juurikin tuon Retro-Sonicin. Ja onhan se loistava kompura. Parantaa soundia ihan vaan päällä ollessaan ja on mielestäni muutenkin läpinäkyvä ym. kivaa.
 
Mutta toisaalta en ole tuon hyvyydestä huolimatta oikein löytänyt sille mitään käyttöä. En pidä sag-ilmiöstä, enkä kompressoivista od:sta ja minusta soundin pitää olla avoin ja iskevä, eli paljon attackia. Tosin kyllähän jossain puhtaissa jutuissa kompura "helpottaa" soittoa vähäsen, mutta tiedä sitten. Itse en edes yritä hakea kenenkään idolin soundia, vaan ihan vaan soundia, joka sopii itselle omaan soittotyyliin ja kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Ehkä kompura ei vaan kuulu siihen, eikä ole minun juttuni.
 
Nyt en osaa päättää, että säilöisinkö Retro-Sonicin kaappiin mahdollista tulevaa tarvetta varten ja ehkäpä antaisin sille vielä mahdollisuuden treeneissä vai pistänkö kylmästi torille. Ehkä tuota Maxonia voisi vielä harkita, mutta eipä se siitä mihinkään muuttuisi, koska en koe, että Maxon olisi sen parempi kuin Retrokaan. Retrossa on vaan enemmän mojoa ja muutenkin se tuntuisi jollain tasolla Maxonia paremmalta...
 
e. Minusta funkkiin sopii hyvin vähän clean boosterilla boostattu soundi. Ehkä jopa paremmin kuin kompuralla. Eihän sillä sellaista tiettyä napsetta välttämättä saa, mutta minä tykkään kuitenkin...

Vahvistimen putkitasasuuntaaja antaa sellaisen mukavan miedohkon sag:in, varsinkin 5U4GB-putkilo.

Kuha: Vahvistimen putkitasasuuntaaja antaa sellaisen mukavan miedohkon sag:in, varsinkin 5U4GB-putkilo.
 
Joo tämähän on juuri se juttu, että kompressio ei tarvitse välttämättä kompressoria. Erilaiset laitteet arilaisilla käyttötavoilla voivat tarjota ihan saman ilmiön ja toisinaan jopa paremmin kuten esimerkiksi tämän tasasuuntaajasagin kohdalla. Esimerkiksi minun mielestä Fender 57twin tarjoaa juuri sellaista sagia tasasuuntaajastaan, jota itse koitan kaivella kompurastani, mutta en ihan sitä samaa hunajaa saa mitä noista vahvistimista tulee ihan luonnostaan.
 
Tämähän saattaa olla vähän sama juttu kuin usein keskusteluissa tulee esille säröjen kanssa. Eli monien mielestä vahvistin tarjoaa parempaa säröä kuin pedaali. Sama juttu kompressoreiden kanssa että monesti vahvistin saattaa tarjota paljon parempaa kompressiota kuin pedaali. No tämähän on joka tapauksessa ikuista löytöretkeilyä kun jokainen etsimme omaa soundillista eldoradoamme keinoja kaihtamatta.

Kuha: Vahvistimen putkitasasuuntaaja antaa sellaisen mukavan miedohkon sag:in, varsinkin 5U4GB-putkilo.
 
Tarvitseeko vahvarin olla kuinka lujalla, jos sagia haluaa vahvistimesta? Minusta ainakin Bassmanissa ääneenpaineet olivat melkoiset siinä vaiheessa, kun se alkoi kunnolla "sakkaamaan". Hiljaisella ei juuri sageja huomannut...

Laulava Kylätohtori: Tarvitseeko vahvarin olla kuinka lujalla, jos sagia haluaa vahvistimesta? Minusta ainakin Bassmanissa ääneenpaineet olivat melkoiset siinä vaiheessa, kun se alkoi kunnolla "sakkaamaan". Hiljaisella ei juuri sageja huomannut...
 
Kyllä se sagi alkaa yleensä tulla kunnolla kuvioon vasta volume-potikan säätövaran loppupäässä, kun virtalähde ei enää pysy kunnolla kyydissä, vaan rupeaa kyykkäämään. Ero on kuultavin bassotaajuuksilla, joiden energiantarve on suuri.

Hanatarashi: Lievästi OT mutta onko toi kompressori kitarassa yleensä porukan mielestä tärkeä "efekti"??
 
Mulla kompressori tuli kauan kauan (vuosikymmeniä) sitten kuvioihin vähän samaan tarpeeseen kuin delaykin, eli kainalokepiksi peittämään oman soittotekniikan yleisiä kökköyksiä. ;)
Eli vähän kömpelömminkin lätkäistyt nuotit soivat ihan mukavan pitkään kun "vähän" lisäsi sustainia kompurasta, ja vastaavasti enemmän ja vähemmän onnistuneet atakit soivat suurin piirtein samalla voimakkuudella sen sijaan että jotkin nuotit/soinnut olisivat ikävästi ryöpsähtäneet esiin muita selvästi voimakkaampina. Kaikki oli siloista ja nättiä kompuran kanssa.
 
Toki sitä mukaa kuin oma soittotaito ja kokemus lisääntyivät, kompuraa kaipasi vähemmän ja vähemmän tuohon virkaan ja jossain vaiheessa päätin heittää sen kokonaan syrjäänkin.
 
Kun sitten jossain vaiheessa rupesin uudestaan käyttämään pedaaleja, ensimmäisenä lautaan palasivat, yllätys yllätys, delay ja kompressori. 0:D
 
Tosin eivät ihan samaan virkaan kuin mihin nuorena teininä olin niitä kaivannut. Delay tuli enemmänkin antamaan tilantuntua ja tunnelmaa niihin kuuluisiin "vuorenhuippusooloihin". Toki reverbkin olisi kelvannut aika samaan virkaan, mutta delay-soundiin olin tottuneempi ja se oli muutenkin lähempänä sydäntä.
Kompressori puolestaan tuli eräänlaiseksi vahvistimen oman sustainin ja jopa etuasteen gainin jatkeeksi. Tässä vaiheessa kuvioihin tulleen Visual Soundin kompressoripuoli oli nimittäin aika värittämätön ja sopi varsinaisen kompressoinnin (dynamiikan tasoittamisen) lisäksi näppärästi molempiin tarkoituksiin. Itse kompressointia hyödynnän eniten cleaneilla säestyksissä, joissa on suotavaa että kuulostaa nätiltä mutta ei häiritse melodian soittajaa/laulajaa. Kompura + chorus + maltillinen reverb saa kitaran kuin kitaran laulamaan tässä tarkoituksessa.
Kantrijutut eivät kuulu repertuaariini.
 
Kaikenkaikkiaan aika harvassa biisissä se kompura tulee polkaistua päälle (kiitos nykyisten kamojen & soittotaidon kehittymisen, vaikka jälkimmäinen edelleen rajallinen onkin), mutta niihin biiseihin, joihin se sopii, se sopiikin sitten tosi hyvin.

Sarko: Niin ja Barber Tone Press, siinä on kätevästi blend-potikka kuivan ja kompressoidun signaalin hienosäätöön.
 
Tämä on hyvä transparentti kompura kyllä, ollut laudassa mulla jo vuosia. Sitä ennen oli DODin ns. Pulliaiskompura, hyvä peli sekin, tosin selkeästi enemmän "efekti" siinä mielessä että se väritti soundia melkoisesti. Hyvällä tavalla, tosin.