Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Palmerin pedal board.
 
Se on nyt sitten totuuden hetki edessä, kun lauta saapuu. Pakko valita Ne Oikeat lautaan, pari pedaalia varoiksi kaappiin ja loput torille. Kaikki kalliit aarteeni, miten tuskallista teistä onkaan luopua... *kyynel*
 
Voi kunpa se oliskin näin yksinkertaista. Voin sanoa, että rumba pahenee entisestään. Nyt sulla on tosi tiukat kriteerit, koska lautaan ei mahdu loputtomasti romua. Alat pyöritellä pedaaleja ihan sekopäisesti ja myyt heti pois kaikki laudasta pudonneet. Valitettavasti kadut myyntejäsi parin viikon päästä kun tajuat, että uudet on ihan vehkeestä ja oikeastaan se edellinen oli kuitenkin hyvä kun tämä uusi on parempi riffi A:n kanssa, mutta edellinen oli close enough sekä B:n, että A:n kanssa.
 
No sitten sä hommaat sen vanhan takaisin, kunnes tajuat, että eihän se toimi tuon fuzzin takana ja joudut järjestelemään koko laudan uudestaan, että sun tonebenderit reagoi volapotikkaan niin kun niiden kuuluu. Joudut pyörittelemään niitä tuntitolkulla, että saat ne loogiseen järjestykseen mahtumaan niin, että niitä on helppo polkea ja ei yläriviä polkiessaan osu alarivin potikoihin yms.
 
Sitten alkaa piuhojen kanssa spedeily, jotta säästät tilaa ja takaraivossa naksuttaa koko ajan, että meniskö tuohon vielä joku Mooerin ritsa kuitenkin, tai onkohan pedaalilauta jo lähtökohtaisesti väärän kokoinen/muotoinen. Ihan varmuuden vuoks. Jos sinulla on yhtään taipumusta samanlaiseen bipolaariseen sekoiluun kun minulla niin noin vuoden sykleissä täytät lautasi romulla vain tyhjeentäksesi sen uudestaan kun "en mä näitä oikeasti tarvitse."
Sit sä myyt taas romua ja voi jeesus, että alkaa kaduttamaan. Sitten lauta on taas vuoden sisään täynnä.
 
Onnea valitsemallasi tiellä! Itsehän olen "laudassa 0 säröpedaalia" -vaiheessa menossa, mutta oma custom oktaavifuzzini odottaa käsinmaalausta vaimon siskon kämpillä. Laudassahan ei ole luonnollisesti siltikään tilaa sille. Helppoa tämä ei ole. Suosittelen funtsimaan heti alusta alkaen, että "niitä oikeita" ei välttämättä ole olemassakaan ja johonkin on vaan tyydyttävä. Muuten jäät lillumaan ikuiseen avichi-nirvana limboon, jossa tyytyväisyyden valo ainoastaan vilkahtelee epämääräisesti ja herättelee toivoasi vain, jotta voisit pettyä uudelleen.
 
Have fun!