Media ja viihde ›

bedlam: Älä nyt! Muistan, että se oli mahtava fiilis kun sai ostaa (tai siis isi osti) ihan KOTIMAISEN tietokonepelin! Se oli jotenkin ennenkuulumatonta. On tuo kansikuvakin oikein graafisen suunnittelun taidonnäyte: http://upload.wikimedia.org/wikiped … /0/0b/Uuno_Turhapuro_game_cover.jpg
 
Harmi, ettei tullu säästettyä noita pelilaatikoita.
 
Pelilaatikot oli kyllä, sinällään harmittaa että 2000-luvun alussa ne tuli heitettyä mäkeen kun ne vei liikaa tilaa, nykyään niitä haluaisi tuijotella nostalgisena. Muinoin kun ei ollut mahdollisuuksia loistaa peleillä niin panostivat siihen casecandyyn aika tavalla, PC-ajalta parhaiten mieleen on jäänyt King's Quest VI, Sam 'n max, Wing Commander I ja II ja Ultimat. Tokihan ne toimi myös kopiosuojauksina ne lappuset.
 
Mut jos itse sisältöön paneutuu, niin olihan tuo melkoista että kuusnepan aikaan yksittäisillä peleillä saattoi olla noinkin kovia laatueroja, ite tykitin kuusnepalla Piratesia, Space Rogueta ja eniten ehkä Ultima V:sta, jotka on peleinä ihan eri planeetalta jos vertaa esim. tohon Uunoon.

Twinkle: Mut jos itse sisältöön paneutuu, niin olihan tuo melkoista että kuusnepan aikaan yksittäisillä peleillä saattoi olla noinkin kovia laatueroja, ite tykitin kuusnepalla Piratesia, Space Rogueta ja eniten ehkä Ultima V:sta, jotka on peleinä ihan eri planeetalta jos vertaa esim. tohon Uunoon.
 
Toisaalta tuossa on osaltaan sekin, että minkälaisista peleistä tykkää. Itse olen aina tykännyt (ja varsinkin 80-luvulla tykkäsin) enemmän sellasista arcademaisista ja helposti omaksuttavista peleistä kuin noista mihin pitää paneutua ja perehtyä ja käyttää enemmän aikaa. En nyt tällä siis koeta puolustella Uuno-pelin laatua :D

Giana sisters: Twisted dreams oli minusta aika haastava. Ja eipä tuota läpi päässy ku en vaan pärjää loppuörkille. http://www.youtube.com/watch?v=LH-_BIIP27k Helpolta näyttää tuossa, mutta en vaan osannu.

Syobon Action taitaa olla vaikein peli mitä olen pelannut ja minkä olen läpäissyt. Siis Kissa-Mario. Kattokaa youtubesta, sieltä löytyy vaikka mitä paskoja vlog-videoita mitä en viitti linkittää-

kaikki pelit. en ole ikinä päässy mitään peliä läpi, paitti Serious Sam First ja Second Encounterit. Sillonkin tosin en pelannu yksin ja loppumattomat kudit ja elämät. Mut ne on parhaita pelejä kyllä.
 
Mut jos tässä jotain pitää mainita ni NES Ghost and Goblins ja Rad Gravity. Ekaan palo AVGN:ällä hermot ihan totaalisesti, itse en päässyt siinä kovin pitkälle. Rad Gravityssä taas ei ole mitään hajua mitä siinä pelissä pitää tehdä, minne mennä ja miksi.

Tuo rad gravity löytyy edelleenkii hyllystä ja oon koitannukkii sitä. Edelleenkään ei mitään perkeleen hajua mitä siinä pitäs tehä.
 
E: ja tässä pelissä on jostain syystä ääni ja musamaailma edelleenkii aika ahistava.
 
E2: Tulipahan ja vilkastuo tuon radin playthrough videoo tubesta ja eipä ihme että ei oo koskaan päässy kovin montaa kenttää läpite.

BondakeBunny: Tuo rad gravity löytyy edelleenkii hyllystä ja oon koitannukkii sitä. Edelleenkään ei mitään perkeleen hajua mitä siinä pitäs tehä.
 
itekkin koitin pitkästä aikaa sitä pelata pariviikkoa sitten. eihän siitä mitään tullu.

pehko: itekkin koitin pitkästä aikaa sitä pelata pariviikkoa sitten. eihän siitä mitään tullu.
 
Ylös alasin kenttä, eivvvvvvvv

BondakeBunny: E: ja tässä pelissä on jostain syystä ääni ja musamaailma edelleenkii aika ahistava.
 
E2: Tulipahan ja vilkastuo tuon radin playthrough videoo tubesta ja eipä ihme että ei oo koskaan päässy kovin montaa kenttää läpite.
 
joo, ne musat on kyllä täysin skitsofreeniset ottaen huomioon että avaruuspeli kyseessä. täytynee itekkin tsekata tuollanen video.
 
Niijoo, Werewolf peli löytyy, siinäkään päässy mihinkään asti ikinä.

BondakeBunny: Ylös alasin kenttä, eivvvvvvvv
 
eisssssss. vittu nää tekijät ollu sekasin.
 
eikö täsä vois vaihtua välillä toi musiikki

Rad Revittyä pelattiin lopulta joskus Nintendo-lehti kädessä ja oli se vaikea ja outo peli sillä tavallakin. Jatkuva teleporttailu ja vittumaiset äänet vainoavat edelleenkin.
 
Bart vs. Space Mutants olisi voinut pienellä viilauksella olla klassikkopeli, mutta kontrollit pilasivat koko homman. Sen sata kertaa pelaaminen pysähtyi Museo-tasoon ja vain kerran - into tosin laantuikin ekan läpäisyn jälkeen - meni peli lävitse. Eikä sillä, vaikka aika harvemmin pääsi loppumaankin ydinvoimalatasoa lukuunottamatta, olisi sen aikarajan voinut kyllä poistaa - ei kukaan tuollaista peliä pisteiden takia pelannut. Olisi voinut tehdä hypyt ja immelmannit ajan kanssa, jolloin pelistä olisi voinut edes vähän nauttia. Paljon potentiaalia, hauskoja yhtymiä sarjaan, mutta helvetin tukala kokemus.

Dark Souls 2 julkaisuunhan on enää päälle viikko, sitten pääsee kiroilemaan tähänkin ketjuun oikein huolella.
 
Praise the sun!

En muista olenko maininnut, mutta Doom on vaikeimmalla vaikeusasteella vallan helkkarin vaikea peli. Harmi vaan, ettei Quakeen tehty samanlaista siitä vaikeimmasta vaikeusasteesta, siinä voisi olla vielä hauskempaa kun on paremmat liikkumismahdollisuudet jne.

Steamista sai parilla eurolla Commandos-pelisarjan. http://forum.unity3d.com/attachment … attachmentid=72234&d=1382684010
 
Eli strategiapeli missä käskytetään useita eri heppuja ja ajoituksen on oltava melko kohdillaan. Junnuna tuota ykkösosaa tuli tahkottua aika paljon, eikä taidettu kovinkaan pitkälle päästä. Nyt olen jo melko pitkällä, mutta kyllä se jumalauta vaikea on edelleen.

Burn: Steamista sai parilla eurolla Commandos-pelisarjan. http://forum.unity3d.com/attachment … attachmentid=72234&d=1382684010
 
Eli strategiapeli missä käskytetään useita eri heppuja ja ajoituksen on oltava melko kohdillaan. Junnuna tuota ykkösosaa tuli tahkottua aika paljon, eikä taidettu kovinkaan pitkälle päästä. Nyt olen jo melko pitkällä, mutta kyllä se jumalauta vaikea on edelleen.
 
Nämä ovat kyllä erinomaisia pelejä. Pitäisi varmaan itsekin hommata.
Crash Bandicoot 1 sai aikaan voimakasta karjahtelua, vaikka en edes yrittänyt 100% läpipeluuta. On se silti aika vaikea verrattuna vaikka kakkososaan.

Sergei Fallinen: En muista olenko maininnut, mutta Doom on vaikeimmalla vaikeusasteella vallan helkkarin vaikea peli. Harmi vaan, ettei Quakeen tehty samanlaista siitä vaikeimmasta vaikeusasteesta, siinä voisi olla vielä hauskempaa kun on paremmat liikkumismahdollisuudet jne.
 
Koita doomia brutal modilla. Ite pelannu ykkösen 1-4 episodit ultra violencella läpite ja kakkosen sillä keskivaikeella.

Resident Evil 1 Chrisillä pelattuna. Suhteutettuna muihin ressoihin se on kaikista vaikein.
 
Kaveri jaksaa jankata Battletoadsin hankaluudesta..

Doomi 2 ultralla loppuu kudit käytännös muistaakseni jossain 15 kentän paikkeilla. Pitäs pelailla väistelemällä, joka on olematonta.

Veksu:
Bart vs. Space Mutants olisi voinut pienellä viilauksella olla klassikkopeli, mutta kontrollit pilasivat koko homman. Sen sata kertaa pelaaminen pysähtyi Museo-tasoon ja vain kerran - into tosin laantuikin ekan läpäisyn jälkeen - meni peli lävitse. Eikä sillä, vaikka aika harvemmin pääsi loppumaankin ydinvoimalatasoa lukuunottamatta, olisi sen aikarajan voinut kyllä poistaa - ei kukaan tuollaista peliä pisteiden takia pelannut. Olisi voinut tehdä hypyt ja immelmannit ajan kanssa, jolloin pelistä olisi voinut edes vähän nauttia. Paljon potentiaalia, hauskoja yhtymiä sarjaan, mutta helvetin tukala kokemus.
 
Tämä oli kyllä karsea kokemus lapsena. Ei taidettu edes sitä suota päästä läpi koskaan vaikka miten tahkottiin ja kirottiin.
 
Edit. Paitsi nyt sotken johonkin toiseen simpsonit peliin. En päässyt siis itse yleensä edes ekaa kenttää tässä veksun mainitsemassa läpi. Mikähän tämä mitä ensin ajattelin oli nimeltään. Sekin oli sadistisen vaikea.
 
Lisä editti: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Si … sons:_Bartman_Meets_Radioactive_Man
Tämä se oli ja saatana kun olikin vaikea.