Studiotyöskentely ›

Mikael: Joo ei mullakaan mitään prosessointia vastaan ole todellakaan. Mut joskus on kiva huomata että asiat voivat kuulostaa todella hienolta ilman että niitä tarvii mitenkään erityisesti puunata. Tietyllä tapaa siitä tulee sellanen illuusio että ne kuulostaa jopa paremmalta kun ei oo eka kuullut sitä huonompaa tilannetta mikä olis pitänyt korjata :D
 
Ja pakko myöntää että itellä on vaikeuksia just siinä, että ymmärtäis milloin ei pidä tehdä asialle mitään, koska on tottunut siihen ajatukseen että miksatessa lähes kaikkia asioita "parannellaan". Jotenkin olis mahtavaa jos aina ymmärtäis sen pisteen missä joku asia on parhaimmillaan, koska prosessoinnissa on just se miina että aina voi tehdä vielä vähän enemmän. Yksittäinen asia saattaakin tuntua jotenkin paremmalta siinä hetkessä kun se vaan muuttuu ja varsinkin jos se tulee lujempaa/selkeämmin/tykimmin/mitänäitänyton mutta kokonaisuus rupeaa helposti tuntumaan pikkuhiljaa paskemmalta. Kokonaisuuden ymmärtäminen on vaikea laji.
 
Minä olen aina kuvitellut (en edelleenkään tiedä asioista paljoakaan), että se "taide" tehdään äänitettäessä ja miksatessa tai yleensäkin jälkimuokkauksissa vain korjaillaan virheitä eli siivoillaan epätoivottuja aineksia pois. Tarkoitan, että se mitä raidalla halutaan olevan, on sinne äänitettävä ja se mitä raidalla ei haluta olevan, leikataan sieltä pois miksausvaiheessa. Tämän vuoksi olen kuvitellut, että esimerkiksi kitaran soundit hierotaan aika valmiiksi vahvistimessa ja yritetään äänittää se mahdollisimman kattavasti ja sitten jälkeen päin vain siivoillaan sieltä pois sellaista mitä siinä ei toivota olevan. Ainoa, mikä kai poikkeaa tuosta ajattelusta on, että äänitettäessä äänitetään kaikki kuivana ja kaiku lisätään vasta miksausvaiheessa.
 
En tiedä, kai nykyään voi tehdä mitä tahansa, mutta noin olen perinteisen työjärjestyksen ymmärtänyt menevän? mitä omassa vaatimattomassa kotipuuhastelussani olen huomannut, niin asiasta vähemmän perilläolevan kannattaa aina yrittää tehdä pikkuisen vähemmän kuin tekisi mieli. Meinaan, että kaikki tuntuu kertautuvan lopputuotokseen, niin aika pieniä liikkeitä olen totutellut käyttämään ja hyödynnän Logicin presettejä mallina mihin suuntaan asioit ayleensä korjailtaisiin, jos namikoita vääntelemässä olisi ihminen joka tietää mitä tehdä:-).

Groovi: Noiden vanhojen gurujen lentäviä lauseita ei kannata ottaa aivan kirjaimellisesti. Yleensä niissä on taustalla oma filosofia, kuten Schmittin pyrkimys käyttää mahdollisimman vähän prosessointia. Vähän on kuitenkin eri asia kuin ei ollenkaan.
 
Tuosta Al Schmidt:istä kuulin hänet tavanneelta henkilöltä että tapana on käyttää monokaikuja ja kullekin instrumentille omia sellaisia. Ajaminen samaan kaikuun sotkee, missä ei sinänsä mitään uutta. Silti mielenkiintoinen lähtökohta miksaukselle sinänsä pitää asiat tilan avulla lähempänä tai etäänpänä, ilman mitään kompressointia. Volumella ja etäisyyksillä niin että balanssi loksahtaa kohdalleen. Ja raakana kuunneltu soundi oli todellakin ollut uskomattoman valmista.
 
Mutta joo kun aiemmin tuossa oli se soittaja, soitin jne. ketju niin ei kyllä taida minkäälaisia heikkoja lenkkejä tämän tyypin projekteissa olla.

http://youtu.be/Ph43IPJeTe8
 
Niin, ja kumma ettei kukaan ole vielä maininnut sovituksen merkitystä.

Mikrofonin sijoittelu ja valintakin (kuten muut ovat maininneetkin) on EQ:ta ja kompressoimista samalla tavalla kuin tiskin tai plugarin ruuvaaminen.
 
Olen itse tykästynyt todella paljon tilanteisiin, jossa kaikki soittimet (tai suurin osa soittimista) äänitetään kerralla - näin soundien on pakko loksahtaa alusta alkean kohdilleen eikä mitään jätetä miksauksen varaan. Bonuksena saa äänitettyä useamman instrumentin kerralla, soittajilla on kivempaa ja bändi soundaa paremmalta.

Daunt: En näe juurikaan eroa EQ:n käytöllä ja todella rankasti soundia muokkaavilla mikeillä. Esim. Audix D6, jossa on melkein 10 dB korostusta ja leikkausta strategisissa paikoissa.
 
Suurin ero on varmaan siinä, että mikin tapauksessa eq on ennen etusta, jolloin strategiset paikat "säröytyy" ajattaessa etusta kuumana.

hallu: että esimerkiksi kitaran soundit hierotaan aika valmiiksi vahvistimessa ja yritetään äänittää se mahdollisimman kattavasti ja sitten jälkeen päin vain siivoillaan sieltä pois sellaista mitä siinä ei toivota olevan.
 
Tai ehkä pikemminkin sovitetaan miksaukseen. Ei sillä ole kovinkaan paljon merkitystä missä vaiheessa taajuuksia säädetään, mutta esimerkiksi kitaran tapauksessa soundia voi ja kannattaa säätää jo kitarasta ja vahvistimesta lähtien. Kitarasoundissa kompressoria voi käyttää pedaalimuodossa ja sitten voi rehvastella, että ei tarvinnut kompressoria DAWissa.

Krice: Tai ehkä pikemminkin sovitetaan miksaukseen. Ei sillä ole kovinkaan paljon merkitystä missä vaiheessa taajuuksia säädetään, mutta esimerkiksi kitaran tapauksessa soundia voi ja kannattaa säätää jo kitarasta ja vahvistimesta lähtien. Kitarasoundissa kompressoria voi käyttää pedaalimuodossa ja sitten voi rehvastella, että ei tarvinnut kompressoria DAWissa.
 
Toki kannattaa säätää saundi jo vahvistimessa, mutta pedaalikompura ja -eq eivät vaikuta vahvistimessa, kaiuttimessa tai kaiuttimen ja mikin välillä syntyviin dynamiikka- ja taajuuspiikkeihin. Vahvistin kuulostaa yleensä mikitettynä erilaiselta kuin soittajan korvaan suoraan vahvistimesta, äänenmuokkaimilla voidaan sitten palauttaa tätä "vääristymää". Toki tämän "vääristymän" määrää voidaan vähentää oikealla mikkivalinalla ja -asettelulla sekä äänitystilalla.

On tosiaan eri asia rakentaa soundia kitara ja vahvistin tasolla, kuin miksausvaiheessa sovittaa soundeja biisin kokonaisuuteen. Jos kitaroita on biisissä reilusti, niin esim. subgroupin kompressiota ja equtusta on mahdotonta tehdä äänitysvaiheessa. Samoin kaikki reverbit ja delayt toimivat massiivisemmin kun ne lisätään vasta jälkikäteen.
 
Yleensäkin kitaroita äänitettäessä kannattaa kaappi olla soittohuoneessa ja nuppi sekä soittajat tarkkaamossa. Näin voidaan keskittyä mikeistä tulevaan soundiin ja sen ruuvaamiseen. Soittohuoneessa soivalla ja akustiikan värittämällä soundilla kun ei ole merkitystä.

Groovi: Samoin kaikki reverbit ja delayt toimivat massiivisemmin kun ne lisätään vasta jälkikäteen.
 
No riippuu melko paljon tilanteesta. Mä mielummin esim. delayt laitan kitaran ja vahvistimen väliin, koska se vaikuttaa jo useimmiten soittajan soittoon niin paljon. Lisäksi yleensä kunnolliset oikeat delay-asiat soundaa vaan paremmalta kun plugarit. Sama juttu jos halutaan jousikaikuasiaa.

Mikael: No riippuu melko paljon tilanteesta. Mä mielummin esim. delayt laitan kitaran ja vahvistimen väliin, koska se vaikuttaa jo useimmiten soittajan soittoon niin paljon. Lisäksi yleensä kunnolliset oikeat delay-asiat soundaa vaan paremmalta kun plugarit. Sama juttu jos halutaan jousikaikuasiaa.
 
Tietenkin asia riippuu tilanteesta. Itse jopa ajattelisin tilanteen niin, että jos efekti on osa soittajan itseilmaisua, niin on sominta että soittaja hoitaa sen ja äänittäjä koittaa vain tallentaa sen soittajan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi jollakin rautalankakitaristilla ne tietyt kajahdukset ja viiveet ovat olennainen osa omaa taidetta ettei ole mitään järkeä ajatella, että lisätään ne sitten jälkeenpäin pöydästä. Sitten jos kaiulla ja viiveellä halutaan vain luoda tilantuntua ja lisätä kokonaisuuden yhtenäisyyttä, niin on parempi että se hoidetaan sitten jälkeenpäin, koska se ei liity enää soittoon mitenkään.
 
Olen kanssasi samaa mieltä, että jos sillä kitaristilla on se joku tonnin ventagedilsa jota ilman se ei saa nuottiakaan puristettua soittimestaan, niin sominta sen on antaa käyttää sitä:-).

Mikael: No riippuu melko paljon tilanteesta. Mä mielummin esim. delayt laitan kitaran ja vahvistimen väliin, koska se vaikuttaa jo useimmiten soittajan soittoon niin paljon. Lisäksi yleensä kunnolliset oikeat delay-asiat soundaa vaan paremmalta kun plugarit. Sama juttu jos halutaan jousikaikuasiaa.
 
Kyllä, ja asiaan vaikuttaa hyvin paljon musiikkityyli. Tosin soittajan kuuleman monitoroinnin ja äänitettävän signaalin ei tarvitse olla sama, eikä jälkikäteen lisättävän efektin tarvitse olla plugari.
 
Itse pyrin lisäämään kaiken vasta jälkeenpäin, koska äänitysvaiheessa käytettyjä efektejä ei saa poistettua. Näppärä tapa on rakentaa kitaristille kuuntelu efekteineen päivineen, ja äänittää sekä kuiva että efektoitu materiaali. Jos valmiiksi efektoitu soundi ei miellytä, niin voi rakentaa uuden siitä kuivasta raidasta.
 
Toisaalta, jossain roots-meiningissä tämä voi olla vaan turhaa säätämistä.

Daniel Lanois sanoi 93 Guitar Playerin haastattelussa että ei käytä EQ:ta tehdäkseen saundista hyvää vaan tehdäkseen siitä oudon. Linkki haastatteluun (ja pariin muuhunkin) löytyy jostain tuolta sivulta: http://worshipguitarguy.wordpress.c … th-guitaristproducer-daniel-lanois/ (ja tästä suoraan: http://www.amnesta.net/edge_delay/lanois.html ). Itse arvostan tuottajana ja miksaajana Lanoisin melkoisen korkealle, vaikea sanoa miksi - ehkä se on se tunne ja fiilis sekä luova muttei järjetön hulluus siinä musiikin tekemisessä. Hitsi ku joku pölli mun Achtung Baby CD:n joskus, laittaisin muuten pyörimään. Onneksi on Lanoista vinyylillä.

Groovi: Itse pyrin lisäämään kaiken vasta jälkeenpäin, koska äänitysvaiheessa käytettyjä efektejä ei saa poistettua.
 
Tässä just meillä on erilainen ajatus. Mä kelaan yleensä niin, että mitä aikaisemmassa vaiheessa tehdään päätöksiä asioista, sen parempi. Mut kukin tyylillään...

Groovi: Itse pyrin lisäämään kaiken vasta jälkeenpäin, koska äänitysvaiheessa käytettyjä efektejä ei saa poistettua.
Mikael: Tässä just meillä on erilainen ajatus. Mä kelaan yleensä niin, että mitä aikaisemmassa vaiheessa tehdään päätöksiä asioista, sen parempi. Mut kukin tyylillään...
 
Voihan käydä niinkin huonosti että se efektipresetti jota käytti äänitysvaiheessa unohtuu etkä enää koskaan löydä sitä samaa saundia uudelleen, eli kannattaa äänittää jos olennainen asia. Mutta plugareita voi olla vähän hankala äänittää.

Mikael: No riippuu melko paljon tilanteesta. Mä mielummin esim. delayt laitan kitaran ja vahvistimen väliin, koska se vaikuttaa jo useimmiten soittajan soittoon niin paljon. Lisäksi yleensä kunnolliset oikeat delay-asiat soundaa vaan paremmalta kun plugarit. Sama juttu jos halutaan jousikaikuasiaa.
 
Juuri näin. Ekaa kertaa kun olin tekemässä "kunnon studiossa" levyä kitaristina, oli monessa biisissä sellaista U2-henkistä rytmistä kuviota muodostavaa delayta. Äänittäjä sanoi että ne delayt kannattaa tehdä sitten vasta miksatessa että niitä voi hallita paremmin, jätetään vaan pois noi sun efektit. Ja sitten lopulta joistain jutuista ne delayt jäi kokonaan pois...
 
Toki esimerkiksi kitaran ja vahvarin välissä oleva kaikuefekti käyttäytyykin jo ihan eri tavalla, eikä vastaavaa saundia voi edes toistaa kunnolla jälkimiksauksessa (paitsi re-amppaamalla tai säröttämällä kaiutettu signaali). Toisaalta eipä sellaista leveää vuorenhuippuhifikaikuakaan ole helppo saada aikaan kitaran ja vahvarin välissä olevalla pedaalilla.

Exhausted: Juuri näin. Ekaa kertaa kun olin tekemässä "kunnon studiossa" levyä kitaristina, oli monessa biisissä sellaista U2-henkistä rytmistä kuviota muodostavaa delayta. Äänittäjä sanoi että ne delayt kannattaa tehdä sitten vasta miksatessa että...
 
Luulisi, että Pulliainen oli tämän taistelun käynyt meidän kaikkien puolesta jo noin vuonna '78.

Exhausted: Juuri näin. Ekaa kertaa kun olin tekemässä "kunnon studiossa" levyä kitaristina, oli monessa biisissä sellaista U2-henkistä rytmistä kuviota muodostavaa delayta. Äänittäjä sanoi että ne delayt kannattaa tehdä sitten vasta miksatessa että niitä voi hallita paremmin, jätetään vaan pois noi sun efektit. Ja sitten lopulta joistain jutuista ne delayt jäi kokonaan pois...
 
Toki esimerkiksi kitaran ja vahvarin välissä oleva kaikuefekti käyttäytyykin jo ihan eri tavalla, eikä vastaavaa saundia voi edes toistaa kunnolla jälkimiksauksessa (paitsi re-amppaamalla tai säröttämällä kaiutettu signaali). Toisaalta eipä sellaista leveää vuorenhuippuhifikaikuakaan ole helppo saada aikaan kitaran ja vahvarin välissä olevalla pedaalilla.
 
Tämä, olisiko perimmäinen kysymys tässä asiassa sittenkin vallasta? ihan vaan raakasti siitä kuka saa päättää miltä se kitara tai jokin muu soitin kuulostaa? tekeekö soittaja päätökset omasta soundistaan ja äänittäjä yrittää tallentaa soittajan autenttisen soundin, vai soittaako soittaja kuivana ja miksaaja vääntelee yksin yön pimeinä tunteina hanikoita pöydässä.
 
Jos riisutaan tuo valta-asetelma tuosta pois, niin kysymyksen voi nähdä myös niin, että syntyykö (tai pyritäänkö tallentamaan) bändin soundi jäsentensä moniäänisyydestä, vai toteutetaanko yhden tahon visio siitä miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa. Varmasti tämä on ihan peruskysymys, joka on hyvä selvittää ihan ennen äänitysten aloittamista, että kaikki tietää mitä ollaan tekemässä. Eli tallennetaanko bändin soundi vai tuottajan soundi.
 
Aikoinaan kun itse vierailin bändimme kitaristina studiossa, niin tarkoitus oli äänittää bändin soundi ja silloin soittajat ruuvasivat itse soundinsa vehkeistään valmiiksi ja äänitettiinkin (eri raidoille tottakai) yhtäaikaa soittamalla ja miksausvaiheessa vain viimeisteltiin soundia ja ääniteltiin pieniä lisäyksiä. Myöhemmin vierailin ystäväni studiosessiossa soittamassa vähän bassoa ja silloin taas mentiin tuottajan pillin mukaan ja sekin sopi ihan hyvin, kun tiesi mitä oltiin tekemässä.

hallu: Tämä, olisiko perimmäinen kysymys tässä asiassa sittenkin vallasta? ihan vaan raakasti siitä kuka saa päättää miltä se kitara tai jokin muu soitin kuulostaa? tekeekö soittaja päätökset omasta soundistaan ja äänittäjä yrittää tallentaa soittajan autenttisen soundin, vai soittaako soittaja kuivana ja miksaaja vääntelee yksin yön pimeinä tunteina hanikoita pöydässä.
 
Jos riisutaan tuo valta-asetelma tuosta pois, niin kysymyksen voi nähdä myös niin, että syntyykö (tai pyritäänkö tallentamaan) bändin soundi jäsentensä moniäänisyydestä, vai toteutetaanko yhden tahon visio siitä miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa. Varmasti tämä on ihan peruskysymys, joka on hyvä selvittää ihan ennen äänitysten aloittamista, että kaikki tietää mitä ollaan tekemässä. Eli tallennetaanko bändin soundi vai tuottajan soundi.
 
Aikoinaan kun itse vierailin bändimme kitaristina studiossa, niin tarkoitus oli äänittää bändin soundi ja silloin soittajat ruuvasivat itse soundinsa vehkeistään valmiiksi ja äänitettiinkin (eri raidoille tottakai) yhtäaikaa soittamalla ja miksausvaiheessa vain viimeisteltiin soundia ja ääniteltiin pieniä lisäyksiä. Myöhemmin vierailin ystäväni studiosessiossa soittamassa vähän bassoa ja silloin taas mentiin tuottajan pillin mukaan ja sekin sopi ihan hyvin, kun tiesi mitä oltiin tekemässä.
 
Olennaista ennen sessiota on siis selvittää, kenellä on tuottajan hattu. Se voi olla bändin ukolla, äänittäjällä tai ulkopuolisella tuottajalla. Mikäli tuottajahahmoja on useampi, ajan säästämiseksi on syytä selvittää etukäteen, että kenellä on viimeinen sana, mikäli ratkaisua edeltää konflikti. Useimmiten ei toimi se, että tuottajia on useita. Joskus voi toimia, mutta tosi usein ei.
 
Tuottaja sit tekee ratkaisun esim äänitettävistä efekteistä ja särön oikeasta määrästä. Tuottaja myös kantaa vastuun, jos jokin menee pieleen ja asia huomataan vasta miksatessa.
 
Tuottajalla olisi hyvä olla runsaasti kokemusta studiossa toimimisesta.

hallu: olisiko perimmäinen kysymys tässä asiassa sittenkin vallasta?
 
Jos riisutaan tuo valta-asetelma tuosta pois, niin kysymyksen voi nähdä myös niin, että syntyykö (tai pyritäänkö tallentamaan) bändin soundi jäsentensä moniäänisyydestä, vai toteutetaanko yhden tahon visio siitä miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa.
 
Valta on vaarallinen termi. Porukalla kun tehdään, niin kannattaa puhua mielummin yhteistyön rakentamisesta.
 
Yleistyksiä ei kannattaisi tehdä, koska se aiheuttaa aina vastareaktion. Se näkyy tästäkin ketjusta, mutta näin kuuluukin olla. Yleistämpä vielä keskustelun herättämiseksi lisää: mielestäni maailmanluokan äänitteen ja puolivillaisen demon erottaa juuri se, että onko lopullinen tuotos pelkkä summaus bändin jäsenten soitosta - vai ulkopuolisen henkilön luotsaama kokonaisuus.
 
Jos bändin jäsenet päättävät itse siitä miltä jokainen instrumentti levyllä kuulostaa, lopputulos voi parhaimmillaankin olla vain kaikkien soittajien välinen kompromissi. Kun valta ulkoistetaan tuottajalle tai miksaajalle, lopputulos on aina parempi. Tuottaja ei ole mikään diktaattori, vaan henkilö jolla on käsitys tulevasta materiaalista jo ennen kuin ensimmäistäkään raitaa on äänitetty. Studioon mentäessä on jo tiedossa mitä ja miten ollaan tekemässä, toisin kuin bändin työskennellessä yksin.
 
Paras lopputulos saavutetaan kun jokainen ottaa oman roolinsa ja soittajat ymmärtävät tuottajan/miksaajan olevan siellä heidän apunaan. Molemmilla kun on lopulta sama päämäärä, eli mahdollisimman hyvä lopputulos. Itseasiassa on vapauttavaa jos paikalla on tuottaja, koska soittaja voi silloin keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään eli soittamiseen.