| Aihe: Huippuluokan akustinen | |
|---|
|
Ideoita?
Ja myös sellaisesta, joita ei välttämättä tuoda Suomeen?
Martinin toki tiedän, ja Taylorin, Takaminenkin. Näitä muutaman satkun pärpättimiä mulla jo on. Nyt tekis mieli parempaa. Hinta-laatu on hyvä Jammussa, samaa mieltä, mutta paremman haluan. |
 Jkob
26.02.2014 18:29:36 | |
|
varakone: Ideoita?
Ja myös sellaisesta, joita ei välttämättä tuoda Suomeen?
Martinin toki tiedän, ja Taylorin, Takaminenkin. Näitä muutaman satkun pärpättimiä mulla jo on. Nyt tekis mieli parempaa. Hinta-laatu on hyvä Jammussa, samaa mieltä, mutta paremman haluan.
Yamahan Ll-36? Tai 56 näytti tulleen kotisivuille.. Ll-86 maksaakin sen 16000 rahaa.
Lowdenia himoitsen itse mutta jäänee haaveeksi.Minkälaista koppaa jne olet suunnitellut?
Wanking is timeless |
|
Huippuus riippuu tietty siitä, mitä tarkalleen halutaan.
Lowden
Leviora |
|
Jkob: Yamahan Ll-36? Tai 56 näytti tulleen kotisivuille.. Ll-86 maksaakin sen 16000 rahaa.
Lowdenia himoitsen itse mutta jäänee haaveeksi.Minkälaista koppaa jne olet suunnitellut?
Lowden voisi olla kova juttu. Mulla ei ole muuta toivetta kuin sähkökitaramainen herkkyys (soi melkein ajatuksen voimalla) ja voimakas picking/fingerstyle -kelpoinen soundi sellaiseen claptonmaiseen soitantaan. Nuotiokompit jätän muille. Mikitys tulee tottakai laitettavaksi.
Eli ajatukset vielä hajallaan. |
|
perttime: Huippuus riippuu tietty siitä, mitä tarkalleen halutaan.
Lowden
Leviora
Leviora mulle vieras tuttavuus. Näkyy olevan jotain high-techia. Hiilikuitua jne.
Ei oo mun juttu. |
|
Lakewood, Furch, Greenfield (Andy Mckee soittaa:)), Larrivee, Guild, Maton (Tommy Emmanuel), Yairi, Seagull, Tanglewood. Tuossa nyt ihan muutama mitä tuli äkkisältään mieleen, onhan niitä merkkejä vaikka kuinka. Ite hommasin tuossa taanoin Furchin om33 ja kovasti olen tykänyt. |
|
Collingsit on maailmalla kovasti kehuttuja, omakohtaisia kokemuksia ei ole:
http://www.collingsguitars.com/ |
 Arms
26.02.2014 20:54:26 | |
|
Itselläni ei ole kokemusta noista huippuluokan akustisista mutta itsekin niistä välillä haaveilen.
Suosittelen tutustumaan Acoustic Guitar Foorumin. Siellä kyseisistä soittimista paljon keskustellaan.
www.acousticguitarforum.com/forums/index.php |
|
varakone: Leviora mulle vieras tuttavuus. Näkyy olevan jotain high-techia. Eipä tarvitse ainakaan olla huolissaan lämpötiloista ja ilman kosteudesta.
Mutta tosiaan: huippuluokan kitara on aika hyödytön kapistus, jos siinä on väärä soundi, sen soitettavuus ei vastaa omia mieltymyksiä tai jos siitä ei jostain muusta syystä tykkää. |
Jkob
26.02.2014 22:44:21 | |
|
varakone: Lowden voisi olla kova juttu. Mulla ei ole muuta toivetta kuin sähkökitaramainen herkkyys (soi melkein ajatuksen voimalla) ja voimakas picking/fingerstyle -kelpoinen soundi sellaiseen claptonmaiseen soitantaan. Nuotiokompit jätän muille. Mikitys tulee tottakai laitettavaksi.
Eli ajatukset vielä hajallaan.
Käy koittamassa Yamahan A3 -sarjaa. Voit yllättyä ja rahaakin jäis vielä. Ostin mokoman ja soittelin aikani eikä se oikeen kuulostanut hyvältä. Nyt sitten jotain jännää tapahtui ja soundi on ihan eri planeetalta. Aika paljon laatueroja kai noissa ollut, ainakin alkupäässä tuotantoa
Wanking is timeless |
 mhs
28.02.2014 12:59:19 (muokattu 28.02.2014 14:15:10) | |
|
varakone: Lowden voisi olla kova juttu. Mulla ei ole muuta toivetta kuin sähkökitaramainen herkkyys (soi melkein ajatuksen voimalla) ja voimakas picking/fingerstyle -kelpoinen soundi sellaiseen claptonmaiseen soitantaan. Nuotiokompit jätän muille. Mikitys tulee tottakai laitettavaksi.
Eli ajatukset vielä hajallaan.
Tällä speksillä Suomessa myytävistä voisi kannattaa tsekata Santa Cruzeja (Santa Cruz OM, OMPW, H, H13) ja Lakewoodin M-koppaisia malleja. Ja tietty jos Clapton-tyyppinen näppäily napostaa, ei kande unohtaa Martinin Clapton-signaturemalleja, joita on edukkaampi ja kalliimpi. 00018GE on mainio Martin myös, en tosin oo Suomessa nähnyt noita kaupan.
Lowdenit ovat laadukkaita kitaroita, mutta en suosittele ostamaan testaamatta; niiden saundi ja luonne vaihtelevat kovasti mallin mukaan. Jos "huippuluokka" on mielessä, kannattaa suunnata katseet 50-sarjaan. Niissä on myös bevel, joka varsin isokokoisissa/paksuissa F- ja O-malleissa parantaa soitettavuutta paljon. Mun suosikki näistä on punapuu--koa, about 10 mallia oon testannut. Seetri--pähkinä on klassikkomalli, hieno soitin tyylissään --- muttei ehkä Clapton-sormisoittoon vaan pikemminkin keltimpään.
Collings: yhdistelmä perinnettä ja nykyaikaa, about Santa Cruzin tasolla. Näistä esim. OM2H tai OM3 vois olla jees, jos kaula sopii käteen. OM1:stä oon testannut pyramiditallalla varustettua kevennettyä erikoismallia, oli aika tykki. Perus-OM1 on muutamassa testissä ollut vähän tukkoisen tuntuinen, vaatii tiukempaa käskijää tai peukkuplekua.
Ja jos puhutaan Santa Cruzista ja Collingsista, testisarjaan kannattaa liittää Bourgeois. Bourgeoisin Vintage OM erittäin hyvä "nykymartinvintagekopio", mielestäni parempi kuin saman hintaluokan Collingsit (uutena kaupassa --- en tiedä, kummat "ikääntyvät" paremmin).
Lopuksi, muistuttaakseni, ettei tarvitse mennä merten taakse: A-P Paasonen M, Anders Liljeström Versus tai Songster --- oivallisia soittimia. |
|
Pitääkö sen olla huippukallis vai riittääkö, että on huippuhyvä?
Ei onni tule ostamalla. Onni tulee soittaen ja lauluja tehden |
mhs
28.02.2014 16:07:36 (muokattu 28.02.2014 16:37:41) | |
|
hallu: Pitääkö sen olla huippukallis vai riittääkö, että on huippuhyvä?
Hyvä kysymys. Eiköhän tähän saada täsmennystä, kun odotellaan.
Alkuperäisestä kysymyksestä ei oikein selviä, haetaanko nyt selvästi parempaa kuin muutaman satasen kitarat vai parempaa kuin Martinit tai Taylorit. Vai vaan erilaista.
Mun mielestä Martin/Taylor-standardimallien tasosta askel ylöspäin, monillakin kriteereillä, on juurikin tuolla Cruz/Collings/Bourgeois/Lowden-tontilla (tai, Martinin ja Taylorin muissa malleissa). About samassa hintaluokassa ovat myös kotimaisten (tai monien ulkomaisten) rakentajien custom-soittimet.
Voi toki olla, että testattujen parin tonnin soitinten tyyli vaan ei miellytä, vaan jollekulle parempi löytyy vaikkapa alle tonnin Eastmanista tai perussarjan Lakewoodista. |
|
hallu: Pitääkö sen olla huippukallis vai riittääkö, että on huippuhyvä?
Hyvä. Ei ne tosin ihan irrallaan toisistaan ole. |
|
mhs: OM1:stä oon testannut pyramiditallalla varustettua kevennettyä erikoismallia, oli aika tykki. Perus-OM1 on muutamassa testissä ollut vähän tukkoisen tuntuinen, vaatii tiukempaa käskijää tai peukkuplekua.
Lopuksi, muistuttaakseni, ettei tarvitse mennä merten taakse: A-P Paasonen M, Anders Liljeström Versus tai Songster --- oivallisia soittimia.
Nyt tuli hyvä täsmennys. Nimenomaan en ole tiukka käskijä. Kielet kestää, en raada plekulla hampaat irvessä, ja siksi mä tuota herkkyyttä kuulutan.
Ja tänks, tässä oli paljon asiaa. Ja näitä tarkastelen enemmän. |
|
varakone: Hyvä. Ei ne tosin ihan irrallaan toisistaan ole.
No ei ne ole irrallaan varsinkaan akustisissa kitaroissa. Sähkökitaroissa halvan ja kalliin välinen laatuero on enemmän veteen piirretty viiva eikä sitä heti kättelyssä edes välttämättä huomaa, vaan enemmänkin ajan saatossa ja ennenkaikkea halpakin voi olla hyvä. Akustisissa asia ei mene ihan samalla tavalla, vaan tuntuu se vedenjakaja menevän siinä rakennusmateriaalissa ja käsityössä. Eli halvemmat mallit on usein laminaattisia, mikä ei sinällään ole huono vaan esmerkiksi keikkakäytössä hyvinkin vakaa materiaali, mutta ei todellakaan yllä samanlaiseen herkkyyteen ja nyanssien rikkauteen kuin kokopuinen. Kokopuisistakin ohuet hyvinsoivat puut vaativat tarkempaa sovittamista, mikä merkitsee käsityötä, mikä merkitsee lisää hintaa.
Lähinnä ajattelin, että ne kaikkein kalleimmat mallit ovat mestareiden tilaustöinä tekemiä soittimia, mistä ei voida olla oikeastaan mitään mieltä, koska ne ovat asiakkaan toiveiden mukaan juuri heille tehtyjä uniikkeja soitinyksilöitä eli toista samanlaista tulee tuskin vastaan. Jos taas kelpuuttaa tehdastekoiset kitarat kuten vaikkapa Martinin perusmallit, niin silloin niistä voidaan jo keskustella ja jakaa mielipiteitä. Tässä kohtaa kannattaa myös huomata että kiinan tuotanto ja kaukoitä yleensäkin tuottaa valtavat määrät loistavia soittimia, jotka ovat helposti jopa puolet halvempia kuin länsimaiset verrokkinsa. Se tietenkin saattaa herättää eettisiä kysymyksiä soittimen ja sen puiden alkuperästä ja laillisuudesta, mutta jos omatunto ei vaivaa, niin ihan varteenotettavia vaihtoehtoja nuokin tsekattaviksi.
Itse olen ymmärtänyt, että mitä herkemmän ja hienosti soivempi kitara tehdään, niin valmistuksessa ne virhemarginaalit pienenevät olemattomiin jolloin varminta on että rakentajana on ihan oikea soitinrakentajamestari jolloin itse kääntyisin jonkun kotimaisen valmistajan puoleen (Paasonen, Lottonen, mitäniitäonkaan). Kotimaista valmistajaa puoltaa tällaisen herkän soittimen kohdalla se, että tekijä ymmärtää täkäläiset olosuhteet jossa soitinta tullaan käyttämään, tuki ja korjaamo ja huolto on lähellä sekä tietenkin ne rakennuspuut ovat maistaneet täkäläistä ilmastoa jo rakennus ja kuivatusvaiheessa ja ehkä jopa osittain rakentamisessa voitu käyttääkin täkäläistä puuta, vaikka suomessa ei kai oikein kelvollista rakennuspuuta kasva vielä.
Eli minä suosittelen että osta kotimainen samantien jos rahaakin meinaat oikein sijoittaa.
Ei onni tule ostamalla. Onni tulee soittaen ja lauluja tehden |
|
Martin OM-42, ei voi mennä pieleen. Santa Cruzin pienikoppaiset sykähdyttää myös. Niitä vaan ei ihan heti saa. Versoul on yksilöllinen ja hienoääninen soitin.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
LL
01.03.2014 22:57:00 | |
|
jos hankkii parhaan niin kannattaa hankkia useampikin, niin kuin videon mies
http://www.youtube.com/watch?v=_3NwwVijPmE |
|
Gibsonin Master Museum-sarja on aika kallis: http://collectionary.com/item/gibso … -sj-200-vine-custom-acoustic-guitar
Tai Sitten Martinin D-100 Deluxe: http://www.youtube.com/watch?v=aF5Nk_NaV2g
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
National Resophonic tekee hyviä kitaroita myös jos sellaisesta tykkää. Puukitara on toki eri juttu. Paasosen kitaroista ainakin löytyy herkkyyttä ja dynamiikkaa, kannattaa testata jos tilaisuus tulee. Hyviä akkareita ei liian usein tule vastaan muutenkaan etteikö tilaisuutta kannattaisi jättää väliin jos testin paikka tulee. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
