Kitarat: kitarakamat ›

Nyt tuli tällainen paatos, katotaan jos joku jaksaa lukea.
 
Kuinka moni teistä keikoilla tai treeneissä soittelee "päätesäröllä", tai kuinka moni on oikeasti kokeillut vääntää jonkun vahvistimen täysille? Noin teknisestihän, pääteputkisäröä sellaisenaan ei ole olemassa, vaan siinä kohtaa kun pääteputket klippaa, siellä vahvistimessa klippaa melkein kaikki komponentit, etuaste, muuntajat jne. Edellinen ei ole meikäläisen järkeilyä, vaan muutamaltakin tunnetulta vahvistimia suunnittelevalta ja myyvältä henkilöltä kuultua asiaa, mm. Mad Professorin henkilökuntaa.
 
Siinä kohtaa kun styrkkarissa kaikki pääteputkia myöden särkee kunnolla, ei toistaiseksi mikään kokeilemani vahvistin ole kuulostanut hyvältä, ja näihin sisältyy orkkis Deluxe Reverb, Plexi-marsu jne. Eri asia on tietenkin, kun vahvari on riittävän lujalla, niin että kaiuttimet liikuttaa ilmaa ja pääte alkaa kivasti kompressoimaan, mutta se soundi kun styrkkarissa kaikki klippaa, mä en haluaisi soittaa sellaisella soundilla mitään musaa.
 
Jatkuvasti kuulee näitä juttuja, että 5 watin vahvistin riittää keikalle ja se sama 5 wattia on liikaa kerrostaloon. Mä en halua kumota tota väitettä koska kaikkihan on tapauskohtaista, mutta haluaisin lisätä siihen yhden jutun: _riippuu_minkälaisella_soundilla_haluat_soittaa. Joo, 5 wattia riittää kevytkätisen rumpalin kanssa pienellä keikkapaikalla, jossa on PA ja monitorointi kunnossa, jossa aivan putipuhdasta soundia ei juuri tarvita ja pedaalikattaus & soundimaailma sellainen, ettei vahvistimen headroomilla tai botnella ole väliä. 5 wattia on aivan liikaa kerrostaloon, jos käytössä ei ole keinokuormaa ja soittaja haluaa vääntää vahvistimen täysille, ts. haluaa sen soundin kun kaikki vahvistimessa klippaa. En tiedä millaisissa paikoissa täällä porukat keskimäärin soittelee ja millaisesta soundista diggaavat, mutta itseäni en näistä yllä kuvaamistani yhtälöistä löydä.
 
Matalien taajuuksien vahvistaminen vaatii moninkertaisesti enemmän tehoa kuin korkeiden, minkä tahansa tehoisella vahvistimella alkaa nimenomaan alapää kyykkäämään ensimmäisenä kun volumea väännetään lisää. Tästä puolestaan seuraa, että päätteen teho vaikuttaa suoraan ja havaittavimmin juuri alapään toistoon. Kitara ei tietenkään ole basso, eikä kitarakäytössä sen takia nähdä mitään monen sadan watin tehoja, eikä ole tarkoituskaan että kitarasoundilla yritetään täyttää sama rekisteri. Vaikka alapäätä ei tulisikaan tolkuttomasti, vaikuttaa vahvistimen teho kovasti siihen, miten alapää käyttäytyy, millä taajuuksilla soundi alkaa kompressoitua kun volumea on määrä X.
 
Mihin tää kaikki paatos sitten tähtää, on, että tää teholäppä alkaa lähteä käsistä. Juuri nyt on muotia lunchbox-kokoiset vahvistimet, minipedaalit, 1x12 -kaapit jne. Jopa Bogner, yleisesti arvostettu ja kunniallinen vahvistinvalmistaja mainostaa portattua 1x12 -kaappiaan väitteellä, että se kuulostaa 4x12 -kaapilta tai ainakin "niin sen soundin poimivat mikrofonit luulevat". Moni valmistaja mainostaa uutta 1-5 wattista budjettikonettaan väitteillä, että "tällä laitteella saat täysillä olevan 100 wattisen rokkimarsun soundin makkarivolumella". Kuitenkin aivan teknisin faktoin ilman mitään korkinhaistelua tai purismia voidaan perustella, miksi moiset väitteet ovat hölynpölyä, markkinamiesten skeidaa tai vilpittömimmilläänkin suurta toiveajattelua. Mä olen kokeillut montaa 100 wattista vahvistinta, jotka on soundanneet makkarivolalla aivan skeidalta ja bändivolumella taivaalliselta. Oon myös kokeillut vahvistimia jotka on soundanneet sekä makkari- että bändivolumella skeidalta, ja toisia jotka on soundannet molemmilla volumeilla hyvältä. Kaikki hyväsoundiset koneet on soundanneet kovalla paremmalta kuin hiljaisella (Fletcher-Munson jne). Täsmälleen samat jutut pätee kaikkiin kokeilemiini pienitehoisiin vahvistimiin.
 
Robben Fordilla on Dumble, jonka Alexander Dumble on omin sanojensa mukaan suunnitellut sen soundin pohjalta, jonka kuuli aikoinaan keikalla, jossa Robben nyki menemään Fenkun Twinillä. Dumble on alkuperäiseltä soundi-idealtaankin siis modattu fenkku. Aina kun Robbenilla ei ole mahdollisuutta käyttää Dumbleaan, hän pyytää backline-firmalta sen Fenkun Twinin ja lykkää eteen Zendrive-säröpedaalin. Näin tapahtui myös hänen edellisillä Suomen keikoillaan, joista yhtä oli itsekin kuulemassa. Tästä soundimaailmasta aloittajan Deluxe Reverb ei ole hirveän kaukana. Kuitenkin iso osa Dumble-soundia on juurikin se, että headroomia on paljon ja särö tehdään etuasteessa.
 
Bonamassalla on stereosysteemi, jossa samaan aikaan soi 100 wattinen Marshall Silver Jubilee ja kaverina yleensä joku Dumble-henkinen vahvistin. Marsussa on maltillinen dilsa Bossin DD-5:lla ja Dumble-koneessa yleensä jonkunlainen kaiku. Noi levitetään stereoksi ja niitä huudatetaan aika lujalla, tästä syystä keikoilla on pleksit kaappien edessä, muuten mökä ja 4x12-kaapeista eteenpäin suuntautuva yläkeskiäänipiikki on aivan infernaalinen. Kuitenkin 100 wattisia koneiden on oltava, koska ne soundaavat isommalta. Tää kaikki siis herran itsensä suusta, ei suinkaan meikäläisen omasta päästä.
 
Joka tapauksessa noiden molempien soittajien soundi perustuu siihen, että päätetehoa ja headroomia on paljon, minkä takia on musta hassua että tän säikeen ehdotuksissa tähdätään sen päätetehon vähentämiseen ja luetellaan vahvistimia, joissa sitä headroomia ei vaan ole. Näiden soundien toisintaminen kerrostaloystävällisellä volumella on parhaimmillaankin suurta kompromissia. Jos Bonamassa-meininki on tosi lähellä sydäntä, niin joku Marshall-henkinen combo sen Fenkun viereen, pedaalilautaan erotusmuuntaja, siitä Marsuun digidelayn ja Fenkkuun säröpedaalin & kaiun läpi. Les Paul on myös olennainen osa ko. soundissa, paljon olennaisempi kuin noi vahvistimet.