Kitarat: kitarakamat ›

LesPaul70: Mnettiä parhaimmillaan. Pyytää hyvin tarkasti suosituksia jostakin, niin suositusten sijaan kerrotaankin, ettei oikeasti tarvitse sitä, mitä haluaa ostaa.
 
Onneksi tässä tapauksessa ei ole pakko tehdä edes valintaa 24-nauhaisen hevikirveen tai perinneskeban välillä. Ottaa jonkin noista listaamistani 24-nauhaisista SG:eistä, niin se kelpaa kumpaan vain tarkoitukseen.
 
Pata kattilaa soimaa, ja niin edelleen.

JoniSusi: Pata kattilaa soimaa, ja niin edelleen.
 
Menikö jotain ohi?
Käsittääkseni suosittelin juuri sellaisia kitaramalleja joita pyydettiin.

JoniSusi: Täälläkin häpeämätön mainos omaa skebaa kohtaan.
 
Schecter Blackjack ATX C-1. Matta musta, satin kaula, uuuuh. Setneck, joka kuitenkin hiottu pikemminkin Throughbodyksi(bodythrough?)
http://www.thomann.de/fi/schecter_d … id=c911203c951376db2843d1cfaaa9944d
 
Pari vuotta omistettu, ja omalla kohdalla on outoa että on viipynyt pitempään kuin 6 kuukautta.
 
Tarkoitatko tuolla "throughbodyksi hiomisella" ns. hiottua kaulaliitosta?

LesPaul70: Mnettiä parhaimmillaan. Pyytää hyvin tarkasti suosituksia jostakin, niin suositusten sijaan kerrotaankin, ettei oikeasti tarvitse sitä, mitä haluaa ostaa.
 
Höh. Mikähän kohta näissä lauseissa "paljonko vietät aikaa siellä 22-24. nauhojen tuntumassa? Mietin vaan, että harmillisen moni soitin karsiutuu pois pelkän nauhojen lukumäärän takia." kertoo, ettei kysyjä tarvitse sitä, mitä haluaa ostaa.
 
24-nauhaisessa kuusikielisessä kitarassa on 49 puolisävelaskelen ääniala (pl. huiluäänet). Mietin vaan ihan avoimesti, kuinka paljon hienoa musiikkia ja kaunista soittoa jää syntymättä, jos ääniala kapenee ylärekisteristä kaksi tai kolme puolisävelaskelta. Ymmärtäisin ongelman erityisen hyvin, jos nuo sävelet puuttuisivat alhaalta tai keskeltä kitaran äänialaa - sieltä, missä kitara muutenkin soi parhaiten.
 
Joitakin kitaramalleja ei saa 24-nauhaisina, mutta joskus ne voivat olla muilta osin niin hyviä, että soittaja saattaa olla valmis tinkimään nauhojen lukumäärästä. Jos voit osoittaa, että tätä ei ole koskaan tapahtunut, otan sanani takaisin.

Jucciz: Joitakin kitaramalleja ei saa 24-nauhaisina, mutta joskus ne voivat olla muilta osin niin hyviä, että soittaja saattaa olla valmis tinkimään nauhojen lukumäärästä. Jos voit osoittaa, että tätä ei ole koskaan tapahtunut, otan sanani takaisin.
 
Kaulamikin paikkaanhan tuo ekana vaikuttaa, se tulee lähemmäs tallaa 24-nauhaisessa kitarassa.

Ziggy Bubba: Kaulamikin paikkaanhan tuo ekana vaikuttaa, se tulee lähemmäs tallaa 24-nauhaisessa kitarassa.
 
Ei kaikissa kitaramalleissa. Jos nyt otetaan esimerkiksi nuo mainostamani SG:t, niin kaulamikki on täsmälleen samassa paikassa kuin 22-nauhaisissa perus-SGeissä. Syy tähän on SG:n kaulaliitoksessa, josta tuli ihan ensimmäisissä SGeissä ohutrunkoisen kitaran helpoiten särkyvä kohta, kun sen vähästä puumassasta vei mikkikolokin osan pois. Kaikissa myöhemmissä SGeissä kaulamikki on hivenen lähempänä tallaa kuin esim. LP:ssä.
Siksi mihin tahansa nykyaikaiseen SG:hen voi helposti lisätä 2 nauhaa ilman väkivaltaa yksinkertaisesti jatkamalla otelautaa. Tästä esimerkkinä oma SG:ni, ihan tavallinen Special Faded, jolle on tehty juuri näin (omakuva). Sittenkin jää vielä hajurako kaulamikkiin.
 
Minä tein (teetätin) tuon modauksen lähinnä siksi, kun hyödytön tyhjä tila kaulamikin ja otelaudan pään välissä häiritsi, ja aiempaa kokemusta 24-nauhaisista kitaroista oli kyllä. Jotakuta toista voi tietysti häiritä yhtä paljon se, että tuollaisena SG ei näytä "oikealta", kun siinä on liikaa nauhoja.

LesPaul70: Ei kaikissa kitaramalleissa. Jos nyt otetaan esimerkiksi nuo mainostamani SG:t, niin kaulamikki on täsmälleen samassa paikassa kuin 22-nauhaisissa perus-SGeissä. Syy tähän on SG:n kaulaliitoksessa, josta tuli ihan ensimmäisissä SGeissä ohutrunkoisen kitaran helpoiten särkyvä kohta, kun sen vähästä puumassasta vei mikkikolokin osan pois. Kaikissa myöhemmissä SGeissä kaulamikki on hivenen lähempänä tallaa kuin esim. LP:ssä.
 
Ihan totta. Kävi mielessä mainita, mutta juu.

Joku mainittiki jo tuossa että Suhr ja empä mie tuohon ossaa mithään lisätä, customia vain tillaahmaan sieltä päin, jos ei ole kauheita vaatimuksia speciaali puitten tai muitten koristeitten suhteen niin hinnatki sammaa linjaa Ibanezin kärkipään malleissa(jopa halvemmat).

Sarko: Tarkoitatko tuolla "throughbodyksi hiomisella" ns. hiottua kaulaliitosta?
 
En tiedä miksi sitä pitäisi sanoa, Schecter itse sanoo Set-neck with Ultra-access, ja tässäpä olisi thomannilta kuvaa kaulasta:
http://www.thomann.de/thumb/bdbmagic/pics/bdb/219891/6493942_800.jpg
 
Itselläni kun tuo setneck usein tuo mieleen perinteisen Gibson Les Paul viritelmän, jota en itse siedä.
 
Edit: toinen kuvakulma:
http://schecterguitars.com/images/s … atx-2014-c-1-vrs-body-back-high.jpg
 
PS: tuo kaula on hunajata soittaa.

Niin, tähän...
 
Jucciz: 24-nauhaisessa kuusikielisessä kitarassa on 49 puolisävelaskelen ääniala (pl. huiluäänet). Mietin vaan ihan avoimesti, kuinka paljon hienoa musiikkia ja kaunista soittoa jää syntymättä, jos ääniala kapenee ylärekisteristä kaksi tai kolme puolisävelaskelta. Ymmärtäisin ongelman erityisen hyvin, jos nuo sävelet puuttuisivat alhaalta tai keskeltä kitaran äänialaa - sieltä, missä kitara muutenkin soi parhaiten.
 
Jos tuo kerran olikin vilpitön kysymys, niin tässä jotain näkemystä.
 
Oleellista ei tässä tapauksessa niinkään ole nauhojen absoluuttinen määrä, tai jos olisi, niin miksei saman tien vaikka 27 tai 30 nauhaa (eikö se olisi vielä parempi?) - vaan se, että yhdellä kielellä on silloin kahden oktaavin luonnollinen ambitus ilman vippaskonsteja. Useissa melodiankuluissa on hyvin luontevaa, kun melodian saa jossain kohokohdassa vietyä toonikaan yläoktaavissa, mikä siis normaalivireessä ja E-pohjaisissa sävellajeissa löytyy korkeimman kielen 24. nauhalta.
 
Toki saman efektin voi yhtä hyvin tehdä venyttämällä ylä-E:hen 22. tai vaikka 21. nauhalta, ja usein tämä voi soinnin ja yleisvaikutelman kannalta olla parempikin vaihtoehto. Nopeissa juoksutuksissa kuitenkin 24. nauha helpottaa hommaa huomattavasti.
 
Kahden oktaavin kaulaa voi hyödyntää myös muunlaisiin juttuihin, esim. avoin kieli urkupisteenä, josta pääsee aina 2 oktaavin päähän ylöspäin. Tästä esimerkkinä tulee mieleen vaikkapa Megadethin So Far So Good So What -levyn avaava instrumentaali Into The Lungs of Hell. Siinä tällaista urkupistettä ja kahden oktaavin kaulaa on hyödynnetty tavalla, jota on mahdoton toistaa alle 24-nauhaisella kitaralla.

LesPaul70: Jos tuo kerran olikin vilpitön kysymys, niin tässä jotain näkemystä.
 
Oleellista ei tässä tapauksessa niinkään ole nauhojen absoluuttinen määrä, tai jos olisi, niin miksei saman tien vaikka 27 tai 30 nauhaa (eikö se olisi vielä parempi?) - vaan se, että yhdellä kielellä on silloin kahden oktaavin luonnollinen ambitus ilman vippaskonsteja. Useissa melodiankuluissa on hyvin luontevaa, kun melodian saa jossain kohokohdassa vietyä toonikaan yläoktaavissa, mikä siis normaalivireessä ja E-pohjaisissa sävellajeissa löytyy korkeimman kielen 24. nauhalta.
 
Toki saman efektin voi yhtä hyvin tehdä venyttämällä ylä-E:hen 22. tai vaikka 21. nauhalta, ja usein tämä voi soinnin ja yleisvaikutelman kannalta olla parempikin vaihtoehto. Nopeissa juoksutuksissa kuitenkin 24. nauha helpottaa hommaa huomattavasti.
 
Kahden oktaavin kaulaa voi hyödyntää myös muunlaisiin juttuihin, esim. avoin kieli urkupisteenä, josta pääsee aina 2 oktaavin päähän ylöspäin. Tästä esimerkkinä tulee mieleen vaikkapa Megadethin So Far So Good So What -levyn avaava instrumentaali Into The Lungs of Hell. Siinä tällaista urkupistettä ja kahden oktaavin kaulaa on hyödynnetty tavalla, jota on mahdoton toistaa alle 24-nauhaisella kitaralla.
 
Tää on toki just näin niinkuin sanot, mutta aika marginaalisia tilanteita nuo silti on. Tietty jos on omistautunut juuri noiden tapausten toisintamiseen, 24 nauhaa on saatava. Ei ongelmaa. :)
 
Ihan vilpitön oli pohdintani. Mietin vaan, että jollakullahan voi olla halu saada 24-nauhainen kepukka ihan vaan tottumuksesta tai "vanhasta muistista", vaikka sitten syvällisemmän harkinnan seurauksena tulisikin siihen tulokseen, ettei se nyt välttämättä IHAN niin pakollinen juttu olekaan. Lähinnä niitä tilanteita just hain tässä, joissa tarjolla ois uskomattoman hyvä soitin järkevään hintaan, mutta nauhoja on vähemmän kuin 24. Siinä on ihan tervettä miettiä, ovatko ne puuttuvat pari nauhaa oman soittamisen kannalta välttämättömiä vai eivät. Joskus ovat, joskus sitten taas ei.

Tuohon 24 nauhan hankkimiseen riittää se että settilistassa on se yksi biisi jossa joku likki menee just sinne 23 tai 24 nauhalle. That's it. Tai sitten se että mulla on pidempi kun sulla tyyppinen vertailu :D
 
Ja jos jotain pitää suositella niin torilla pyörii muutama Jackson soloist USA.

Tässäpä se aloittajan etsimä kapistus on:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=850666

Jucciz: Tää on toki just näin niinkuin sanot, mutta aika marginaalisia tilanteita nuo silti on.
 
Tästä sen verran eri mieltä, että en nyt sanoisi "aika marginaaliseksi" toonikan roolia melodiasoitolle, ainakin kun tonaalisesta musiikista puhutaan. Toonika soittimen äänialan yläpäässä on melodialle yleensä vähintään yhtä hyödyllinen kuin toonika äänialan alapäässä. Siitä saa yleensä hyvin luontevan rakenteellisen kohokohdan melodialle kuin melodialle.
 
Sitten millään toonikalla tietenkään ei ole paskankaan väliä, jos soitetaan jotain vapaatonaalista kokeellista jazzia tai vähän härömpää progesekoilua tyyliin King Crimsonin oudommat vaiheet.