Kitarat: kitarakamat ›

varakeef: Huomatkaa nyt, että edes Tonerite ei väitä laitteen tekevän puuhun solutasoisia muutoksia. Kyse on valmistajankin mukaan sisäänsoittamisen simuloimisesta, osien välisen vuorovaikutuksen parantamisesta.
 
Tässä on nyt monta eri kysymystä käsittelyssä. Nyt on löytynyt perusteluja sille että värisyttäminen 100 - 170 Hz taajudella pienentää puun sisäistä vaimennusta.
 
Jos sitten Tonerite ei kuitenkaan tee sitä, niin sen kannalta huonompi homma, sanoisin.
 
Postauksessasi on lisäksi sisäänrakennettu oletus että sisäänsoittaminen parantaa (vain) osien välistä vuorovaikutusta, ei sisäistä vaimennusta. Eilen linkittämäni lähde kuitenkin ottaa esille mahdollisuuden että väristyskoe selittäisi sisäänsoittamisen vaikutuksia, vaikka niitä on myös selitetty toisin (liitoksiin liittyvänä).
 
PS. Tosiaankaan en ole tässä keskustelussa puolustelemassa Toneriteä, vaan pohtimassa tätä kysymystä puun käyttäytymisestä soitettaessa, ja sen muutoksista soittamisen tai värinän seurauksena.

Spiral:
 
Luen vittuillessani.
Kyllä käyttäjäkokemuksilla on merkitystä siinä että se voi nostaa esiin ilmiöitä joita tulisi tarkastella tarkemmin.
 
Kunhan pärinä alakerrassa loppuu niin tulen ottamaan vittuilut vastaan.

Klezberg: Tässä on nyt monta eri kysymystä käsittelyssä. Nyt on löytynyt perusteluja sille että värisyttäminen 100 - 170 Hz taajudella pienentää puun sisäistä vaimennusta.
 
Jos sitten Tonerite ei kuitenkaan tee sitä, niin sen kannalta huonompi homma, sanoisin.
 
Aikaisemmin tässä ketjussa oli kuvia spektristä. Kitara pärisee hyvin laajalla taajuusalueella, sisältäen nuo 100-170 Hz myös.

hollstro: Aikaisemmin tässä ketjussa oli kuvia spektristä. Kitara pärisee hyvin laajalla taajuusalueella, sisältäen nuo 100-170 Hz myös.
 
En tarkoittanutkaan noin, siis ettei Tonerite värähtelisi tuolla taajuusalueella. Varakeefin mukaan Tonerite ei vaikuta puun solurakenteeseen, ja sitä kommentoin, että Toneriten kannalta huonompi homma jos on niin, siis ettei se vaimenna puun sisäistä vaimennusta (vaikka tuon värinän pitäisi niin vaikuttaa ainakin tuon tutkimuksen mukaan).

Klezberg: En tarkoittanutkaan noin, siis ettei Tonerite värähtelisi tuolla taajuusalueella. Varakeefin mukaan Tonerite ei vaikuta puun solurakenteeseen, ja sitä kommentoin, että Toneriten kannalta huonompi homma jos on niin, siis ettei se vaimenna puun sisäistä vaimennusta (vaikka tuon värinän pitäisi niin vaikuttaa ainakin tuon tutkimuksen mukaan).
 
No sitä en sano, ettei vaikuttaisi. Sanon vain, että eivät väitä, että vaikuttaisi.

varakeef: No sitä en sano, ettei vaikuttaisi. Sanon vain, että eivät väitä, että vaikuttaisi.
 
Okei... mutta miten se osien välinen vuorovaikutus paranee, elleivät puut muutu? Saumojen kohentuminen on minustakin huuhaata, vaikka en pahimman lajin skeptikko olekaan.

Kefiiri: Okei... mutta miten se osien välinen vuorovaikutus paranee, elleivät puut muutu? Saumojen kohentuminen on minustakin huuhaata, vaikka en pahimman lajin skeptikko olekaan.
 
Tuossa
http://books.google.fi/books?id=9CR … g=PA723#v=onepage&q&f=false
todetaan, varsinaisesti viulujen osalta tosin, että "though this effect (=soundin paraneminen soiton myötä) has also been ascribed to a minor separation of the glue in the purfing". Eli siis yhden teorian mukaan sisäänsoitossa tapahtuva muutos tapahtuisi liitoksessa, ei puissa.

Klezberg: "though this effect (=soundin paraneminen soiton myötä) has also been ascribed to a minor separation of the glue in the purfing".
 
Pitäisikö tuo sana olla "purfling"? Sehän on olematon koristeliuskajuttu joka kiertää viulun kannen reunaa? Sehän ei edes muodosta mitään rakenteellista liitosta, toisin kuin esim. kitaran "binding".

Kefiiri: Pitäisikö tuo sana olla "purfling"? Sehän on olematon koristeliuskajuttu joka kiertää viulun kannen reunaa? Sehän ei edes muodosta mitään rakenteellista liitosta, toisin kuin esim. kitaran "binding".
 
Joo, purfling. Samaa ihmettelin itsekin. Lue se alkuperäinen teksti.

Klezberg: Joo, purfling. Samaa ihmettelin itsekin. Lue se alkuperäinen teksti.
 
Juu, aika hataralta vaikutti moinen selitys. Johan siihen soinnin muuttumiseen vaikuttaa enemmän viulunsoittajan jouhista variseva hartsi ja sen myötä muuttuva kitkakerroin... jos kaukaa haettuja selityksiä ruvetaan kehittelemään :)

Kefiiri: Pitäisikö tuo sana olla "purfling"? Sehän on olematon koristeliuskajuttu joka kiertää viulun kannen reunaa? Sehän ei edes muodosta mitään rakenteellista liitosta, toisin kuin esim. kitaran "binding".
 
Entäs jos se juuri irtonaisuuttaan siinä demppaa koko viulun ennenkuin liimat asettuu?

Klezberg: Kyllähän tässä on näkynyt skeptisyyttä myös sisäänsoittamista, äänen paranemista, värähtelyn puun ominaisuuksiin aiheuttamia muutoksia yms. kohtaan, perustuen mm. siihen ettei soittajien mielipiteisiin voi vedota, koska korvan muistiin ei voi luottaa. Tämä äärimmäinen skeptisyys sai minut osallistumaan keskusteluun, ei tuo Tonerite josta minulla ei ole kokemuksia enkä ole siitä itse kiinnostunut.
 
Jos mika tahansa taristys vaikuttaa puun vaimennuskertoimeen, voisi kuvitella, etta tama paristin toimii. Siina missa, sisaansoittokin.
 
Mutta mita se sisaansoitto on ja mita siina tapahtuu kitaralle?
 
Olen kokenut sisaansoiton edut muutamaan kertaan. Kitaran soittettavuus on parantunt, soundi on kiinteytynyt ja muutenkin kitara on tuntunut paremmalta.
Tama on kuitenkin tapahtunut viikkojen, ellei kuukausien aikana. Eli onko tama parantuminen ollut ainoastaan uskon ja mielikuvituksen tuotetta, vai totta?
En pysty sanomaan...
 
Lisays: Puhun sahkokitaroista.

Mun soittovauhdilla se auki-/sisäänsoitto voi kestää vuosia.
Ehkä sekin on vain psyykkisistä että parikyt vuotta vanha vehje tuntuu vähemmän kankealta kuin pakasta vedetty.

Nonni!
 
Muutama vuorokausi ekaa kitaraa on päristelty. Otin ensimmäiseksi kitaraksi eniten soitetun akustisen, Martin 000-16RGTn.
Odotukset kitaran aukeamiseen ei olleet kauhean korkealla, koska kitara on ollut minulla 12 vuotta. Laskeskelin ympäripyöreästi että noin 500lla keikalle se on ollut käytössä. Studiossa, kotona ja mokilläkin on kertynyt soittitunteja muutama sata. Kannen halkeamia korjattu useaan otteeseen. Kitaran soundi, tuntuma ja fiilis siis on aika hyvin jäänyt mieleen vuosien aikana.
 
Soittelin kitaraa sekä vanhoilla että nyt uusilla kielillä, nyt päristyksen jälkeen:
 
Perus avosointu/barrekauhominen: ei huomattavaa eroa mun mielestä, sanoisin ettei mitään eroa entiseen. Soundi on juuri sitä mitä ennenkin. Näitä on tullut tietty eniten soitettua, joten luulisikin että noi perus harjaukset on avanneet kitaraa ihan riittämiin.
 
Flatpicking/peruspikkaus/soolo/yms: ero on aika selkeä verrattuna entiseen. Yksittäiset äänet soi yllättävän paljon kovempaa kuin ennen. Jotenkin tuntuisi että kaikkea on enemmän (ylä-, keksi- ja alaääniä, kerrannaisia ect). Myös dynamiikkaa on enemmän kuin ennen, joten aluksi tekee mieli vähän laittaa kompressori väliin...(mutta mihin väliin).
 
Sormisoitto: kitara soi voimakkaammin kuin ennen, ja soundiskaala on myös leveämpi. Varsinkin "kirskuntaa" saa tallan suunnasta soitettaessa enemmän kuin ennen. Samoin pehmeys, läheltä otelautaa soitettaessa on syvempää kuin ennen. Soitti sitten läskillä tai kynsillä.
 
Kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys, noinkin paljon soitetussa vehkeessä. Päällimmäisenä jäi mieleen herkyys sormisoitossa ja dynamiikka pikkauksessa.
 
Suristimen käyttöhetkiä kun mietin, niin ensimmäisenä tuleekin mieleen kaksi asiaa:
1. Jos on myymässä kitaraa ja on sahannut sillä pelkästään esim avosointuja, niin kyllä mä laittaisin kitaran surisemaan viikoksi, jotta kitara heräisi kaikkialta henkiin, parhaalla mahdollisella tavalla. (eikä vaan noi avosoinnut soisi hiton maukkaasti). Jos ensimmäinen vakava ostoehdokas olisikin esim sormisoittomiehiä ja vetelisi aina capo VII-nauhalla.
 
2. Jos on ostanut kitara, mutta tuntuu että siinä on kuolleita kohtia,tai kitara ei esim syty kunnolla sormisoitossa tai muuten hiljaa pikkaillessa. Tässäkin tapauksessa toi Tonerite voi auttaa asiaan (olettaen että kitara nyt on "paperilla" ihan kelpo peli.)
Tämä jälkimmäinen olisi tietty kiva tehdä ennen ostopäätöstä...harvemmin vaan kukaan antaa kitaraa viikoksi testiin ja päristeltäväksi.
 
Käppyröitä,graafisia esityksiä yms faktaa minulla ei ole tietenkään tarjota. Korvat ja sormet kertoi kaiken oleellisen tarpeeksi selkeästi meikäläiselle.
 
Edit: lisätään tähän nyt vielä varmuuden vuoksi: en usko että vehje tekee "paskasta konvehtia", mutta se voi hyvin tuoda (hyvästä) soittimesta esille sen parhaat puolet.

0101978: Nonni!
 
Eli akustiselle on positiivista vaikutusta. Mitenköhän anti-akustiselle lankkusähkikselle... No, taidan laittaa sopivan tilaisuuden tullen johonkin vatkaimeen kepukan, pakkanenkaan ei sitä ainakaan huonontanut ;)

0101978: Nonni!
 
Muutama vuorokausi ekaa kitaraa on päristelty. Otin ensimmäiseksi kitaraksi eniten soitetun akustisen, Martin 000-16RGTn.
Odotukset kitaran aukeamiseen ei olleet kauhean korkealla, koska kitara on ollut minulla 12 vuotta. Laskeskelin ympäripyöreästi että noin 500lla keikalle se on ollut käytössä. Studiossa, kotona ja mokilläkin on kertynyt soittitunteja muutama sata. Kannen halkeamia korjattu useaan otteeseen. Kitaran soundi, tuntuma ja fiilis siis on aika hyvin jäänyt mieleen vuosien aikana.
 
Soittelin kitaraa sekä vanhoilla että nyt uusilla kielillä, nyt päristyksen jälkeen:
 
Perus avosointu/barrekauhominen: ei huomattavaa eroa mun mielestä, sanoisin ettei mitään eroa entiseen. Soundi on juuri sitä mitä ennenkin. Näitä on tullut tietty eniten soitettua, joten luulisikin että noi perus harjaukset on avanneet kitaraa ihan riittämiin.
 
Flatpicking/peruspikkaus/soolo/yms: ero on aika selkeä verrattuna entiseen. Yksittäiset äänet soi yllättävän paljon kovempaa kuin ennen. Jotenkin tuntuisi että kaikkea on enemmän (ylä-, keksi- ja alaääniä, kerrannaisia ect). Myös dynamiikkaa on enemmän kuin ennen, joten aluksi tekee mieli vähän laittaa kompressori väliin...(mutta mihin väliin).
 
Sormisoitto: kitara soi voimakkaammin kuin ennen, ja soundiskaala on myös leveämpi. Varsinkin "kirskuntaa" saa tallan suunnasta soitettaessa enemmän kuin ennen. Samoin pehmeys, läheltä otelautaa soitettaessa on syvempää kuin ennen. Soitti sitten läskillä tai kynsillä.
 
Kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys, noinkin paljon soitetussa vehkeessä. Päällimmäisenä jäi mieleen herkyys sormisoitossa ja dynamiikka pikkauksessa.
 
Suristimen käyttöhetkiä kun mietin, niin ensimmäisenä tuleekin mieleen kaksi asiaa:
1. Jos on myymässä kitaraa ja on sahannut sillä pelkästään esim avosointuja, niin kyllä mä laittaisin kitaran surisemaan viikoksi, jotta kitara heräisi kaikkialta henkiin, parhaalla mahdollisella tavalla. (eikä vaan noi avosoinnut soisi hiton maukkaasti). Jos ensimmäinen vakava ostoehdokas olisikin esim sormisoittomiehiä ja vetelisi aina capo VII-nauhalla.
 
2. Jos on ostanut kitara, mutta tuntuu että siinä on kuolleita kohtia,tai kitara ei esim syty kunnolla sormisoitossa tai muuten hiljaa pikkaillessa. Tässäkin tapauksessa toi Tonerite voi auttaa asiaan (olettaen että kitara nyt on "paperilla" ihan kelpo peli.)
Tämä jälkimmäinen olisi tietty kiva tehdä ennen ostopäätöstä...harvemmin vaan kukaan antaa kitaraa viikoksi testiin ja päristeltäväksi.
 
Käppyröitä,graafisia esityksiä yms faktaa minulla ei ole tietenkään tarjota. Korvat ja sormet kertoi kaiken oleellisen tarpeeksi selkeästi meikäläiselle.
 
Edit: lisätään tähän nyt vielä varmuuden vuoksi: en usko että vehje tekee "paskasta konvehtia", mutta se voi hyvin tuoda (hyvästä) soittimesta esille sen parhaat puolet.
 
Popcornit on jo tulossa. Eiköhän psykoakustiikkamiehet kohta herää dumaamaan kun et sokkona testannut :)

0101978: Otin ensimmäiseksi kitaraksi eniten soitetun akustisen
 
Eli ns. ei-sähkökitaran.

Krice: Eli ns. ei-sähkökitaran.
 
Suurin osa palstalaisista tietää, mikä akustinen on. Mutta kiitos kuitenkin.

Kukahan kitaranvalmistaja alkaa ensimmäisenä ravistelemaan puut _ennen_ kitaran valmistamista? "Dried, shaked and baked tonewood". Luulis olevan selkeä etu kilpailijoihin nähden kun on tärisytetty ennen ja jälkeen.