Media ja viihde ›

Ari Lahdenmäen ja Riku Rantalan Isänmaan asialla - Matkaopas syrjäytettyjen Suomeen. Ihan hauska teos sinänsä, varsinkin kun sattui luettavaksi heti Inhoa ja pelkoa Las Vegasissa -kirjan jälkeen, jonkinlainen osittaistribuutti kun tuo miesten kirja Thompsonin teokselle on. Kevyttä, helppoa luettavaa ja sujuvaa kieltä. Juoni oli aika yksioikoinen, mutta jaksoi kantaa kirjan melko lyhyen mitan ihan jees. Tämä kirja olisi varmasti parhaimmillaan kesällä riippumatossa lojuessa olut tai muu rentouttava huumausaine (joita kirjassa kyllä piisasi) käsillä.

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa
Leppoisaa luettavaa. Toimii. Tuli itseasiassa mieleen että jos ja kun ollaan tässä keväällä tai kesällä ehkä Berliiniin lähdössä niin mentäisiin Tuurin tavoin laivalla Travemundeen ja sieltä junalla etiäpäin, eikä lentokoneella niinkuin yleensä.
Olin samalta kirjailijalta lukenut vuosia sitten jonkun kalastustarinakirjan joka, tässä kirjassa paljastui fiktioksi, vaikka se kirjastossa oli tietokirjojen joukossa.. Hieman karisi uskottavuus. Seuravassa kirjassa hän varmaan kertoo että kaikki aiemmat matkailutarinatkin ovat sepitettä..
 
Viimeeksi yritin lukea: Augusten Burroughs: Maagista ajattelua - Tositarinoita
Alussa oli jo hämmennystä. Jotain lapsuus/nuoruusmuisteluita. Neitimäinen kaveri, mutta pistin sen lapsuuden piikkiin. Plaa plaa ja selasin äkkiä kirjaa etiäpäin. Mutta luvussa Seurustelin hautausurakoitsijan kanssa, mennään jo liian pitkälle. Mies ottaa kirjailijalta (myös mies) suihin hautaustoimistossa. Hyi vittu! Vaikka en homofoobikko olekaan niin rajansa kaikella. Alkoi oksettamaan, kirja lensi vittuun ja ellei se olisi ollut kirjastosta niin olisin sen varmaan polttanut..

Matt Thorne - Prince
 
Kansiteksteissä hehkutellaan tätä definitiiviseksi teokseksi Princestä. Sitä tämä ei voi millään olla, koska kirja keskittyy niin vankasti pelkästään musiikkiin ja kiertueisiin ja Princen lapsuudesta ja nuoruudesta ei kerrota juuri mitään. Ei se minua haittaa, mutta definitiivisen teoksen pitäisi antaa paremmat taustatiedot lukijalle. Toinen ärsyttävä seikka on se, että sivut pullistelevat viitteitä, joten kokoajan saa vilkuilla erillistä viiteosiota kirjan takana (varsin iso osa viitteistä on sellaisia, että ne kyllä kannattaa lukea samalla). Muutoin tämä on kyllä kattava tutkielma Princen julkaisemasta ja julkaisemattomasta musiikista ja kiertueista. Suositeltava vankimmille faneille. Muille voi olla vähän turhan raskas kokemus. Löytyy myös suomennettuna, mutta itse luin viime vuonna päivitetyn englanninkielisen painoksen.

Stuart Clarke - Luonnon Voima
 
Tieteenhistoriaa mukaileva romaani

Hemingwayn Vanhus ja meri, nyt menee Jäähyväiset aseille.
Tarpeeksi simppeliä mulle.

JRR Tolkienin Sormuksen Ritarit ja Kaksi Tornia. Nyt kun vielä selviäisi Frodon ja Samin pitkäveteisestä erämaavaelluksesta niin voisi sanoa että tuli luettua koko trilogia.

Nadezda Mandelstam: Ihmisen toivo
 
Tämä on niitä harvoja todenmukaisia aikalaiskuvauksia Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Kertojan puoliso Osip Mandelstam, tunnettu runoilija, kuoli toisen pidätyksensä jälkeen v. 38-39 Vtoraja retska-siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.
 
Kertoja on tallentanut jälkeenjääneille (joista hengenheimolaisiaan Stalinin kuoltua oli enää kourallinen) kaiken tuon ajan pelon, painostavuuden ja epäilyjen ilmapiirin, piinaavan köyhyyden, nälän ja kodittomuuden, mutta myös akmeistien (OM:n edustama runouden tyylisuunta) hengen ja siihen sisältyvän sinnikkyyden ja toivon.

sahkuifk: Hemingwayn Vanhus ja meri, nyt menee Jäähyväiset aseille.
Tarpeeksi simppeliä mulle.
 
Hemingway ampui ittensä haulikolla, muuten.

Honey Aaltonen - Cisse Häkkinen
 
Ehkä enemmän fiktion, kuin faktan muotoon kirjoitettu tarina, mutta se ei kyllä haitannut pätkääkään. Oli itseasiassa mukava lukea tällainen vähän keveämpi elämäkerta vakavampien ja kuivempien vastapainoksi.

Eilen illalla luin Macbethin. Shakespearen tuotanto on ilmestynyt/ilmestymässä Matti Rossin uusina käännöksinä, ja ovat muuten hyvää työtä, ainakin kaikki, jotka olen ehtinyt lukea. Sujuvasti puhekielisyys ja runollisuus, ylä- ja alatyyli vuorottelevat näissä.
 
"huora lapsen ojaan heitti, kuristi ja multaan peitti; lapsen sormen pataan heitän, siinä kiehutan ja keitän; limaiseksi keitto muuttuu, pukin sappi vielä puuttuu" (kolmas noita)

Kurt Vonnegut - Äiti Yö
 
Näistä ehkä kovempi tapaus. Yhdysvaltojen armeijalle vakoillut näytelmäkirjailija joutuu syytetyksi natsien rikoksista, ja sitten tapahtuu vonnegutmaiseen tapaan vähän kaikenlaista, mitä ei ole ihan helppo tiivistää.
 
Kurt Vonnegut - Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater
 
Hyvä oli tämäkin.

vellamoverikorva: Eilen illalla luin Macbethin. Shakespearen tuotanto on ilmestynyt/ilmestymässä Matti Rossin uusina käännöksinä, ja ovat muuten hyvää työtä, ainakin kaikki, jotka olen ehtinyt lukea. Sujuvasti puhekielisyys ja runollisuus, ylä- ja alatyyli vuorottelevat näissä.
 
"huora lapsen ojaan heitti, kuristi ja multaan peitti; lapsen sormen pataan heitän, siinä kiehutan ja keitän; limaiseksi keitto muuttuu, pukin sappi vielä puuttuu" (kolmas noita)
 
Tämmöinen käännösten vertailu tuli kerran pistettyä ylös, kun radiosta tuli ohjelma Titus Andronicuksen uudesta käännöksestä.
 
Titus Andronicus
Tamora sanoo:
 
Now will I hence to seeke my louely Moore,
And let my spleenefull Sonnes this Trull defloure.
 
Uusi käännös (Saaritsa, 2009):
Nyt rakkaan Aaronini syliin kiiruhdan,
kiimaiset pojat raiskatkoon sen letukan.
 
Vanha käännös (Cajander, 1912):
Nyt menen saamaan mauriltani muiskun,
ja pojat hurjat raiskaamaan tuon luiskun.
 
Joskus viime vuoden puolella tuli myös ohjelma koko käännösprojektista, mutta sitäkään ei näytä enää Areenassa olevan. Muistelen että Rossi ja Saaritsa kääntävät molemmat. Gutenbergistä löytyy alkukielisiä ja vanhoja suomennoksia, noita saattaa olla hauska vertailla.
Esim.
http://www.gutenberg.org/cache/epub/21100/pg21100.html
http://www.gutenberg.org/cache/epub/2260/pg2260.html

Kiitos vinkistä! Eipä ole ennen tullut tuohon Gutenbergiin tutustuttua.

Lamppu Laamanen - Dave Lindholm: Levytyksiä 30 vuotta
 
Yli kymmenen vuotta vanha teos, mutta edelleen ihan hyvä johdanto Lindholmin erittäin laajaan tuotantoon. Suurin miinus tulee siitä, että kaikki levytykset käsitellään aika pintapuolisesti. Kyllä minua olisi kiinnostanut lukea vähän enemmän esim. siitä kuka, tai mikä toimi inspiraationa Ainon takana.

Karl Ove Knausgård - Taisteluni I
Hieno kirja. Rimpuilua pois jostain, mistä ei pääse pois. Mietteliästä etenemistä. Savuke syttyy ja maailma saa ääriviivat.
 
Täytyy alkaa metsästää kolmosta kirjastosta. Se on kova homma.

Ari Koivunen - Karaokebaarista hevilavoille & Axl Rosen elämänkerran.

Oikeusjuttu
 
Pakkonakki, jos meinaa vähänkin viitata kafkamaisuuksiin. Ylättävää koomiikkaa, eikä ollenkaan tahatonta, tarjoaa Joseph K:n toivoton ja absurdiksi mainittu matkanteko kasvottomien vallanpitäjien kurimuksessa. Kirjassa on keskeneräisiä osuuksia, sillä kertomus oli Kafkan viimeisiä teoksia ennen hänen kuolemaansa. Tämäkin käsikirjoitus oli määrä tuhota kirjailijan kuoleman jälkeen, kuten näkyy käyneen.

texjazz: Karl Ove Knausgård - Taisteluni I
Hieno kirja. Rimpuilua pois jostain, mistä ei pääse pois. Mietteliästä etenemistä. Savuke syttyy ja maailma saa ääriviivat.
 
Täytyy alkaa metsästää kolmosta kirjastosta. Se on kova homma.
 
Miksei kakkosta? Vai oletko jo lukenut sen?

Tellervo: Miksei kakkosta? Vai oletko jo lukenut sen?
 
Olen lukenut sen ensimmäiseksi. Ei muuten haittaa, kakkososa tematisoituu Knausgårdin oman perhe-elämän pariin. Rimpuiluun pois entisestä.