| Aihe: 80-luvun hevi/rock soundi rumpuihin | |
|---|
|
Tolla laitteiston alkeellisuudella verrattuna nykypäivään tarkotin että nyt on mahdollisuuksia ihan eri tavoin kuin vaikka 80-luvulla. Nykyään on myös kouluja ja internetistä löytyy miljoona sivua ja opetusvideota mistä hakea ideoita, tietoa, ääninäytteitä... silti tuntuu että tänä päivänä nauhalle päätyy huonompilaatuisia äänityksiä kuin 30 vuotta sitten.
Ihan jotain kaupallisia rumpuplugareitakin kun kuuntelee niin ei se soundi potki samalla lailla kuin vaikka tällä levyllä.
http://www.youtube.com/watch?v=nM__lPTWThU
Varsinkin ton tyylistä snare soundia oon monesti koittanut saada aikaan siinä koskaan onnistumatta. Varmaan toi iso äänitystila on yks juttu, mutta tuskin pelkästään siitä kiinni.
Tässä yks mun miksaus jonka tein kilpailuun. Muistan tapelleeni snaren kanssa, mutta aika vaisuksi se jäi silti. Basarista en saanut mitään järkevää aikaseks joten käytin pelkästään trigattua soundia. Jos olis pitänyt pelkillä analogilaitteilla miksata olis tulos ollut vielä selkeästi huonompi:
https://soundcloud.com/joonas-yl-nne/karybdis-constellations-mixing
Etsiikö bändisi hyvää studiota jossa työskennellä halvalla? Ota siinä tapauksessa minuun yhteyttä. |  PurpleCandle
01.02.2014 01:33:28 (muokattu 01.02.2014 01:34:57) | |
|
Painkillerissäkin snare jytisee aika hyvin lattian kautta.
Yksi mitä vahvasti epäilen on että nykyään vedetään liian helposti highpass ja lowpass kortti hihasta rumpujen kanssa.
Breathing Black Metal since 1997 | |
Mikael: Noo.. ei nyt ehkä enää kuitenkaan. Kyllähän ihmisiltä rupeaa löytymään jos ei nyt tiskejä niin ainakin kaikenlaisia ihan laadukkaita räkkiviipaleita ja mun nähdäkseni eri etusten säröytymisestä ja niiden soundista puhutaan paljonkin.
Ehkäpä se särön karttminen harrastelupiireissä 90/00-luvuilla perustui enempi siihen, että noi halpisstudiovehkeet mitä rupesi olemaan tarjolla eivät vaan kuulostaneet kovinkaan kivalta säröytyessään ja ne kun on olleet monen ensikosketus asiaan...
Kyllä mä ihan mielellään vaikkapa ihan folk-musahommissakin oon vedellyt mittarit reippaasti punaisella jos se on tuntunut hyvältä. Neve/SSL/jne tuntuukin mut sit taas Focusrite (platinum)/M-audio/Presonus/mitänäitänyton ei sitten yhtään.
Mjoo, näin kun seuraavana aamuna katsoo, nii olihan se hieman kärkkäästi kirjoitettu :D
miksauksia: http://soundcloud.com/spede-1 | |
Lisäksi esimerkiksi crash-peltiin komppaaminen on nykyisin yleisempää, en tiedä sitten miten vaikkapa peltien sointi on kehittynyt vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi Lars Ulrich ei komppaa juuri koskaan muuhun peltiin kuin haitsuun, joka sinällään on aika luonnollisesti rumpusetin balanssiin istuva pelti toisin kuin helposti koko miksauksen valtaavat, kohisevat crashit ja ridet.
Minusta juuri tämä on ydinsyy tilamikkien käytön vähentymiseen rankemmassa musassa. Kaikenlaisia aksentti/efektipeltejä viljellään saastuttamaan hyvä huonesoundi ja lisäksi kontrolli usein puuttuu haitsukädestä. Editointi on toinen syy. Tilamikit pudotetaan ensimmäisenä pois tai lähes kuulumattomiin.
Lisäksi tempo ja "basarimattojen" käyttö kompeissa on kasvanut valtavasti. Tämä on pakottanut monet miksaajat tietynlaiseen mindsettiin äärimmäisestä selkeydestä, jossa jokaisen iskun on oltava samanarvoinen. Koska niillä referenssilevyilläkin on. | |
Daunt: Editointi on toinen syy. Tilamikit pudotetaan ensimmäisenä pois tai lähes kuulumattomiin.
Lisäksi tempo ja "basarimattojen" käyttö kompeissa on kasvanut valtavasti. Tämä on pakottanut monet miksaajat tietynlaiseen mindsettiin äärimmäisestä selkeydestä, jossa jokaisen iskun on oltava samanarvoinen. Koska niillä referenssilevyilläkin on.
Tässä oli kaksi absurdeinta, joskin totuudenmukaista yksityiskohtaa koskaan. :)
"You really can't be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel | |
Daunt: Koska niillä referenssilevyilläkin on.
Tässäpä se yksi suurimmista miinoista lähes kaikessa. Toinen on: "koska voi".
Fuzz is Clean! | |
Väittäisin myös, että nettikeskustelu äänittämisestä ei aina ole sitä hedelmällisintä aloittelijan kannalta. Jos kaksi tyyppiä on netissä samaa mieltä jostain eikä kukaan tule sanomaan toisin (tai korjaamaan) niin aloittelijalle voi helposti jäädä sellainen kuva, että on olemassa vain joku tietty tapa hoitaa asia. Tai helposti se lähestyminen ääneen voi jäädä liian insinöörimäiseksi absoluuttisen totuuden etsimiseksi.
Tai näin yksi kaveri kertoi, että sille oli käynyt... | |
Huikki: Vielä noista äänitysvehkeistä. Varmasti on äänitetty tämä levy erittäin hyvillä laitteilla. Epäilisin, että nykyään suurimman osan metallilevyjen rummuista äänitetään huonommilla laitteilla kuin tämä Master Of Puppets. Tai eipä tule mieleen mitään laitetta mikä olisi nykypäivänä parempi kuin 80-luvulla. Tosin tietokoneita ei silloin juurikaan käytetty, mikä meinaa sitä, että soittajan oli osattava soittaa biisit niin kuin ne tulevat levylle.
Kyllähän nauhaa leikattiin, jopa 2 tuuman moniraitaa, ja biisi oli mahdollista (joskin taitoa vaativaa ja vähintäänkin työlästä) koostaa vaikka tahti kerrallaan. Ja viimeistään jostain 80-luvun puolivälistä lähtien on soundien korvaaminen ja timen hienoviritys ollut mahdollista samplereilla ja muilla digitaalivimpaimilla. | |
Yhden ruotsalaisen kitarasankarin kolmatta levyä tehdessä Losissa joskus 80-luvulla, 24-raitakakun rumpuraidat ajettiin Sonyn digitaaliseen tallentimeen, jossa oli mahdollisuus editoida. Kaikki päällesoitot tehtiin digitaalisesti ja editoitiin timmeiksi laitteen käyttöliittymässä. Tämän jälkeen matsku ajettiin takaisin kakuille ja miksattiin täysin analogisena.
Kyllä silloin oli jo konstit olemassa. Oli jo aikaisemmin ennen 80-lukua. Ensimmäinen tietokoneellinen de-clicker/popper taisi olla olemassa jo 70-luvun alussa. |  koopop
09.02.2014 16:38:18 (muokattu 09.02.2014 16:46:32) | |
|
http://youtu.be/h6941ioBuRM?t=15s
Tässä on Anssi Kipon äänittämä setti, 'luomuna' Astia-studiolta. Äänitysvaiheessa pelkästään Trident-tiskin EQ:ta, kompuroita ja that's it. Äänitetty toki tietokoneelle muuntimien kautta. Ei leikkauksia, ei triggausta, ei sampleja. Miksausvaiheessa vain tasot ja panorointi, ei muuta. Kuvassa näkyy DDrum-triggerit, mutta niistä käytetty vain audionapsu sellaisenaan (vrt. Urei-click). Rumputilassa PA+sub, joka on todella kovalla.
Se mikä erottaa noita 80-90 -luvun rumpuäänityksiä nykyisiin on se, että tuolloin tarvittavat kikat tehtiin analogivehkeillä, kun ei ollut muuta. Varsinkin amerikkalaiset isot rumpusoundit perustuu isoon tilaan, taitavaan tilamikitykseen ja rankkaan kompressointiin. Rumputilassa on usein tehokas PA, joka vahvistaa samaan rumputilaan pönttöjä, joka kuulostaa energisemmältä tilamikeissä.
Esim. Black-albumin rumpusoundit perustuu aika pitkälle hyvin huolellisesti mikitettyyn ja kompressoituun rumputilaan, jossa PA. Toki lähimikkejä on prosessoitu huolella myös. Pääperiaatteena on se, että atakki saadaan lähimikistä, sointi tilamikeistä ja soinnin pituutta ja agressiivisuutta voi säätää kompuran releasella.
EDIT: tuolla PA:n käytöllä saadaan juurikin ne pellit suhteessa alemmas, jolloin tilamikkejä ei tarvitsekaan tiputtaa miksauksessa.
Teen nyt erästä metalliprojektia, jossa käytän em. Astia-metodia, mutta otin vielä lisukkeeksi Andy Wallacen konstin automatisoida kaikkien peltien iskut lähimikkiraidoilta. Iso soundi perustuu siis kompressoituun tilaan, ja kun crashia lyödään, se tuodaan volumeautomaatiolla 6-8dB esiin. Ja kun peltiä ei soiteta, sen mikki on hiljaa. Usein esim. virveli kuulostaa aika paskalle peltimikeistä, ja häiritsee setin kokonaisvaihetta. | |
koopop: http://youtu.be/h6941ioBuRM?t=15s
Tässä on Anssi Kipon äänittämä setti, 'luomuna' Astia-studiolta. Äänitysvaiheessa pelkästään Trident-tiskin EQ:ta, kompuroita ja that's it. Äänitetty toki tietokoneelle muuntimien kautta. Ei leikkauksia, ei triggausta, ei sampleja. Miksausvaiheessa vain tasot ja panorointi, ei muuta. Kuvassa näkyy DDrum-triggerit, mutta niistä käytetty vain audionapsu sellaisenaan (vrt. Urei-click). Rumputilassa PA+sub, joka on todella kovalla.
Hyvältä kuulostaa, mutta kyllä tossakin sais mun mielestä olla snaressa vielä enempi potkua. Tuo PA:n käyttö äänitysvaiheessa oli mulle uusi tieto. Siis ihan vaan ajetaan rummut PA:sta ulos niinkuin oltais keikalla ja sit tilamikkeihin tallentuu sekä rumpujen oma soundi että kaiuttimista tuleva soundi? Vedetäänkö PA:sta äänet mahdollisimman luomuna ulos, vai onko tapana ollut jo tässä vaiheessa tehdä jonkinlaista prosessointia?
Etsiikö bändisi hyvää studiota jossa työskennellä halvalla? Ota siinä tapauksessa minuun yhteyttä. |  Exhausted
12.02.2014 13:59:14 (muokattu 12.02.2014 14:01:30) | |
|
northern: Tuo PA:n käyttö äänitysvaiheessa oli mulle uusi tieto. Siis ihan vaan ajetaan rummut PA:sta ulos niinkuin oltais keikalla ja sit tilamikkeihin tallentuu sekä rumpujen oma soundi että kaiuttimista tuleva soundi?
Ei ihan. Keikallahan mikitetään koko setti overeilla pelteineen, mutta äänittäessä tällä tavalla PA:sta ajetaan vain rumpujen lähimikkejä eli basaria, virveliä ja tomeja. Täten rummut soivat tilassa enemmän suhteessa pelteihin, jolloin tilamikeistä kuuluu muutakin kuin peltejä. On myös mahdollista äänittää tilasaundia jälkikäteen soittamalla lähimikkejä PA:sta hyvin soivaan tilaan (vaikka porraskäytävään) ja mikittää sitä talteen. | koopop
12.02.2014 17:07:16 (muokattu 12.02.2014 17:10:41) | |
|
northern: Hyvältä kuulostaa, mutta kyllä tossakin sais mun mielestä olla snaressa vielä enempi potkua. Tuo PA:n käyttö äänitysvaiheessa oli mulle uusi tieto. Siis ihan vaan ajetaan rummut PA:sta ulos niinkuin oltais keikalla ja sit tilamikkeihin tallentuu sekä rumpujen oma soundi että kaiuttimista tuleva soundi? Vedetäänkö PA:sta äänet mahdollisimman luomuna ulos, vai onko tapana ollut jo tässä vaiheessa tehdä jonkinlaista prosessointia?
Tuo esimerkkipätkä oli siis "miksaamaton", eli siitä voi sitten jatkaa soundien ruuvaamista biisiin ja tyylilajiin sopivaksi. Niin kuin tiedetään, on aivan eri asia miksata pelkkiä rumpuja sellaisenaan, kun miksata mukaan kitaravallit, basso ja laulut ym.
Plussa jo aiemmin vastanneelle Exhaustedille. Juuri näin. Lisätarkennuksena vielä, että on täysin äänittäjästä kiinni miten haluat PA:n soivan tilassa. Jotkut tekee niin, että käyttää samaa mikitystä (ja mahdollista prosessointia, yleensä EQ:ta), joka summataan monolinjaksi joka ajetaan PA-päätteelle. Toinen metodi on splitata rumpumikit erillisille kanaville, joita prosessoidaan enemmän livemäisesti, ja jotka ajetaan PA-päätteelle. Esim. saatetaan tarvita täysin erilaista EQ:ta nauhalle menevän ja PA-tilan suhteen. Rumputilassa saattaa olla seisovia aaltoja, heijasteita, joita täytyy kompensoida. Joskus PA-päätteen edessä oleva graafinen EQ jelppaa sen verran, että saa pahimmat huminat ja ihan ylin kiertoherkkä yläpää aisoihin. Yleensä täytyy silotella bassarista tulevan yläbasson huminaa, ettei kierrä, tai humise liikaa.
Sitten on vielä tuplamikitysversio, jossa setti mikitetään normaalisti studiomikeillä ja äänitetään, mutta PA-vahvistusta varten on oma mikitys (enemmän suuntaavia ja kiertokestävämpiä mikkejä), oma mikseri EQ:ineen ja siis oma PA-miksaus tilaan sopivaksi.
Tilamikityksestä vielä sellainen seikka, että kannattaa kokeilla kääntää mikit seinään päin, ja siirtää mikit ihan lähelle heijastavaa seinäpintaa. Tällöin mikki kuuntelee pääosin heijasteita, jotka ovat siis huoneen soundi. Jos tilamikit ovat ilmavasti huoneessa kohti settiä, tulee setin suora signaali (+pellit) suhteessa kovempaa mitä itse huone soi. Nämä eivät ole mitään totuuksia, vaan erilaisia metodeja. Monesti ambienssimikit vapaasti huoneessa esim. pallokuvioisena toimii oikein hyvin.
Ja PA:sta vielä; sen tulee olla todella tehokas, varsinkin subbarin ja sen päätetehon. Pieni subbari tai klubisetti ei välttämättä riitä nostaa volaa yli akustisen metelin. Tai jos riittää, niin nipin napin ja valot punaisella, eikä se enää välttämättä aja asiaansa. Tuo Astian A ja B -studioiden PA:t on 3k pääte, 2x18" subit ja 1x15" yläpää, joten meteli huoneessa äänitysvaiheessa on infernaalinen. Nauhalla taas, toimii ku junan vessa, ainakin metallihommissa. Rumpaleja hymyilyttää polkaista bassariin kun koko huone heilahtaa :)
https://www.youtube.com/watch?v=wec2QynDA3g
Tossa mun Astialla äänittämä studiolive, joka on siis tavallaan "miksaamaton". Pellit on lähimikitetty haulikoilla, yleinen peltikohina ja huonesoundi tulee seinään päin käännetyistä tilamikeistä. Miksaus on suoraan pöydästä sellaisenaan mitä se äänitysvaiheessa masterissa oli. Tuossa näkyy tuo PA räkkeineen basistin takana. Oli kuulemma kiva soittaa sen edessä.. | |
koopop: Rumpaleja hymyilyttää polkaista bassariin kun koko huone heilahtaa :)
Tämä onkin sitten ko. metodin toinen hyöty, rumpaleille tulee ihan eri fiilis soittaa kun kannut jytisee niin että kropassa tuntuu. | |
Ei kai sen PA:n ole (aivan) pakko olla mikään superhässäkkä. Täytyy muistaa, että pienimmälläkin pöntöllä meteliä tulee enemmän, kuin ilman minkäänlaista pönttöä. Pari kertaa mä olen saanut kohtalaisia tuloksia kevytjalkaisella rumpalilla ajamalla basarimikkiä rumpusetin taakse sijoitettuun lattiamonitoriin. Yleensä se monnari oli EQ:tettu siten, että sieltä tulee lähinnä just sitä todella matalaa botnea.
miksauksia: http://soundcloud.com/spede-1 | |
Spedemix: Ei kai sen PA:n ole (aivan) pakko olla mikään superhässäkkä. Täytyy muistaa, että pienimmälläkin pöntöllä meteliä tulee enemmän, kuin ilman minkäänlaista pönttöä. Pari kertaa mä olen saanut kohtalaisia tuloksia kevytjalkaisella rumpalilla ajamalla basarimikkiä rumpusetin taakse sijoitettuun lattiamonitoriin. Yleensä se monnari oli EQ:tettu siten, että sieltä tulee lähinnä just sitä todella matalaa botnea.
Nyt on kyl pakko kysyä, että mistä lattiamonitorista saa todella matalaa botnea? Mulle ei ookaan sellasia tullu vielä vastaan...
www.5by5.fi | |
Tässä muuten yksi levy jonka rumpusoundia olen kanssa ihmetellyt. Ambienssiahan tässä ei hirveästi ole kuultavissa, mutta snare on kyllä todella terävän kuulonen. Niissä äänityksissä mitkä mulla tullut vastaan on snare ollut aina semmosta kuminaa mitä joutunut todella rankalla kädellä EQ:ttamaan ja sitten rupeaa äkkiä peltien vuodot korostumaan.
https://www.youtube.com/watch?v=IU_JC0NCGkc
Etsiikö bändisi hyvää studiota jossa työskennellä halvalla? Ota siinä tapauksessa minuun yhteyttä. | |
northern: Tässä muuten yksi levy jonka rumpusoundia olen kanssa ihmetellyt. Ambienssiahan tässä ei hirveästi ole kuultavissa, mutta snare on kyllä todella terävän kuulonen. Niissä äänityksissä mitkä mulla tullut vastaan on snare ollut aina semmosta kuminaa mitä joutunut todella rankalla kädellä EQ:ttamaan ja sitten rupeaa äkkiä peltien vuodot korostumaan.
https://www.youtube.com/watch?v=IU_JC0NCGkc
Ennen kuin lähtee equttamaan kannattaa kokeilla kompressorilla. Attack time joku 3-10 millisekuntia niin että tulee sopivasti terävyyttä läpi ennen kompressorin käynnistymistä ja aika rankasti voi laittaa kynnystä alas niin että tosiaan se attack korostuu. Jos tällä ei saa tarpeeksi terävyyttä niin voi laittaa transient designeriä. Kompressori on siitä parempi verrattuna transient designereihin että sillä saa release timen biisin tempoon sopivaksi.
Breathing Black Metal since 1997 | |
Tuossa King Crimsonissa on aika perinteinen 60-luvun rumpusaundi sekä soittotatsi. Peltejä lyödään aika säästeliäästi, kun taas rummuissa on enemmän voimaa. Virvelistä kuuluu alakalvo aika reilusti. Tuskin on ollut montaa mikkiä setissä, mutta mikkien asettelu ja setin asettelu huoneeseen on varmasti ollut sitäkin huolellisempaa. Mikit ei välttämättä ole kovin lähellä rumpuja, mutta huone on varmaan melko kaiuton. Rumpujen sustain on aika lyhyt. | |
Ambienssimikkien sijoittelussa on yhtä monta tyyliä kuin on tekijääkin. Tuskimpa väärää tapaa on olemassakaan.
Itse olen todennut moneen otteeseen että ambienssimikkien kääntely kohti seiniä tai kattoa ei tuo mitään lisäarvoa. Paras aloituspiste sopivan paikan hakuun on noin 4 metriä setin edestä, kaikki mikit suunnattuna aina settiä kohden. Korkeus ehkä metrin tai puolitoista. Tästä sitten liikutellaan eteen/taakse/sivuille, niin että soundi ei ole liian kirkas tai tumma ja tila tulee sopivasti esiin. Eli haetaan sopiva paikka ihan puhtaasti yritys ja erehdys taktiikalla.
Ambienssin ottaminen settiä kohtii antaa sen edun, että atakki ei katoa "kaiun" mukana, vaan tilamikit voi nostaa yllättävän isolle mixissä ja rummut potkii edelleen tosi hyvin. Pelkkä tilasoundi pyöristää atakkia melko paljon, vähän samoin kuin yliannosteltu reverb kuolettaa iskevän snare soundin ja heittää sen äänikuvassa taka-alalle.
Tilamikeillä leikkiessä kannattaa myös muistaa mikkien suuntakuviot. Niillä saa paljon aikaan, ja suuntakuviota vaihtamalla sama mikki saadaan käyttäytymään hyvinkin eri tavalla samassa huoneessa. Omat kokemukset väittävät että kohtalaisen tummasoundinen mikki toimii monesti paremmin kuin kirkas ja yläpäävoittoinen pyydys.
Onneksi musiikki pelasti minut nuorena. Muuten olisin sekaantunut urheiluun tai opiskeluun. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
