Kitarat: kitarakamat ›

MannihilatoR: olenko tullut vanhaksi, kun haluan Straton. . . :P
 
Mä olen tykänny stratosta ensi näkemältä, enkö ole aikuistunut... :-(

MannihilatoR: olenko tullut vanhaksi, kun haluan Straton. . . :P
 
Strato on parasta bestiä Telen kanssa.
 
Tietty puolakustiset on kans hienoja.

Funkånaut: Strato on parasta bestiä Telen kanssa.
 
Tietty puolakustiset on kans hienoja.
 
Jep.
 
Aikoinani hieman vierastin puoliakustisia, pidin niitä "jazzkitaroina".
Nykyisin olen huomannut että 335-mallinen kitara on erittäin rouhea rokkikitara.
 
Stratosta ja Telestä olen pitänyt aina.

Les Paulihan se.
 
Kitaransoittelun alussa tiesin jo mikä malli olisi se minulle paras ulkonäöllisesti että soitannallisesti ja sehän oli RR tai King V, Ihan kumpi vaan koska aika sama kumpikin, toisesta puuttuu vain osa jalkaa.
 
Eka kitara oli RR ja myöhemmin tuli hankittua myös King V, kumpikin olivat aivan kuten arvelin sopivia minulle ja muihin kitaramalleihin ei tarvinnut edes koskea saati kokeilla. Aikaa meni, minä se vaan soittelin noilla ja olin tyytyväinen.
 
Se päivä mikä muutti oman käsityksen sekä tuntuman tapahtui eräässä kierrätyskeskuksessa kun huomasin siellä ihan näyttävän halpis Les Paulin jossa ei ollut edes tehneen yhtiön merkkiä, mutta halpa kun oli ja olin salaa halunnut jo pitkään Les Paul mallista skittaa niin se piti saada. Voi pojat minkä muutoksen se tekikään omaan kitara käsitykseen!
 
Olin pitkään tykännyt RR King V kitaroiden tuntumasta ja tykkään yhä, se on jotain omaa luokkaansa, mutta kun olin päivät pitkät soitellut halpis Les Paulillani, minut valtasi tunne mitä olin menettänyt tai mitä OLISIN menettänyt jos en olisi tuona päivänä ostanut sitä. Tunne oli kuin olisin ollut poissa pitkään ja tullut kotiin. Löysin jotain mitä en edes tiennyt olevan ja huomasin heti sen olevan sitä mitä etsin. Soittotuntuma oli täysi kymppi minulle, kaula vain tuntui juuri käteeni sopivalta ja sen myötä myös oma soittoni parantui nopeasti hieman koska fiilinki oli aivan katossa. Kitara istui myös todella hyvin polvelle jos soitti istuma asennossa. Seuraavaksi ostinkin Epiphonen Les Paul Custom Pro:n valkoisena ja olen ollut tyytyväinen ja lähes aina tarttunut siihen vaikka minulta löytyykin myös kalliimpi King V. Les Paulin soittotuntumaa ei vaan voita mikään muu malli omalla kohdalla.
 
Tuona päivänä oma mielipide muuttui Les Paul mallisista kitaroista kokonaan. En koskaan kuitenkaan ollut halveksunut muita kitaramalleja, en vain ollut kiinnostunut niistä yhtä paljon kuin V- malleista. Nyt en olekaan kuin kiinnostunut Les Paul malleista. :D

Metalkallo: Les Paulihan se.
 
Kitaransoittelun alussa tiesin jo mikä malli olisi se minulle paras ulkonäöllisesti että soitannallisesti ja sehän oli RR tai King V, Ihan kumpi vaan koska aika sama kumpikin, toisesta puuttuu vain osa jalkaa.
 
Eka kitara oli RR ja myöhemmin tuli hankittua myös King V, kumpikin olivat aivan kuten arvelin sopivia minulle ja muihin kitaramalleihin ei tarvinnut edes koskea saati kokeilla. Aikaa meni, minä se vaan soittelin noilla ja olin tyytyväinen.
 
Se päivä mikä muutti oman käsityksen sekä tuntuman tapahtui eräässä kierrätyskeskuksessa kun huomasin siellä ihan näyttävän halpis Les Paulin jossa ei ollut edes tehneen yhtiön merkkiä, mutta halpa kun oli ja olin salaa halunnut jo pitkään Les Paul mallista skittaa niin se piti saada. Voi pojat minkä muutoksen se tekikään omaan kitara käsitykseen!
 
Olin pitkään tykännyt RR King V kitaroiden tuntumasta ja tykkään yhä, se on jotain omaa luokkaansa, mutta kun olin päivät pitkät soitellut halpis Les Paulillani, minut valtasi tunne mitä olin menettänyt tai mitä OLISIN menettänyt jos en olisi tuona päivänä ostanut sitä. Tunne oli kuin olisin ollut poissa pitkään ja tullut kotiin. Löysin jotain mitä en edes tiennyt olevan ja huomasin heti sen olevan sitä mitä etsin. Soittotuntuma oli täysi kymppi minulle, kaula vain tuntui juuri käteeni sopivalta ja sen myötä myös oma soittoni parantui nopeasti hieman koska fiilinki oli aivan katossa. Kitara istui myös todella hyvin polvelle jos soitti istuma asennossa. Seuraavaksi ostinkin Epiphonen Les Paul Custom Pro:n valkoisena ja olen ollut tyytyväinen ja lähes aina tarttunut siihen vaikka minulta löytyykin myös kalliimpi King V. Les Paulin soittotuntumaa ei vaan voita mikään muu malli omalla kohdalla.
 
Tuona päivänä oma mielipide muuttui Les Paul mallisista kitaroista kokonaan. En koskaan kuitenkaan ollut halveksunut muita kitaramalleja, en vain ollut kiinnostunut niistä yhtä paljon kuin V- malleista. Nyt en olekaan kuin kiinnostunut Les Paul malleista. :D
 
Hauska omakohtainen tarina. Näitä on aina hauska lukea! :)

blues guitar: Jep.
 
Aikoinani hieman vierastin puoliakustisia, pidin niitä "jazzkitaroina".
Nykyisin olen huomannut että 335-mallinen kitara on erittäin rouhea rokkikitara.
 
Stratosta ja Telestä olen pitänyt aina.
 
335 on ehkä jopa parempi rock hommailuun ku jatsaamiseen.

PJS: 335 on ehkä jopa parempi rock hommailuun ku jatsaamiseen.
 
Itsekin joskus kuvittelin, että 355 on 'jazz kitara tai jotain', mutta kokeiltuani sellaista yllätyin todella, miten räyhäkäs soundi siinä on...
 
e. Joten tästähän päästään otsikon aiheeseen. Luulin ES-355 kitaroita tylsiksi jazz-miesten jazzittelukitaroiksi, kunnes rohkaisin mieleni ja testasin. Soundi ja käteen sopivuus yllättivät ja pakkohan sellainen oli hankkia...

Jucciz: Hauska omakohtainen tarina. Näitä on aina hauska lukea! :)
 
Kyllä sä varmaan silti olisit tullu kommentoimaan aivan eri sävyllä, jos tarinan kitaramallit oliski ollu toisin päin ja lespa olis jääny pölyttymään mörkökirveiden saadessa enemmän soittoaikaa. :)

Laulava Kylätohtori: Itsekin joskus kuvittelin, että 355 on 'jazz kitara tai jotain', mutta kokeiltuani sellaista yllätyin todella, miten räyhäkäs soundi siinä on...
 
Tämän saattaisi Kylätohtorin lisäksi allekirjoittaa mm. eräs Ted Nugent niminen herkän lyyrisiä ja syvällisiä sävelmiä esittänyt soittoniekka.
 
e. Joo, Nugent soitti vielä jazzimmillakin malleilla.

Jeszse: Kyllä sä varmaan silti olisit tullu kommentoimaan aivan eri sävyllä, jos tarinan kitaramallit oliski ollu toisin päin ja lespa olis jääny pölyttymään mörkökirveiden saadessa enemmän soittoaikaa. :)
 
Tässä Jukkiksen tyylistä pillittämisessä alkaa olla vähän samanlainen ilmiö kun ensilumen tullessa facebookissa. Joka paikka on täynnä sitä marmatusta sää-aiheisistia tilapäivityksistä, mutta niitä itse tilapäivityksiä on korkeintaan pari hassua jossain. Alkaako seuraavaks jotain ottaa päähän kun meikäläinen jaksaa tarttua tähän asiaan jatkuvasti? Ei oo heleppoo.

Vuosien teille naureskelun jälkeen. Nyt se sitten iski itelle...................
 
Oi voi kun kiinnostais cutaway teräskielinen. Kiinnostais myös stratocaster kunnon psykedeelimaalauksilla.
 
Onko järkeä maalauttaa omaan ritsa-squieriin uudet maalaukset?

Myrkky Nuoli: Alkaako seuraavaks jotain ottaa päähän kun meikäläinen jaksaa tarttua tähän asiaan jatkuvasti? Ei oo heleppoo.
 
Mua se ainakin vituttaa suunnattomasti. Voi kyllä minä taas mieleni niin pahoitin... ;)

Laulava Kylätohtori: Mua se ainakin vituttaa suunnattomasti. Voi kyllä minä taas mieleni niin pahoitin... ;)
 
Koht' mennää!

Old Joe: Mä olen tykänny stratosta ensi näkemältä, enkö ole aikuistunut... :-(
 
Itse ihailin pentuna stratoja ja niiden soittajia, se oli KITARA, varsinkin sunburst. Tele näytti ihan kummalliselta, rumalta ja vanhanaikuselta kuten joku beatlesin rickenbacker joka sentään yritti olla hieno mutta silti kivikaudelta. Ihmetytti, kun jotkut huippumiehet soitti Les Paulilla, joka näytti melkein akustiselta, ei ollenkaan rokilta. Ihan mitätönkin kuvissa ja kauempaa katottuna varsinkin ilman pletrasuojaa ja vielä goldtop. Yök. Se mikinvalintakytkin oli kuin joku muinaisjäänne sähkön alkuajoilta. SG sentään menetteli, soittelihan Ile ja Angnus semmoisella.
 
Strato on edelleen se KITARA, eikä sen asemaa taida mikään vallata. Kuitenkin LP alkoi näyttämään ja tuntumaan niin himottavalta, että olihan se ihan pakko hankkia. Kuinka se voikin olla siisti vekotin, kiiltelee...hajut ja kaikki...kaareva bodykin. Soitannassa se valtasi Straton ajan, ainakin nyt alkuun. Kylläpä tuo strato on tavallisen näköinen??

Jackson Dinky: Onko järkeä maalauttaa omaan ritsa-squieriin uudet maalaukset?
 
Ei, mutta onko sen järkevyys oleellista?
 
Miksi ei maalauttaisi?

Jackson Dinky: Onko järkeä maalauttaa omaan ritsa-squieriin uudet maalaukset?
 
Ei ole, teet ite ;) http://www.youtube.com/watch?v=u-QzJxVXb8k