Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hyvä veto toi joulubiisi ja arvostan Halfordia much. Rocka Rolla on ihan ok mut kaikki väliltä Sad Wings of Destiny - Painkiller on 100 % metallia. Soololevytkin kuulostaa hyvältä.
 
Mutta toissapäivänäkö se oli kun luin kolmosen tekstiteeveeltä, että Metal All Stars -tapahtumaan muutoksia. Ajattelin heti, että toivottavasti Araya ja Halford eivät peru. Ja juuri hehän sieltä sitten jäivät veke. Ei silti, en ollut menossakaan, mut harmi yleisölle.

Tota Rocka Rolla albumia oli kiva kuunella Painkillerin ja AOR(Angel Of Retribution) jälkeen, voin sanoa et siinä näkee kuin hyvin maailmanluokan hevibändi ura lähtee käyntiin albumilla joka ei menestyny ees, mut sitte noustiin seuraavien albumien myötä britannian ja maailman kuuluisimmaksi metallibändiksi.
Odotan innolla uutta albumia, jos se edes tulee, mut jos ei tule, niin Nostradamus jää bändin (omasta mielestäni) parhaimmaksi albumiksi Painkillerin jälkeen.
Metal Gods Forever |,,|

Priest mukana uudessa Simpsons-jaksossa!
 
http://judaspriest.com/news/fullsto … 4F94547-C717-40E8-8231-B59C4B690F28

hevikivinen: Priest mukana uudessa Simpsons-jaksossa!
 
http://judaspriest.com/news/fullsto … 4F94547-C717-40E8-8231-B59C4B690F28
 
Hill on kyllä saatu näyttämään ihan Hilliltä :D

Voisiko joku valaista, että miksi Ram it Down on niin mukamas huono levy? Tuosta levystä on saanut ihan hirveästi kuulla parjausta, mutta minusta se on silkkaa rautaa.

EvilDead: Voisiko joku valaista, että miksi Ram it Down on niin mukamas huono levy? Tuosta levystä on saanut ihan hirveästi kuulla parjausta, mutta minusta se on silkkaa rautaa.
 
Siinähän on kovia ralleja. Ja sitten se yks surkea koveri.

EvilDead: Voisiko joku valaista, että miksi Ram it Down on niin mukamas huono levy? Tuosta levystä on saanut ihan hirveästi kuulla parjausta, mutta minusta se on silkkaa rautaa.
 
Nimibiisi, Hard As Iron ja Im A Rocker ovat loistavia, mutta lopulta osin materiaali on aika valjua. Blood Red Skies on edelleen epäonnistunut kokeilu ja Johnny B Goode ehkä kaikkien aikojen kamalin cover ikinä. Sitten sieltä löytyy näitä Monsters Of Rockin ja Heavy Metalin tapaisia turhakkeita, jotka ovat yhtä mielikuvituksettomia kuin nimensä.
 
Ram It Down on kohtuullinen levy, mutta parjauksen ymmärtää siinä mielessä että Priestiltä odotettiin tuossa vaiheessa enemmän. Bändi oli kuitenkin tehnyt samalla vuosikymmenellä kolme täydellisyyttä hipovaa teosta British Steel, Screaming For Vengeance ja Defenders Of The Faith.

The Jack: Nimibiisi, Hard As Iron ja Im A Rocker ovat loistavia, mutta lopulta osin materiaali on aika valjua. Blood Red Skies on edelleen epäonnistunut kokeilu ja Johnny B Goode ehkä kaikkien aikojen kamalin cover ikinä. Sitten sieltä löytyy näitä Monsters Of Rockin ja Heavy Metalin tapaisia turhakkeita, jotka ovat yhtä mielikuvituksettomia kuin nimensä.
 
No, Ram it Downin c-osa ennen sooloa on kyllä melko mauton. :) Mutta joo, muuten kyllä melko samaa mieltä.
 
Ram It Down on kohtuullinen levy, mutta parjauksen ymmärtää siinä mielessä että Priestiltä odotettiin tuossa vaiheessa enemmän. Bändi oli kuitenkin tehnyt samalla vuosikymmenellä kolme täydellisyyttä hipovaa teosta British Steel, Screaming For Vengeance ja Defenders Of The Faith.
 
Joo, kyllä Painkiller oli sitä, mitä Ram it Downilta varmaan odotettiin. Ja enemmän. Mutta, itse en ole hirveä British Steelin fani. Ei vaan mun makuun, mutta makuasioitahan nämä. Ja ei jumalauta sitä Unitedia! :{DDDD
 
Mutta Demolition on turhaan lytätty levy. Se on kova.

Vai Ram It Down muka Priestin huonoinpia levyjä, empä usko.
Nimikkobiisi, Heavy Metal, Come And Get It, I'm Rocker ovat biisejä joita ei unohda helposti, Chuck Berryn coveri Johnny B. Goode toimii kyllä yllättävän hyvin. Todellinen timantti on Blood Red Skies, tuo jonkinlaisen post-apocalyptic - henkisen fiilisksen. Downing ja Tipton hoitavat hommansa levyllä hyvin, kuten aina, Robin laulu on erinomaista, Hillin bassotus on toimivaa ja Dave Holland suoriutuu upeasti levyllä.
Ram It Down voi olle ehkä Priestin huonoinpia levyjä, mutta tyyliä sillä on.
Jugulator ja Demolition ovat täyttä kuraa.

Minulle Ram it down on Priestin levyjen keskitason yläpuolella. Nimibiisi, Heavy Metal, I'm a rocker ja Blood red skies ovat julmetun kovia biisejä. Monsters of rock junttaa kuin paalutuskone. Muut biisit eivät yllä lähellekään, olematta silti susihuonoja.
 
Ite pidin jo ilmestyessään ja edelleen säännöllisessä kuuntelussa.

Dave Holland suoriutuu upeasti levyllä.
 
Hollandia ei tällä levyllä juuri kuulla, homma hoidettu pääosin rumpukoneella.

Metall1n JuudaS: Vai Ram It Down muka Priestin huonoinpia levyjä, empä usko.
 
No mutta älä usko, mielipide-asioita toki mutta minusta se melkoisen jäätävä kalkkuna jonka ainoa ihan oikeasti hyvä biisi on Blood Red skies. Ram it downia paskempi on ainoastaan nostradamus mikä ei ees naurata, jollei siis lasketa sitä Warin videota.
 
Jugulator ja Demolition ovat täyttä kuraa.
 
Tätäkin voidaan vatvoa mielipiteiden pohjalta, mutta demolition minusta vallan pätevä levy ja Jugulatorilla on hetkensä, livenä se toki futaa paremmin kun popittaa live meltdownia. Se on liveksi poikkeuksellisen hyvä räiskäle.

The Jack: Nimibiisi, Hard As Iron ja Im A Rocker ovat loistavia, mutta lopulta osin materiaali on aika valjua. Blood Red Skies on edelleen epäonnistunut kokeilu ja Johnny B Goode ehkä kaikkien aikojen kamalin cover ikinä. Sitten sieltä löytyy näitä Monsters Of Rockin ja Heavy Metalin tapaisia turhakkeita, jotka ovat yhtä mielikuvituksettomia kuin nimensä.
 
Mitä? Heavy metal on Priestin kovimpia kappaleita. Ram it Downin alkupuoliha on loistavuutta, mutta luhistuu juurikin sen coverin kohilla. Onha se iha hupaisa, mutta väsähtää parin kuuntelun jälkeen. Mielikuvituksellisuus on melko outo ilmaisu Judas Priestin kohdalla.
 
Ja ei jumalauta sitä Unitedia! :{DDDD
 
Kova biisi myöskin.

Juu komppausta Heavy Metalille ja Blood Red Skiesille. I'm Rockerkin toimii livenäkin hemmetin hyvin...

No joo.Kannattaa muistaa ,että Ram It Downia edelsi Turbo joka jakoi mielipiteitä aika rajusti.RID oli sitten yritystä palata siihen hevimpään tavaraan.
 
Onhan tuolla hetkensä ja toki Demolition ja Jugulator on matskultaan paljon,paljon heikompiakin ,mutta Halfordin ajan heikoimpia tämä on.

Mua harmittaa mite aikoinaan Turbo kuulosti paperilla sellaiselta mikä ois voinu muhun iskeäkin kovaa, kuten Rainbowin popimpi tuotanto, mutta tosiasia on vaan se ettei siellä todellakaan ole montaa hyvää sävellystä. Näin äkkiseltään tulee mieleen Turbo Lover (joka on kyllä nerokkaasti sävelletty. Se nostatus kertosäkeistöä kohti ja itse kertosäkeistö), rock you all around the world ja hot for love.
 
e: Sävellyskynä ku ois ollu terävempi Priestillä, nii tuosta ois voinut todellakin tulla mielenkiintoinen levy Priestin tuotannossa. Sen mä ymmärrän hyvin jos hevijantterit ei innostu moisesta, mutta poppimeininki + syntentisaattorit + hard rock = timanttia

Kyllä Turbo vaan toimii. Nimibiisi kuuluu bändin TOP-5:een. Kaikinpuolin täydellinen kipale ja livenä vielä parempi.
 
Locked in ja Private property ovat sellaista ok-osastoa. Out in the cold on tolkuttoman kova, kuten myös reckless. Wild nights.. on mukava bilebiisi.
 
Taisi bändi olla suosionsa huipulla näihin aikoihin.

EvilDead: Mua harmittaa mite aikoinaan Turbo kuulosti paperilla sellaiselta mikä ois voinu muhun iskeäkin kovaa, kuten Rainbowin popimpi tuotanto, mutta tosiasia on vaan se ettei siellä todellakaan ole montaa hyvää sävellystä. Näin äkkiseltään tulee mieleen Turbo Lover (joka on kyllä nerokkaasti sävelletty. Se nostatus kertosäkeistöä kohti ja itse kertosäkeistö), rock you all around the world ja hot for love.
 
e: Sävellyskynä ku ois ollu terävempi Priestillä, nii tuosta ois voinut todellakin tulla mielenkiintoinen levy Priestin tuotannossa. Sen mä ymmärrän hyvin jos hevijantterit ei innostu moisesta, mutta poppimeininki + syntentisaattorit + hard rock = timanttia
 
Turbon seitsemästä ekasta biisistä toi Private Property on ainoa, joka mulle ei napostele millään tasolla. Hot for Love maistuu snadisti filliraidalta, muttei liikaa. Loput onkin sitten enemmän ja vähemmän mainioita biisejä. Kyllä toi levy seuraajansa voittaa. :) Priestin Another Perfect Day?
 
Mutta mitäänsanomattomin levy mulle on varmaankin Point of Entry. On silläkin pari hyvää biisiä, mutta loput on vaan "ihan sama" -osastoa. Ei edes vituta, muttei kiinnosta kuunnella millään tasolla.

Twinkle: No mutta älä usko, mielipide-asioita toki mutta minusta se melkoisen jäätävä kalkkuna jonka ainoa ihan oikeasti hyvä biisi on Blood Red skies. Ram it downia paskempi on ainoastaan nostradamus mikä ei ees naurata, jollei siis lasketa sitä Warin videota.
 
Joo, toi Nostradamus oli kyllä melko floppi. AoR oli sitten ihan hyvä levy. Priestin yks tykeimpiä biisejäkin sillä. Nimittäin Deal With the Devil.
 
Tätäkin voidaan vatvoa mielipiteiden pohjalta, mutta demolition minusta vallan pätevä levy ja Jugulatorilla on hetkensä, livenä se toki futaa paremmin kun popittaa live meltdownia. Se on liveksi poikkeuksellisen hyvä räiskäle.
 
Tottahan tämäkin. Noita Ripperin levyjä ei saa tuomita liikaa siitä, ettei ole Halford laulamassa. Eri laulaja, eri sovitukset + leikit.