Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Analyyseja ku lukee ni kaippa sitä joutuu käymään tän hakemassa heti tänään tai huomenna. Kuulostaa ihan hyvältä jos tutulta mukavuusalueelta on vähän hypitty ulos, pari edellistä levyä oli sen verta samasta muotista. Atlantiksen kohdalla Hyrden laulu alko omaan korvaan kuulostaa jo niin viimesen päälle reenatulta ja varmalta touhulta, et olin oikein mielissäni kuullessani Panzerfaustin ekan kerran.
 
Katellaan tässä.

Jeszse: Analyyseja ku lukee ni kaippa sitä joutuu käymään tän hakemassa heti tänään tai huomenna. Kuulostaa ihan hyvältä jos tutulta mukavuusalueelta on vähän hypitty ulos, pari edellistä levyä oli sen verta samasta muotista. Atlantiksen kohdalla Hyrden laulu alko omaan korvaan kuulostaa jo niin viimesen päälle reenatulta ja varmalta touhulta, et olin oikein mielissäni kuullessani Panzerfaustin ekan kerran.
 
Katellaan tässä.
 
Aikalailla hoilotetaan tälläkin levyllä. Kaipa se paranee ku muutaman kerran kuuntelee läpi, mutta kyllä ne vanhat vaan kuulostaa paremmalta. Olen ehkä sitten kaavoihin kangistunu. Muistelen vaan edelleen kaiholla sitä ku kuulin ekaa ketaa Kadonneet kolme sanaa YLE-X:stä suton surkeista kaiuttimista matkalla pohjanmaalle häihin. Se oli rakkautta ensikuulemalla se.

Ensipyöräytyksen jälkeen on kyllä selvää, että ei tämä missään nimessä Stam1nan parhaimmaksi yllä. Sävellystyö on aikasempaa rikkonaisempaa, variointia löytyy popista black metaliin. Onhan se ihan kiva, että vaihtelua löytyy, mutta eheää kokonaisuutta ei kyllä kykene hahmottamaan. Vähän samanlaista touhua kuin aikanaan Atlantiksella, se levy on jäänyt itsellä vähimmälle kuuntelulle. Katsotaan mitä SLK:sta saa irti syvemmän pureskelun jälkeen.
 
Tähän mennessä julkistetuista arvosteluista kyllä huomaa, että Stam1nasta on muodostunut jonkinasteinen Suomimetallin ihmepoika, jota ei kukaan kehtaa enää parjata. Hyviä levyjä juum, mutta välillä superlatiivien viljely mene älyttömyyksiin. Esimerkiksi näin Infernossa: "Upea death/black metal -vaikutteinen Panzerfaust on hyvin todennäköisesti vuoden 2014 paras biisi". Älkää nyt jumalauta naurattako.

Isis: Tähän mennessä julkistetuista arvosteluista kyllä huomaa, että Stam1nasta on muodostunut jonkinasteinen Suomimetallin ihmepoika, jota ei kukaan kehtaa enää parjata. Hyviä levyjä juum, mutta välillä superlatiivien viljely mene älyttömyyksiin. Esimerkiksi näin Infernossa: "Upea death/black metal -vaikutteinen Panzerfaust on hyvin todennäköisesti vuoden 2014 paras biisi". Älkää nyt jumalauta naurattako.
 
Olen pistänyt saman merkille. Miusta SLK vaikuttaa hyvältä levyltä, ainakin Noceboa paremmalta (vaikka ei se mikään paska ole sekään), mutta kärsii auttamatta tosta sillisalaattiefektistä ainakin ensikuulemilla - sama oli kyllä VA:n ja Nocebonkin kanssa, mutta SLK:n punanen lanka on tosiaan aika kiemurassa. Tää saattaa karkottaa monia kuulijoita.
 
Oon yleisesti ottaen nauttinu aina (erityisesti) Hyrden väsäämistä progejutuista, koska ne on aidosti mielenkiintosia. Tällä levyllä yritys ja onnistuminen ovat menneet entistä parempaan suuntaan, mutta vieläkin kompastellaan siihen vähän väkisin jokaisen progemman bändin esteeseen, eli grooven kadottamiseen, kun niitä ihmeellisyyksiä ja kikkoja viljellään harkitsemattomasti. Tavan kuuntelijalle (lue: ei-muusikko tai vähemmän rytmitajuinen) noi ei välttämättä aukea yhtään, kun ties mitkä tahtilajipoukkoilut, algebrat ja pytagoraat hyppii silmille tuon tuosta - ne ei vaan mahdu läheskään kaikkien päähän, jolloin sen rytmillisen punasen langan seuraaminen muuttuu helvetin vaikeeks tai katoaa jopa kokonaan ja kuuntelukokemus kärsii. Näin siis, jos niitä temppuja ei ole poikkeuksellisen hyvin toteutettu, mitä ne harvemmin on.
 
Tän mainitsen siis ihan sen takia, että toi aiheuttaa varmasti oman osansa siitä sillisalaattiefektistä, ennen kuin kuuntelija pääsee noihin sisään, jos siis se kuunteluinto ei kaadu tohon liikaan kikkailuun / "epäselvyyden tunteeseen". Onneksi Stampalla on niin paljon kaikkea muutakin houkuttelevaa kipaleissaan, että mielenkiinto pysyy yllä sitäkin kautta, esim. hyvät laulumelodiat ja mielenkiintoset sanoitukset.

Eilen kuuntelin radio rockilta ensisoiton, ja ainakin näin yhden kuuntelukerran jälkeen jäi sellainen perstuntuma että on tämä levy ainakin huomattavasti parempi kun Nocebo tai Atlantis. Näköjään täytyy siis suunnistaa kauppaan ja hakea lätty omaksi, varsinkin kun on samaan pakettiin tarjolla se K18V-dokumentti..
 
Ei ole silti vieläkään UKK:ta ja debyyttilevyä voittanutta

Vähän hämmentynyt olo ekan kuuntelun jälkeen, hyvässä mielessä. Monipuolisuutta ainakin löytyy ja sen myötä uusien juttujen löytämistä seuraavillekin kuuntelukerroille. Äkkiseltään Panzerfaust (vieläkin) ja SLK iskivät koviten, Kylmä kuuma kylmä taas vähiten.

Moni on sanonut, että SLK olisi soundeiltaan raskainta Stam1naa, mutta olen eri mieltä. Muutaman kuuntelun perusteella "Kylmä kuuma kylmä" on levyn ärsyttävin kappale ja nimibiisissä on taas hienointa Stam1naa. Koskaan.

Onpa outo paketti. Kevyesti liian poppista.

Hoilotttelusta, tolkuttoman synavoittosesta ja tilujazzittelusta kun ei saa aikaiseksi hyvää levyä vaikka siellä olis itse paavi miksaamassa.
 
edit:
yannee: Ei ole silti vieläkään UKK:ta ja debyyttilevyä voittanutta
 
Just näin. Taas sitä tuntee itsensä vanhaksi katkeraksi hipsteriksi.
 
Mutta kun se nyt vaan saatana on näin.

nahkalipsi: Hoilotttelusta, tolkuttoman synavoittosesta ja tilujazzittelusta
 
Tuossapa ne levyn kompastuskivet onkin. Harmillista, sillä täydellisyyteen ei päästä näillä eväillä. Hyvä tämä on silti ja uskon vain paranevan lisäkuuntelulla.

2. Biisin soolossa tapaillaan aika nuotilleen Tornado of soulsin yhtä aika tunnistettavaa lickkiä. Pisti vaan korvaan. Ei sillä etteikö sais ;)

Tosi kova levy. Kiippareita ja melodisuutta on enemmän kun Nocebolla, mikä on loistavaa. Ja Panzerfaust ehkä levyn tylsin biisi. Hyvä hyvä, vielä kuulostaa yhtä vahvalta kuin Viimeinen Atlantis, mutta saas nähdä parin päivän päästä.

WeePee: 2. Biisin soolossa tapaillaan aika nuotilleen Tornado of soulsin yhtä aika tunnistettavaa lickkiä. Pisti vaan korvaan. Ei sillä etteikö sais ;)
 
Enpä tuota huomannut. Eihän toi olisi eka kerta, Rajallakin on Satriania ja Vaita kunnioitettu.

WeePee: 2. Biisin soolossa tapaillaan aika nuotilleen Tornado of soulsin yhtä aika tunnistettavaa lickkiä. Pisti vaan korvaan. Ei sillä etteikö sais ;)
 
Huomasin saman, mutta ei ollut luultavasti tarkoituksellista eikä muutenkaan liian härskiä. Itse levy rupeaa kolmen-neljän kuuntelun jälkeen kolahtamaan. KRH, KKK, Masiina ja Heikko ehkä toimii parhaiten. Dynamo vaikuttaa levyn heikolta lenkiltä. Huomenna uusin korvin taas kuuntelemaan.

WeePee: 2. Biisin soolossa tapaillaan aika nuotilleen Tornado of soulsin yhtä aika tunnistettavaa lickkiä. Pisti vaan korvaan. Ei sillä etteikö sais ;)
 
Juuri kun luin tämän niin sama kohta tuli levyltä. Hämmentävä kokemus. Mutta sama licki oli juu nääs.

Tuohon hoilotteluun haluan ottaa kantaa, että toki se paikoin toimii erinomaisestikin, mutta ovat studiolla ihastuneet sittemmin liikaa kait. Tiedä sitten, ois siellä parissa kohtaa saanut pistää vettä niskaan.
 
Vaatii ihan pirun monta pyöräytystä mulle ennenkuin alkaa aukeamaan.

arppah8: Enpä tuota huomannut. Eihän toi olisi eka kerta, Rajallakin on Satriania ja Vaita kunnioitettu.
 
Panzerfaustistakin tulee mieleen, että kuulostaapa tutulta.. vähän niinkuin Muse, joka pöllii kaiken muilta, mutta kuulostaa silti ihan kohtuulliselta.

Aika paljon tuntuu jakavan mielipiteitä. Pitänee itekkin siis tsekata jahka kerkeääpi. Aika kova saa tosin olla, että Viimeisen atlantiksen tasolle kipuais.

jarkkkk: Aika paljon tuntuu jakavan mielipiteitä. Pitänee itekkin siis tsekata jahka kerkeääpi. Aika kova saa tosin olla, että Viimeisen atlantiksen tasolle kipuais.
 
Ole huoleti, ei kipua.