Rock, pop, alternative ›

BiNgO!
 
http://www.youtube.com/watch?v=iB9cv-zpqyE

PuNk!
 
http://sarastuslehti.files.wordpress.com/2014/01/ukraina-2.jpg

Downstroke. Johnny Ramone ja ehka Steve Jones maarittelivat soitollaan punk-kitaran soittotavan. Powercordeja ja barreja hakataan ylhaalta alaspain, eika rampytirampytia edestakaisin. Samoin basso, jota kuuluu siis myos soittaa plekulla.

FuckedUpKid: Mielipiteitä aiheesta? Musta on hirveesti erimielisyyksiä asiasta. Kirjotelkaa.
 
Paha tiivistää yhteen lauseeseen, kun Punkissa on suht. paljon eri tyylisuuntia. Itse pidän enemmän skate/ska Punkista, kun taas toiset tykkäävät valtavirran tyyleistä...
Yleensä ensimmäinen mielikuva käsitteestä Punk on niittejä täyteen ahdettu nahkatakki merkeillä ja kundi 30cm korkealla irokeesilla pitämässä sitä! Ehkä se onkin yksi osa-alue, mutta ymmärtäkää hyvät ihmiset, ettei se siihen lopu. Esim. The Offspring-tyylinen punk on suht. melodista ja ''kuunneltavaa''.

Wingless-Guitars: Paha tiivistää yhteen lauseeseen, kun Punkissa on suht. paljon eri tyylisuuntia. Itse pidän enemmän skate/ska Punkista, kun taas toiset tykkäävät valtavirran tyyleistä...
 
Mitäs ne valtavirran tyylit sitten ovat? Mä kun luulin että skedepunk on kautta aikain yksi suurimmissa määrin valtavirtaan uinut yksittäinen punkin lokero. :)

jannu: Mitäs ne valtavirran tyylit sitten ovat? Mä kun luulin että skedepunk on kautta aikain yksi suurimmissa määrin valtavirtaan uinut yksittäinen punkin lokero. :)
 
Pitää paikkansa, mutta näet kyllä kieltämättä paljon useammin esim. Ramonesin, Sex Pistolsin tai muun vastaavan kuin esimerkiksi The Offspringin, Pennywisen tai Sum41:n
Onhan se tietysti myös osa valtavirtaa - en voi väittää =)

Wingless-Guitars: Pitää paikkansa, mutta näet kyllä kieltämättä paljon useammin esim. Ramonesin, Sex Pistolsin tai muun vastaavan kuin esimerkiksi The Offspringin, Pennywisen tai Sum41:n
Onhan se tietysti myös osa valtavirtaa - en voi väittää =)
 
Olisikohan siksi että nuo Ramones etc ovat genren ensimmäisiä,jos näin voi sanoa, joten myös eniten tunnettuja ja täten arvostettuja? Kuitenkin genren pioneereja ja täten, ei välttämättä parempia,sehän,on makuasia, ei kestään,tarvitse pitää sen arvostuksen vuoksi, mutta kyllä jos joku tarvitsee esimerkin punkista, on Ramonesin debyytti parempi vaihtoehto kuin Offspringin levy. Ei mitään pois heiltä, mutta kumminkin. Selitys on sekava mutta toivottavasti tajuat pontin?

Skedepunkista/melopunkista tässä ketjussa ei ole taidettu paljoa jutella. Vois vähän herätellä...
 
Itelle kolahti juuri sen skeittauksen ohella ysärillä ne badreligionit, nofxit ja pennywiset tosi kovaa. Offspringiäkin tuli kuunneltua, mutta ei oikein kestänyt ihastus. Aika on purassut aika pahasti noihin levyihin.
 
Bad Religionin Suffer ja No Control on itelle niitä selkeitä klassikkolevyjä punk-jutuista. Turhaan ei maalailla vaan tiukat biisit vedetään pariin minuuttiin. NoFX:n Punk In Drublic edustaa vähän modernimpaa tuotantoa ja soundia, mutta samaan jatkumoon menee se. Fat Miken tähtihetki varmaan ikuisesti (Longest Line EP:n ohella).
 
2000-luvulta Rise Againstin Revolutions Per Minute on aika huikea kokoelma tarttuvia biisejä, vielä loistavalla tuotannolla. Nykyään myös punkissa soittotaitoa löytyy. (Bändi tosin vesitti tuon jälkeen soundinsa aika rankasti, mutta juu.)
 
Rancid on mun mielestä ollut aina vähän oudokki tässä porukassa, sen verran eri soundia on se. Varmaan Epitaph yhtiönä ja suosio samassa rytinässä yhdistää eniten siihen Bad Religionin aloittamaan melopunk-juttuun. And Out Come The Wolvesin menestys ei kyllä mikään ihme ole, sen verran osu tuo lätty täyteen "hittejä".

Atomic Cafe: BiNgO!
 
http://www.youtube.com/watch?v=iB9cv-zpqyE
 
Yellowcard on kyllä ihan kova.

Ziggy Bubba: Skedepunkista/melopunkista tässä ketjussa ei ole taidettu paljoa jutella. Vois vähän herätellä...
 
Kiitos. Sama on ollut mielessä moneen otteeseen.
 
Bad Religion, Green Day ja Offspring oli ensimmäisiä bändejä, joita jollain tavalla ymmärsin diggailevani sillon n. kymmenvuotiaana. Pennywiseäkin isoveli sillon kuunteli. Punkista en tietenkään ymmärtänyt tuohon aikaan mitään, mutta musa oli kovaa. Ja on edelleen. Kuten avatarista näkyy, pidän G.Graffinia erittäin suuressa arvossa monestakin syystä. Vielä tähän päivään asti BR pystyy tekemään levyjä, jotka on (likimain) yhtä täynnä energiaa ja ajatusta kuin mainitsemasi alkupään levyt. True North on erittäin hyvä levy.
 
Fat Mike on tietty toinen, jota pitää arvostaa ja jonka merkitys koko punkhommalle on aika suuri. NOFX bändinä on vähän kaksijakoinen mulle, hirveästi hyviä biisejä, mutta myös aika paljon yhdentekevää paskaa. Sama koskee kyllä Rise Againstiakin - Rev. by the minute on levy, joka pitäisi hankkia omaan kokoelmaan vaikka vaan parin sillä olevan killeribiisin takia. Hyvin soitetun melopunkin ystäville pitää tietysti suositella myös kandalaista Belvedereä, joka Suomessa tuntuu olevan vähän vähemmän tunnettu (vaikka taisi keikalla käydä jopa kerran).

Ziggy Bubba: Skedepunkista/melopunkista tässä ketjussa ei ole taidettu paljoa jutella. Vois vähän herätellä...
 
Itelle kolahti juuri sen skeittauksen ohella ysärillä ne badreligionit, nofxit ja pennywiset tosi kovaa. Offspringiäkin tuli kuunneltua, mutta ei oikein kestänyt ihastus. Aika on purassut aika pahasti noihin levyihin.
 
Bad Religionin Suffer ja No Control on itelle niitä selkeitä klassikkolevyjä punk-jutuista. Turhaan ei maalailla vaan tiukat biisit vedetään pariin minuuttiin. NoFX:n Punk In Drublic edustaa vähän modernimpaa tuotantoa ja soundia, mutta samaan jatkumoon menee se. Fat Miken tähtihetki varmaan ikuisesti (Longest Line EP:n ohella).
 
2000-luvulta Rise Againstin Revolutions Per Minute on aika huikea kokoelma tarttuvia biisejä, vielä loistavalla tuotannolla. Nykyään myös punkissa soittotaitoa löytyy. (Bändi tosin vesitti tuon jälkeen soundinsa aika rankasti, mutta juu.)
 
Rancid on mun mielestä ollut aina vähän oudokki tässä porukassa, sen verran eri soundia on se. Varmaan Epitaph yhtiönä ja suosio samassa rytinässä yhdistää eniten siihen Bad Religionin aloittamaan melopunk-juttuun. And Out Come The Wolvesin menestys ei kyllä mikään ihme ole, sen verran osu tuo lätty täyteen "hittejä".
 
Pakko päteä ja todeta että Bad Religion ja koko genre kuulostaisi varmasti erilaiselta ilman Descendentsin Milo Goes To Collegea, joka on aika helvetin kova lätty. :)
 
Joo, Offspring kulahti aika nopeasti, mutta kai se on hinta siitä että Smash nosti ilmestyessään koko genren valtavirtaan. Veikkaan että ainakin Epitaphilla ollaan edelleen ihan tyytyväisiä siihen että tapahtui.
 
Itselle Bad Religionin Recipe For Hate on bändin se "the levy". Punk In Drublicin suosiota en sinänsä ihmettele, mutta kyllä sitä seurannut nelikko Heavy Petting Zoo:sta The War On Errorismiin edustaa itselle NOFX:n ja yleensäkin isompien skedelevyjen terävintä kärkeä.
 
Samoista ympyröistä ponnistava Lagwagon on myös ihan verevää tavaraa. Pennywise on aina tuntunut jotenkin liian sliipatulta. Siinä ei tavallaan ärsytä mikään ja sekös vasta ärsyttääkin. :D
 
Skeittipunkilla, tyylillisesti suorastaan NOFX-ripoffilla, aloittanut Propagandhi on omaan makuun yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista bändeistä, vaikka tyyli ja soundi lähentelevät nykyään enemmän vanhaa thrashia ja matikkacorea. Energistä anarkometallia. :D Tuli menneenä vuonna luukutettua viimeisintä "Failed States"-albumia enemmän kuin mitään muuta musaa.
 
A Wilhelm Scream on myös hauska uudempi tuttavuus.
 
Ja mitä sanoit Rancidista pitää paikkansa ja siinä kiteytyy mielestäni myös koko genren juttu. Mä en keksi kahta bändiä joilla olisi keskenään tismalleen sama meininki tai soundi.
 
Tulipas oksennettua. Toivottavasti tästä saa jotain selvääkin.

jannu: Mä en keksi kahta bändiä joilla olisi keskenään tismalleen sama meininki tai soundi.
 
Tulipas oksennettua. Toivottavasti tästä saa jotain selvääkin.
 
Descendentsin tapaus pitää varmaan paikkansa. Ite kuuntelin samojen jannujen All-bändiä aika paljon aikoinaan... Molempien bändien rumpali tais olla Rise Againstin mainioiden soundien takana, tuottajana.
 
Vaan kyllä se BR on aika selkeesti isoin vaikuttaja esim. NoFX:llä ja Pennywisellä, itekin sen kertovat kun kysytään.
 
Pennywisen kohdalla se BR-vaikutus on tosi vahva, kunhan vähän hevikitaroiden ym. tyyliseikkojen luomaa pintaa raaputtaa. Biisit on samasta jutusta jatkettuja. Bändi ei ikinä ole ihan klassikkolevyä tehnyt, mutta kyllä niiden levyt soi yhä suht tiuhaan.
 
Lagwagonia kuuntelin jonniin verran, tosi tarttuvia biisejä oli bändillä.
 
E: NoFX:n diskografiasta oon vähän eri mieltä, musta se paras matsku tuli välillä Ribbed-Drublic. Vaan on siellä aika hyvää matskua myöhemmissäkin.

Ziggy Bubba:
 
E: NoFX:n diskografiasta oon vähän eri mieltä, musta se paras matsku tuli välillä Ribbed-Drublic. Vaan on siellä aika hyvää matskua myöhemmissäkin.
 
On noissakin puolensa. Muhun ehkä vetoaa enemmän se tietty ilmaisun skarppius joka alkoi Hefen liittymisestä bändiin ja oli ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla nupussaan Drublicilla (viitteitä toki oli jo edellisellä), samoin kuin bändin biisinkirjoitus saavutti ekaa kertaa suorastaan mestarilliset sfäärit mielestäni vasta Heavy Petting Zoolla.
 
Mutta mielipiteitähän nää. :D

jannu: On noissakin puolensa. Muhun ehkä vetoaa enemmän se tietty ilmaisun skarppius joka alkoi Hefen liittymisestä bändiin ja oli ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla nupussaan Drublicilla (viitteitä toki oli jo edellisellä), samoin kuin bändin biisinkirjoitus saavutti ekaa kertaa suorastaan mestarilliset sfäärit mielestäni vasta Heavy Petting Zoolla.
 
Mutta mielipiteitähän nää. :D
 
Ribbedillä oli juu vielä semmosia vähän hassuja heviriffejä siellä täällä. Longest Line EP tais olla eka missä Hefe oli mukana. Toi on varmaan bändin tiukin julkaisu munsta, eipä oo tohon viiteen biisiin täytettä mahtunut mukaan.

Number 9: Olisikohan siksi että nuo Ramones etc ovat genren ensimmäisiä,jos näin voi sanoa, joten myös eniten tunnettuja ja täten arvostettuja? Kuitenkin genren pioneereja ja täten, ei välttämättä parempia,sehän,on makuasia, ei kestään,tarvitse pitää sen arvostuksen vuoksi, mutta kyllä jos joku tarvitsee esimerkin punkista, on Ramonesin debyytti parempi vaihtoehto kuin Offspringin levy. Ei mitään pois heiltä, mutta kumminkin. Selitys on sekava mutta toivottavasti tajuat pontin?
 
Tajuan ja olen aika lailla samaa mieltä...

Wingless-Guitars: Tajuan ja olen aika lailla samaa mieltä...
 
Toki tässä on sitten Se vaara mitä täällä foorumillakin näkee että arvostaa vain niitä vanhoja ja jollain kumman kvanttifysiikalla päättä että kaikki tietyn vuoden jälkeen tehty musiikki ei jostain syytä ole oikea musiikkia, että tässä olisi löydettävä oikea tasapaino. Silti jos haluaa genrestä jotain tietää, sen alkuperäisiin artisteihin (tutustuminen on eri asia kuin pitäminen, kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea voi kokeilla ja kokeilematta on paha haukkua) on hyvä tutustua, ja itse olen ainakin löytänyt monta hyvää bändiä aina etsimällä mitkä artistit ovatkaan vaikuttaneet kehenkin.

Vitun amerikkalaiset pilaavat aina kaiken!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ksKWonVOAgE

Jello on hippi.

velipesonen: Jello on hippi.
 
Punk on aika hippiä lopulta. Samat arvot, yhtä paljon aktiivista osallistumista päätöksentekoon.