Rummut: soittaminen ›

Itse lähestyn ruffeja musiikki edellä. Jos svengi viettää 16th swinging osastoon, ovat ruffinikin trioliin päin kallellaan ja jos taas rytmiikka kappaleessa janoaa enemmän kuudestaoista osia, niin sitten ne ovat tasajakoisempia. Feel-juttu. Klassisessa repertuaarissa, etenkin 1900-luvun sellaisessa, virveli ei ole rytmisoitin marssi- tai afroamerikkalaisen lyömäsoitinperinteen tavoin, vaan eräänlainen hälyaksentaattori.

Voihan se olla että opettajalla on sattunut silloin 15-20 vuotta sitten käännöskukkanen, ja perinteisestä onkin tullut klassinen.. Kunten sanoin, en ole päivääkään opiskellut klassisia lyömäsoittimia, vaikka hyvää tekisikin, joten enpä ole tarkistanut asiaa.. Enihau..
 
Perinteinen tapa(closed): http://www.youtube.com/watch?v=wiVqvbd9CUg
 
Triolipohjainen (open): http://www.youtube.com/watch?v=vSbnMq6QZkw
 
Ja niin tai näin, käyttötarkoitus ratkaisee: http://www.youtube.com/watch?v=M88cpp8Dr1Q
 
Tuolla kaverilla open-close-open taas tarkoittaa hitaasti-nopeasti-hitaasti (vaikkakin flamissa iskut on aika tiiviisti hitaassakin tempossa) http://www.youtube.com/watch?v=1ywrR15L99E

Phillips lähti Totosta. Keith Carlock tilalle. Jännä.

Tuolla viimeiset ostokset ketjussa kertoilin Cajonin pikaisesta haltuunottotarpeesta yhden Ruotsi-projektin yhteydessä (Volvon firmakeikkoja, pääasiassa covereita, Pandora laulajana), mutta oli muutenkin mukavasti sopeutumiskykyä vaativaa keikka. Ihan tälleen hyvänä muistutuksena itselle ja miksei muillekin, että mitä juttuja tulee välillä freelancerille vastaan, ja pari juttua mihin Ruotsissa oon törmännyt. :)
 
Ranskalaisein viiruin pääkohdat.
 
-Cajon 4 päivässä "haltuun", eli kädet ihan hellänä vaikka joka päivä sen soittoa alle tunti. Enempää ei uskalla treenata ettei nakit hajoa. Eihän se nyt vieläkään kokonaisvaltaisesti kulje, mutta sen verran saatiin kuitenkin sen 4 minuutin akustinen medley kursittua kokoon. Siis alle viikko ennen shown ensi-iltaa multa kysytään että "Osaathan toki cajonia soittaa ja onhan sulla sellanen". "Juu, toki..." Ja googlaamaan lähintä cajonkauppaa. :)
 
-Jokaiseen biisin taustojen laulaminen, ei toki ex tempore, vaan oli aikaa valmistautua. Mutta tuntuu että kaikilta poppareilta sitäkin vähän odotetaan. Ainakin kaikilta muilta bändin jäseniltä lähtee stemmat että alta pois, joten todella mahtavaa kun lavalla on 5 laulavaa tyyppiä, saadaan stemmoihin massaa. Abba-medleyssä viimeistään tuli sellainen fiilis että kyllä tää poppi- ja laulu-osasto on todellakin Ruotsalaisilla hallussa.
 
-Yhden biisin täydellinen muuttaminen viime tipassa. Biisissä on siis alunperin todella kolmimuunteinen jopa vähän ylikin menevä "tsippa-dippa" fraseeraus. :) http://www.youtube.com/watch?v=lSRMiC75Vws
Viimeisissä treeneissä (eka keikka samana iltana) täti-Pandora kuitenkin päättää että haluaa soittaa akkaria siihen myös. No mikäs siinä, mutta kun hän alkaa harjaamaan täysin suoria 16-osia meidän kolmimuunteisen kompin päälle. No eikun nopea tilanneanalyysi. Päättelen että on ihan turhaa koettaa alkaa tiukassa aikataulussa opettamaan ketään soittamaan akkaria kolmimuunteisesti (mikä ei siis ole ihan helppoa). Vaan mielummin seivataan tilanne niin, että bändi muuttaa oman fraseerauksen akustisen kitaran mukaiseksi, ja lopputulos ei ole kauhen paljon huonompi vaan vain erilainen. Siinä oli tavallaan pakko vain tehdä diplomaattisesti niin, että artistia ei aleta kieltää soittamasta (soittaa sinänsä ihan hyvin), tai tekemään asiasta tärkeää (minä olen oikeassa, sinä väärässä), vaan mielummin niin että ne kenellä on venymiskykyä saa luvan venyä, ja maaliin päästiin nopeammin ja helpommin.
 
-Tyylitaju. Kaikki on pukeutuneet lavalle tosi hyvin. Toki oli tilattu että päälle vain mustaa, ja enemmän classy kuin rock. Mutta silti kaikkien tyyppien pukeutuminen teki vaikutuksen. Ei mitään sen erityisempää, mutta hyvin istuvaa ja tyylikästä vaatetta. Pitäis olla ihan sinänsä ihan itsestäänselvää, mutta sellainen nuhjuinen meno, mihin välillä törmää puuttui täysin, ja omien kenkien bassaripedaalin harmaaksi kuluttama kärki hävetti. :D
 
-Positiivisuus. Kukaan projektissa ei ole tuittuillut, ollut sarkastinen tai kyyninen. Ei kertaakaan. Koko ajan ollut ns. hyvä meininki. Tykkään todella paljon!
Kehutaan jos on aihetta, ja jos joku mokaa, niin siitä ei tehdä numeroa vaan luotetaan että kunkin oma ammattiylpeys saa kyllä petraamaan seuraavaksi kerraksi. Ja siitä syntyy helposti sellainen positiivisuuden kierre kun luottamus toisiin lisääntyy. Yleinen jännitys vähenee ja kaikki suoriutuu paremmin. Olen nyt huomannut tän monissa yhteyksissä että kehumisella on todellakin hyvä voima.
Tämä on sellainen pieni kulttuurillinen ero, Suomessa törmää enemmän sellaiseen briteille tyypilliseen nälvimismeinikiin, rakastetaan vittulemalla. Mutta itselle se kyllästyttää nopeasti kun se tuntuu monilla olevan presettinä. Nää svedut lähtee tekemään enemmänkin ilman suunsoittoa ja kyynistelyä, ja tällaisella pikaotannalla mulle ainakin maistuu sellainen ilmapiiri oikein hyvin.
 
Semmosta. Ollut raskas viikko, mutta nyt saa hengähtää pari päivää. Korkkaan kaljan! Skål! :)

markkuliini: Skål! :)
 
Kyl ruottis va o kaik niin pal pare..=)

Speedy: Kyl ruottis va o kaik niin pal pare..=)
 
No oon kyllä viihtyny aika jees. :)
Ja itseasiassa oon alkanu tykkäämään 3,5% kaljasta eli folköl:istä. Mutta se oli kyllä Tsekin-matkan syytä, siellä opin arvostamaan, ettei tule kauheeseen känniin baarissa.

Speedy: Kyl ruottis va o kaik niin pal pare..=)
 
Juu onhan niillä mahtava itänaapuri.
Ruottalaiset ei niuhota on tosiasia. Mukavia ovat.
Kaljasta tuli mieleen. Hieman sellaista tissuttelua alkoi olemaan iltaisin, niin rankaisin itseäni. Siirryin kokonaan S-kaupan Rainbow-olueen, 0%
Hyvin pyyhkii. Unet on selkeitä ja sikeitä. Motoriikka parani ja aivot toimii kybällä.
Rumpalointi parani vauhdilla.
Liitin samaan settiin ankaran kuntoilun. Addiktio lähtee reissuun toisella addiktiolla.
Palautuminen nopeutui ja voi vetää aika kovaa rääkkia, kun unet on niin hyvät.
Mieliala muuttui kait tuonne ruottalaisten suuntaan enemmän. Eli hieman positiivisemmaksi. :D
Kyllä mä meinaan jossain vaiheessa tehdä elämäntapa remontin ja aloittaa taas oikean kaljan vetämisen, ainakin jossakin määrin. Nyt vedän tätä linjaa. Vuosi kohta mennyt, niin antaa mennä vaan kun on ylämäki.
Tsemppiä Markkuliinille ruottiin. Mahtavia kokemuksia sinulla ja lisää tulee.

Suomalaisessa kulttuurissa se (pahempi) nälviminen saattaa piilottaa sen, että soittaja itse on epävarma omasta osaamisestaan ja peittelee sitä kiinnittämällä huomion toisiin. Itsetuntojuttuja, eikä edes aloiteta keskustelemaan kateudesta. Onneksi Suomessakaan ihan kaikki ei ole yhtä suurta nälvää. :)

Duro: Phillips lähti Totosta. Keith Carlock tilalle. Jännä.
 
Tossa lisää keskustelua : http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=52&t=221391

marktark: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=52&t=221391
 
Nii ih, minä postasin jokusen tunnin ennen ku tuo threadi tehtiin. Mutta, kyllähän tuosta hyvä oma aiheensa sikisi.

Duro: Nii ih, minä postasin ennenku tuo threadi tehtiin...
 
Sorge, en alkanut syynäämään joka riviä ;)

Ylen Radio 1 Jazzklubilta tulee juuri Charles Lloyd New Quartetin keikka April Jazzissa 2013. Jäpikästä myös haastatellaan aluksi. Ohjelma on kuunneltavissa 30 päivää.
 
Hienoa musiikkia. Joka semmoista kaipaa, kuunnelkoon.

Asiat tärkeysjärjestykseen!
 
http://www.drummerworld.com/drummerworld/halblaine450.jpg

Epämuusikko: Asiat tärkeysjärjestykseen!
 
http://www.drummerworld.com/drummerworld/halblaine450.jpg
 
Aikaisemmin kun vielä tupakoin, harkitsin jopa tuulettimen pitämistä setin vieressä, ettei savu mee silmään, kun rööki käryää suussa:)
Tais muuten ollakkin joskus ainakin treeneissä...

Keith Carlock Toton rumpaliksi.

Toto on rokkia.

jazzmies: Keith Carlock Toton rumpaliksi.
 
TOTO Keith Carlockin bändiksi?

I double dare you motherfucker, say TOTO one more goddamn time!
 
e: haistakaa paska.

Jaahas, tänään auTOTOn päivä. No, kävelen treenikselle ja viritän lattarin.