Elektroniikka ja soitinrakennus ›

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat rakentaneet sähkökitaran, ja niitä jotka eivät. Jälkimmäiseen kuuluvat myös ne jotka eivät ikinä tahdo saada projektejaan valmiiksi.
 
Ok, siis tuo eka lause on muutettava toiseen muotoon. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat aloittaneen sähkökitaran rakentamisen, ja niitä jotka eivät.
 
Way too deep...

http://muusikoiden.net/dyn/users/120036.jpg
 
1 asia mitä meidän näpertelijöiden kannattaa kokeilla on erilaiset rakenteet soittimissa. Kitarat on yleensä solidbojeja kevennyksillä tai ilman, muutamalla puulajivaihtoehdolla. Tai todella ohutkantisia akustisia suoralla kannella brasingeineen, tai kaarevia laminoituja jne
 
Tein tuommoisen puoliakustisen missä kansi ja pohja n.8mm vaahteraa. Sivut saarnia. Vain kaulan ja mikin kohdalla leppäpala liimattunaa kanteen ja pohjaan. Vain 1 tukipuu tallan kohdalla. Ja pakko sanoa että saundi on todella siisti ja uniikki. Todella kirkas ja iskevä. Kieltenpitimen tein itse ja vein niklaamoon. Talla jazzkitara-tyyliin pysyy kielten painolla. Design tosin pöllitty Bo Diddleyltä

laurilauri: Kieltenpitimen tein itse ja vein niklaamoon. Talla jazzkitara-tyyliin pysyy kielten painolla. Design tosin pöllitty Bo Diddleyltä
 
Jämerän oloinen kitara. Onko niklaus miten kallista? Pitääkö olla isompi läjä jotain sälää, vai ottaako jokin niklaamo noinkin pieniä hommia?

Ainakin Amoila Oy Espoossa ottaa pieniäkin hommia. Eikä tullut kalliiksi - kaveri sanoi että 20 kymppiä käteisellä, koska pienin lasku minkä ne saa kirjottaa on 50€. Mulla oli taskussa 8€. Kaveri sanoi että sitten se tekee 8€ :)

laurilauri: http://muusikoiden.net/dyn/users/120036.jpg
 
1 asia mitä meidän näpertelijöiden kannattaa kokeilla on erilaiset rakenteet soittimissa. Kitarat on yleensä solidbojeja kevennyksillä tai ilman, muutamalla puulajivaihtoehdolla. Tai todella ohutkantisia akustisia suoralla kannella brasingeineen, tai kaarevia laminoituja jne
 
Tein tuommoisen puoliakustisen missä kansi ja pohja n.8mm vaahteraa. Sivut saarnia. Vain kaulan ja mikin kohdalla leppäpala liimattunaa kanteen ja pohjaan. Vain 1 tukipuu tallan kohdalla. Ja pakko sanoa että saundi on todella siisti ja uniikki. Todella kirkas ja iskevä. Kieltenpitimen tein itse ja vein niklaamoon. Talla jazzkitara-tyyliin pysyy kielten painolla. Design tosin pöllitty Bo Diddleyltä
 
HEH, kunnon meininki. Niinkuin Old Joe sanoi... "Lisä arvoa tuo oma design ja oman kehon mukainen ergonomia." Tuli vaan mieleen, että mahdatko olla kovinkin kanttinen kaveri?

mhelin: On kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat rakentaneet sähkökitaran, ja niitä jotka eivät.
 
Juurikin noin. Keskustelu alkaa jo hajoaamaan ihan muille urille.
 
Minäkin teini-iässä 70-luvulla mietin sähkökitaran rakentamista siinä mielessä, että se tuntui olevan ainoa vaihtoehto saada se kitara. Koulukirjojen marginaalit oli täynnä itse piirrettyjä kitaramalleja. Lehdistä oli otettuna selvää, mistä sai osia ja mihin hintaan. Sitten isoveli osti sähkökitaran ja taivas aukeni.
 
Koska se kitara jäi silloin rakentamatta, niin se oli sitten vähän niin kuin pakko tehdä keski-iässä. Silloin teini-iässä olisin saanut varmaakin vain omin päin jotain pitkälle jalostettua polttopuuta aikaiseksi.
 
Kymmenien vuosien soittamisen jälkeen oli huomattavasti helmpompaa lähteä kitaran rakentamiseen. Tiesi joka vaiheessa, oliko homma jo tyritty vai vieläkö oli toivoa soitettavasti kitarasta.
 
Ei siis minullakaan ollut rakentamisen motiivina muuta kuin omien taitojen osoittaminen. Ei mitään halua muuttaa vakiintuneita malleja. Tai, ehkä halua, mutta ei taitoa.

Itellä on vasta eka projekti menossa, sekä toinen ja kolmaskin. Ja veikkaan, että lapasesta lähti jo tämä harrastus:
 
Mulla on haaveena ollut rakentaa kitara oman metsän puista, mutta metsää ei vielä ole, joten olen ostanut puut tukkeina tai jopa pystykaupalla. Nyt löytyy läjä tervaleppää ja muita, mitä ei ehkä soitinrakennuksessa tule käytettyä. Kuivumassa on myös 40cm leveää pihlajaa (oli menossa polttopuuksi). Ja sahausta odottaa 40cm leveää hyvä syistä ja oksatonta kuusta, koska haaveena on myös rakentaa viulu joskus vanhoilla päivillä. Tässä keväällä on tarkoitus sahata pari valtavaa piha koivua, joista toivon löytävän loimua sekä myös pieni määrä raitaa. Eli kunhan ne saa sahattua ja kuivattua, niin aloitan projektin: kaula pihlajasta, tervaleppä runko ja loimukoivu kansi. Puita on jo kuitenkin niin paljon, että niistä rakentelis lopun ikää kitaroita.
 
Harrastuksena hauskaa, eikä sitä tarvi järjellä perustella. Jotkuthan katsovat urheilua tv:stä...

"Lisä arvoa tuo oma design ja oman kehon mukainen ergonomia." Tuli vaan mieleen, että mahdatko olla kovinkin kanttinen kaveri?
 
Kantillisuutta ja kanttia piisaa:)
 
Joku kitaristi jossain dokkarissa sanoi että soittamisen pitää olla vähän hankalaa ja tuskallista, kitara vähän epävireessä Ja huomasin että tottahan tuo tuo - ihan eri tunne soittaa kun joutuu taistelemaan sen kitaran kanssa. Siihen kun lisää vielä kantikkaan kitaran joka ei istu mihinkään ja kalvaa luita ja ytimiä

Ihmettelin aikanaan kun rakennusinto oli päällä että mitä sellaiset ihmiset tekevät vapaa-aikanaan jotka eivät rakentele kitaroita? Niin hyvin se vie ajan ja ajatukset. Nyt on mennyt pari vuotta rakentelematta. Nyt tiedän mihin johtaa jos ei rakentele. Henkiseen velttouteen, lihomiseen ja kaljan litkimiseen. Jokin aika sitten vaimo totesi. Alkaisit taas tekemään niitä kitaroita kun olet noin pullistunutkin. Vastasin että aletaan sitten jos se sulle noin tärkeää on. Nyt on kaksi kaulaa työnalla ja hyvältä tuntuu.

laurilauri: Kantillisuutta ja kanttia piisaa:)
 
Joku kitaristi jossain dokkarissa sanoi että soittamisen pitää olla vähän hankalaa ja tuskallista, kitara vähän epävireessä Ja huomasin että tottahan tuo tuo - ihan eri tunne soittaa kun joutuu taistelemaan sen kitaran kanssa. Siihen kun lisää vielä kantikkaan kitaran joka ei istu mihinkään ja kalvaa luita ja ytimiä
 
Jos vielä soittaa biisiin kuuluvia nuotteja randomisti muunnellen, rytmissä pysymistä vältellen ja häly ääniä tuottaen, välittyy tuska kuulijoihinkin.

laurilauri: Kantillisuutta ja kanttia piisaa:)
 
Joku kitaristi jossain dokkarissa sanoi että soittamisen pitää olla vähän hankalaa ja tuskallista, kitara vähän epävireessä Ja huomasin että tottahan tuo tuo - ihan eri tunne soittaa kun joutuu taistelemaan sen kitaran kanssa. Siihen kun lisää vielä kantikkaan kitaran joka ei istu mihinkään ja kalvaa luita ja ytimiä
 
Ja eihän se mikään sähkökitara ole jos ei siitä saa kivuliaita sähköiskuja soittaessaan.

Lightning: Itellä on vasta eka projekti menossa, sekä toinen ja kolmaskin. Ja veikkaan, että lapasesta lähti jo tämä harrastus:
 
Mulla on haaveena ollut rakentaa kitara oman metsän puista, mutta metsää ei vielä ole, joten olen ostanut puut tukkeina tai jopa pystykaupalla. Nyt löytyy läjä tervaleppää ja muita, mitä ei ehkä soitinrakennuksessa tule käytettyä. Kuivumassa on myös 40cm leveää pihlajaa (oli menossa polttopuuksi). Ja sahausta odottaa 40cm leveää hyvä syistä ja oksatonta kuusta, koska haaveena on myös rakentaa viulu joskus vanhoilla päivillä. Tässä keväällä on tarkoitus sahata pari valtavaa piha koivua, joista toivon löytävän loimua sekä myös pieni määrä raitaa. Eli kunhan ne saa sahattua ja kuivattua, niin aloitan projektin: kaula pihlajasta, tervaleppä runko ja loimukoivu kansi. Puita on jo kuitenkin niin paljon, että niistä rakentelis lopun ikää kitaroita.
 
Harrastuksena hauskaa, eikä sitä tarvi järjellä perustella. Jotkuthan katsovat urheilua tv:stä...
 
Oon kade! Itellä on vaan ostettua ulkomaan puuta varastossa. Eikä sitäkään paljoa. Täytyy alkaa hamstraamaan...

Tässä kohtaa viestiketjua on äärimmäisen helppoa nyökytellä ja todeta, että tekeminen omin käsin ihan ite-meiningillä ei ole geeneistämme kadonnut. Hyvä niin. Suvussamme on näpertelyn taakka vahvana ja jatkan samalla linjalla kuin isäni ja isäni isä. Kitaranrakennuksen - varsinkaan metritavarasta - perusteluita on aika vaikea löytää säästönäkökohdista. Pelkkä rautatavara maksaa äkkiä keskivertosoittimen verran ja usein paljon enemmänkin! Väitänkin, että kaikessa tässä on kyse itsensä voittamisesta. Nopea perustelu. Käsi ylös, kuinka moni arvostaa enemmän sellaista valmistamaansa soitinta, joka tehtiin monta kertaa ja pohjamutia laahaten kuin sitä, joka poksahti kohdalleen kertayrittämällä? Kirjoitankin seuraavat lauseet toinen käsi ylhäällä... Ja edelleen, kun joku homma alkaa luistaa, niin vaikeusaste lisääntyy sitä mukaa. Nyt jo joku oli istuttamassa puita, niin että sai tehtyä omista puista soittimen. Itse otin etumatkaa ja tallissa odottaa isän metsästä kaadettua lehtikuusilankkua :)
Sen lisäksi Hakalan kaupasta haetut hienot ja eksoottiset palikat odottavat käsittelyä. Edelleen himon yllyttyä, ja Lappalaisen Arin vaikutuksesta, seuraaviin projekteihin on tulossa VAIN käsintehtyjä mikkejä. Itseäni ajaa myös kokeilunhalu ja löytämisen ilo. Soiko kirsikka ja vaahtera yhdessä ja/tai että onko espanjan seetri oikeasti niin ylivertainen kuin mitä Ruokangas väittää. Ja tietysti se, että keksinkö jotain mitä kukaan ei ole keksinyt aiemmin... Tuskin sentään, mutta keksipä serkun mies sen hiukkasen, joka on nyt joka tiedelehdessä! Mistä sitä tietää.
Eniten kiinnostaa edelleen itsensä haastaminen. Pystynkö ylenpalttisessa pedanttiudessani luomaan soittimen, joka voisi kelvata ammattilaisen työkaluksi? Se että itse oppisin soittamaan on liikaa vaadittu, mutta kyllä mää santapaperia jaksan vielä käyttää!

tth69: ... Käsi ylös, kuinka moni arvostaa enemmän sellaista valmistamaansa soitinta, joka tehtiin monta kertaa ja pohjamutia laahaten kuin sitä, joka poksahti kohdalleen kertayrittämällä? ...
 
Mikään ei ole onnistunut kertayrittämällä.
 
Silloin kun asuin maalla, oli onneksi puukeskuslämmitys, eli tarpeeksi pieleen menneet teokset saattoi hyödyntää kattilan alla.

Eniten kiinnostaa edelleen itsensä haastaminen.
 
Haastetta piisaa kykyihin nähden. :| Muutaman kerran on käynyt taas mielessä, että pitikin aloittaa... Mutta kun edelleen jaksaisi ennen kansalaisopiston puutyöpiiriin menoa hieman suunnitella mitä aikoo tehdä, niin saa jotain siellä aikaiseksikin, eikä olisi niin paljon virheitä seuraavalla kerralla korjattavana.
 
Vilosovinen ossuus: Kun ite tekkee, saa semmosen mitä sattuu tulemaan.

JPHe: Tietysti on hienoa, jos joku muukin pitää itse väsätyistä soittimista. Tosin mua itseäni vaivaa se, että tiedän ettei se rakentaminen rakettitiedettä ole. Suurin osa ihmisistä kuvittelee kitaran rakentamisen vaikeaksi, mutta sitä se ei ole. Vaatii kärsivällisyyttä ja tiettyjen sääntöjen noudattamista. Kyllä siihen kaikki pystyy, kuten minäkin olen pystynyt tekemään, suurinta osaa se ei vaan kiinnosta. Voisihan sitä harrastaa vaikka rivitanssia, mutta kun en osaa, tai oikeastaan se ei kiinnosta.
 
Itse alleviivaisin vielä sen huolellisuuden. Kiireellä tulee vaan paskaa :P

Heh. Yritin joskus tätä selventää emännälle. Muutaman reissun jälkeen kun käytiin jossain hommaamassa projektirunkoa/kaulaa/jotain hilpettä, emäntä totesi että onhan teitä muitakin samanlaisia... Yritin sitten kertoa että meitä on monta, vissiin satoja hulluja jotka ostaa-myy-vaihtaa osia keskenään. Hinkkaa vanhasta jotain uutta, tai ainakin erilaista.
Ei tätä hulluutta voi kuvailla kenellekkään. Tään kun on saanut ihonsa alle ei siitä pääse eroon vaikka yrittäisi. Kokeiltu on. n. viisi vuotta ilman kitaroita kun taloa rakennettiin...
Sitten se mopo karkasi taas käsistä. Nyt n. 8 erilaista bassoa tai skittaa romuista kuntoon hinkattua.
 
Että siinä sitä filosofiaa.

Old Joe: Mun tekis mieli rakentaa talo, tai kaksi, mutta kun puuttuu fyffeä, niin rakennan sitten kitaran tai pari.
 
Mä rakensin talon ja nyt ei rakenneta kitaroita.

Alex_K: Mä rakensin talon ja nyt ei rakenneta kitaroita.
 
Näin se menee, joko tai, mutta ei molempia yhtä aikaa :)
Kyllä se siitä. Vedät vähän henkeä ja ennen kuin huomatkaan olet jo valkkaamassa kitarapuita.

Minulle kitaran rakennus on tutkimista. Tykkästyin pari vuotta sitten fanned fret ideaan ja siitä lähtien nauhat ovat olleet itse tehdyissä kitaroissa ihan vinossa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vastaaviin soittimiin minulla ei olisi varaa millään muulla tavalla.