Yleistä keskustelua musiikista ›

Sinistä ja katkeraa sovinismiä.

Sitä tehdään ns. tosissaan ja parhaiden kykyjen mukaan. Esmes.

Mutta millä sitten määrittelet tuon asenteen? Tarkentamattomana käsite jää epäselväksi ja loppujen lopuksi aika tyhjäksi. Yleensä sillä tosiaan viitataan jonkinlaiseen kapinallisuuteen, mutta monien rockbändien "asenne" on vain kehnoa uhoa. Esim. Pate Mustajärven "pitäkää tytöt pilluista kiinni" -kommenteissa ei ole mielestäni kysymys minkäänlaisesta kunnollisesta kapinahengestä tai "asenteesta" vaan pelkästä tyhmyydestä.
 
Höh. No tää nyt on vähän tyhmää egobuustailua, mutta lue toki perustellut ja taitavasti naamioidut ja tutkitut mielipiteeni rockideologiasta ja sen mallintamisesta osoitteesta: http://www.cc.jyu.fi/~selindgr/tupuna/ .
 
Ja kääntäen, kyllähän popissakin tietynlainen asenne on usein toivottavaa, mutta harvemmin tarvitaan juuri sitä kapinahenkeä(joka sekin alkaa olla kyseenalainen käsite rockin konventionalisoiduttua 40 vuoden aikana jonkin verran).
 
Hyvä pop mallintaa postmodernia ideologiaa, joka on autenttista myöntämällä oman epäautenttisuutensa. Eli tavallaan tarpeeksi kitsch ja tiedostetusti tehty juttu onkin sitten popissa hyvää. Hyvänä esimerkkinä Pet Shop Boys.

Tärkeintä musiikissa on se, että on hampaat suussa.

Tärkeintä on, ettei ota musiikkia liian vakavasti.
Progeilijoilla ja indierokkareilla on tämän asian suhteen yleensä asennevamma - ei tietenkään kaikilla.

Tärkeintä musiikissa on se, että on hampaat suussa.
 
Haha! Repesin ihan täydellisesti, odotin Tupunan kommenttiin jotain asiallista palautetta mutta silmieni eteen rävähtikin tämä
 
---sori off-topic, jatkakaa kun itse en keksi mitään fiksua...---

Haha! Repesin ihan täydellisesti, odotin Tupunan kommenttiin jotain asiallista palautetta mutta silmieni eteen rävähtikin tämä
 
---sori off-topic, jatkakaa kun itse en keksi mitään fiksua...---
 
Katos, naista ei oteta uskottavasti tällaisissa asioissa.
 
:D

Millainen "asenne" on diggaamassanne musassa?
 
Hieno kysymys(mikäli oivalsin oikein)!
 
Minun diggaamassani musassa asenne on aitoa ja hyvin esillä:
'Ei itketä, eikä uhata tappaa paskiaisia pieleen menneen teinirakkaussuhteen takia, koska maailmassa on parempiakin aiheita mistä laulaa! Rokataan ja pidetään hauskaa, kerrotaan tarinoita nuoruudesta ja suurista teoista/henkilöistä. Meininki on säröistään huolimatta letkeää, mutta jos hypit nenille, tulee turpaan. Jos teet meille vahinkoa, haulikko hoitaa puhumisen puolestamme'.
 
Diggaan siis "Etelän"rokkia.

Tällaista asennetta löytyy minun levyhyllystäni:
 
-Muija lähti kävelemään, kotia ei ole ja sataa. Kovin sinistä.
 
-Rrooorrggh! The heavenly father is stretching his hand, pathetically begging for mercy!
 
-"Minä olen runoilija. Minä kirjoitan itsetarkoituksellisen vaikeaselkoista tekstiä mukavakavan ja -syvällisen suomenkielisen rokin päälle."
 
-Fuck the System! Boom!

Kuuntelemani musiikki on lähinnä sitä "valitetaan, ruikutetaan ja tuijotetaan omia kenkiä" -tyyppistä.

Oikea.

Mä tykkään monenlaisista meiningeistä ja asenteista, mielialan mukaan ja muutenkin. Mutta jos ruikutetaan niin sen pitää olla rehellistä, todellista ja elämää nähnyttä eikä mitään pullamössöteiniangstia. Ironia on myös yks aika hyvä juttu.
Semmonen tahaton naiivius - nyt tulee mieleen vaikka Evanescensen (en tykkää mutta sattuneista syistä on joutunut kuuntelemaan) lyriikat ja se äänensävy millä se eukko laulaa - ärsyttää. Tosin joissain tapauksissa (noh, joissain tapauksissa voi olla vaikea sanoa onko se tahatonta) se voi olla huumorimielessä jo hyväkin juttu - esimerkkinä vaikka Rhapsody ja Manowar... tietty kohtuudella annosteltuna.

In your face!

Asenne aika huono.
 
Se on hyvä

Joskus voi eksyä sellaista iloistakin meininkiä, mutta yleensä tuo on tunnelmaltaan aika synkähköä ja tuollaista vihaistakin melankoliaa.. Parempaa tapaa ilmaista en nyt keksi.

Viime aikoina asenne on ollut lähinnä orjuudesta kumpuavaa kumoushalukkuutta ja vääryyksien kumoamista, yrtin ylistystä ja laillistamisen puolestapuhumista sekä Jahin kaikkivoipaisuudesta julistamista. Pahinta homontapporaggaa ei ole tullut kuunneltua, Bujultakin vain Til Shiloh -levyä, jossa on jo ihan erilainen sävy kuin aiemmassa tuotannossaan.

Älykäs.

En ymmärrä kysymystä.
 
Asenne musiikissa? Tekosyy soittaa kännissä.
Toi on mun mielestä kaukaa haettua. Tiedän montakin bändiä jolla on "asenne" kohdallaan ja ne vetää kuitenki keikat selvin päin.

Toi on mun mielestä kaukaa haettua. Tiedän montakin bändiä jolla on "asenne" kohdallaan ja ne vetää kuitenki keikat selvin päin.
 
Mikä ihmeen "asenne"? Edelleenkään en ymmärrä. Musiikki on ääntä, mitä se asenne on? Ylimielisyyttäkö se on?
 
En itseasiassa usko koko "asenne" juttuun. Koijausta koko touhu.
 
Edit :)